Kansainvälisyys edellyttää kulttuurienvälisiä kompetensseja

Kansainvälisyys kuuluu sekä sivistysajatteluun että jokapäiväiseen arkeen. Korkeakouluissa kansainvälisyysosaamista ajatellaan tietoina ja taitoina, joille on aina ollut selkeä tarve.

Vuonna 2016 opetusjohtaja Tuija Vänttinen kirjoitti suomenkielisten kansainvälisyydestä Mikkelin ammattikorkeakoulun julkaisussa: ”Olemme tarvinneet monien kielten osaamista ja taitoja pärjätäksemme eri kansojen kanssa tehtävässä yhteistyössä läpi historiamme. Kansainvälinen liikkuvuus ja korkeakoulujen toiminta on ollut keskeistä kielten ja kansainvälisyysosaamisen vahvistamisessa kaikkina aikoina”.

Tieteellisissä keskusteluissa kansainvälisyyttä käsitteenä on määritelty monin eri tavoin. Keskeisiä piirteitä kansainvälisyydelle ovat eri kulttuurien välinen vuorovaikutus ja liikkuvuus. Kansainvälisyyteen voivat kuulua myös eräänlainen maailmankansalaisuus, globaalikasvatus ja kotikansainvälisyys. Jälkimmäisellä termillä tarkoitetaan sitä, että kansainvälisyysosaamista tarvitaan myös kohdatessa muualta tulevia omassa maassa.

Kansainvälisyysosaamisen ohella käytetään yleisesti myös termiä kulttuurienväliset kompetenssit eli osaamiset (engl. intercultural competences). Painotus on vahvemmin sanassa ”kulttuurit” kuin ”kansat”. Oppimistavoitteiden taustalla on ajatus siitä, että onnistuakseen kansainväliset suhteet edellyttävät kulttuurienvälisiä kompetensseja.

Mitä kulttuurienväliset kompetenssit ovat?

Kulttuurienvälisten kompetenssien katsotaan usein muodostuvan kolmesta toisiinsa liittyvästä osa-alueesta: tiedoista, taidoista ja asenteista.

Kulttuurienvälisiin kompetensseihin liittyvässä tiedossa korostuu eri kulttuureita koskeva ymmärrys. Laaja-alainen ja syvällinen toisia kulttuureja koskeva tieto auttaa toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä ja sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin. Toisia kulttuureja koskevan tietämyksen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös omia kulttuurisia toiminta- ja ajattelutapoja koskevaa ymmärrystä.

Kun yksilö ymmärtää oman toimintansa kulttuurisidonnaisuuden, kykenee hän myös paremmin tulkitsemaan muiden ihmisten toimintaa heidän kulttuuristaan käsin. Sen sijaan, että suhde toiseen kulttuuriin määrittyisi oman, usein ylivertaiseksi koetun kulttuurin kautta, tavoitteena on siis lähestyä toisia kulttuureja niiden omien lähtökohtien kautta.

Kulttuurienvälisiin kompetensseihin liittyvissä taidoissa korostuu puolestaan eri kulttuureja koskevan tiedon soveltaminen käytännön vuorovaikutustilanteisiin. Koska sopivina ja toimivina pidetyt toiminta- ja vuorovaikutustavat ovat usein kulttuurisidonnaisia, kulttuurienvälinen tieto ja ymmärrys auttavat muokkaamaan oman toiminnan ja kommunikoinnin tilanteen edellyttämällä tavalla. Lisäksi kulttuurirajat ylittävässä kanssakäymisessä tarvittavia taitoja ovat esimerkiksi epävarmuuden ja monimerkityksellisyyden sietokyky ja kyky toimia muuttuvissa olosuhteissa.

Tiedollisesta ja taidollisesta perustasta huolimatta monet kulttuurienvälisen kanssakäymisen asiantuntijat korostavat oikeanlaisen asennoitumisen merkitystä kulttuurienvälisen kompetenssin tärkeimpänä osa-alueena. Moninaisuuden kunnioittaminen ja arvostus, arvostelusta pidättäytyminen, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus ovat tyypillisiä kulttuurienväliseen kompetenssiin liitettyjä asenteita.

Kansainvälisyys korkeakoulun visiona

Xamkin visiona on olla kansainvälinen korkeakoulu, jonka kampuksena on koko maailma. Tällöin kulttuurienvälisten kompetenssien merkitys korostuu niin opiskelijoiden, henkilökunnan kuin aluekehityksen toimintaympäristöissä yksilöiden ja ryhmien tasoilla.

Lähteet:

Kuhan kokeilin: kansainvälisyys, kielet ja viestintä ammattikorkeakoulussa Mikkelin ammattikorkeakoulu 2016, 6.

Korpinen Virva (2016) Kansainvälisyyskasvatuksen toteutuminen ja tarpeet Kouvolan alueen peruskouluissa: Selvitys. Mikkelin ammattikorkeakoulu, A: tutkimuksia ja raportteja https://nuorisokeskusanjala.fi/sites/default/files/korpinen_v._2016._kansainvalisyyskasvatuksen_toteutuminen_ja_tarpeet_kouvolan_alueen_peruskouluissa_raportti.pdf.pdf