Ammattikorkeakoulussa innovaatiotoiminnan edistämistä voidaan pitää yhtenä keskeisenä aluekehittämisen välineenä. OKM:n kanssa solmitun tulossopimuksen mukaisesti ammattikorkeakoulut tukevat alueidensa elinvoimaisuutta panostaen erityisesti kysyntä- ja käyttäjälähtöiseen innovaatiotoimintaan sekä osallistuvat hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. Avainasemassa aluekehityksen näkökulmasta on myös korkeakoulujen hyvä yhteistyö muiden innovaatiojärjestelmän toimijoiden kanssa, minkä osalta Etelä-Savossakin riittää vielä työsarkaa.

Mikkelin ammattikorkeakoulussa on aloittanut toimintansa yritysasiamies, joka samalla toimii innovaatiovastaavana. Henkilökunnan ja opiskelijoiden tekemistä keksintöilmoituksista maksetaan kannustuspalkkio, ja lupaavimpia keksintöjä viedään eteenpäin Tuoteväylä-rahoituksella.

Parhaimmillaan pitkäjänteinen kehittämistyö tuottaa ruokailun älylinjaston tapaisia onnistumisia. Mamkin patentoima älykäs itsepalvelulinjastohan on tänä syksynä saanut myös kansainvälistä tunnustusta, kun se palkittiin Italian Milanossa keittiöalan messuilla. SMART Label -tunnustuksen perusteena oli onnistunut älykäs ja toiminnallinen innovaatio.

Innovoinnin kantasana on novare (lat.) eli ”keksiä uutta, luoda, muuttaa”. Innovointiin ei voi pakottaa, mutta uuden etsimiselle suotuisaa kulttuuria ja toimintamalleja voidaan edistää. Mitä enemmän esimerkiksi yritysten toimeksiantoja ammattikorkeakoulussa pystytään opinnollistamaan, sen parempi. Innovaatiotoiminnassa avainasemassa on niin tieteenalarajojen ylittäminen korkeakoulun sisällä kuin ennakkoluuloton yhteistyö muiden organisaatioiden ja työelämän kanssa. Harhapolkuja ei pidä pelätä silloin, kun etsitään uusia ratkaisuja.

On lupa ajatella toisin.

Maailmalla tulee aika-ajoin vastaan kilpailevia ratkaisuyrityksiä digitaaliselle arkistoinnille. Ei-digitaaliset ratkaisut, kuten aineiston tulostaminen mikrofilmille, häviävät kuitenkin ominaisuuksiltaan digitaaliselle aineiston hallinnalle. Esimerkiksi mikrofilmiltä tai hyllyyn nostetulta ”ikuiselta” optiselta levyltä ei voida tehdä hakuja eikä kytkeä aineistoja toisiinsa.

Sähköinen arkistointi rakennetaan informaatioteknologiaa eli IT:tä käyttäen.Ongelmia tähän tuo se, että IT:n ominaisuudet ovat päinvastaisia sähköisen arkistoinnin tavoitteisiin verrattuna. Jatkuvasti vaihtuvat hallintasovellukset, formaatit ja tallennusalustat sekä niissä käytettävät perusohjelmistot eivät tue informaation säilyttämistä edes sadan, saati tuhannen vuoden ajaksi. Pitkä tiedon säilyvyys on puolestaan sähköisen arkistoinnin perustavoitteita.

Edelläkävijyyttä Mamkissa

Mikkelin ammattikorkeakoulussa on tutkittu sähköisen aineiston hallintaa jo viime vuosituhannen lopulta lähtien. Sähköisen arkistoinnin palvelutoimintaa on taas tehty vuodesta 2004 lähtien.

Kehittämisen alkuvaiheissa piti kaupallisista ratkaisuvaihtoehdoista valita parhaat, koska toimivia avoimia ratkaisuja ei juuri ollut tarjolla. Nyt kun projektitoiminnan aloittamisesta on 15 vuotta ja palvelutoiminnan ensimmäisistä sopimuksista tulee ensi keväänä kymmenen vuotta, on erityisesti historiallisen arkiston palvelutoiminnassa siirrytty vähitellen avoimen lähdekoodin ratkaisuihin.

Kehittämisen kärkenä on vuodesta 2012 käynnissä ollut OSA-hanke. Lyhenne OSA tulee englanninkielisestä nimestä Open Source Archive eli avoimen lähdekoodin arkisto. Hankkeen tavoitteena on toteuttaa arkistoratkaisu, jonka kestävyyden avainkohtana on se, ettei kokonaisuuden toiminnan kannalta keskeisissä kysymyksissä käytetä kaupallisia ohjelmistoja.

Riippumattomuus ohjelmistotoimittajista

Taustana tälle periaatteelle on, että avoimen lähdekoodin ratkaisuja käytettäessä palvelutuottajan ja asiakkaan ei tarvitse olla riippuvainen yhdestäkään kaupallisesti toimivasta ohjelmistotoimittajasta. Arkistoidun aineiston hallinta voidaan aina toteuttaa joko omin voimin tai vastaavia ratkaisuja käyttävän yhteisön avulla.

