Armeijavaatteisiin ja -varusteisiin erikoistunut, huomiota herättävää markkinointia tekevä Varusteleka on tunnettu muun muassa ”vaimonhakkaaja”-paidoistaan ja kisasta, jossa arvuutellaan juhannuksena hukkuvien määrä.

Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin sanoa, että yrityksellä on ollut kampanja, jossa jokaisesta myydystä ikävän nimistä paidasta on luovutettu rahaa Ensi- ja turvakotien liitolle. Juhannuksen edellä yritys on puolestaan julkaissut tehokkaita videoita, joissa varoitetaan hukkumisvaarasta.

Yrityksen perustaja Valtteri Lindholm kertoi Varustelekan markkinoinnista ja periaatteista seminaarissa Mikkelin ammattikorkeakoulussa marraskuun lopulla.

Pituuksien vertailua

Varustelekalle markkinoinnin ykköskanava on Facebook. Tykkääjiä yrityksen sivulla on 86 000. Lindholm on määrään hyvin tyytyväinen. Näin siitäkin huolimatta, että Suomessa on yrityksiä, joilla tykkääjiä on satoja tuhansia – Lindholmin sanoin ”tosi pitkät virtuaalipippelit”. Vaikka varustelekan ”pippeli” on lyhyempi, Lindholmilla on tyytyväisyydelle väkevä peruste.

– Vaikka tykkääjiä olisi huomattavan paljon, sillä ei ole merkitystä, jos määrää ei hyödynnetä mitenkään. Arvonnoilla ja rahan jaolla tavoittaa kyllä yleisöä, mutta sellaista, jota yritys ei oikeasti kiinnosta lainkaan.

Huomion kalastelu sosiaalisessa mediassa ei hänen mukaansa yksinkertaisesti toimi. Erityisen huonoja päivityksiä ovat Lindholmin mukaan viikon tarjoustuotteiden mainostamiset ja ”Tykkää ja jaa” -mainokset.

Lindholm korostaa, että yrityksen pitää toimia somessa samalla tavoin kuin yksilötkin toimivat. Jos myynti ja markkinointipuheet ovat kavereiden suusta epäuskottavia, yrityksen julkaisemina ne eivät toimi yhtään paremmin, päinvastoin.

Hyvä päivitys jakaa omaa arkea

Hyvä yrityksen somepostaus koostuu Lindholmin mukaan samoista asioista kuin onnistunut yksityishenkilönkin päivitys. Meitä kiinnostavat mitä kaverit tekevät ja ajattelevat, mitä tapahtuu verhojen takana, ottaako pattiin.

Entä miten temppu sitten käytännössä tehdään? Kuinka yrityksen työntekijät innostetaan oivallisiin somepäivityksiin? Lindholmin mukaan työpaikalle kannattaa luoda hyvä ilmapiiri.

– Minusta on ollut aina mukavaa mennä töihin. On kiva tavata työkaverit ja meillä on hurttia huumoria. Kun sitten jossakin vaiheessa some tuli mukaan kuvioihin, me vain päästimme sisäisen meininkimme näkymään ulos. Some ei ole mainoskavana, vaan se on kaikkea muuta, tiivistää Lindholm.

Varustelekan Facebook-sivulla ei törmää mainoksiin, ja tästä Lindholm on hyvin tarkka. Mainokset näkyvät sivustolla vain omassa lokerossaan – mainoksissa. Tästä huolimatta yritys mainostaa Facebookissa laajasti, muun muassa retargeting mainoksina, jotka pompahtavat viimeisen kolmen kuukauden aikana sivustolla vierailleiden henkilöiden aikajanoille. Pointti on se, että mainokset ja yrityksen muu viestintä pidetään visusti erillään.

– Facebookissa on kaksi tapaa esiintyä yrityksenä – orgaaninen, eli se, mitä tapahtuu yrityksen seinällä, sekä maksettu mainonta, jolle on oma paikkansa. Me vaan ei sekoiteta mainontaa ja orgaanista sisältöä keskenään.

Yksittäisen päivityksen aikaansaama huomio ja reaktiot ovat huomattavan paljon tärkeämpi viestinnän toimivuudelle, kuin valtaisat tykkääjämäärät. Toki, myös 86 000 tykkääjää on hyvin paljon. Etenkin, jos kyse on todellisista yrityksen faneista.

Osalla yrityksistä on huomattavan pitkä ”virtuaalipippeli”, kuvaili Lindholm.

Moni yritys toimii sokkona

Kun Varusteleka aloitti vuonna 2003, Suomessa toimi useita armeijatavaraan erikoistuneita yrityksiä. Nyt vuonna 2016 monet niistä ovat lopettaneet. Varusteleka on kasvanut alan suurimmaksi ja Lindholmin mukaan pari uudempaa ottaa heistä vaikutteita. Tänä vuonna Varustelekassa odotetaan rikkoutuvaksi yksi maaginen raja – liikevaihdon 10 miljoonaa euron rajan ylitys.

– Me osasimme hyödyntää dataa jo alusta alkaen. Seurasimme, mitä myydään eniten ja huolehdimme, että sitä löytyy varastosta, Lindholm kertoo menestystarinasta.

Tieto ja sen hyödyntäminen ovat syvällä yrityksen toiminnassa. Päätöksiä ei tehdä ”perstuntumalta” vaan testattuun tietoon perustuen. Tiedon pohjalta syntynyttä oletusta testataan, tulokset mitataan ja tehdään johtopäätökset. Jos lähtökohtana ollut oletus ei toimi, tehdään jotain muuta.

Lindholm väittääkin, että monet yritykset toimivat sokkona. Hän hämmästelee, kuinka yleistä on, että esimerkiksi omalle työlle ei osata laskea tuntihintaa, tai yrittäjällä ei ole tietoa, mistä pääosa liikevaihdosta muodostuu. Ei välttämättä tunneta omaa asiakaskuntaa, eikä hyödynnetä dataa.

– Jo pieni yhden hengen yritys hyötyisi hyvästä data-analyysistä. Vaikka olisi kuinka hyvä bisnesvainu, paras tulos syntyy, kun yhdistää sen hyvään koneelliseen analyysiin. Mutta jos homma nykii eteenpäin muutenkin, ei hoksata sitä, että tekemällä paremmin voisi saada enemmän rahaa – ja olla sitten vähemmällä tekemisellä, Lindholm laukaisee.

Mitä oppeja Lindholmilta voisi soveltaa hankkeiden viestintään?

Moni Lindholmin peräänkuuluttama asia pätee myös niinkin erityyppisessä asiassa kuin hankeviestinnässä. Kenenkään ei kannata lähestyä kumppaneita kasvottomana hankkeena, ei varsinkaan somekanavissa ”Päivää täältä rakennerahastohankkeesta, jossa tavoitteena on parantaa työhyvinvointia alueen yrityksissä mallintamalla toimintaympäristöä ja toteuttamalla laadunvarmistus kasvatuksen keinoin keskijohdon viitekehyksessä”.

Vaikeat käsitteet ja lauserakenteet työntävät luotaan ja hautaavat alleen hienoimmat tavoitteet ja tulokset. Parempi siis sanoa suoraan, mitä tehdään ja mitä saatiin aikaan.

Kun hankkeen päämäärät, rahoittajat, kumppanit ja logot on asianmukaisesti huomioitu – ta-daa – voimme omana itsenämme kertoa siitä, mitä käytännössä teemme ja kuinka se vaikuttaa ihmisten arkeen. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voi kertoa ja havainnollistaa kuvin, miten hanketyö koskettaa muita ihmisiä, helpottaa arkea tai muuttaa maailmaa paremmaksi pieni pala kerrallaan. Tämä on ihmisläheistä ja arkea jakavaa viestintää, jota myös Lindholm peräänkuuluttaa.

