Kysymys on eri alojen asiantuntijoiden kouluttamisesta, täydennyskoulutuksesta, tiedon ja osaamisen siirrosta, uuden tiedon tuottamisesta, kehittämistoiminnasta, palvelutoiminnasta ja yrittäjyyden edistämisestä. Ammattikorkeakoulun yhteiskunnallinen vaikuttavuus ulottuu tätäkin laajemmalle.

Opiskelijoiden merkitys aluekehitykselle unohtuu helposti. Kuitenkin heidän osallistumisellaan työelämän erilaisiin toimeksiantoihin on suuri aluetaloudellinen merkitys. Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijat suorittivat vuonna 2014 yhteensä yli 36 000 tk-opintopistettä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opiskelijat antavat yhteensä 600 opiskelijatyövuoden kehityspanoksen yritysten ja yhteiskunnan tarpeisiin.

Tutkimus- ja kehittämisprojekteja voisi silti hyödyntää vielä entistäkin paremmin moniulotteisina oppimisympäristöinä, jossa oppivat opiskelijat, opettajat ja projektihenkilöstö sekä projektissa mukana olevat muut sidosryhmät. Lähtökohtia tällaisen yhteistyön kehittämiseen on käsitelty esimerkiksi tuoreessa Anu Haapalan (2014) toimittamassa julkaisussa Opinnollistaminen TKI-projekteissa – lähtökohtia toteutukseen ja kokemuksia käytännöstä.

Työelämälähtöisiin kehittämisprojekteihin integroituvassa pedagogiikassa on kysymys opiskelijan saattamisesta kohti työelämässä yhä enemmän tarvittavaa uutta asiantuntijuutta, jota luonnehtii kyky ongelmanratkaisuun, kyky sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja kyky yhdistää toisiinsa teoreettista, käytännöllistä ja sosiokulttuurista tietoa.

Alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta on kokonaisuudessaan vaikea mitata ja osoittaa. Mutta jotain vaikuttavuudesta myös käytettävissä olevat tilastot todistavat. Etelä-Savon maakuntaliitto on laatinut havainnollisen yhteenvedon ohjelmakauden 2007–2013 EU:n rakennerahastohankkeista (hankevisualisointi.esavo.fi).

Sen mukaan Mikkelin ammattikorkeakoulu toteutti viime ohjelmakaudella maakunnassa yhteensä 60 rakennerahastojen kehittämishanketta, joiden kokonaisrahoitus oli 18,4 miljoonaa euroa. Niihin osallistuneita yrityksiä oli yhteensä 671 ja muita organisaatioita 466.

Mamkissa tuntuu vallitsevan vahvasti me-henki, joka näkyy opiskelijoissa ja henkilökunnassa. Mamkille on tärkeää mitä mieltä opiskelijat ovat ja päätökset tehdään opiskelijalähtöisesti. Mamkissa asioita tehdään opiskelijoita varten, mutta myös heidän kanssa. Opiskelija tuovat ideoitaan, ajatuksiaan ja mahdollisia ongelmakohtia esille opiskelijakunta MAMOKille.

Lisäksi opiskelijat vaikuttavat asioihinsa opettajien ja muun henkilökunnan kautta. Kuilu henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä on vain pieni, ja henkilökuntaa voi nykäistä hihasta milloin missäkin.

Opiskelijakunta on kehitystyössä vahvasti mukana

MAMOKin opiskelijaedustajat vaikuttavat Mamkin virallisissa tiimeissä ja työryhmissä tuoden opiskelijoiden mielipiteitä esille. MAMOK on ollut mukana esimerkiksi Mamkin strategian ja toimiluvan laatimisessa – koulu arvostaa opiskelijoiden mielipiteitä ja antaa helppoja mahdollisuuksia vaikuttaa.

Opiskelijoille on myös muita vaikuttamiskanavia, kuten erilaiset kyselyt, tutkimukset ja palautteet, joita sekä koulu että laitokset teettävät. Osa kyselyistä on suunnattu tietyille aloille, mutta jotkin kaikille koulun opiskelijoille.

Lisäksi opiskelijat pääsevät tuomaan palautettaan esille kehittämisfoorumeissa ja opintojaksopalautteen muodossa. Monilla opintojaksoilla opettajat kuuntelevat opiskeluryhmää ja kehittävät opintojaksoa ryhmäkohtaisesti saamansa suoran palautteen perusteella.

Unelmien kampus tehdään yhdessä

Mamkissa aloitettiin Kampusvision 2030 laatiminen viime vuonna. Hyvän Kampusvision aikaansaamiseksi Mamkissa on pyörinyt Unelmien Kampus -ideakioskeja ja kampustyöpajoja, joissa on suunniteltu erilaisia opiskelu-, oleskelu- ja työtiloja.

Kampusvisioon 2030 ovat päässeet vaikuttamaan opiskelijat, henkilökunta ja ulkopuoliset tahot, kuten yritykset ja muut kampuksien käyttäjäryhmät. Kampustyöpajoissa oli niin ikään mukana opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Mamk on viime vuosina ollut rohkea edelläkävijä ja tiukatkin ratkaisut näkyvät ammattikorkeakoulun tuloksissa. Laadukas korkeakoulu vaatii laadukasta pohjatyötä ja kehittyvä ammattikorkeakoulukenttä vaatii kehittyvän korkeakoulun, jossa opiskelijoiden mielipiteillä on oikeasti merkitystä.

Aktiivinen kansalaisuus tarkoittaa vaikuttamista ja toimimista yhteiseksi hyväksi, sekä vastuun ottamista yhteisistä asioista ja osallistumista niiden hoitamiseen (Laitinen ja Nurmi 2007). Perustana on luottamus (Putnam 2000), luottamus omaan itseen sekä luottamus yhteisöä kohtaan. Myös osallisuus edellyttää luottamusta, sekä lisäksi yhteisön, joka mahdollistaa aktiivisen osallistumisen.