Toisaalta tämä ei suinkaan merkitse sitä, ettei palvelujen kehittämisessä voitaisi käyttää kaupallisia yrityksiä esimerkiksi osakehittäjänä, kunhan kehittämistyön tulokset jäävät kokonaisuudesta vastaavan palvelutuottajan haltuun.

Tällöin kehittämistyöstä voi siis laskuttaa vain kerran. IT:n yleiset toimintatavat ovat tähän verrattuna päinvastaiset: esimerkiksi kaupallisen kirjastojärjestelmän tuottaja laskuttaa jokaisesta lainausautomaatin liitännästä erikseen, vaikkei liitäntään sisälly mitään kehitystyötä edelliseen verrattuna.

Kaksi kehittämisaluetta

OSA-hankkeessa kehittämisen kohteena on kaksi aluetta. Ensimmäinen on luoda uudet työkalut arkistopalvelulle. Työkalut sisältävät digitaalisten aineistojen hallinnan, aineistojen tarjonnan asiakkaille ja perinteisen arkistoaineiston hallintaprosessin aineiston vastaanotosta sen metatietojen syöttöön ja asiakasliittymään. Toisena kehittämiskohteena on pitkäaikaissäilytysarkisto-ohjelmisto, joka pyritään löytämään valmiina ratkaisuna maailmalta. Tällaisena testataan Floridan yliopistojen yhteisesti kehittämää DAITSS-ratkaisua, joka on rakennettu myös laitteistoltaan avoimelle, yleisiä komponentteja käyttävälle alustalle.

Arkistopalveluosiossa on ensisijaisena testiympäristönä Mikkelissä toimiva Elka eli Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Testiympäristö on tarjolla hankkeen aikana myös muille projektikumppaneille, joita ovat muun muassa MPY, Monikko ja Brages Pressarkiv. Arkiston palvelujärjestelmän taustalla on myös Mamkin Sähkö- ja informaatiotekniikan laitoksen ja sen edeltäjien kehittämät arkistojärjestelmät. Mamkin ja Elkan lisäksi näitä järjestelmiä käyttävät esimerkiksi Espoon, Tampereen ja Turun kaupungit, Työväen Arkisto, Toimihenkilöarkisto ja UPM.

Mamkin sähköisen arkistoinnin palvelukokonaisuuteen kuuluvat Sähkö- ja informaatiotekniikan laitoksen arkisto- digitointi- ja mediapalveluyksikkö Darcmedia ja Mamkin tytäryhtiö Disec Oy. Viimemainittu tuottaa terveydenhuollon IT- ja arkistopalveluita.

OSA–hanke toteutetaan Etelä-Savon maakunnan myöntämän Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja kansallisen hankerahoituksen tuella.

Mikkelin ammattikorkeakoulun hankkeessa on kehitetty RFID- ja mobiiliteknologiaan perustuva järvikalan seurantajärjestelmä. Järjestelmän pilotointi on aloitettu. Pilotoinnilla testataan paitsi valitun teknologian käyttävyyttä, myös selvitetään teknologian käytön hyötyjä eri toimijoille kalaketjussa. Kehitystyö on herättänyt kiinnostusta myös mediassa, muun muassa marraskuun alussa aihetta käsitteli pääkirjoituksessaan Helsingin Sanomat.

Ammattikalastusta Saimaalla.

Tavoitteena on, että teknologian käyttö parantaisi tiedonkulkua eri toimijoiden välillä, varmistaisi laadun ja mahdollistaisi jäljitettävyyden. Järjestelmän on tarkoitus palvelulla ketjun kaikkia osapuolia ja tuottaa tietoa myös kuluttajalle.

Järjestelmässä käytettävä Radio Frequency Identification (RFID) ei teknologiana ole uusi, vaan sitä käytetään esimerkiksi kaupan varastojärjestelmissä, logistiikan ja prosessien ohjauksessa ja omavalvonnassa. Ja aika moni meistä avaa työpaikan ovet näyttämällä kulkukorttia RFID-lukijalle.

Ensimmäisen vaiheen testauksessa kesäkuussa seurattiin toimitusketjun vaihetta kalastajalta jalostajalle. Nyt järjestelmän pilotointia on laajennettu kalanjalostajalta kauppaan ja ravintolaan asti. Samalla selvitetään millaisen vastaanoton järjestelmä kuluttajilta saa.

Jäljitettävyysvaatimus perustuu lainsäädäntöön

Kuluttaja voi älypuhelimella tarkistaa, millainen kalan matka on pysähdyksineen ollut.

Merikalan käsittelyyn liittyvä lainsäädäntö edellyttää, että koko tuotanto- ja jakeluketju on jäljitettävissä, aina kalastajalta kaupan tiskille tai ravintolan annokseksi. Järvikalasta riittää, että tiedetään keneltä kala on hankittu ja kenelle myyty. Vaikka lainsäädäntö ei edellytä järvikalaketjun läpinäkyvyyttä, kalanjalostajille seurantajärjestelmä toimii kilpailutekijänä ja toiminnan laadun takeena.

Seurantajärjestelmän suunnittelun lähtökohtia olivat helppokäyttöisyys, edullisuus ja avoimuus. Sen käyttöön tarvitaan matkapuhelinta, lämpötilaa mittaavaa tunnistekorttia ja nettipalvelimella olevaa ohjelmistoa ja tietokantaa.