Viestintää ei kannatta jättää vain siihen hetkeen, kun esimerkiksi seminaari tai muu tapahtuma on tulossa. Mainostamiselle ei välttämättä ole otollista pohjaa, jos hankkeen kohderyhmiin (heihin, joiden hankkeesta pitää tietää) ei ole pidetty aiemmin yhteyttä. Siksi jo hankkeen alkaessa on tärkeää miettiä, keiden pitää hankkeesta tietää ja kuinka yhteyttä pidetään säännöllisesti. Näin tärkein joukko osaa jo odottaa tapahtumia. Tapahtuman mainostamisella saavutettu muu yleisö on plussaa tämän päälle.

Analysoinnista on hyötyä myös hankeviestinnässä. Testaa viestintää, mittaa tulokset ja tee johtopäätökset. Jos et päässyt asettamaasi tavoitteeseen, eikä huutoosi vastannut kukaan, valitse viestintään ja vuorovaikutukseen toisen tyyppiset keinot.

Hyvä viestintä ei ole helppoa, ei edes meille sitä ammatikseen tekeville. Mutta Lindholmia lainaten hyvä yhteishenki on keskeinen juttu. Samoin ovat toisten tuki, sparraus ja yhteistyö. Näitä meidän ei tarvitse etsiä, joten olemme vahvoilla!

Mikkelissä sijaitseva Kyyhkylän Kartano on tunnistanut hyvinvointimatkailun potentiaalin ja on mukana LUOTUO – Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutusten tuotteistaminen -hankkeessa.

– Meidän jo olemassa olevat puitteet tarjoavat hienot mahdollisuudet hyvinvointimatkailun kehittämiseen. Hyvinvointimatkailu kasvaa trendinomaisesti ja tavoitteemme on saavuttaa kasvua tässä asiakasryhmässä. Kansainvälisistä hyvinvointimatkailijoista tärkein kohderyhmämme on saksankieliseltä alueelta tulevat ikääntyvät pariskunnat, Kyyhkylän Kartanon liiketoiminnan päällikkö Elina Pettinen valottaa.

Puhdas luonto rentouttaa

Suomalainen hyvinvointimatkailu ammentaa voimansa pitkälti luonnon hyvinvointivaikutuksista. Käytännön tasolla se tarkoittaa esimerkiksi kevyttä luonnossa liikkumista, mielialaharjoituksia luonnossa, mökkilomailua, saunomista ja lähiruoasta nauttimista.

Kuva: Viljo Kuuluvainen.

Vahvan selkänojan tälle luo kasvava tutkimustieto luonnon monipuolisista fyysisistä, sosiaalisista ja henkisistä hyvinvointivaikutuksista. Hyvinvointivaikutuksia voidaan hyödyntää esimerkiksi palveluiden markkinoinnissa.

– Kyyhkylän Kartanossa ympäröivä luonto ja historiallinen kartanomiljöö ovat valttejamme. Lisäksi Saimaa ja sen rantamaisemat sekä luonnon rauha ovat elementtejä, joita haluamme tuoda korostetusti esille. Myös turvallisuus on asia, jonka merkitys tulee entisestään korostumaan kansainvälisiä matkailijoita ajatellen.

– Rantasaunailta on meillä suosittu hyvinvointipalvelu. Kokonaisuudessa yhdistyy uiminen Saimaassa, turvehoito jaloille sekä ruoaksi tuoreita paistettuja muikkuja. Liikunnalliseksi ohjelmaksi voi valita melontaa tai vaihtoehtoisesti lähteä risteilylle Kartanon satamasta MS Kuutilla, Pettinen esittelee.

Sijoitus omaan itseen

Hyvinvointimatkailun kasvu voidaan nähdä osana laajempaa kehitystä, jonka myötä suuri osa ihmisistä haluaa sijoittaa omaan hyvinvointiinsa. Se ilmenee muilla aloilla esimerkiksi liikuntapalveluiden ja henkilökohtaisen valmennuksen kysynnän kasvuna sekä terveelliseen ruokaan ja muihin terveystuotteisiin panostamisena. Tämä näkyy myös matkailijoiden valinnoissa.

– Asiakas voi meillä koota omannäköisensä hyvinvointikokonaisuuden laajasta palveluvalikoimasta. Siihen voi kuulua esimerkiksi lumikenkäilyä luontopolullamme, hemmotteluhoitoja, allasterapiaa, herkullista luonnollista ruokaa ja nauttimista monipuolisista saunoistamme, sanoo Pettinen.

Etelä-Savossa ovat puitteet kohdillaan

Etelä-Savon alueella luontolähtöiselle hyvinvointimatkailulle on mitä mainioimmat puitteet puhtaiden vesistöjen ja metsien keskellä. Visit Finlandin markkinatutkimusten mukaan luontoon perustuvalla hyvinvointimatkailulla on kysyntää maailmalla, ja se on keino erottautua muista.

Yhteistyötä tekemällä ja määrätietoisella palveluiden kehittämisellä Etelä-Savolla, osana laajempaa Järvi-Suomea, on mahdollisuudet profiloitua hyvinvointimatkailukohteena. Se vaatii kuitenkin vielä nykyistä laajempia laadukkaiden hyvinvointipalveluiden verkostoja. Kehitys siihen suuntaan on hyvässä vauhdissa.

Liike-seminaarin päätarkoituksena oli summata ammattikorkeakoulujen työtä työelämän ja alueiden kehittäjinä.

– Suomessa tutkimus, – kehitys ja innovaatiotoiminta on hyvällä mallilla. Ammattikorkeakoulujen kohdalla toiminta on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana nousujohteista. Toimintaa on toki ollut pitkään perustamisesta asti, mutta se on vahvistunut 2000-luvun alussa myös lainsäädännön myötä, toteaa ensimmäisen vierailijapuheenvuoron seminaarissa käyttänyt opetusneuvos Eeva Kaunismaa opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Ministeriö on valtakunnallisesti tukenut ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa vuosina 2013–2015 rahoittamalla yhteensä 17 hanketta kymmenellä miljoonalla eurolla. Resurssit eivät kuitenkaan ole tulevaisuudessa kasvamassa, jolloin avain onkin siinä, kuinka varoja käytetään. Kaikkien hankkeiden tuloksellisuutta ei kuitenkaan voida mitata vain taloudellisilla mittareilla.

– Meillä on laaja korkeakoulujen ja tutkimustoiminnan kenttä. On tärkeää tehdä tutkimus- ja kehitys- ja innovaatiotoimintaa kaikilla aloilla, mutta kaikilla aloilla ne eivät ole sellaisia, jotka voidaan nopeasti kaupallistaa. Kaikkia kuitenkin tarvitaan. Tietysti voidaan miettiä myös toista kautta; esimerkiksi jos TKI-toiminnan kautta terveydenhoitojärjestelmää saadaan kehitettyä, voidaan saada aikaan säästöjä, Kaunismaa toteaa.

Työelämästä eväitä oppimiseen

Ensimmäisen päivän paneelikeskustelussa puntaroitiin kokeilukulttuuria ja ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Keskusteluun osallistunut Sami Kämppi OiOi Collective Oy:stä korostaa yritysten ja opiskelijoiden välistä yhteistyötä.

