Opillisen sivistyksen yhteisenä kielenä oli latina. Yhteisen tieteellisen ajattelun perustan tarjosi antiikin sivistys. Koulu oli Studium Generale, mikäli sillä oli tarpeeksi vetovoimaa saadakseen opiskelijoita oman alueensa ulkopuolelta.

Yksi uuden ajan ajattelun kätilöistä oli humanisti Erasmus Rotterdamilainen (1466-1536), oman aikansa kosmopoliitti, jonka nimi elää ansaitusti opiskelijoiden kansainvälisen vaihdon EU-ohjelmassa.

Kansainvälisyys ja avoimuus ovat olennainen osa uuden tiedon tuottamista. Avoimuus uusille ideoille ja kritiikille vie tiedettä eteenpäin ja ruokkii kokeiluja. Kehittyminen tarvitsee anomalioita, jotka haastavat vallitsevia ajattelutapoja. Opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuus yli kansallisten rajojen on omiaan synnyttämään näitä uusia oivalluksia. Samalla kansainvälinen vuorovaikutus lisää kulttuurien välistä ymmärrystä ja kunnioitusta.

Kansainvälisten tutkimushankkeiden puolesta puhuu myös aikamme merkittävimpien ongelmien globaali luonne. Näistä esimerkkejä ovat niin ympäristöongelmat kuin köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen taistelu.

Ammattikorkeakoulun arjessa kansainvälisyys toteutuu asiantuntija- ja opiskelijavaihtoina, kansainvälisinä tutkimushankkeina ja julkaisuina. Akuuttina haasteena on tällä hetkellä myös Suomessa korkeakoulujen yhteiskuntavastuu turvapaikanhakijoiden kotouttamisesta. Kielen opiskelun lisäksi suomalaisen työelämän edellyttämien valmiuksien hankkiminen on avaintekijä.

Tässä ReaDin numerossa haluamme avata lukijalle Mikkelin ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä meneillään olevia kansainvälisiä tutkimushankkeita sekä pohtia laajemmin kansainvälistymisen merkitystä ja mahdollisuuksia myös tutkimus- ja kehitystyön resurssien lisäämisen näkökulmasta.

REaD jaetaan tervehdyksenä kaikille Mikkelissä marraskuun Liike-seminaariin osallistuneille.

Toivotan kaikille lukijoille rauhaisaa joulun aikaa!

Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskus ovat 2000-luvun alusta asti tehneet tiedon ja sen pitkäaikaissäilyttämisen tutkimus- ja kehittämistoimintaa Mikkelissä.

Kesällä 2015 toimintansa aloittanut Digitalia syventää aiempaa yhteistyötä. Se tähtää osaksi laajempia kotimaisia ja kansainvälisiä digitaalisuuden ja tiedon tutkimuksen verkostoja.

Lisää käytettävyyttä digitaaliseen tietoon

Digitaliassa tutkitaan ja kehitetään digitaalisia aineistoja koskevia ratkaisuja, jotka hyödyttävät niin julkista sektoria, yrityksiä, muistiorganisaatioita kuin kansalaisten arkea.

Painopisteitä ovat tiedonhallinnan ja -keruun menetelmät ja työkalut sekä digitaalisen säilyttämisen menetelmät ja välineet. Keskeinen osa Digitaliassa tehtävää käytännön työtä on digitaalisten aineistojen käytettävyyden parantaminen, esimerkiksi etsimällä automaattisesti erilaisia sisältöjä.

Digitalia tutkii ja soveltaa älykkäitä ja oppivia ratkaisuja, joiden avulla voidaan käsitellä suuria datamassoja.

Data on vasta raaka-ainetta

Maailmassa syntyy joka hetki valtavia määriä dataa. Kansalaisen arjessa tyypillisiä esimerkkejä ovat maksutapahtumat kauppojen kassoilla ja aktiivisuusrannekkeiden tekemät mittaukset. Kuitenkin vain pieni osa datasta on informaatiosisällöltään ainutlaatuista, sillä eri järjestelmiin tallentuu myös päällekkäisiä tietoja.

Haasteena on, että datasta tulisi tunnistaa ihmisten toiminnan kannalta mielekkäät ja hyödylliset osat. Data onkin ensin muutettava ymmärrettäväksi ja hyvin kuvailluksi tiedoksi, jonka alkuperä, merkitys ja ominaisuudet tunnetaan.