Käytännössä kalastaja kirjaa puhelimen sovelluksella mitä kalaa, minkä verran ja mistä vesistöstä lähtee eteenpäin. Samalla sovelluksella kalastaja käynnistää tunnistekortin lämpötilamittauksen ja asettaa kortin kalapyttyyn tai -laatikkoon. Seuraava toimija, esimerkiksi kalanjalostaja, vastaanottaa kalaerän, kuittaa matkapuhelin sovelluksella tiedot ja kun kalaerä lähtee eteenpäin kalanjalostaja kirjaa sovellukselle mikä verran, mitä ja mistä kalaa lähtee ja käynnistää lämpötilamittauksen.

Näin toimitaan kaikissa toimitusketjun vaiheissa. Tiedot siirtyvät nettipalvelimelle aina kun ne luetaan, ja ne ovat sieltä tarkistettavissa lähes reaaliaikaisesti. Kuluttaja voi kaupassa omalla älypuhelimellaan tarkistaa millainen kalan matkareitti pysähdyksineen on ollut.

Läpinäkyvyydellä lisää kalakauppaa?

Ruotsissa kokeiltiin vastaavantyyppistä turskan seurantajärjestelmää kalastajalta kauppaan asti. Kuluttajien käyttäytyminen yllätti, sillä turskan alkuperätiedon saaminen myymälässä (kartta, reitti, päivämäärä, aika) nosti päivittäistä myyntiä muutamasta kilosta noin 150 kiloon. (Swedberg 2010.) Nähtäväksi jää, ovatko kokemukset meillä samanlaisia kuin naapurimaassa.

Kehitettävä seurantajärjestelmä on kiinnostanut kalanjalostajien lisäksi myös vähittäiskaupan edustajia ja kehitystyölle kaavaillaan jatkoa. Hanketta rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriön Laatuketju -ohjelma. Hanke toteuteaan kokonaisuudessaan vuoden 2013 aikana. Osatoteuttajana mukana on Helsingin yliopiston Ruralia -instituutti. Pilotoinnissa yhteistyökumppaneina ovat Ovaskala Oy, kalastaja Paavo Pekkinen ja Mikkelin sekä ja Savonlinnan K-citymarketit.

Tutustu myös muihin median juttuihin hankkeesta.

Euroopan Unionin näkökulmasta innovaatio on jotakin uutta tai merkittävä parannus olemassa olevaan. Innovaatioiden merkitys EU-politiikassa ja strategisessa ohjauksessa on lisääntynyt ja innovaatiot nähdään edellytyksenä EU:n kasvu- ja kilpailukykytavoitteiden saavuttamiselle. Think big, Think Possible, Think Tomorrow on hyvä kiteytys siitä, miten tulevaisuuden kilpailukykyä rakennetaan – aina harppaus edellä.

Innovaatiopolitiikka koskettaa tulevalla EU-ohjelmakaudelle 2014–2020 aiempaa selkeämmin myös jäsenvaltioita ja alueita. Jokaisen alueen tulee valmistella oma Älykkään erikoistumisen strategiansa (Smart Specialization Strategy), jolla pyritään tunnistamaan kaupallistamispotentiaali ja kytkemään EU-tason strategiat alueiden kehittämiseen.

Erityinen huomio kiinnitetään yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten ympäristön ja väestön hyvinvointiin. Energiatehokkuus ja turvallinen, uusiutuvia energialähteitä hyödyntävä tuotanto ovat innovaatiopolitiikan keskiössä. Terveys- ja hyvinvointialan haasteisiin etsitään apua muun muassa erilaisista sähköisiä ja digitaalisia sovelluksia hyödyntävistä ratkaisuista.

Yritystoiminta ja etenkin nuoret yrittäjät nähdään voimavarana, johon on välttämätöntä panostaa. Soveltava tutkimus ja innovaatiotoiminta luovat pohjaa yrityskentän laajentumiselle sekä uudenlaiselle yrittäjyydelle.

Yksinkertaisimmillaan innovaatio voi syntyä, kun tunnistetaan ongelma ja etsitään siihen ratkaisu. Tunnistettuun haasteeseen pohjaava ongelmanratkaisu tuottaa todennäköisesti vaikuttavan lopputuloksen. Lisäksi olennaista on sidosryhmien ja loppukäyttäjien äänen kuuluminen ja osallisuus.

Kestävän kehityksen näkökulmasta myös olemassa olevien rakenteiden hyödyntäminen on tarkoituksenmukaista. Uusia menetelmiä voi tuoda vanhoihin ympäristöihin, ja toisinpäin, olemassa olevaa ja keksittyä voi hyödyntää uusissa yhteyksissä.

Urban mining on nykypäivän louhintaa, jonka potentiaali paitsi vihreän kasvun myös talouden näkökulmasta voi olla odottamattomankin suuri. Esimerkiksi pelkästään EU:n alueelle vuosittain kierrättämättä jääneistä matkapuhelimista olisi saatavissa tonneittain, siis kymmenien miljoonien eurojen arvosta arvometalleja, kuten kultaa, hopeaa ja platinaa. Missä kaikkialla piileekään tällainen hyödyntämätön kierrätyspotentiaali ja eurovaranto?