-Olen painottanut jokaisessa työpaikassani, että oppilaitosten kanssa pitää tehdä yhteistyötä. Näin opiskelijat näkevät konkreettisesti, miten he voivat soveltaa oppimaansa työelämässä ja millaista työnteko on. Tällä tavoin myös yrittäjä saa valmiimpia työntekijöitä, mutta tietysti yrityksellä on vastuu kouluttaa uutta työntekijää myös työelämässä.

Sami Kämppi (OiOi Collective Oy) pitää työelämän ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä tärkeänä. Kuva: Tuuli Teittinen.

-Oma kokemukseni tällaisesta yhteistyöstä on, että esitimme ammattikorkeakoululle teknologiamme, jota halusimme soveltaa kuntoutuksen, autististen lasten tai ikäihmisten pariin. Pienenä yrityksenä meillä ei ole resursseja perehtyä näihin toimialoihin perusteellisesti, mutta kun saadaan se viimeisin tutkittu tieto mukaan ja yhdessä pohditaan, on se tällaisen toiminnan paras anti.

Työelämävaihdot hyödyllisiä myös opettajille

Paitsi opiskelijat, myös opettajat voivat saada eväitä yhteistyöstä työelämän edustajien kanssa. Alakohtaiset käytännöt voivat muuttua vuosien varrella ja ammattilaisen arkeen osallistumalla voi löytää uusia näkökulmia myös opetukseen. Osaamisvaihto oli yksi tiistain puheenaiheista.

FastROI Oy:n talousjohtaja Marke Tyrväinen uskoo, että osaamisvaihtoa koulujen ja työmaailman välillä tulisi tehdä enemmän. Kuva: Tuuli Teittinen.

– Yrityksessämme oli harjoittelujaksolla opettaja Karelia-ammattikorkeakoulusta. Hän oli mukana yrityksessä sekä asiakkaiden luona katsomassa kotihoidon arkea, kertoo talousjohtaja Marke Tyrväinen FastROI Oy:ltä. Yritys on joensuulainen toiminnanohjaus- ja asiakastietojärjestelmiä hoiva-alalle tuottava ohjelmistoyritys.

– Osaamisvaihtoa ei tehdä mielestäni tarpeeksi. Vaatii varmasti nöyryyttä mennä täysin uuteen tilanteeseen, mutta se myös antaa paljon. Olisi hienoa, jos olisi ammatteja, joissa oltaisiin puolet ajasta opettajina ja puolet alan kentällä työelämässä. Mekin yrityksessämme teemme töitä omalla tavallamme, joten on hyvä, että joku tulee välillä haastamaan totuttuja tapoja.

Hanketorilla tavattiin ja tutustuttiin tuloksiin

Sirkka Hagman ja Minttu Lampinen (HAMK) ovat työskennelleet samassa hankkeessa. Hagman toimi hankkeen ohjausryhmässä työelämän edustajana. Kuva: Tuuli Teittinen.

Kaksipäiväisen seminaarin yhteydessä järjestettiin myös hanketori, jossa vieraat pääsivät tutustumaan tehtyihin hankkeisiin ja toimiin.

– Usein tuijottaa sitä, mitä tekee itse, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä muut ovat saaneet aikaan, kertoi Minttu Lampinen Hämeen ammattikorkeakoulusta. Lampinen kävi seminaarissa esittelemässä YAMK-koulutus vahvaksi TKI-vaikuttajaksi-hanketta, jossa hän toimi projektipäällikkönä.

Mikko Laasanen ja Mikko Vuoristo puolestaan edustivat Savonian ammattikorkeakoulua, jonka Coworking learning space (TKI 2.0) -hanke oli esillä myös hanketorilla. Hankkeessa kehitettiin opetuksen, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan työelämäyhteyttä yhteistyössä Jyväskylän ja Tampereen ammattikorkeakoulujen kanssa.

Mikko Laasanen ja Mikko Vuoristo (SAMK) tulivat seminaariin kuulemaan tuloksista ja verkostoitumaan. Kuva: Tuuli Teittinen.

– Täällä käydään keskustelua, nähdään, mitä muut ovat saaneet aikaan ja saadaan pieni katsaus siitä, mitä amk-kentällä tapahtuu juuri nyt. Suurin arvo tällaisissa tilaisuuksissa on verkostoitumisessa, totesi Vuoristo.

Virkistystä virallisen ohjelman lomassa

Virallisen ohjelman lisäksi seminaarivieraille oli tarjolla muun muassa liikuntaa ja iltaohjelmaa. Maj-Lis Läykki Tampereen ammattikorkeakoulusta kiitteli tapahtuman sisältöä kehonhuoltotunnin päätteeksi. Tunnilla myös mukana olleet Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Jatta-Jussila Suokas ja Sakariina Heikkanen totesivat myös kokonaisuuden toimineen. Muutama parannusehdotuskin löytyi.

– Olisimme toivoneet näkevämme vielä konkreettisemmin hankkeiden tuloksia, jotta näemme, millaisia projekteja kenenkin kanssa voisimme tehdä.

Sakariina Heikkanen, Jatta Jussila-Suokas, (Haaga-Helia) ja Maj-Lis Läykki (TAMK) lähtivät kehonhuoltotunnilta virkistäytyneenä. Kuva: Tuuli Teittinen.

Juontaja Jussi-Pekka Rantanen totesi tiistaipäivän päätteeksi seminaarien olevan yhä tärkeä tiedonvälityskanava.

-Vaikka käytössämme on sosiaalinen media ja hankesivustot, ei se ole poistanut tämän tyyppisten tapahtumien merkitystä, jossa kokoonnutaan yhteen ja puhutaan ihminen ihmiselle. On eri asia lukea nettisivua kuin kuulla ihmisen kertovan asiasta itse ja on mahdollisuus esittää jatkokysymyksiä.

Ensimmäisen päivän juontajana ja keskustelujen vetäjänä toimi Ylen uutisista tuttu Jussi-Pekka Rantanen. Kuva: Tuuli Teittinen.

Kuinka liike nyt jatkuu?

TKI-toiminnan tulevaisuudessa Eeva Kaunismaa näkee yhä limittyneempää toimintaa koulutuksen ja tutkimuksen kentällä.

– Avainasemassa ovat digitaalisuus, avoimuus, käyttäjä-kysyntä-hyödyntäjänäkökulman huomioiminen, verkostoituminen ja ehkä se, että korkeakoulutuksessa ei olisi erikseen TK-toimintaa tai TK-henkilöstöä, vaan se olisi tiiviisti yhteydessä koulutustoimiin. Digitaalisuuden osalta näkee jo nyt, että tutkimuksien tuloksia jaetaan vapaasti muillekin. Se avaa myös mahdollisuuksia verkostoitumiselle. Verkostoituminen ei ole kulttuurillemme aivan luonteenomaista, sitä meidän olisi syytä opetella.

Kotkamills on 500 henkeä työllistävä metsäteollisuusyritys, joka tuottaa Kotkassa laminaatti- ja painopaperia sekä sahatavaraa. Kotkan lisäksi yrityksellä on tuotantoa Imatralla ja Malesiassa.

Yhteistyö Kotkamillsin kanssa sai alkunsa viime syksynä, kun kävimme Kotkassa kertomassa Mamkin tarjoamista tutkimus- ja kehittämispalveluista. Samalla toimme esiin uuden toimintamallin monialaisista opiskelijaryhmistä, Xinno-caseista. Xinno on Mamkin uusi oppismisympäristö, jossa opiskelijoiden työskentely nivoutuu vahvasti yritysyhteistyöhön.