Digitalia kehittää menetelmiä tiedon automaattiseen keräämiseen, luokitteluun ja rikastamiseen. Lisäksi kartoitetaan tapoja, joilla kansalaiset ja yritykset voivat paremmin hallita omaa digitaalista tietoaan ja yhdistää näitä muihin rekistereihin.

Arvokas tieto esiin massasta

Tärkeitä konkreettisia pilottiaineistoja Digitaliassa ovat digitaalisen viestinnän arkistot, digitoidut suomalaiset sanomalehdet ja julkisen sektorin päätösasiakirjat. Tavoitteena on, että kehitettävät menetelmät ovat hyödynnettävissä myös muilla vastaavilla aineistoilla.

Laajoista sähköpostiarkistoista seulotaan esiin olennainen tieto, digitaaliset pdf-asiakirjat jaetaan pienempiin osiin asiasisällön perusteella ja mahdollistetaan henkilötietojen anonymisointi. Asiakirjoihin lisätään tunniste- ja kuvailutietoja, jotka helpottavat aineiston jatkokäyttöä.

Sanomalehtiaineiston käytettävyyttä parannetaan Kansalliskirjaston johdolla koneoppimisen menetelmin. Artikkeleita voidaan poimia automaattisesti tekstimassasta ja mahdollisesti myös tehdä tiivistelmiä.

Digitaliassa tehdään digitaalisen humanismin tutkimusta yhteistyössä mm. historiantutkimuksen kanssa ja luodaan uusia tapoja seuloa uutta tietoa aikaisemmin jäsentelemättömästä aineistosta. Samalla yhdistely toisiin aineistoihin ja muihin konteksteihin helpottuu.

Tiedon koko elinkaari huomioon

Digitalisointi ei ole niin yksinkertaista kuin usein oletetaan. Uusien teknologisten ratkaisujen innoittamana saattaa unohtua tiedon pitkäaikaissäilytyksen tarve ja sen todelliset kustannukset. Digitaalisen viestinnän aikajänne on tyypillisesti lyhyt – esimerkiksi Twitter-viestin keskimääräinen vaikuttavuusaika lasketaan minuuteissa.

Toisessa ääripäässä ovat viralliset asiakirjat, joiden säilytysaika mitataan kymmenissä vuosissa, ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät aineistot, jotka säilytetään ikuisesti.

Digitaalisen pitkäaikaissäilytyksen kehittäminen edellyttääkin erilaisten säilytysmedioiden, tiedostomuotojen ja säilytysalustojen testausta. Digitalia edistää digitaalisen tiedon siirtämistä vanhentuneilta alustoilta ja medioilta uusiin. Pilottiaineistoilla tehtävä automaattisten sisältökuvausten tuottaminen tukee myös erilaisten asiakirjojen hallintaa.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (tki) rahoitus ja korkeakoulujen välinen kilpailu siitä on kiristynyt muun muassa Tekesin ja Suomen Akatemian myöntövarojen leikkauksen vuoksi. Myös Suomeen tuleva EU-rahoitus on pienentynyt. Lisäksi pitkään jatkuneen talouden taantuman vuoksi yritysten kehitystoiminnan panostukset ovat kutistuneet viimeisen neljän vuoden aikana kansallisesti jopa 700 miljoonaa euroa.

Korkeakouluilta odotetaan kansainvälistymistä

Vuonna 2014 ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan ulkopuolinen rahoitus laski 20 miljoonaa euroa vuoden 2012 tasosta. Vuonna 2015 laskun ennakoidaan edelleen jatkuvan.

Ammattikorkeakouluille ulkoinen tki-toiminnan rahoitus on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän tulosperusteisen rahoituksen indikaattori, eli rahoitusmalli-indikaattori. Tämän lisäksi se mahdollistaa korkeakouluyhteisön osaamisen ja toiminnan aluevaikuttavuuden lisäämisen. Erityisesti suora EU-rahoitus ja muu kilpailtu kansainvälinen rahoitus on osoitus tietyn substanssin vahvasta asiantuntijuudesta. Korkeakoulujen tutkimusrahoituksesta kansainvälistä kilpailtua rahaa on vielä toistaiseksi kuitenkin melko pieni osuus.