Uutta tai vanhan sovellusta ei kuitenkaan synny ilman ihmisiä. Euroopan viidennen Innovation Summitin tärkeimpänä viestinä, komissaarien ja parlamentin edustajien sekä teollisuuden avainjohtajien äänellä, kuului hieman ajan henkeä kritisoiden ”Investing in people”. Nähtäväksi jää, kuinka tämä toteutuu.

Innovaatiolla tarkoitetaan usein ideaa tai käytäntöä joka on jollakin tavalla uusi, perustuu tietoon ja tuottaa taloudellista hyötyä. Koulutusorganisaatioiden innovaatiotoiminta kiteytyy pitkälti pedagogisiin toimintamalleihin, jotka tukevat ja luovat mahdollisuuksia innovaatioiden synnylle.

Innovaatioita syntyy tyypillisimmin eri alojen ja erilaisten ihmisten välisen yhteistyön tuloksena. Ideat jalostuvat innovaatioiksi yhteisöllisen työskentelyn kautta. Mahdollistamalla opiskelijoiden, opettajien ja työelämänedustajien muodostamat niin kutsutut oppivat yhteisöt pystymme luomaan alustoja innovaatioiden synnylle.

Mikkelin ammattikorkeakoulun hallinnoiman KINOS-hankkeen tavoitteena on ollut kehittää innovaatio-osaamista ja luoda KINOS -organisaatioiden yhteinen innovaatiotoiminnan malli.

Innovaatiotoiminnan haasteet ja mahdollisuudet

Innovaatiotoiminnan perusta muodostuu halusta tehdä asioita uudella tavalla. Sen keskeinen voimavara on erilaisuus.

Innovaatiotyöskentely haastaa niin opettajat, opiskelijat kuin työelämänedustajatkin ajattelemaan toimintaansa uudella tavalla. Oppijina eivät ole enää yksistään opiskelijat vaan kaikki toimintaan osallistujat.

Tämän tyyppinen oppiminen edellyttää opettajilta uudenlaisia työskentelytapoja ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Opiskelijan näkökulmasta taas oleellista on pystyä luopumaan vanhasta kouluoppimisen mallista, jossa lähtökohtaisesti opettaja tietää kaiken. Työelämää toimintatapa haastaa ajattelemaan oppilaitosyhteistyötä rajattuja toimeksiantoja laveammin.

Vaikka monialaisissa yhteisöissä työskentely saattaa meidät mukavuusalueidemme ulkopuolelle, ovat sen tulokset oppimisen kannalta kuitenkin merkittäviä. Opiskelijat pääsevät työskentelemään jo opintojensa aikana työelämälle ominaisella tavalla. Opettajat ja työelämän edustajat saavat yhteistyöstä lisäarvoa omaan työhönsä. Erityisen hyödyllisiksi on koettu uusien näkökulmien avautuminen ja tätä kautta tapahtuva oppiminen.

Käytännön toimintamalli innovaatiotyöskentelyn edistämiseksi

KINOS-hankkeessa on suunniteltu ja pilotoitu monipuolisesti erilaisia toimintamalleja oppilaitosten innovaatiotoiminnan edistämiseksi. Suunnittelussa ja testauksissa on ollut mukana opettajien ja koulutusorganisaatioiden henkilökunnan lisäksi opiskelijoita ja yrittäjiä. Yhteensä kaikkiaan noin 1300 eri toimijaa on osallistunut toimintaan.

Hankkeessa tehtyjen pilotointien pohjalta on syntynyt innovaatiotoiminnan malli, jonka keskiössä ovat yhteisesti toteutettavat oppimisympäristöt ja toiminnat.

Kuva: Groteski.

Mallissa lähtökohtana ovat alueelliset strategiat. Kinos-hankkeessa toimivat organisaatiot toteuttavat jo nyt menestyksekkäästi Etelä-Savon alueellisia strategioita. Lisäksi organisaatiot kehittävät varsinaisen opetustyönsä lisäksi tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaansa myös omissa oppimisympäristöissään.

Pääajatuksena on se, että koulutusorganisaatiot jatkavat yhteisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä ja rakentavat myös uusia muotoja yhteistoiminnan ja innovoinnin pohjaksi. Näin vahva alueellinen yhteistyö toisen- ja korkea-asteen välillä on valtakunnallisestikin katsottuna harvinaista, ja se vastaa vaatimukseen koulutuksen ja työelämän lähentämisestä.

Toimintaa ylläpitämässä blogi ja virtuaalinen ideajalostamo

KINOS -Blogi levittää jatkossakin aitoja kokemuksia innovaatiotoiminnasta. Lukijoita blogilla on ollut puolessa vuodessa yli 1400, mikä osaltaan kertoo kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Hankkeessa kehitettiin myös ideoiden keruuta ja jatkojalostusta varten kaikille avoin INNOPANKKI. Ideoiden keräämisen ja jatkojalostamisen kautta mahdollistuvat aidot yhteistyömahdollisuudet, jotka linkittyvät opetukseen ja palvelevat samalla alueen yrityksiä.