Korkeakoulun kehittäminen on mitä suurimmissa määrin yhteistyötä ja yhdessä toimimista, yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Keskiössä ovat opiskelijat, henkilöstö ja sidosryhmät. Ilman yhtä ei ole toista, tai kolmatta.

Mamkin strategia laadittiin osallistaen

Mikkelin ammattikorkeakoulussa yhdessä tekeminen ja hyvä yhteishenki ovat sekä henkilöstön että opiskelijoiden mielestä keskeisiä vahvuuksia. Tämä kävi ilmi strategiatyössä keväällä 2013. Ammattikorkeakoulun strategia uudistettiin laajasti osallistavana prosessina. Lähtökohtana oli etsiä ja löytää menestystekijöitä, jotka tulevaisuudessa vahvistavat ammattikorkeakoulun roolia alueen kilpailukyvyn edistäjänä ja kirkastavat toiminnan painopisteitä suhteessa muuhun korkeakoulukenttään.

Yksi keskeinen osa strategiatyötä oli digitaalinen verkkoaivoriihi (Fountain Park), jossa henkilöstö, opiskelijat ja sidosryhmät pääsivät ideoimaan ja arvioimaan ammattikorkeakoulun tulevaisuuden menestystekijöitä. Tuloksena oli kaikkiaan 450 osallistumista ja yli 1000 kommenttia.

Henkilöstön lisäksi opiskelijat olivat strategiatyössä aktiivisesti mukana alusta loppuun asti. Opiskelijakunta MAMOKin johdolla opiskelijoiden ääni kuuluu vahvasti valmiissa strategiassa: ”Opiskelijan Mamk tarkoittaa nykyaikaista korkeakoulua, jossa opiskelijat ovat enemmän kuin asiakkaita. Opiskelijan Mamkissa opiskelijoiden mielipiteillä on oikeasti väliä. MAMOK ”
Myös keskeiset sidosryhmätahot olivat merkittävässä roolissa strategiaa laadittaessa. Sidosryhmätoimijoiden ydinviestinä korostetaan työelämäläheisyyttä ja menestystekijänä tunnistetaan erikoistuminen.

Sanoista tekoihin

Ennen tekoja ja toimenpiteitä strategia on vielä sanoja – osin kuva nykyhetkestä, osin näkymä tulevaisuudesta. Osallistava prosessi nosti esille teemoja, jotka sittemmin muodostivat strategialle kantavan perustan. Prosessilla tavoiteltiin sitä, että ammattikorkeakouluyhteisön jäsenet tunnistavat sisällöistä oman paikkansa toimia ja vaikuttaa.

Yhteinen ideointi ja laaja osallistuminen myös sitouttivat uudistusten läpivientiin. Esimerkiksi koulutuksen monimuotoisuutta ja verkko-opetusta on kehitetty opiskelijalähtöisesti, tutkimus- ja kehittämistoiminnan profiloinnilla tähdätään parempaan vaikuttavuuteen ja palvelutoimintaa on uudistettu aluelähtöisesti.

Tärkeimpänä voimavarana tunnistetaan yhteisön jäsenet. Strategian mukaan on tärkeää, että opiskelijat ja henkilöstö tuntevat kuuluvansa osaksi korkeakoulua ja sen pienyhteisöjä.

Korkeakoulukentän muutoksessa yhteistyön merkitys korostuu

Korkeakoulukentän uudistuessa toiminnan laadun ja vaikuttavuuden merkitys kasvaa. Tässä puolestaan korostuu aiempaakin enemmän yhteinen kehittämisnäkymä ja yhteisön jäsenten keskinäinen luottamus.

Mikkelin ammattikorkeakoulun tulevaisuuden menestystekijöitä etsittäessä yhdessä tekeminen arvioitiin tärkeimpien asioiden joukkoon. Osallistavuudella voidaan paitsi erottautua, myös vahvistaa ammattikorkeakoulun toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä muuttuvassa korkeakoulumaailmassa. Aktiivisista kansalaisista hyötyy koko alue.

Lähteet

Laitinen, M. ja Nurmi, K. E. 2007. Aktiivinen kansalaisuus ja sen oppiminen. Teoksessa Arola, P. ja Sallila, P. (toim.) Koulussa kansalaiseksi. Opettaja ja aktiivinen koulukulttuuri. Kansanvalistusseura. Saarijärvi, 11–30.

Putnam, R. 2000. Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community. New York: Simon and Schuster.

Fountain Park. http://www.fountainpark.fi/palvelut/strategia/strategian-laatiminen/

Mikkelin ammattikorkeakoulun yliopettajille, koulutusjohtajille ja tutkimus- ja kehittämishenkilöstölle järjestettiin helmikuussa teemapäivä. Päivässä pohdittiin omaa verkostoitumista, yhdessä oppimisen tapoja ja tiimityötä osana ammattikorkeakoulun vahvuuksia.

Aiheeseen johdatti oppimiseen erikoistunut kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen Helsingin yliopistosta. Luentonsa aluksi hän kertoi ensimmäisen vinkin oppimiseen – jaa muille, niin itsekin opit.

– Itse en jaksa kuunnella muiden luentoja. Luennointi on kivaa silloin, kun sen saa tehdä itse. Luentoa valmistelemalla oppii asian paremmin kuin kuuntelemalla. Luennointi kannattaa opettajan oppimista, mutta opiskelijoiden oppimisen tukemiseksi täytyy kehittää osallistavampia toimintatapoja, Hakkarainen aloitti.

Penkkirivit Mikpolisalissa höristivät korviaan.

Vain monialaisella asiantuntijayhteistyöllä voidaan pureutua monisyisiin ongelmiin

Hakkarainen jakaa tiedontuottamisen yksilölliseen ja kollektiivisen näkökulmaan. Yksilöllinen tapa tuottaa tietoa on ollut perinteisesti vallalla ihmistieteissä, kuten filosofiassa, kasvatustieteissä ja sosiologiassa, ja etenkin perustutkimuksessa.

– Tiedon yksilöllinen tuottaminen ei kuitenkaan toimi, kun maailman ongelmat ovat yhä monimutkaisempia. Asiat ovat yksinkertaisesti liian vaikeasti hallittavia yhdelle ihmiselle, tarvitaan yhteisöjen ja verkostojen jaettua osaamista, Hakkarainen sanoo.