Opetus- ja kulttuuriministeriö odottaa suomalaisilta korkeakouluilta vahvempaa kansainvälistymistä ja Suomen rajojen ulkopuolelta kanavoituvan tutkimusrahoituksen hankintaa. Samanlaisia odotuksia on aluerahoittajilla. Sen vuoksi maakuntien Älykkään erikoistumisen strategiat sitovat alueiden kärjet ja osaamisen EU:n painottamiin ja rahoittamiin kehittämisen prioriteetteihin.

Onnistumisen Horisontti

Suoran EU-tutkimusrahoituksen kanavoitumista Suomeen on arvosteltu pieneksi. Väkilukuun suhteutettuna Suomi sijoittuu kuitenkin EU-tason vertailussa kuuden parhaan joukkoon. Suomeen on saatu Horisontti 2020 -rahaa 33 euroa asukasta kohti. Vertailun kärjessä on Luxemburg, joka on saanut rahoitusta 42€/asukas. Esimerkiksi Saksa ja Englanti, jotka määrällisesti euroissa mitattuna ovat selvästi suurimpia Horisontti-rahoituksen saajia, eivät kuitenkaan pärjää väkilukuun suhteutetussa vertailussa (16€/asukas ja 18€/asukas).

Konsortion osaaminen kiteytyy hakemukseen

Kilpaillun EU-rahoituksen saamista edeltää vaativa valmisteluprosessi. Suunnittelutyön hyvä koordinointi ja konsortion yhteistyö on välttämätöntä. Varsinainen hankehakemus on oikeastaan tiivistymä pitkäjänteisestä valmistelusta. Hakemukseen kiteytyy paitsi hankkeen sisältö, myös konsortion yhteinen osaaminen ja keskinäinen työnjako. Vaikuttavuus rakentuu tästä kokonaisuudesta. Hakukuulutuksen mukainen, tarvelähtöinen idea sekä innovatiivinen ratkaisu eivät yksin riitä. Tämän lisäksi itse hakemuksen on oltava selkeästi laadittu ja hyvin kirjoitettu.

Myönteistä rahoituspäätöstä seuraa monivaiheinen neuvotteluprosessi, johon kuuluu muun muassa tietojen täydennyksiä ja mahdollisesti muutoksia budjetissa. Keskeisintä on sopimusvalmistelu konsortion ja koordinaattorin (Consortium Agreement) sekä koordinaattorin ja EU:n Komission välillä (Grant Agreement). Sopimuksia ja mandaatteja allekirjoitetaan sekä kirjallisesti että sähköisesti organisaatiokohtaisessa tutkimusportaalissa. Kaikkiaan myönteisen päätöksen saamisesta hankkeen käynnistymiseen kuluu aikaa noin puolesta vuodesta yli vuoteen.

Työmäärä kansainvälisen hankkeen valmistelussa onkin suuri. Onko pitkä, aikaa ja resursseja vievä valmistelu sen arvoista? Kun kansainvälisen hanketoiminnan kulttuuri on nuorta, taloudellisesti suorat hyödyt voivat olla marginaaliset. Osaamispääoman lisääntyminen on kuitenkin arvo sinänsä.

Lähteet
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015. Korkeakoulujen ja tiedelaitosten ohjaus sopimuskaudella 2017-2020. Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaari 16.6.2015. Tavoitetila 2025. Julkaisematon PowerPoint -esitys.

Singleimage. 2015. In-touch with H2020. August 2015.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tutkimus- ja kehittämistoiminta [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-6206. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.11.2015]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tkke/index.html

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tutkimus- ja kehittämistoiminta [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-6206. 2014, Korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehittämistoiminta . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2015]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tkke/2014/tkke_2014_2015-10-29_kat_004_fi.html

Epävarmuudesta huolimatta EU:n tutkimus- ja innovaatiotoiminta on hyvässä vauhdissa. Erilaisten rahoituskanavien kautta on ohjelmakaudella 2014–2020 jaossa noin 960 miljardia euroa. Brysselin vierailulla suomalaisten ammattikorkeakoulujen TKI-väki tutustui EU:n päätöksentekomekanismeihin ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan eri tahoihin.

Alueilta Eurooppaan

Helsinki EU Officessa mieleen painui toimiston päällikön, Janne Tammisen lause ”jos katsoo kartalle, eihän meitä kukaan edes muista”, joka kertoo oivallisesti verkottumisen ja näkyvyyden tärkeydestä Suomen näkökulmasta.