Yrityksille INNOPANKKI tarjoaa myös väylän tarjota ideoita edelleen kehitettäväksi joko pelkästään jättämällä idean tai osallistumalla idean kehittelyyn. Yrityksen on myös mahdollista kehittää omaa tuotettaan esimerkiksi avoimen ammattikorkeakoulun avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi yritystä hyödyttäviä räätälöidympiä koulutuspalveluita, jotka auttavat sekä tuotekehityksessä että täydennyskoulutuksen kautta parempana työvoiman saatavuutena.

Mikkelin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa KINOS-hankkessa ovat mukana Etelä-Savon ammattiopisto (Esedu), Aalto yliopisto Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus (PYK), Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Otavan Opisto. Hanke alkoi syksyllä 2011 ja päättyy tämän vuoden lopussa. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto.

Hankkeen loppuseminaari järjestetään to 14.11. klo 13–16 Mikkelin ammattikorkeakoululla Kampussali A:ssa. Seminaarin teemana on Innovatiivisuus ja yrittäjyys. Aihetta avaamassa ovat näyttelijä Miina Maasola sekä kuuro rapartisti Signmark. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

Kuitulaboratorion sellumassan sekoittumislaitteistoa.

Säiliöissä tapahtuva hidas sekoittuminen on tieteellisesti melko pitkälle ymmärretty. Sen sijaan nopeat prosessiputkessa tapahtuvat sekoittumisilmiöt ja prosessivaiheet ovat melko heikosti tunnettuja ja tieteellisteknisesti huonosti hallittuja. FLASH-tutkimushanke keskittyy juuri näiden ilmiöiden tutkimiseen.

Osaamisen pohja on Etelä-Savossa vahva. Sekoitusilmiöitä on tutkittu Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonlinnassa sijaitsevassa kuitulaboratoriossa jo yli 10 vuoden ajan. FLASH-hanke jatkaa in-line sekoitustekniikoiden tutkimusta.

Laajaa teollisuusyhteistyötä ja suuria panoksia

FLASHin rinnalla toimii kaksi yritysvetoista hanketta. AquaFlow Oy:n hankkeessa kehitetään pääasiassa uusia jäteveden puhdistustekniikoita. Wetend Technologies Oy:n hankkeessa puolestaan kehitetään uusia in-line sekoitusratkaisuja prosessiteollisuudelle. Lisäksi julkisen hankkeen rahoitukseen osallistuvat prosessiteollisuutta edustavat Stora-Enso ja UPM-kymmene, prosessi-ja laitetoimittajat Andritz ja Sulzer sekä mittausteknologian asiantuntijoina Janesko ja Pixact. Myös VTT on mukana hankkeessa lähinnä mittausosaamisellaan.

Projektin toteutukseen liittyvät olennaisesti myös kuitulaboratorion laiteinvestointi- sekä laajennushankkeet. Kaikkien näiden hankkeiden kokonaisbudjetti on noin kuusi miljoonaa euroa.

Katse teollisissa sovelluksissa ja tulevaisuudessa

Kuitulaboratorion sekoitustutkimukset ovat perinteisesti keskittyneet paperi- ja massaprosesseihin. Flash hankkeen tavoitteena on laajentaa sovelluskenttää myös muihin suuren mittakaavan, pääasiassa vedenkäsittelyyn liittyviin prosesseihin.Esimerkiksi kaivosteollisuudesta etsitään uusia sovellusalueita yhdessä Green mining -ohjelman SeaWay-hankkeen kanssa. SeaWay-hankkeessa kehitetään uusia prosessi- ja jätevesikäsittelyratkaisuja kaivosteollisuudelle.

Sekoitustekniikoiden hallinta voi nousta oleelliseksi silloin, kun pieniä kemikaalimääriä lisätään suuriin vesivirtauksiin. Pitemmällä tähtäimellä tavoitteena on luoda kuitulaboratorioon suuren mittakaavan prosesseihin erikoistunut sekoitustekniikan huippuyksikkö, joka sisältää tarvittavan osaamisen ja välineistöt alan perus- ja sovellustutkimuksen sekä yrityksille suunnattuun asiakaspalveluun.

Mr. van Nistelrooij, European Union introduces new policy concerning innovation. What are the main instruments to promote innovation in the European Union in 2014-2020?

The main instruments are the European Structural and Investment Funds and Horizon 2020. The European Structural and Investment Funds (ESIF) deliver a major investment in times of the economic crisis. The EU has 325 billion Euros available for the 28 member states to innovate, invest and combat unemployment. It represents roughly a third of the EU budget. The European Parliament as co-legislator boosted the Smart Specialisation Strategy. The member states had to be convinced for this new way of cooperation in the European Union. As from 2014, regions in the EU can spend up to 15% of their EU budgets on cross-border cooperation with their partners in the Smart Specialisation.

The Parliament managed to include several crucial aspects in the regulation. Projects that support regional R&I players to participate in Horizon 2020 (”stairways to excellence”) will be funded either through Horizon 2020 or with the ESIF funds.