Luonnontieteissä tutkimusta tehdään paljon kollektiivisesti tutkimusryhmissä. Esimerkiksi yhteisjulkaisuja kirjoitetaan biologiassa ja fysiikassa huomattavasti useammin kuin mitä filosofiassa tehdään.  Samalla tiedon yhteisöllinen tuottaminen on saamassa yhä voimakkaamman jalansijan myös sosiaalitieteessä.

Suuntaus pitäisi Hakkaraisen mukaan olla kaikessa tiedontuottamisessa kollektiivisen suuntaan. Samalla yhä useampi voisi ryhmän tuella saavuttaa vaativan osaamisen tason.

Osaaminen ja asiantuntijuus eivät asu vain omassa päässä

Hakkarainen kyseenalaistaa perinteisen tavan ajatella luovuutta ja osaamista vain yksilön omina ominaisuuksia. Tällöin ajatellaan, että on superfiksuja ihmisiä, joilla on maagisia kykyjä ajatella suuria ajatuksia – kun itse puolestaan pystyy onnekkaisiin oivalluksiin.

– Kaikilla on mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja ajatteluaan. Älykkyys ei ole vain yksilössä, vaan syntyy vastavuoroisissa verkostoissa. Verkostoissa tunnet muita ihmisiä, saat tukea, annat tukea ja löydät erilaisia ideoita ja näkemyksiä. Kaikki voivat vaikuttaa oppimiseensa rakentamalla verkostoja, professori vakuuttaa.

Monialaisissa verkostoissa omaa asiantuntijuutta valetaan toisiin ja etsitään yhtymäkohtia kollegoiden osaamiseen. Yhteisön osaaminen myös auttaa yksilöitä vaikeiden asioiden yli. Kaikkea eri tarvitse keksiä ja ratkaista itse.

Olennaista verkostoissa ovat yhteiset kiinnostuksen kohteet ja vastavuoroisuus

Organisaatiot eivät tarjoa verkostoja valmiina, vaan ne pitää itse rakentaa. Oman laatikon ulkopuolelle voi kurkottaa monin tavoin. Internet on täynnä tietoa ja mahdollisuuksia seurata asiantuntijoiden ajatuksia. Sosiaalinen media mahdollistaa laajennetut sosiaaliset verkostot ja kiinnostavien tahojen seuraamisen verkossa. Satunnaiset kohtaamiset konferensseissa ruokkivat uusia ajatuksia.

Olennaista verkostojen laajentamisessa kuitenkin on, että yhteyksiä ylläpitävät yhteinen kiinnostus ja vastavuoroisuus, ei tiettyjen ihmisten keräily.

Nuorilla pitää olla mahdollisuus hypätä liikkuvaan junaan

Opiskelijoiden osaamisenkaan ei pitäisi rajoittua vain omaan päähän. Aloittelijat pitäisi Hakkaraisen mukaan imaista mukaan innovatiivisiin verkostoihin osana oppimisprosessia – eli sosiaalistaa asiantuntijan työhön. Näin he pääsisivät kehittämään osaamistaan ikään ”kuin äidin maidossa”. Kun innovatiiviset käytännöt ovat kerran luotu, aikaa niiden rakentamiseen ei tarvitse enää käyttää.

– Kun esimerkiksi maisteriopiskelija otetaan mukaan tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen ja kannetaan hänet reppuselässä prosessin läpi, opiskelija oppii uuden luomisen edellyttämiä toimintatapoja.

Samalla opiskelija saa mahdollisuuden ponnistaa korkeammalta ja valmiuden saavuttaa jotakin suurempaa, kuin mihin hän kykenisi yksin, ilman tukea. Professori heittää idean myös ammattikorkeakouluille.

– Heti ensimmäisen vuoden opiskelijat voitaisiin ottaa mukaan esimerkiksi tutkimushankkeen kirjoittamiseen. Kun prosessi asiantuntijoiden kanssa toistuisi, opintojen lopussa opiskelijat olisivat kasvaneet huomattavan hyviksi hankkeiden luojiksi. Miksei opiskelijoita voitaisi rohkaista omienkin hankkeiden tekemiseen ja lainata heidän tuekseen nimeään ja arvovaltaansa.

Aristokraattiset yhteisöt nostavat vain harvojen osaamista

Hakkaraisen ”aristokraattisiksi” kutsumille yhteisöille ajatusta innovatiivisesta yhteistyöstä on vieras. Niille on tyypillistä, että osaaminen keskittyy vain muutamille tähtihenkilöille. Nämä yksilöt saavuttavat yhä vahvempaa osaamista, mutta se ei valaudu muihin. Kollektiivisessa yhteisöllisyydessä yksilöt eivät vain auta toisia, vaan tekevät asioita yhdessä.

Tee kuten opetat. Kai Hakkarainen jakaa omaa osaamistaan muille. Menestyneenä tutkimussuunnitelmien kirjoittajana hän on esimerkiksi laatinut ohjeen akateemisen tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen. Ohje on ladattavissa internetistä (ks. osoite alla).

Lukemista ja kirjoittamista tarvitaan oman asiantuntijuuden kasvattamiseen

Helpotuksena niille kaikille, jotka ajoittain kaipaavat hautautumista tutkijankammion omaan rauhaan: kammiokaan ei ole pelkästään pahasta. Hakkaraisen mukaan lukemista ja kirjoittamista kyllä tarvitaan toistuvina sykleinä. Oma, yhä syvemmälle kehittyvä asiantuntemus on tärkeä osa myös monitieteellisestä asiantuntijaverkostoa.

Hakkarainen itse esimerkiksi lukee paljon kirjoja – vaikkapa älyllisestä evoluutiosta, tekoälyn tutkimuksesta, ja luovuuden tutkimuksesta.

– Ei tarvitse lukea kuin lukea 4–5 kirjaa kapealta sektorilta, niin pääsee äkkiä tasolle, jonne vain harvat yltävät, hän sanoo.