Yritystä kiehtoivat uudet ideat

Kotkamillsin edustajat kiinnostuivat konseptista. Yrityksen työntekijät ovat usein niin sisällä ja niin lähellä tuotteitaan, että kehitystyö rajoittuu olemassa olevien tuotteiden parantamiseen.

Kotkamillsin tutkimus- ja kehittämispäällikkö Eveliina Lukkarisen mukaan toimeksiantoon lähdettiin ”avoimin mielin”. Rimaa ei tarkoituksella nostettu liian korkealle vaan lähdettiin katsomaan, mitä toimeksianto tuottaa vai tuottaako mitään.

– Meillä ei sinällään ollut mitään menetettävää. Jos mitään uutta ei tule esiin, niin sillä ei ole dramaattista vaikutusta. Toisaalta kiehtoi ajatus siitä, että joku voisi nähdä asian ja tuotteen ihan eri kantilta kuin mihin olemme tottuneet. Tätä kautta meillä oli pelkästään voitettavaa tässä casessa, Lukkarinen kuvailee ajatuksiaan lähtötilanteesta.

Vapaata ideointia ja avarakatseisuutta

Yhteistyöprojektin tavoitteena oli saada uusia, raikkaita ajatuksia kehittäjiltä, jotka katsoivat tuotetta sitoutumatta olemassa oleviin käyttökohteisiin. Ideavaiheessa ainoina rajoituksina olivat tietyt reunaehdot, jotka liittyivät materiaalin ominaisuuksiin.

– Tulokset yllättivät tosi positiivisesti. Pidimme tavasta, jolla asioita oli työstetty ja kuinka ne esitettiin ja raportoitiin”, kertoo Lukkarinen.

– Vaikka emme antaneet kovin paljon taustatietoja tuotteemme mahdollisista nykyisistä käyttökohteista, niin siitä huolimatta työryhmät olivat osin päätyneet hyvin vastaaviin tuoteratkaisuihin. Tämä kertoo siitä, että tuotteen perusominaisuudet oli sisäistetty hyvin ja niistä oli pystytty johtamaan järkeviä, varsin teknisiäkin, applikaatioita. Joukossa oli myös varsin mielenkiintoisia uusia sovelluksia, Lukkarinen jatkaa.

Muutamia ideoita vakavaan harkintaan

Vielä ideoita ei ole viety toteutukseen asti, mutta muutamia ideoita harkitaan vakavasti. Opiskelijoille tämä yrityscase antoi riittävästi haastetta ja varmasti paljon oppia kehittämistyöstä. Lisäksi toimeksiannon myötä opiskelijat pääsivät tutustumaan yrityksen tuotteisiin ja loppuhuipennukseksi tehdaskierrokselle Kotkaan.

Eveliina Lukkarisen mukaan on hyvin todennäköistä, että yhteistyötä oppilaitoksen kanssa jatketaan tavalla tai toisella. Toivottavasti yhä useammat yritykset rohkaistuvat Kotkamillsin esimerkistä ja tarttuvat tilaisuuteen hyödyntää Mamkin monialaisia ryhmiä ja monikansallisen opiskelijajoukon osaamista.

Lue listää Xinnosta REaDistä 1/2015

Darcmedia on Mikkelin ammattikorkeakoulun palveluyksikkö, joka toimii Mamkin sähkö- ja informaatiotekniikan laitoksen alla.

It-asiantuntija Jussi Juvén on työskennellyt Mamkissa noin kymmenen vuoden ajan. Jussi pyörittää Darcmediassa sähköisen arkistoinnin palvelutoimintaa. Kysytäänpä Jussilta seitsemän faktaa siitä, mistä Darcmediassa on kysymys.

Mitä Darcmedia tekee?

Darcmedia tarjoaa palveluita kolmella osa-alueella: arkistopalvelut, digitointipalvelut ja mediatuotantopalvelut. Arkistopalveluissa ratkaisemme asiakkaiden ongelmia sekä analogisen että sähköisen aineiston säilyttämisessä. Digitointipuolen pojat siirtävät videoita, filmejä ja äänitteitä digitaaliseen muotoon. Mediatuotannossa toteutamme yritys- ja markkinointivideoita, televisio-ohjelmia, livetaltiointeja sekä TV-mainoksia.

Millainen poppoo siellä työskentelee?

Arkiston parissa meitä on kaksi asiantuntijaa, minä ja Teemu Lantiainen. Samoin Median puolella työntekijöitä on kaksi, Manu Eloaho ja Timo Vainikka. Digitointia pyörittää Kimmo Parkkinen. Kuluvan kesän meillä on hommissa myös kesätyöntekijä Tuomo Väkevä. Hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa Mikkelin Palloilijoiden kotiotteluiden kuvaaminen.

Darcmediassa työskentelevät Kimmo Parkkinen, Jussi Juvén, Manu Eloaho ja Timo Vainikka. Kuva: Manu Eloaho / Darcmedia.

Keitä ovat Darcmedian asiakkaat?

Arkistopalvelumme asiakkaita ovat kaupunginarkistot, yksityiset keskusarkistot, sekä yritykset ja yhteisöt. Digitointi- ja mediapuolella skaala ulottuu yksityishenkilöistä suuryrityksiin.

Livetuotantopuolelta merkittävimpiä asiakkaita ovat Mikkelin Jukurit ja rallin SM-sarjan ralliradio sekä tapahtumien järjestäjät, TV-mainosten osalta paikalliset tuotantoyhtiöt, yritykset ja yhteisöt. Markkinointivideoiden ja valokuvausten osalta merkittävimmät asiakkaat ovat Mamk ja Xamk. Aika ajoin toteutamme asiakkaiden kanssa myös musiikkivideoita ja dokumenttityyppisiä tuotantoja.

Paljonko teillä on yritysasiakkaita ja miltä aloilta?

Meillä on muutamia isompia yritysasiakkaita, mutta näitä voisi olla enemmänkin, ainakin arkistopuolella. Välillisesti asiakkainamme on esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusarkiston kautta paljon yrityksiä eri toimialoilta.

Mediatuotantopalveluissa asiakkaita on vuositasolla kymmeniä, urheilupuolen keskusjärjestöistä ja ministeriöistä pienyrityksiin ja yhdistyksiin. Suurin osa on Etelä-Savon alueelta, mutta valtakunnallisiakin toimijoita löytyy. TV-mainonnan osalta toiminta keskittyy paikallisiin toimijoihin, kun taas streaming-palveluita, taltiointeja ja live-tuotantoja toteutamme useimmiten valtakunnallisten toimijoiden kanssa.

Mitä ovat suosituimmat palvelut tai tuotteet, joita teiltä ostetaan?

Arkistopalvelumme perustuu omaan Yksa-tuotteeseen, jota olemme kehittäneet vuodesta 2007. Palvelua myydään joustavasti avaimet käteen -periaatteella. Median osalta yleisimmät palvelumme ovat TV-mainokset, seminaaritaltioinnit, markkinointivideot, streaming-tuotannot ja valokuvaus. Videotuotantojen osalta teemme paljon alihankintaa muille tuotantoyhtiöille ja mainostoimistoille.

Millaisia palveluita Mamk ostaa Darcmedialta?