Smart Specialisation Strategies are to be launched in the regions. What are Smart Specialisation Strategies? What is the connection of these strategies to the allocation of the Structural Funds for 2014-2020?

One way forward is to stimulate investments in sectors in which regions have a competitive advantage to provide for jobs in the region. This effect will be further strengthened if local authorities, research / education institutes and business work closely together. The European Parliament advocated the Smart Specialisation Strategy, which is a clear-cut break with previous EU strategies. It is now a requirement to receive EU money from the European Regional Development Fund (ERDF).

One significant aspect that makes a regional research and innovation strategy SMART, is the process itself. Smart Specialisation brings diversification, structural change towards knowledge, innovation and creativity-driven growth. The first drafts for these strategies were sent to Brussels during summer. The projects will run from 1 January 2014. No time to loose. Europe is in a hurry.

How do you see the role of Finnish University of Applied Sciences in making innovation happen in the regions and in the European Union context? Can you give a few concrete examples?

This strategy will help to stimulate cooperation between similar projects throughout Europe. In this approach expertise will be shared and the competitiveness will be fostered. In the Smart Specialisation Strategy, research, innovation and education go hand in hand. A leading example is the Marie Curie programme. Grants paid to researchers allow them to gain experience in different European countries and working in several regional projects.

Moni on varmasti miettinyt, että jokin voisi olla paremmin. Onhan se osa ihmisen luontoa – jatkuva miettiminen kuinka elämän voisi tehdä helpommaksi. Esimerkiksi töissä saatat huomata, kuinka hankalaksi jokin työkalu on suunniteltu. Parin päivän käytön jälkeen pystyt ehkä tuomaan esille parannusehdotuksia, kuinka työkalusta saataisiin tehokkaampi ja käyttäjäystävällisempi. Tämä on osa innovatiivista työprosessia.

Innovatiivisessa työprosessissa tulee kuitenkin aina iso MUTTA vastaan. Onko parannuksille kysyntää? Onko joku toinen tehnyt vastaavaan tuotteeseen kyseisiä parannuksia jo?

Idealla on kynnys ennen kuin se on innovaatio, idean on oltava ainutlaatuinen ja mullistava.

Monialaisella koulutuksella näkemyksiä ongelmanratkaisuun

Innovatiivista työprosessia nopeuttaa monialaisuus. On helpompi luoda uutta kun tietää mitä asioita voidaan yhdistellä. Jos olet tekniikan nero, ala vaikka etsimään netistä tietoa lukoista ja niiden perustoiminnasta. Rakenna robotti joka yhdistelee avain kombinaatioita nopealla tahdilla. Sinulla on todennäköisesti jo tässä vaiheessa sellainen tuote, jonka vaikka Abloy saattaisi ostaa pois kuljeskelemasta.

Itselläni on kokemusta puun työstämisestä, tietokoneohjelmoinnista, markkinoinnista ja muotoilusta. Ideani syntyvät usein monimuotoisissa luovissa prosesseissa, usein myös suihkussa, mutta niiden taustalla vaikuttavat kokemukset usealta eri alalta. On paljon helpompi lähestyä toisen alan ongelmia, jos on opiskellut jotakin muuta alaa. Ratkaisut syntyvät helpommin, kun asiaa katsoo toisen alan näkökulmasta.

Hulluus voi poikia uusia mahdollisuuksia

Kuulostaa hullulta, mutta sinun täytyy uskoa itseesi, vaikkei kukaan muu innostuisi ideoistasi. Luovuus saatatetaan nimittäin palkita.

Meillä oli taannoin opiskeluihin liittyen projekti, jossa luotiin kriisialueille edullista ja logistiikkaystävällistä WC:tä. Tuolloin en itse osallistunut projektiin kaiken muun hääräilyn vuoksi, mutta sivusta katsellessani pyörittelin päässäni erilaisia mahdollisuuksia. Pohdin asiaa etenkin tuotannon näkökulmasta. WC:tä pitäisi pystyä tuottamaan miljoonia ja sijoittamaan niitä mahdollisimman monta kappaletta yhteen kuljetuskonttiin.

Onnistuin mielestäni ratkaisemaan nämä ongelmat, mutta koska en varsinaisesti ollut mukana projektissa, en vienyt ideaani eteenpäin. Idea jäi kuitenkin hautumaan päähäni, ja sitten sähköpostiini tuli ilmoitus Mikkelin ammattikorkeakoulussa järjestettävästä LOISTO ideakilpailusta. Mietin kilpailun olevan oiva keino saada ideani eteenpäin.

Osallistuin ideallani kriisialueille sopivalla WC:stä ja myöhemmin sain tietää, että ideani oli palkittu. Minua odotti sekä Ipad että mahdollinen rahoitus projektin viemisessä eteenpäin oikeaksi tuotteeksi. Olin hämmästynyt tunnustuksesta, sillä lähdin mukaan kokeilumielessä aika erottuvalla idealla, enkä olisi etukäteen uskonut saavani palkintoa.