Vahvaa osaamista syntyy kuitenkin vain silloin, kun tutkija muistaa astua ulos kammiostaan – ja sukeltaa yhteisöllisen toiminnan virtaan.

Linkkejä

Ohje akateemisen tutkimussuunnitelman laatimiseen: http://www.academia.edu/1674785/Hakkarainen_K_2014_Akateemisen_tutkimussuunnitelman_rakenteesta_ja_luonteesta

Kai Hakkaraisen kotisivut: http://helsinki.academia.edu/KaiHakkarainen

Kai Hakkarainen twitterissä: @kphakkar

Mikkelin Ammattikorkeakoulussa työelämään suhtaudutaan positiivisella asenteella.

– Tällä alalla työllistyminen on hyvin monimuotoista, joten ainakin projektitöitä tulee varmasti saamaan, jollei vakipaikkaa irtoa, uskoo yhteisöpedagogi-opiskelija Katariina Kovanen.

Monet opiskelijoista kertovat jo päässeensä tekemään sijaisuuksia oman alansa työpaikoilla. Erityisesti harjoittelujen kautta työllistyminen on helpompaa, uskoo opiskelijakunta Mamokin puheenjohtaja Riikka Peni.

– Sitä kautta pääsee tutustumaan oman alansa yrityksiin ja heillekin voi jäädä opiskelija mieleen. Pitää todistaa, että pärjää työelämässä. Verkostoituminen on tärkeää.

”Alueelliset erot työllistymisessä ovat isoja”

Ammattiliitto Akavan ekonomisti Heikki Taulun mukaan korkeakoulutettujen työttömien määrä tulee todennäköisesti tänä vuonna jatkamaan kasvuaan. Eniten työttömyyttä on insinöörien ja tradenomien keskuudessa.

– Täytyy myös muistaa, että meillä on aloja, joilla ei käytännössä ole työttömyyttä ollenkaan, huomauttaa Taulu viitaten hoitoalan ammattilaisiin.

Vuonna 2014 Mikkelin Ammattikorkeakoulusta valmistuville tehdyssä kyselyssä 67,3 prosenttia ilmoitti työllistyvänsä joko uudessa, tai vanhassa työpaikassaan. Tulos on aavistuksen parempi kuin ammattikorkeakoulujen valtakunnallinen keskiarvo, joka on 67,1 prosenttia.

– Työllistymisessä on suuria alakohtaisia ja alueellisia eroja. Viime vuonna meiltä valmistuneista parhaiten työllistyivät metsätalousinsinöörit, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja liiketalouden tradenomit. Näillä aloilla vastavalmistuneiden työllistymisprosentti oli myös valtakunnallista keskiarvoa parempi. On selvää, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on enemmän töitä tarjottavana, mutta Mamkilla on toimintaympäristöönsä nähden hyvä tilanne, kertoo Marjo Nykänen, Mikkelin ammattikorkeakoulun laatu- ja palvelujohtaja.

Työpaikasta ei nirsoilla

Tietojenkäsittelyä opiskeleva Henri Kantanen uskoo, että työelämä vaatii enemmän koulutustaustaa kuin ennen. Kuva: Tuuli Teittinen.

Vallitsevan taloustilanteen myötä opiskelijat tietävät työpaikkoja olevan vähemmän kuin ennen. Työpaikan saamiseksi ollaan kuitenkin valmiita myös joustamaan. Esimerkiksi muiden alojen työt tai muuttaminen ammatin perässä eivät pelota.

– Mieleisen työn perässä voisin muuttaa vaikka Lappiin. Olen harkinnut myös ulkomaita. Ei pidä nirsoilla tarjolla olevista töistä, sillä kaikista töistä oppii jotain uutta, joka auttaa omassa ammatillisessa kasvussa, toteaa kulttuurituottaja-opiskelija Petra Sorsa.

– Mitään sellaista ammattiylpeyttä ei ole, ettenkö voisi tehdä myös muiden alojen hommia. Tietysti se voi myös turhauttaa jos ei saa työssään tarpeeksi haastetta, pohtii sosionomiksi opiskeleva Casimir Muhonen.

TKI-todistus työkaluksi työnhakuun

Vaikka oppilaitos ei voi parantaa työvoiman kokonaiskysyntää, se voi vahvistaa opiskelijoidensa työelämävalmiuksia. Mikkelin Ammattikorkeakoulussa opiskelijoiden osaamista tuetaan yrityksille tehtävissä kehitys- ja selvityshankkeissa. Yritysyhteistyö antaa opiskelijalle tärkeää oman alan työkokemusta.

– Monialaisia kehittämisprojekteja tehdään yhteistyössä eri laitosten ja kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Esimerkiksi tänä talvena Enstolle tehdyssä selvityksessä työskenteli sekä tekniikan että liiketalouden opiskelijoita, kertoo Mikkelin Ammattikorkeakoulun yritysasiamies Minna Pasila.

Projektin päätyttyä tulokset esitellään yritykselle, joka hyödyntää aineiston käytännön työssä. Ympäristöteknologiaa opiskelevan Oona Leppäsen mukaan projektityö on hyvä oppimiskokemus.

– Olin mukana projektissa, jossa kartoitettiin Etelä-Savolaisten yritysten ekotehokkuutta. Opin muun muassa tiedonhakua sekä erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä.

Mikkelin Ammattikorkeakoulussa työllistymisen tueksi on otettu juuri käyttöön myös TKI-todistus, jonka opiskelija voi itse täyttää ja tulostaa. Todistus voi olla ratkaiseva tekijä työnhaussa, jos vastakkain on kaksi saman koulutuksen omaavaa hakijaa.

–          Todistus on nyt kokeilussa vuoden verran. Siihen opiskelija saa lisätä kaikki yrityksien kanssa tehdyt työelämäyhteistyö-projektinsa koulutuksen ajalta. Todistuksen täyttäminen ei ole pakollista, mutta totta kai se kannattaa, vinkkaa Mamokin edustajiston varapuheenjohtaja Nita Ahola.