Darcmedia tarjoaa ratkaisun Mamkin opinnäytteiden arkistoimiseen. Mediapuolella Xamkin viestintäpalvelut, Mamkin kehittämispalvelut ja sitä kautta TKI-toimijat kuuluvat tärkeimpiin asiakkaisiimme. Viestintäpalveluille tarjotaan pääasiassa videosisältöjä, kuten koulutuksia, esittelyvideoita ja streaming-tuotantoja sisäiseen viestintään. Kehittämispalvelujen osalta suosituin palvelu on valokuvaus.

Miltä Darcmedian tulevaisuus näyttää?

Meillä on arkistopuolella pitkäaikaisia palvelusopimuksia ja alamme olla merkittävä kansallinen toimija omalla sektorillamme. Tuote on kunnossa ja kehitämme sitä jatkuvasti.

Median osalta uskon, että streaming-tuotantoja on tulevaisuudessa runsaasti. Seminaareissa streaming-tuotannoilla saavutetaan kustannussäästöjä, kun kaikkien osallistujien ei tarvitse matkustaa paikan päälle. Nykyisillä työkaluilla myös seminaarien keskusteluun on mahdollista osallistua. Tulevaisuudessa TV-mainostuotantojen osuus todennäköisesti kasvaa.

Yleisesti tulevaisuus näyttää valoisalta, tuotantojen määrä on ollut tasaisessa kasvussa ja sama trendi vaikuttaisi jatkuvan tulevaisuudessakin.

”Itä-Suomen maa-alueiden ja Saimaan vesistöalueen öljyn- ja vaarallisten aineiden varastoinnin ja kuljetusten ympäristöriskien älykäs minimointi ja torjunta” -hanke tutkii ja tunnistaa ympäristöriskejä. Riskien kartoitusta tehdään muun muassa mallintamalla onnettomuusskenaarioita ja haitallisten aineiden leviämistä.

Hankkeessa kehitettävät uudet puhdistustekniikat, jätelogistiikka ja älyteknologia ympäristön monitorointiin sekä tiedon jakamiseen luovat mahdollisuudet alueen yritystoiminnan kasvulle.

Toimintamalleja viranomaisten käyttöön

– Itä-Suomen alueella on onnettomuuksien ja läheltä piti -tilanteiden kautta tunnistettu öljyn kuljetuksesta johtuvia, Saimaan herkkään vesistöön kohdistuvia ympäristöriskejä, Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Jyri Silmäri kertoo.

Jyri Silmärin mukaan ÄLYKÖ-hankkeen tarkasteluissa on tärkeää ottaa huomioon jo tapahtuneet onnettomuudet ja yhdistää riskien arviointeihin mallintaminen.

– ÄLYKÖ-hankkeen tuloksena saadaan hyviä toimintamalleja myös viranomaisten käyttöön, Silmäri jatkaa.

Katse tulevaisuuteen

Hankkeessa kehitetään yhdessä yritysten kanssa tuoteinnovaatioita öljyvahinkojen ennaltaehkäisyyn ja onnettomuuksien vaikutusten minimointiin.

Hankkeessa tutkitaan öljyisten materiaalien puhdistustekniikoita, etsitään uusia pikamittausmenetelmiä öljyvahinkojen seurantaan, sekä tutkitaan kevyen polttoöljyn ja bioöljyn ominaisuuksia ja käyttäytymistä makeassa vedessä. Lisäksi etsitään onnettomuuksissa muodostuville jätemateriaaleille uusia resurssitehokkaita käyttökohteita. Ympäristömonitoroinnin kehittäminen lisää onnettomuuksien jälkihoidon kustannustehokkuutta sekä ympäristöturvallisuutta.

– Hanke ennakoi tulevaisuuteen tutkimalla muun muassa markkinoille tulevia bioöljyjä, Silmäri kertoo.

Hankkeessa keskitytään myös kuljetusyritysten ensitoimenpiteiden ja jätelogistiikan optimoinnin kehittämiseen, sekä kehitetään teollisuusyritysten vesilaitosten toimintaa onnettomuustilanteiden aikana.

Yhteistyöllä kestävää kasvua

Tuloksena syntyy kohdennettu Itä-Suomen maa-alueiden ja Saimaan syväväylän vesistöalueen riskikartoitus. Hankkeessa kehitetään avointa ympäristötietoa ja sen käyttöä päätöksenteossa, kansalaisten tilanne- ja vaaratiedottamisessa sekä ympäristöriskien vähentämisessä. Tulokset tukevat yritysten, tutkimuslaitosten ja viranomaisten yhteistyötä sekä varautumisen kustannustehokkuutta.

Hankkeessa testattavat uudet puhdistusteknologiat edesauttavat alueen yritystoiminnan kasvua. Kehittämistyö luo uusia mahdollisuuksia myös yritysten palveluliiketoiminnalle.

– Onnettomuuksien ympäristövaikutuksen minimointi on tärkeää, jotta alueen herkkä vesiluonto säilyisi puhtaana ja onnettomuuksista johtuvat terveysvaikutukset minimissä, pelastuspäällikkö Jyri Silmäri toteaa.

Pelastuspäällikkö Jyri Silmäri ja projektipäällikkö Vuokko Malk tutustuvat öljynkeräyskontteihin, joita on Etelä-Savon pelastuslaitoksella käytössä puolen kymmentä. Kuva: Timo Vainikka / Darcmedia.

Mikkelin ammattikorkeakoulun yliopettajille, koulutusjohtajille ja tutkimus- ja kehittämishenkilöstölle järjestettiin helmikuussa teemapäivä. Päivässä pohdittiin omaa verkostoitumista, yhdessä oppimisen tapoja ja tiimityötä osana ammattikorkeakoulun vahvuuksia.

Aiheeseen johdatti oppimiseen erikoistunut kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen Helsingin yliopistosta. Luentonsa aluksi hän kertoi ensimmäisen vinkin oppimiseen – jaa muille, niin itsekin opit.

– Itse en jaksa kuunnella muiden luentoja. Luennointi on kivaa silloin, kun sen saa tehdä itse. Luentoa valmistelemalla oppii asian paremmin kuin kuuntelemalla. Luennointi kannattaa opettajan oppimista, mutta opiskelijoiden oppimisen tukemiseksi täytyy kehittää osallistavampia toimintatapoja, Hakkarainen aloitti.

Penkkirivit Mikpolisalissa höristivät korviaan.

Vain monialaisella asiantuntijayhteistyöllä voidaan pureutua monisyisiin ongelmiin

Hakkarainen jakaa tiedontuottamisen yksilölliseen ja kollektiivisen näkökulmaan. Yksilöllinen tapa tuottaa tietoa on ollut perinteisesti vallalla ihmistieteissä, kuten filosofiassa, kasvatustieteissä ja sosiologiassa, ja etenkin perustutkimuksessa.

– Tiedon yksilöllinen tuottaminen ei kuitenkaan toimi, kun maailman ongelmat ovat yhä monimutkaisempia. Asiat ovat yksinkertaisesti liian vaikeasti hallittavia yhdelle ihmiselle, tarvitaan yhteisöjen ja verkostojen jaettua osaamista, Hakkarainen sanoo.

Luonnontieteissä tutkimusta tehdään paljon kollektiivisesti tutkimusryhmissä. Esimerkiksi yhteisjulkaisuja kirjoitetaan biologiassa ja fysiikassa huomattavasti useammin kuin mitä filosofiassa tehdään.  Samalla tiedon yhteisöllinen tuottaminen on saamassa yhä voimakkaamman jalansijan myös sosiaalitieteessä.

Suuntaus pitäisi Hakkaraisen mukaan olla kaikessa tiedontuottamisessa kollektiivisen suuntaan. Samalla yhä useampi voisi ryhmän tuella saavuttaa vaativan osaamisen tason.