Kilpailuun osallistuminen kannatti, sillä kokemus oli kaiken kaikkiaan mukava. Oli myös hienoa saada palautetta omalle idealle oikealta raadilta. Palaute oli kattavaa, asiantuntevaa ja ajassa kiinni olevaa. Esimerkiksi omille ystävilleni en juuri valota ideoitani, sillä pehmeästi sanottuna he joko putoavat kärryiltä tai eivät jaksa kiinnostua oivalluksistani ollenkaan. LOISTO ideakilpailua suosittelen muillekin. Pärjäämiseen riittää hyvä idea, joka syntyy parhaiten silloin, kun uskaltaa astua oman laatikon ulkopuolelle. Parhaillaan kehittelemäni tuotteen jatkokehitysmahdollisuudet ovat mietinnässä. Ideoille kannattaa uskaltaa sanoa kyllä.

Pilottilaitos on hankittu Mamkille Oulusta Taskilan vedenpuhdistamolta. Oulussa laitos oli PAC Solutions Oy:n tutkimuskäytössä. Laitos mahdollistaa erilaisten vedenpuhdistusmenetelmien testauksen pienessä, noin 15 kuutiometrin mittakaavassa.

OPEN-hankkeeseen…

Kuulin ensimmäistä kertaa OPEN-hankkeesta ammatillisen kasvun oppitunnille joulukuussa 2012. OPEN-hankkeen projektipäällikkö kertoi tuolloin Mamkin hankkeesta, jonka tavoitteena on reaaliaikainen ympäristödatan keruu ja siitä tiedottaminen suurelle yleisölle. Mielenkiintoni hanketta kohtaan heräsi välittömästi. Pommitin projektipäällikköä kevättalven aikana kyselyillä kesätyöpaikasta, ja ilokseni sain kuin sainkin kolmen kuukauden harjoittelujakson hankkeessa. Käsitin, että suorittaisin harjoitteluni lähinnä luonnonvesinäytteiden ja niiden analysoinnin parissa.

… ja haalareihin

Harjoitteluni alkoi toukokuun alussa. Heti ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli tutustumiskäynti vedenpuhdistamolle. En ollut varma, millä lailla puhdistamokäynti liittyisi harjoitteluuni, kunnes pilottilaitoksen esittelyn päätteeksi kuulin, että minulle oli juuri esitelty kesän työpisteeni. Shokki, joka paljastusta seurasi, oli melkoinen. Eihän minulla ollut teoriataustaa jätevesien käsittelystä! Olin myös odottanut tehtävieni liittyvän luonnonvesiin, ei niinkään yhdyskuntien jätevesien puhdistamiseen.

Alkujärkytyksen jälkeen ilmeni kuitenkin, että ensinnäkin jätevesien puhdistusprosessin tekninen pyörittäminen ei ole rakettitiedettä. Toiseksi havaitsin, että käytännön haalarihommat ovat erittäin hyvää vastapainoa opinnoille. Lisäksi pystyin kysymään laitoksen toiminnasta muun muassa Mamkin entiseltä opiskelijalta ja sittemmin vedenpuhdistuslaitokselle töihin siirtyneeltä Joonas Mämmelältä. Hän oli aiemmin vastannut pilottilaitoksen perustamisesta opinnäytetyönään.

Arkiseen aherrukseen…

Jos vesi tulvi yli ilmastusaltaasta, veden kiertonopeutta piti hiljentää. Kuva: Ville Julkunen.

Normaali työpäivä alkoi pilottilaitoshallin silmämääräisellä tarkastuksella ongelmien varalta. Onneksi en kovin useana aamuna havainnut lietteiden päätyneen altaiden yli lattialle. Kaikenlaista muuta pientä kommervenkkiä laitoksen kanssa kuitenkin oli. Esimerkiksi yhtenä perjantai-iltapäivänä laitoksesta paloivat sulakkeet, jolloin kaikki pysähtyi, pimeni ja hiljeni. Sähköjen kanssa oli muutakin työtä pitkin alkukesää, mutta pienen alkukankeuden jälkeen laitos lähti toimimaan lähes kiitettävällä toimintavarmuudella.

Koko harjoitteluaika ei mennyt pilottilaitoksella haalareissa. Suurin osa työajastani kului prosessin monitorointiin toimiston puolella. Lisäksi laitoksesta huolehtiminen vaati käytännössä erittäin paljon keskustelua eri tahojen kanssa. Esimerkiksi PAC Solutionsin kanssa olimme yhteydessä laitoksen toiminnasta ja vaikkapa pumppujen nopeuksista. Lisäksi PACSin kautta sain selville eri laitetoimittajien yhteystietoja, mistä oli hyötyä varaosia hankittaessa.

Mitä harjoittelusta vedenpuhdistamolla jäi käteen?

Riittävä suojavarustus oli haalarihommissa kaiken A ja O.

Alkujärkytyksen jälkeen minulle selvisi, että omatoimisesti pyöritettävät projektit voivat itse asiassa olla ihan hieno kokemus. Toki työmäärä saattaa kasvaa, kun on paljon yksin vastuussa toiminnasta. Mutta toisaalta aikataulut ovat helposti suunniteltavissa ja oman projektin eri osa-alueisiin pääsee hyvin käsiksi. Käytännön työt olivat mielestäni mukavaa vaihtelua pitkän teoriapainotteisen kevään jälkeen. Uskokaa vain, vesipumpun purkaminen voi olla yllättävänkin terapeuttista toimintaa! Lisäksi yhteyksien ylläpito muun muassa laitteiston aiempiin käyttäjiin ja varaosien maahantuojiin sekä eri asioiden organisointi olivat mielestäni hyvää oppia tulevaa varten.