Valmistuvien Mamkilaisten tilanne työmarkkinoilla vuonna 2014. Tutkimukseen osallistui 965 opiskelijaa eri koulutusohjelmista. Kyselystä nähdään opiskelijan työllistymistilanne kolme viikkoa ennen valmistumista. Lähde: OPALA:n työllistymiskysely.

Ammatillisen koulutuksen, niin toisen asteen kuin ammatillisen korkea-asteen ohjaus ja lainsäädäntöä ovat muuttuneet parin viime vuoden aikana. Uusi laki ammatillisesta peruskoulutuksesta tulee voimaan 1.8.2015.  Lakimuutosten lisäksi muun muassa ammattisen koulutuksen rahoitus- ja säätelyjärjestelmän muuttuvat.

Uusi ammattikorkeakouluja koskeva lainsäädäntö on astunut voimaan asteittain. Vuoden 2014 alussa koulutusohjelmatason säätelystä siirryttiin laajempiin, toimiluvissa määriteltyihin koulutusvastuisiin. Samanaikaisesti tutkintojen tavoitteet kuvattiin osaamisperustaisesti. Vuoden 2015 alussa voimaan tullut lainsäädäntö keskittyi erityisesti muutoksiin ammattikorkeakoulujen rahoituksessa.

Ammattilinen peruskoulutus käy läpi historiansa suurinta muutosta

Uuden lainsäädännön myötä ammattiopistojen tarjoamassa koulutuksessa otetaan aimo askel eteenpäin. Uusissa tutkinnon perusteissa osaamispisteet korvaavat opintoviikot. Tämä tarkoittaa sitä, että perustutkinnon 180 osaamispistettä mittaavat opiskelijan osaamisen laajuutta, eivät opetus- tai opiskeluaikaa.

Osaamispisteet perustuvat ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaiseen siirtojärjestelmään ECVET (European Credit Transfer System for Vocational Education and Training).  Eurooppalaisen järjestelmän lähtökohtana on oppimistuloksiin perustuva järjestelmä, jossa oppimistulokset määritellään tietoina, taitoina ja pätevyytenä.

Esedulle yhteiset tavoitteet työelämän kanssa

Työelämälähtöiset tutkintojen perusteet ja ammattitaitovaatimukset luovat nyt yhteisen kielen koulutukselle ja työelämälle.

Esimerkiksi Etelä-Savon ammattiopiston Esedun uusissa opetussuunnitelmissa kerrotaan konkreettisesti, mitä opiskelijoiden tulee osata koulutuksen jälkeen.

Alueen työelämällä on ollut vahva rooli paikallisessa opetussuunnitelmaprosessissa. Uudistamistyössä on huomioitu työelämältä saatu palaute. Lisäksi huomioon on otettu yrityksille tehdyistä osaamistarpeiden kartoituksista saadut ennakointitiedot.

Opiskelijan osaamisen arvioinnissa ammattiopistot siirtyvät laajojen, työelämän työ- ja toimintaprosesseja vastaavien kokonaisuuksien (tutkinnon osien) arviointiin. Osaamispisteet kertyvät, kun koko tutkinnon osan osaaminen on näytetty ja arvioitu. Oppimista ei arvioida numeerisesti enää lainkaan. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen vuoksi myös opiskeluajat ovat jatkossa yksilöllisempiä.

Uudistuksen tavoitteena on joustavuuden ja yksilöllisyyden lisääminen ja koulutusjärjestelmän tehokkuuden ja laadun parantaminen. Syksyllä Esedussa käynnistyykin useita pilotteja, joissa kehitetään uudenlaisia opetuksen järjestämisen tapoja.

Työssäoppiminen korostuu opinnoissa entisestään

Ammattiopistoissa työssäoppimisella on merkittävä rooli paitsi osaamistavoitteiden saavuttamisessa myös ammattiosaamisen näytöissä eli osaamisen arvioinnissa. Ammattiosaamisen näytöissä opiskelijan pitää osoittaa käytännön työtehtäviä tekemällä, miten hyvin hän on saavuttanut tutkinnon mukaisen ja työelämän edellyttämän ammattitaidon. Ammattiosaamisen näytöt toteutetaan pääsääntöisesti työelämässä työssäoppimisen yhteydessä.

Mikkelin ammattikorkeakoulu etenee myös kohti osaamisperustaisuutta

Korkeakouluissa osaamisperustaisuus on näkynyt erityisesti opetussuunnitelmatyössä, osaamisen arvioinnissa ja aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisessa. Työelämä on entistä tiiviimmin mukana opetuksen toteutuksessa esimerkiksi projektiopintoina, TKI-hankkeissa ja osana uudenlaisia oppimisympäristöjä. Myös verkossa oppiminen vahvistuu.

Myös ammattikorkeakoulun tavoitteena ovat laajemmat työelämän osaamista vastaavat kokonaisuudet. Oppimistulosten ja niiden arvioinnin merkitys on entistä suurempi yksittäisten sisältöjen arvioinnin sijaan.

Esedun ja Mamkin yhteistyö monipuolistuu

Ammatillisen koulutuksen uudet tutkinnon perusteet ja osaamisperusteisuus mahdollistavat eri oppilaitosten välisen yhteistyön aiempaa paremmin. Osaamisperusteisuus mahdollistaa esimerkiksi yhteisissä projekteissa sen, että osaamistavoitteet voidaan asettaa molempien koulutusasteiden opiskelijoiden osaamistason mukaisiksi.

Osaamisen tunnistamista ja tunnustamista voidaan hyödyntää entistä laaja-alaisemmin. Tätä kautta sekä nuoret että aikuiset ammatillisen perustutkinnon opiskelijat voivat hyödyntää esimerkiksi avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaa aiempaa paremmin. Kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin on mahdollista sisällyttää myös paikallisesti tarjottavia tutkinnon osia yhteistyössä mm. työelämän ja ammattikorkeakoulun kanssa.