Osaaminen ja asiantuntijuus eivät asu vain omassa päässä

Hakkarainen kyseenalaistaa perinteisen tavan ajatella luovuutta ja osaamista vain yksilön omina ominaisuuksia. Tällöin ajatellaan, että on superfiksuja ihmisiä, joilla on maagisia kykyjä ajatella suuria ajatuksia – kun itse puolestaan pystyy onnekkaisiin oivalluksiin.

– Kaikilla on mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja ajatteluaan. Älykkyys ei ole vain yksilössä, vaan syntyy vastavuoroisissa verkostoissa. Verkostoissa tunnet muita ihmisiä, saat tukea, annat tukea ja löydät erilaisia ideoita ja näkemyksiä. Kaikki voivat vaikuttaa oppimiseensa rakentamalla verkostoja, professori vakuuttaa.

Monialaisissa verkostoissa omaa asiantuntijuutta valetaan toisiin ja etsitään yhtymäkohtia kollegoiden osaamiseen. Yhteisön osaaminen myös auttaa yksilöitä vaikeiden asioiden yli. Kaikkea eri tarvitse keksiä ja ratkaista itse.

Olennaista verkostoissa ovat yhteiset kiinnostuksen kohteet ja vastavuoroisuus

Organisaatiot eivät tarjoa verkostoja valmiina, vaan ne pitää itse rakentaa. Oman laatikon ulkopuolelle voi kurkottaa monin tavoin. Internet on täynnä tietoa ja mahdollisuuksia seurata asiantuntijoiden ajatuksia. Sosiaalinen media mahdollistaa laajennetut sosiaaliset verkostot ja kiinnostavien tahojen seuraamisen verkossa. Satunnaiset kohtaamiset konferensseissa ruokkivat uusia ajatuksia.

Olennaista verkostojen laajentamisessa kuitenkin on, että yhteyksiä ylläpitävät yhteinen kiinnostus ja vastavuoroisuus, ei tiettyjen ihmisten keräily.

Nuorilla pitää olla mahdollisuus hypätä liikkuvaan junaan

Opiskelijoiden osaamisenkaan ei pitäisi rajoittua vain omaan päähän. Aloittelijat pitäisi Hakkaraisen mukaan imaista mukaan innovatiivisiin verkostoihin osana oppimisprosessia – eli sosiaalistaa asiantuntijan työhön. Näin he pääsisivät kehittämään osaamistaan ikään ”kuin äidin maidossa”. Kun innovatiiviset käytännöt ovat kerran luotu, aikaa niiden rakentamiseen ei tarvitse enää käyttää.

– Kun esimerkiksi maisteriopiskelija otetaan mukaan tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen ja kannetaan hänet reppuselässä prosessin läpi, opiskelija oppii uuden luomisen edellyttämiä toimintatapoja.

Samalla opiskelija saa mahdollisuuden ponnistaa korkeammalta ja valmiuden saavuttaa jotakin suurempaa, kuin mihin hän kykenisi yksin, ilman tukea. Professori heittää idean myös ammattikorkeakouluille.

– Heti ensimmäisen vuoden opiskelijat voitaisiin ottaa mukaan esimerkiksi tutkimushankkeen kirjoittamiseen. Kun prosessi asiantuntijoiden kanssa toistuisi, opintojen lopussa opiskelijat olisivat kasvaneet huomattavan hyviksi hankkeiden luojiksi. Miksei opiskelijoita voitaisi rohkaista omienkin hankkeiden tekemiseen ja lainata heidän tuekseen nimeään ja arvovaltaansa.

Aristokraattiset yhteisöt nostavat vain harvojen osaamista

Hakkaraisen ”aristokraattisiksi” kutsumille yhteisöille ajatusta innovatiivisesta yhteistyöstä on vieras. Niille on tyypillistä, että osaaminen keskittyy vain muutamille tähtihenkilöille. Nämä yksilöt saavuttavat yhä vahvempaa osaamista, mutta se ei valaudu muihin. Kollektiivisessa yhteisöllisyydessä yksilöt eivät vain auta toisia, vaan tekevät asioita yhdessä.

Tee kuten opetat. Kai Hakkarainen jakaa omaa osaamistaan muille. Menestyneenä tutkimussuunnitelmien kirjoittajana hän on esimerkiksi laatinut ohjeen akateemisen tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen. Ohje on ladattavissa internetistä (ks. osoite alla).

Lukemista ja kirjoittamista tarvitaan oman asiantuntijuuden kasvattamiseen

Helpotuksena niille kaikille, jotka ajoittain kaipaavat hautautumista tutkijankammion omaan rauhaan: kammiokaan ei ole pelkästään pahasta. Hakkaraisen mukaan lukemista ja kirjoittamista kyllä tarvitaan toistuvina sykleinä. Oma, yhä syvemmälle kehittyvä asiantuntemus on tärkeä osa myös monitieteellisestä asiantuntijaverkostoa.

Hakkarainen itse esimerkiksi lukee paljon kirjoja – vaikkapa älyllisestä evoluutiosta, tekoälyn tutkimuksesta, ja luovuuden tutkimuksesta.

– Ei tarvitse lukea kuin lukea 4–5 kirjaa kapealta sektorilta, niin pääsee äkkiä tasolle, jonne vain harvat yltävät, hän sanoo.

Vahvaa osaamista syntyy kuitenkin vain silloin, kun tutkija muistaa astua ulos kammiostaan – ja sukeltaa yhteisöllisen toiminnan virtaan.

Linkkejä

Ohje akateemisen tutkimussuunnitelman laatimiseen: http://www.academia.edu/1674785/Hakkarainen_K_2014_Akateemisen_tutkimussuunnitelman_rakenteesta_ja_luonteesta

Kai Hakkaraisen kotisivut: http://helsinki.academia.edu/KaiHakkarainen

Kai Hakkarainen twitterissä: @kphakkar

On todennäköistä, että Bryssel uuvuttaa siellä ensi kertaa vierailevan matkalaisen. Etenkin, jos vierailulla tutustuu EU:n päätöksentekoon. Eri arvioiden mukaan kaupungissa 40 000–50 000 ihmistä työskentelee unionin viroissa – lähes saman verran kuin mitä Mikkelissä on asukkaita.

Europarlamentaarikoilla voi olla 500 äänestystä päivässä. Komissio valmistelee esityksiä, joihin kaikki 28 jäsenvaltiota kaivavat yhteisymmärrystä. Ja kuulemma mitään ei tapahdu, jos Saksan ”Mutti”, Angela Merkel ei asiasta innostu. Mutta onneksi sentään Saksakin joutuu hiomaan kompromisseja, kuten kaikki jäsenvaltiot. Tavalliselle kävijälle asioiden eteneminen vaikuttaa joka tapauksessa hitaalta ja monimutkaiselta.

Siksipä yhdeksän tuntisen parlamentti- ja komissiokierroksen jälkeen vierailu Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistoon on ihmeellinen kokemus. Saapuessamme iltakuuden maissa kauniille vanhalle kerrostaloalueelle, ottaa meidät Avenue Palmerston 24 osoitteessa vastaan työstään silmin nähden innostunut, rento ja hymyilevä mies, EU:n Itä- ja Pohjois-Suomen toimiston johtaja Kari Aalto.