Miltä kuulostaa, jos voisit uimarannalle lähtiessä varmistaa internetistä rannan sen hetkisen sinilevätilanteen ja veden lämpötilan? Tai jos voisit katsoa veden laadun ja lämpötilaan pohjalta, kuinka hyvin kala syö juuri nyt?  Tällaisten asioiden eteen tehdään töitä Open -hankkeessa.

Yksittäisistä näytteenotoista jatkuvaan seurantaan

Veden laatua mittaavan anturin sijoituspaikka Saimaalla.

Ympäristönseuranta on perinteisesti tarkoittanut manuaalista mittausta tai näytteenottoa. Tulokset ovat kertoneet mittaus- tai näytteenottohetken tilanteen, mutta muilta ajanjaksoilta arvot ovat jääneet pimentoon. Mittaustulokset eivät ole myöskään olleet avoimesti kaikkien saatavilla.

Nykyisin ihmiset ovat kuitenkin yhä kiinnostuneempia ympäristön tilasta. Tietoa on myös totuttu kaivamaan nopeasti kännykän tai tabletin internetyhteyden avulla. Uuden tyyppinen ympäristön jatkuva seuranta vastaakin nykypäivän tarpeisiin perinteistä tapaa paremmin. Ajantasaista tietoa ympäristön tilasta voidaan välittää verkossa ja myös työstää eri kohderyhmien käyttöön. Tavallista kansalaista saattaa kiinnostaa esimerkiksi uimaveden laatu, viranomainen voi puolestaan tarvita tietoa esimerkiksi satunnaisesti vesistöön joutuvien päästöjen vaikutuksesta veden laatuun. Tekniikan voimakkaan kehityksen myötä tämä kaikki alkaa olla tätä päivää.

Helppoa vai onko sittenkään?

Automaattinen mittaus kuulostaa helpolta toteuttaa ja voisi olettaa, että perinteinen näytteenotto olisi helposti korvattavissa automaattisesti toimivilla antureilla. Todellisuus ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Mittausprojektin aluksi täytyy miettiä muun muassa todellista tilannetta parhaiten edustava mittauspaikka, päättää millä parametreillä mitataan, kuinka usein tietoa halutaan ja millaisessa muodossa tieto täytyy olla, jotta sitä voidaan käyttää vaikka opetus- tai viranomaistyössä.

Automaattisten mittalaitteiden käyttö osana viranomaisten päätöksentekoa täytyy ottaa huomioon myös lainsäädännössä. Tällä hetkellä lainsäädäntö automaattisten anturien käytölle viranomaisvalvonnassa on vasta alkuvaiheessa, mutta ongelmakohdat on tunnistettu ja laitteiden tekniikka on kehittynyt entistä luotettavammaksi. Täytyy myös muistaa, että automaattisetkaan mittalaitteet eivät ole huoltovapaita, etenkään ympäristön armoilla ollessaan.

Open-hankkeessa kehitetään ja testataan on-line mittausmenetelmiä vesistöjen, jätekeskuksen, sisäilman ja sään monitoroinnissa. Lisäksi selvitetään esimerkiksi anturien tarjoamia mahdollisuuksia opetus- ja tutkimuskäytössä. Tavoitteena on myös saada paikallinen ympäristötieto avoimesti kuluttajien käyttöön.

Opiskelijan työpanos osana hanketoimintaa

Open-hankkeen yhtenä tavoitteena on tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan ja opetuksen yhdistäminen. Ympäristömonitorointi on osa opintojaksoja ja hankkeessa on työskennellyt lukuisia opiskelijaharjoittelijoita. Opiskelijalle työskentely todellisten työelämän aiheiden parissa on varmasti antoisaa ja antaa paljon valmiuksia tulevaa työelämää varten. Toisaalta hanketoimintaan tulee opiskelijoiden myötä toivottuja uusia näkökulmia ja ideoita käytännön toteutukseen. Opettajan näkökulmasta on hienoa havaita, että harjoittelijat pystyvät suoriutumaan annetuista tehtävistä ja tuovat omat ideansa ja ajatuksensa rohkeasti esille. Kokemuksemme mukaan opiskelijat myös arvostavat mahdollisuutta soveltaa teoriassa opittuja asioita oikeasti käytännössä.

Open – tietojärjestelmä – etämonitoroinnin kehittäminen osana ympäristöteknologian koulutusta ja innovaatiotoimintaa on Mikkelin ammattikorkeakoulun hallinnoima hanke, jota rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto. Hankkeen rahoituksen on myöntänyt Etelä-Savon Maakuntaliitto. Muita rahoittajia ovat Mikkelin kaupunki, Mikkelin vesiliikelaitos ja Metsäsairila Oy. Lisäksi yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Observis Oy ja eri laitetoimittajat. Hanke on alkanut tammikuussa 2012 ja kestää kesäkuun 2014 loppuun.