Yhdessä voimme oppia toisiltamme – tavoitteena paremmat oppimistulokset, työelämän tarpeita vastaava osaaminen ja uudenlaiset joustavat koulutuspolut. Työ jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Laatujärjestelmässä ja laatutyössä sovelletaan jatkuvan kehittämisen kehää eli ns. laatuympyrää. Sen osat ovat: suunnittele, toteuta, arvioi ja kehitä.

Hyvä esimerkki laatuympyrän toiminnasta on opintojen ohjauksen kehittäminen. Suunnittelua ohjaavat strateginen tavoite opintoprosessin tehokkuuden parantamiseksi ja opintojen ohjauksen toimintamalli. Toteutusvaiheessa käytössä ovat toimintaa ohjaavat prosessikuvaukset ja ohjeet. Arviointia tehdään tuloskortin mittarien ja opiskelijapalautteiden avulla. Palautteiden pohjalta sitten vuonna 2014 suunniteltiin ja käynnistettiin opintojen ohjauksen kehittämishanke.

Laatuympyrä pyörii

Mamkin toiminnan tuloksista ja laadusta kerätään palautetta säännöllisesti. Tieto kerätään opiskelija-, henkilöstö- ja sidosryhmäkyselyillä, kehityskeskusteluilla, sisäisillä katselmuksilla ja itsearvioinneilla sekä ulkoisten arviointien avulla.

Esimerkiksi opiskelijakyselyillä Mamk kartoittaa, kuinka opintojen aloitus on sujunut, miten opetuksen laatu ja kehittäminen koetaan ja kuinka opintojen ohjaus ja muut tukipalvelut ovat toimineet. Lisäksi palautetta kerätään oppimisympäristöstä ja työskentelyilmapiiristä sekä valmistumisvaiheen työllistymistilanteesta ja työn luonteesta.

Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.

Tyytyväiset opiskelijat

Opintojen alkuvaiheen tyytyväisyyttä mittavaan kyselyyn vastasi marraskuussa 2014 yli 80 % syksyllä opintonsa aloittaneista opiskelijoista.

Mamkin kyselystä saamat arviot ovat parantuneet vuodesta toiseen. Syksyllä 2014 keskiarvo oli 3,48 asteikolla 1-5 mitattuna.  Kyselyn mukaan yhteistyö sujuu hyvin sekä henkilöstön että opiskelijoiden kesken, opiskeluympäristö on viihtyisä ja toimiva, ja opiskelijatuutorointi on auttanut opiskelun alussa.

Opiskelijat ovat entistä paremmin selvillä tavoitteistaan ja haluavat myös jatkaa opintojaan tutkintoon saakka.

Kolmesti auditoitu laatujärjestelmä

Suomalaisilla korkeakouluilla on lakiin perustuva velvoite vastata toimintansa laadusta ja sen kehittämisestä. Ammattikorkeakoulun tulee arvioida koulutustaan ja muuta toimintaansa ja niiden vaikuttavuutta.

Ammattikorkeakoulun on myös osallistuttava ulkopuoliseen toimintansa ja laatujärjestelmiensä arviointiin eli auditointiin säännöllisesti ja julkistettava järjestämänsä arvioinnin tulokset. Auditointi on riippumatonta ja järjestelmällistä ulkoista arviointia. Mamkin laatujärjestelmä on auditoitu kolme kertaa vuosina 1999, 2006 ja 2013.

Korkeakoulujen arviointineuvosto on myöntänyt Mamkille 21.2.2013 alkaen laatuleiman, joka on voimassa kuusi vuotta. Leima tarkoittaa, että Mamkin laatujärjestelmä täyttää kansalliset kriteerit ja vastaa eurooppalaisia korkeakoulujen laadunhallinnan periaatteita ja suosituksia. Jatkuvan kehitystyön tulokset näkyvät vuoden 2013 palautteessa:

Laatujärjestelmä tukee erinomaisesti ammattikorkeakoulun johtamista. Johto käyttää määrätietoisesti laatujärjestelmän tuottamaa tietoa toiminnanohjauksessa ja strategisessa päätöksenteossa. Opiskelijasta huolehtiminen opiskelujen alkamisesta valmistumiseen asti koko henkilöstön voimin on hyvä esimerkki laatujärjestelmän käytännön toimivuudesta. Ammattikorkeakoulussa on avoin ja vuorovaikutteinen laatukulttuuri. Kaikki korkeakouluyhteisön jäsenet osallistuvat aktiivisesti laatutyöhön.

Lisää koulutuksen ja muun toiminnan laatutyöstä voi lukea blogista, jossa Mamkin laatutoimijat kertovat ajankohtaisista laatuun liittyvistä asioista ja tapahtumista.

Tutustu blogiin:

Jos tavoitteena on käytännön ongelman ratkaiseminen, voi tähän ratkaisu löytyä leikin tarjoamista mahdollisuuksista. Lego Serious Play on menetelmä, jonka avulla voidaan kehittää liiketoiminnan osa-alueita. Työkaluna menetelmässä ovat Lego-palikat.

Palikoiden avulla pyritään rakentamaan konkreettisia ratkaisuja käsillä oleviin haasteisiin. Leikinomaisen toiminnan kautta päästään käsiksi mielikuvituksen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Miksi pitäisi leikkiä?

Leikki luo ihmiseen myönteisen ja toiveikkaan optimismin tilan ja vähentää stressiä. Sen lisäksi se auttaa meitä tunnistamaan uusia mahdollisuuksia. Leikkiä pidetään kulttuurissamme asiana, joka ei tuota mitään. Siksi sitä on pidetty paheellisena asiana. Ehkä tämän taustalla on käsite luterilaisen uskon työmoraalista ja siitä, kuinka työn tekeminen on ihmisen velvollisuus. Tätä taustaa vasten leikki nähdään ajan haaskaamisena. Leikillä voi kuitenkin olla tarkoituksensa myös työn kontekstissa.

Leikkiä ei ole kuitenkaan tarkoitettu yliannosteltavaksi. Sitä on tarkoitus käyttää ainoastaan kiihdyttämään haluttujen hyötyjen aikaansaamista. Käsillä työskenteleminen aktivoi ihmisen aivoja, ja näin on mahdollista löytää ratkaisuja ongelmiin helpommin, kuin mihin me pystymme pelkästään ongelmista keskustelemalla.