– Oikeastaan tässä työssä viehättää juuri se, että haasteita paljon. Ja vaikka EU:n toiminta tuntuisi äkkiseltään monimutkaiselta, mitään rakettitiedettä se ei ole. Riittää kun oppii tuntemaan päätöksenteon ja osaa asettaa tärkeysjärjestykseen asiat, joihin keskittyy, Aalto avaa.

Etujemme valvontaa

Aalto ja hänen viiden hengen tiiminsä huolehtivat siitä, että Brysselissä ymmärretään Itä- ja Pohjois-Suomen erityiset piirteet, ja että täällä puolestaan ymmärretään, millaisia mahdollisuuksia EU tarjoaa.

Taustavoimina ja toimeksiantajina kotimaassa ovat Etelä-Savon, Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Lapin, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakuntaliitot.

– Pyrimme yhdessä palvelemaan kaikkia alueen toimijoita, kuten tutkimuslaitoksia, yliopistoja, korkeakouluja ja kasvissa määrin myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Mitä paremmin tiedämme mitä alueella tapahtuu, sitä suunnitelmallisemmin osaamme Brysselissä asioihin keskittyä.

Niinpä Aalto matkustaa Suomen ja Brysselin väliä säännöllisesti, tavaten toimijoita molemmissa maissa.

Suomeen tulevat rakennerahat vähenevät

Etenkin EU:n myöntämä harvaan asuttujen alueiden tuki on Itä- ja Pohjois-Suomelle merkittävä. Tukea saadaan edelleen, mutta sen määrä on vähentynyt.

– Totuus on, että alueelle myönnetyt rakennerahat tulevat pienemään, sillä monet uudet EU-maat ovat Suomea köyhempiä. Esimerkiksi edelliselle rakennerahastokaudelle 2007–2013 alueelle tuli vajaat 1,8 miljardia rakennerahaa, uudelle kaudelle 2014–2020 rahaa myönnettiin vajaat 1,4 miljardia euroa, Aalto summaa.

EU:n myöntämien rakennerahojen tavoitteena on luoda yhtäläiset olosuhteet ja mahdollisuudet kaikille EU-kansalaisille. Myös Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnalle EU:n rakennerahastot ovat tärkeä rahoituslähde. Tälläkin hetkellä Mamkissa on käynnissä noin parikymmentä rakennerahastohanketta.

Itä-ja Pohjois-Suomella on hyvä yhteistyö

Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistot yhdistettiin pari vuotta sitten. Vaikka edustettavia maakuntia on nyt useita ja alue on maantieteellisesti iso, Kari Aalto sanoo yhdistymisen onnistuneen hyvin.

– Itä- ja Pohjois-Suomella on paljon yhteisiä asioita. Ilahduttavaa on, että esimerkiksi maakuntarajat ylittäviin hankehakuihin on ollut huomattavaa kiinnostusta, ja yhteistyöhön on paljon ideoita yli maakuntarajojen.

Voimien liittäminen yhteen on järkevää myös yli maiden rajojen. Aallon toimisto tekee yhteistyötä etenkin Pohjois- ja Keski-Ruotsin sekä Pohjois-Norjan kanssa, sillä ”yhdessä hartiat ovat leveämmät”.

Hankemaailma muuttuu

Tällä hetkellä Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistossa katse on jo kohdistunut kuuden vuoden päähän, tulevaan rakennerahastokauteen. Nyt töitä tehdään sen eteen, että Itä- ja Pohjois-Suomeen tuleva potti olisi mahdollisimman iso myös tuolloin.

Silmiä ei kuitenkaan voi sulkea siltä, että EU:n rahavirrat ovat alttiita uusille uomille.

– Tähän asti Itä- ja Pohjois-Suomessa ollaan oltu ehkä vähän liiankin tyytyväisiä alueelle tulleeseen korvamerkittyyn rakennerahaan. Kilpailtua rahaa on haettu EU:sta vain hyvin vähän. Tulevaisuudessa tätä kilpailtua rahaa on pakko hakea, jos meinaa pärjätä, Aalto sanoo.

Kilpailtu raha ei ole rakennerahaston tapaan alueiden erityispiirteiden perusteella jaettavaa, vaan paras hakemus korjaa potin. Samoista rahoista kilpailevat kaikkien jäsenmaiden toimijat. Siksi hakemuksen saaminen läpi on vaikeaa.

Muutoksiin pitää osata varautua

Muuttuvan rahoituksen vuoksi vanhat tavat käyttää rakennerahastoja ovat Aallon mukaan ohitse.

– Niitä rahoja, jotka vielä tulevat, ei kannatta käyttää siltarumpujen rakentamiseen. Sen sijaan toimijoiden pitää keskittyä oman osaamisen ja kansainvälisten verkostojen kasvattamiseen niin, että on mahdollista päästä käsiksi vaikeasti saatavaan kilpailtuun rahaan.

Aaltoa kuunnellessa vaikuttaa, että Mamkissa pullat ovat oikeissa uuneissa. Osaamisen kasvattamiseen tutkimuksessa- ja kehittämisessä on satsattu, ja painopisteet ovat linjassa EU:n tavoitteiden kanssa.

Resurssitehokkuus, uusiutuva energia, kestävä hyvinvointi, älykkäät sähköverkot ja sähköinen arkistointi tulevat. Näille Merkelkin on jo sanonut kyllä.

Kaikki lähti liikkeelle vuonna 2004 Mamkin ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirin yhteisestä, EU:n rahoittamasta kehittämishankkeesta. Tuolloin Mamkissa alettiin kehittää kuvantamisen palveluja, ja Etelä-Savon sairaanhoitopiiri siirtyi digitaaliseen aikaan.

– Ennen sähköistä arkistointia kuvien tallentaminen vei ihan fyysisesti valtavasti tilaa. Kuvia läheteltiin postissa ympäri Suomen, ja niitä piti tarkastella aina tietyissä paikoissa valotauluja vasten. Tämä kaikki oli aikaa vievää, Disecin toimitusjohtaja Aki Lassila kertoo.

Tällä hetkellä Disecin arkistoissa on yli 100 miljoonaa kuvaa. Kuvasarjoja yksittäisestä kohteesta, eli tutkimuksia, on arkistossa melkein viisi miljoonaa. Diseciä isompi toimija alalla on ainoastaan HUS Röntgen, mutta se ei myy palveluja ulkopuolisille.

Hangosta Utsjoelle ja Vaasasta Ilomantsiin

Disecin periaatteena on tarjota palvelut toimivasti koko Suomeen. Lääkärit ja radiologit voivat tarkastella kuvia missä tahansa, jopa kotikoneella verkkoyhteyden kautta, mikä nopeuttaa lausuntojen antamista. Myös luottamus on toiminnan kulmakiviä.

– Viimeisen seitsemän vuoden ajan Järjestelmämme käyttövarmuus on ollut yli 99,87 prosenttia. Luku sisältää sekä järjestelmän päivityksestä tulleet katkokset että käyttöhäiriöt, Lassila toteaa ylpeänä.

Isoimmat asiakkaat ovat valtakunnallisesti toimiva Terveystalo ja Etelä-Savon sairaanhoitopiiri. Yrityksen arkistosta löytyvät muun muassa kaikkien mikkeliläisten keskussairaalalla otetut röntgenkuvat, sekä suurin osa (yli 80 % vuotuisista) suomalaisista mammografiaseulontojen kuvista.

Uusia aluevaltauksia osteoporoosin tutkinnasta

Osteoporoosin yhä tarkempi ja laajempi kartoittaminen tarkoittanee Disecille tulevaisuudessa uusia aluevaltauksia. Kajaanissa testataan parhaillaan prosessia, jossa analysoidaan luun tiheys tietokoneohjelman avulla aiempia käytössä olevia tekniikoita edullisemmin. Analyysistä selviää kuinka vahvaa tai haurasta luu on. Kuvausohjelmisto on kehitetty Ruotsissa, jossa se on jo käytössä.

– Kajaanista tulevat osteoporoosikuvat arkistoidaan jo meillä. Väestön ikääntyessä ja tutkimusten kehittyessä osteoporoosikuvia tulee Suomessakin tallennettavaksi tuhansittain. Disecin on mahdollista tarjota näillekin kuville arkistointipalvelu, Lassila sanoo.

Tulevaisuuden muista suunnitelmista Lassila mainitsee sähköisen arkistoinnin kehittämisen yhteistyössä Mamkin kanssa. Saattaapa hänet itsensä nähdä joskus myös ammattikorkeakoululla opettamassa. Disecin tulevaisuuden hän näkee turvallisena.

– Tällä alalla investoinnit tietojärjestelmiin ovat aika kovia. Sairaanhoitopiirit ja esimerkiksi pienemmät hammashoidon yksiköt huomaavat pikkuhiljaa, että arkistointipalvelut on mahdollista ja kannattavaa ostaa ulkoa. Me levitämme sanomaa, että voimme tehdä tämän puolestanne.

Aika, jolloin tietokoneiden kyvylle tuottaa puhetta naurettiin lukuisten virheiden vuoksi, alkaa alla ohi. Näin väittää digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Timo Honkela, ja näyttää esimerkin.

– ”I would like to buy this house in this city for one million euros”, Honkela sanoo kännykälleen Mikkelissä, Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa sijaitsevassa työhuoneessaan.

Ja toden totta, miellyttävän kuuloisella ruotsalaisella aksentilla puhelin toistaa.

– ”Jag skulle vilja köpa detta hus i denna stad för en miljon euro.”

Ja sama onnistuu myös muun muassa italiaksi, puolaksi, kiinaksi tai thai-kielellä.

– Sen sijaan suomen kieli on hyvin vaativa kieli, vaikein EU-kieli. Mutta kehitys menee tässäkin eteenpäin.

Koneiden kyky oppia kieltä on pitkäaikaisen tutkimuksen tulos

Koneiden kykyä oppia kieltä on tutkittu jo 50 vuoden ajan. Läpimurto tutkimuksessa on saavutettu aivan viime vuosina, kun puheen tunnistus ja ääntämys on saatu mukaan sovelluksiin.

– Harva meistä vielä hyödyntää palveluita, mutta seuraavien kymmenen vuoden aikana uudenlaiset palvelut ja mahdollisuudet tulevat muuttamaan maailmaa rajusti, Honkela ennustaa.

Vaikka konekääntäminen ei olekaan Honkelan tutkimuksen keskeinen kohde, se antaa hyvän kuvan siitä, millaisia mahdollisuuksia kieliteknologia ja koneoppiminen ovat tarjoamassa, myös tutkimukseen.

– Ajatellaan vaikkapa kaikkien EU-maiden lainsäädäntöä, jota on jokaisessa maassa monta hyllymetriä omalla kielellään. Eri kielillä kirjoitettua lainsäädäntöä on mahdotonta tarkastella kokonaisuutena pelkästään ihmisvoimin, mutta tekniikan avulla voisimme saada paljon mielenkiintoisia tuloksia.

Kysymykseen miksi tämä kaikki sitten on niin tärkeää, professori vastaa.

– Tutkimus on lähtenyt liikkeelle ihmiskunnan pitkäaikaisesta haaveesta puhua yli kielirajojen. Tätä pohjaa vasten kyse on sovelluksista ja palveluista, joita ihmiset todennäköisesti haluavat käyttää.

Mamkilla keskeinen asema kehityksen aallonharjalla

Honkela työskentelee sekä Helsingissä humanistisen tiedekunnan nykykielten laitoksella että Mikkelin Pursialassa sijaitsevassa Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa. Lisäksi hän tekee yhteistyötä Mikkelin ammattikorkeakoulun, Mikkelin yliopistokeskuksen ja Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen kanssa.

Vaikka hän on ehtinyt vaikuttaa digiprofessorina vasta tämän vuoden alusta, niin yhteistyökuvioita Mamkin kanssa on kehitteillä runsaasti.

Tekstien louhinnalla vahvempaa demokratiaa

Tekniikka nimeltä tekstien louhinta on yksi Timo Honkelan omista tutkimuksen kohteista, ja sopii myös digitaalisuutta ja sähköistä arkistointoa kehittävälle Mamkille kuin nenä päähän. Tekniikka mahdollistaa valtavien dokumenttimäärien analysoinnin automaattisesti.

– Louhinnalla dokumenttimassoista saadaan poimittua esimerkiksi aihealueita, ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia automaattisesti. Lisäksi menetelmällä voidaan kartoittaa jopa tekstien tunnetiloja, eli sitä, missä tunnetilassa tekstit on tuotettu.

Suurille yrityksille tekniikka mahdollistaa jo tänä päivänä miljoonien asiakaspalautteiden käsittelyn. Yhteistyössä Mamkin kanssa tekstien louhintaa on alustavasti pohdittu sovellettavaksi esimerkiksi kotimaan lainsäädännön tutkimiseen. Parhaillaan yhteistyönä on meneillään myös esimerkiksi tutkimus, jossa menetelmän avulla käsitellään Mikkelin kaupungin varhaiskasvatuksen palveluille, eli esimerkiksi päivähoitoon, tulevaa palautetta.

– Kun palautteen analysointi helpottuu tietojärjestelmien avulla, niin satojen palautteiden sijaan on mahdollista käsitellä useita tuhansia palautteita. Pyytämällä runsaasti palautetta palveluita voidaan puolestaan kehittää entistä enemmän tarpeita vastaavaksi. Tämä vahvistaa demokratiaa.

Projekti sopii myös Mikkelin kaupungin Lupaus-ohjelmaan, jossa kaupunki pyrkii tarjoamaan palveluita entistä enemmän digitaalisina.

Tekstien louhinta auttaa näkemään metsän puilta, professori Honkela kuvaa menetelmää. Kuva: Manu Eloaho/Darcmedia.

Lähtökohtana ihmisarvo ja valintojen rikkaus

Haastattelun alussa professori toi esille maailman muuttuvan rajusti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Millaiset muutokset meitä odottavat?

– Aikoinaan koneistumisen ensimmäinen aalto vapautti ihmiset raskasta ruumiillisesta työstä, jättäen samalla aikaa esimerkiksi harrastamiselle. Seuraavassa aallossa, kun koneet pystyvät toimimaan automaattisesti ilman ihmistä, meille jää vielä enemmän mahdollisuuksia valita, saada ja tuottaa, Timo Honkela sanoo.

Yksinkertainen paketti kokonaisuus ei kuitenkaan ole, vaan vaatii onnistuakseen viisaita poliittisia päätöksiä. Tämä siitä syystä, että väistämättä tarve monille nykyisille ammateille, kuten vaikkapa kääntäjille tai liikennevälineiden kuljettajille vähenee, monista muista ammateista puhumattakaan.

– Ihmisten tarpeet ja inhimillinen näkökulma pitää ottaa aina huomioon. Asiaa ammatikseen tehneelle ihmiselle ei saa antaa viestiä, että häntä ei enää tarvita, vaan työn sisällön pitää muuttua kehityksen myötä. Ihmisarvon pitää olla kaiken lähtökohtana.