Käden ja mielen yhteistyötä

Käsitteiden merkitys rakentuu käden, kielen ja aivojen yhteistyön kautta. Jotta voimme muodostaa asioille kieleemme ja mieleemme nimiä, täytyy meillä olla näille vastine reaalimaailmassa. Käsitteen ymmärtääksemme meidän täytyy olla tekemisissä tuon reaalimaailman asian kanssa. Aivojemme työskentelyn kannalta on optimaalista, mikäli tuo yhteys muodostuu käden kautta.

Uusien asioiden omaksumisessa käytämme mielellämme käsiämme. Uusien objektien kanssa pyöritämme niitä käsissämme ymmärtääksemme kokonaisuuden. Se on osoitus älykkyydestämme. Sama malli on havaittavissa myös eläinten käytöksessä: mitä älykkäämpi eläin, sitä moninaisemmat tavat se keksii objektien tutkimiseen ja niiden hyödyntämiseen.

Yhteen ongelmaan monia ratkaisuja

Lego Serious Play -työpajassa toiminta etenee syklisesti toistaen vaiheta: haasteen esittäminen, rakentaminen ja jakaminen. Haasteen esittämisessä määritellään kysymys, johon ryhmän jäsenten pitää löytää ratkaisu rakentamalla.

Rakentamisen vaiheessa jokainen rakentaa Lego-palikoista oman ratkaisunsa esitettyyn haasteeseen. Rakentamisvaiheessa työskentely tapahtuu itsenäisesti, ellei haasteessa toisin ohjeisteta.

Rakentamisen jälkeen vuorossa on jakamisvaihe, jolloin jokainen pääsee kertomaan oman tuotoksensa yksityiskohdista. Näin samaan haasteeseen saadaan useampia eri ratkaisuja. Viimeisen vaiheen jälkeen palataan uudestaan ensimmäiseen vaiheeseen uuden kysymyksen tai haasteen myötä.

Käytännön tehtävissä, esimerkiksi ympäristömittauksissa, tämä toimiikin hyvin.  Oppimista tapahtuu vaikkapa Metsä-Sairilan kaatopaikalla tai Etelä-Savon Pelastuslaitoksen paloasemalla. Paloasemalla suoritimme melumittauksia osana ilmansuojelu ja meluntorjunta kurssia viime syksynä.

Vielä pidemmälle ollaan kuitenkin menossa. Vapaan käyttöoikeuden piirissä oleva ympäristötieto on jo koko maassa pitkälti koottuna Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Oiva-tietokantaan. Tietokannasta kuka tahansa voi tarkistaa lähijoen puhtauden, tai nyt talviaikaan jään paksuuden pilkille lähtiessä.

Tietomäärän kerääminen, laadunvalvonta ja käsittely muodostavat yhden tärkeän osaamisalueen nykypäivän ja tulevaisuuden ympäristöinsinöörille.

Yksittäisistä mittaustuloksista älykkäisiin malleihin

Enää mittaustuloksia ei tarkastella yksittäin excelissä vaan ne jalostuvat malleiksi. Yksinkertaisimmillaan mallit edustavat tietyn suureen riippuvuutta toisesta suureesta. Esimerkiksi aurinkoisella ilmalla joesta haihtuu enemmän vettä ilmakehään kun kylmällä säällä, tai sadevesi suotautuu pohjavedeksi nopeammin karkea- kuin hienorakeisen maakerroksen läpi.

Isoja kokonaisuuksia tutkittaessa käytetään monimutkaisia malleja, joiden sisältö perustuu tieteellisiin riippuvuuksiin ja tiedon siirtoon mallin eri osien välillä. Mallien tehokas ja oikea käyttö on osattava, jotta johtopäätöksiä ympäristön tilasta voidaan tehdä – ja miettiä vaikkapa pitääkö haja-asutusalueiden jätevesiasetusta muuttaa vai ei.

Mamkissa opetetaan erilaisten ympäristöohjelmistojen käyttöä esimerkiksi kursseilla Environmental monitoring, Ympäristönmonitorointi ja mallintaminen sekä Vedenhankinta- ja käsittelyprosessit. Opetus tapahtuu luokissa ohjelmistojen avulla.

Työelämässä mallinnusta tehdään jopa paikanpäällä

Työelämässä ympäristömuutoksen mallintamista ei enää aina tehdä vaikka yrityksen Helsingin tai Kööpenhaminan pääkonttorista käsin.

Rambollin, FCG:n tai Pöyryn ympäristöasiantuntija tekee mallinnusta todennäköisesti paikan päällä Mekong-joen alasuistossa, kun hän tutkii tulvan kuljettamien ravinteiden vaikutuksia Tonle Sap -järvelle ja sen ympäristölle. Raporttia tuloksista hän työstää matkalla seuraavaan tutkittavaan kohteeseen.

Onkohan purossa tarpeeksi happea? Sinilinnun luonnonsuojelualue, Heinävesi. Kuva: Hannu Poutiainen

Tehokkaat ja paikasta riippumattomat mallinnustyökalut ovat tulossa myös Mamkin opetukseen.

Parhaillaan Mamkissakin tutkitaan eri tapoja opettaa niin, että oppiminen tapahtuu pääosin luokan ulkopuolella ja mittauksia tehdään ja analysoidaan mallien avulla kentällä.

Opetuksen kehittämisestä monipuolista hyötyä

Opetuksen kehittäminen ja siihen hankittava infrastruktuuri tukee Mamkin asemaa isompien kansallisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden toteuttajana ja asiantuntevana partnerina.

Kun ympäristötekniikan opetusta kehitetään paikasta riippumattomaksi, tuetaan samalla Mamkin tavoitetta entistä laajemmasta verkko-opetustarjonnasta. Opiskelija voi tehdä kotona, tai aikuisopiskelija työpaikallaan mallinnusharjoituksia, joita opettaja tukee etänä Lync-yhteyden välityksellä.

Tulevaisuudessa opiskelija voi harjoitella mallinnustaitojaan myös opetuksen aikatauluista riippumattomasti, siellä missä hän sattuu olemaan.  Esimerkiksi Tanzanian jokien virtauksia voi mallintaa Suomessa tai toisinpäin.

Upeeta!

Arkisessa elämässä meillä jokaisella on paljon oppimisen mahdollisuuksia. Usein kuitenkin monet arkea ylläpitävät rutiinit sumentavat oppimisen, jos rutiineita ei millään tapaa kyseenalaisteta tai arvioida uudelleen. Paljon elämässään kokenut ei siten tarkoita välttämättä paljon oppinutta, mikäli kokemuksella ei ole merkitysyhteyttä elämässä ja sitä koskevassa ymmärryksessä. Kokemuksia tuottanut ympäristö ei ole näin ollen täyttänyt teoreettisesti ajatellen oppimisympäristön piirteitä.

Arkisesta toimintaympäristö nähdään tutkimuksessa oppimisympäristönä silloin, kun sosiaalisessa kontekstissa toimiminen tuottaa suhteellisen pysyvää kehittymistä, inhimillisen tiedon varmentumista ja toimintakyvyn parantumista jollain erityisellä alalla, jota ainakin työ edustaa.

Työelämä oppimisympäristönä

Työ ja työyhteisö luovat sosiaalisen kehyksen yksilölliselle ja yhteisölliselle oppimiselle. Työ näyttäytyy näin oppimisympäristönä, jossa työn luonne määrittää oppimisen puitteet, laadulliset piirteet ja tiedon sisällöt. Käytännössä voisi sanoa ihmisen muotoutuvan siten työkokemusten kautta oppimisympäristönsä näköiseksi.

Työelämätutkimuksessa oppiminen on nähty tärkeänä osana työn mielekkyyden ja työhyvinvoinnin tavoittelun keinona. Monet työelämän laatua parantavat seikat voidaan nähdä tuloksena hyvästä oppimisympäristöstä. Näitä ovat esimerkiksi tilaisuus käyttää ja kehittää kykyjä työssä, edetä uralla, kehittää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kokea työn ennustettavuutta ja säännönmukaisuutta, kokea elämäntilanteen tasapainoa sekä nähdä työn yhteiskunnallinen merkitys. Kyse ei ole vähemmästä kuin elämän merkityksellisyyden kokemisesta.

Oppimisympäristö on osin yksilöllisesti koettua

Aiemmin tekemässäni kuntatyötä koskevassa tutkimuksessa havaitsin työtä oppimisympäristönä koskevien kokemusten ja käsitysten voivan vaihdella suuresti saman työyhteisön sisällä ja myös samankaltaisissa työtehtävissä toimivilla. Näitä varsin yksilöllisiä käsityksiä työn opettavaisesta luonteesta on mahdollista jäsentää teoriapohjaisesti viiteen oppimisympäristöulottuvuuteen. Näitä ovat: mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen, työn yhteisöllisyyden kokeminen, työhön sitoutumisen luonne, työyhteisön vuorovaikutuksen luonne ja työssä vaadittavat osaamisen muodot. Havaitut ulottuvuudet olivat suurelta osin työyhteisöissä tiedostamattomia, julkilausumattomia, työyhteisön kulttuurin ja toimintakäytänteisiin perustuvia.

Työ yksilöllisenä ja yhteisöllisenä toimintana

Jokaisessa työssä on yksilöllinen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Työn yksilöllisessä ulottuvuudessa korostuivat tutkimuksessa mahdollisuus toteuttaa ammatillista kehittymistä omista kehittymistavoitteista ja ammatillisista lähtökohdista käsin itsenäisesti. Nämä oppimisympäristössä mahdollistuvat kehittymistavoitteet olivat usein luonteeltaan asiantuntijuutta syventäviä, erityisosaamista vaativia ja niistä oli mahdollista koostaa osaamisprofiilia vahvistava kokonaisuus.

Oppimisympäristön yhteisöllinen luonne puolestaan näyttäytyi asiantuntijayhteisön osallisuutena, jossa korostui toisaalta itsenäisesti toimivien asiantuntijoiden kollegiaalisuus työyhteisön sisällä toisaalta taas verkostoituminen alueellisesti ja kansallisesti, osin myös kansainvälisesti. Työhön sitoutuminen oli tällöin ammatillisesti vahva, mutta se ei välttämättä tukenut työyhteisön kollektiivista osaamista oppivan organisaation näkökulmasta. Yksinkertaistettuna voisikin tällä perusteella väittää, että asiantuntijaorganisaatioissa piilee vaarana organisaatioiden yhteisen osaamisen olevan yksilöiden yhteenlaskettua osaamista pienemmän.

Työn mielekkyyttä voi vahvistaa oppimisnäkökulmalla

Henkilöstön kehittämisen ja henkilöstöjohtamisen kannalta työn tarkastelu oppimisympäristönä avaa näköalan työn mielekkyyden vahvistamiseen ja monipuolistamiseen. Tämä edellyttää oppimisympäristön piirteiden tuomista keskusteluun työyhteisössä esimerkiksi reflektoimalla yhteisön toteuttaman työn ydintä tai merkityksellisyyttä työntekijöiden elämässä. Käytännössä kyse on oppimisympäristön fyysisten puitteiden taustalta olevien ja usein vaikeasti havaittavien psykososiaalisten ulottuvuuksien tietoiseksi tekemistä, jotka viimekädessä määrittävät mielekkyyden kokemisen työssä.

Tällaiset oppimisympäristötekijät ovat työyhteisön kehittämiskohteina taloudellisesti edullisia ja niihin on poikkeuksellisen helppo henkilöstön kehittämisellä puuttua. Tiivistetysti voidaan todeta, että työtä oppimisympäristönä kehittämällä on mahdollista varmistaa mielekäs työ ja sen myötä parantaa merkittävästi työntekijöiden kokemaa työhyvinvointia ja asettaa työ oikeaan merkityssuhteeseen elämässä.