Miten ja mitä kautta suomalaiset voivat Brysselissä sitten verkottua? Yksi hyvä kanava ovat aluetoimistot. Suomella on Brysselissä viisi aluetoimistoa, joiden toimenkuvaan kuuluvat alueiden toimijoiden edunvalvonta, alueiden välisen yhteistyön edistäminen, verkostoyhteistyö, tiedonvälitys sekä EU:n rahoituskanavista tiedottaminen. Aluetoimistoissa on myös tiloja, joita voi varata esimerkiksi kansainvälisten hankepartnereiden kanssa järjestettäviin hankeneuvotteluihin tai yhteistyökokouksiin. (Ks. REaDissä aiemmin ilmestynyt juttu Itä- ja Pohjois-Suomen EU toimistosta ja sen johtajasta Kari Aallosta.)

Ammattikorkeakoulut kilvoittelevat Horisontti 2020 -rahoituksesta

Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat olleet mukana yhteensä 82 Horisontti 2020 -hakemuksessa. Näistä rahoituksen saaneita hankkeita on kahdeksan, joista yksi osuma on tullut Mamkille (ks. juttu Smart Ground Horisontti-hankkeesta). Innokkuus rahoituksen hakemiseen on lisääntynyt, mutta kilpailu on kovaa.

Matkan aikana kuultiin siitä, millaisia puutteita suomalaisten Horisontti-hakemuksissa on. Esille nousivat ainakin loppukäyttäjien ja muiden tulosten hyödyntäjien puuttuminen sekä ongelmat partnereiden osaamisen tasossa. Myös resurssit toteuttamiseen on usein aliarvioitu, ja vaikuttavuudessa sekä tulosten hyödyntämissuunnitelmissa on puutteita. Parantamista on myös teollisuuspartnereiden määrän lisäämisessä, riskienhallinnassa sekä innovatiivisissa tavoissa levittää tietoa.

Mitä siis tulisi tehdä? Enemmän yhteistyötä tutkimusorganisaatioiden ja loppukäyttäjien välillä, riittävästi resursseja hankevalmisteluun, lisää tarkkuutta ja konkretiaa – laatu ratkaisee!

Kansainvälinen EU-tutkimusrahoitus tarjoaa monia mahdollisuuksia

EU-tutkimusrahoitus tarjoaa monia mahdollisuuksia, eikä Horisontti-rahoitus ei suinkaan ole se ainoa vaihtoehto. Alueellisen yhteistyön ohjelmista esimerkiksi Itämeren alueen ohjelma tai Pohjoisen periferian ja arktisen ohjelma tarjoavat rahoitusta mm. innovaatiotoiminnan kehittämiseen, energiatehokkuuden lisäämiseen ja pk-yrittäjyyden kehittämiseen.

Rohkeasti kohti uusia verkostoja

Selvää on, että kansainvälinen tutkimus- ja innovaatiotoiminta ei onnistu yksin, vaan vaatii verkottumista. Verkottumiseen on tarjolla mahdollisuuksia esimerkiksi Brysselissä ERRIN-verkoston järjestämissä tilaisuuksissa ja työpajoissa.

Matkan aikana puhuttiin myös lobbausosaamisen tärkeydestä ja oikeiden verkostojen merkitys on tässäkin olennaista. Olisiko tässä jotain sellaista, missä ammattikorkeakoulut voisivat toimia myös yhdessä?

Ammattikorkeakouluissa tehdään nykyisin paljon aluekehitystä laajemmin sovellettavaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Tämä perustuu osaltaan tutkimuksellisuuteen, joka on mukana yhä vahvemmin kaikessa ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan kokeilut ja pilotoinnit vaativat kokonaisvaltaisen kehittämisen pohjaksi vahvaa tietoa ja tieteellisen ajattelun lähtökohtia.

Tutkimuksellisuuden vahvistuminen avaa mahdollisuuksia yhä useammin myös tieteellisesti kilpailtuun tutkimus- ja kehittämisrahoitukseen. Suomen Akatemia, strategisen tutkimuksen rahoitus ja tieteellistä tutkimusta tukevat säätiöt, puhumattakaan kansainvälisistä rahoituskanavista, esimerkiksi EU:n Horisontti 2020 -ohjelmasta, ovat myös ammattikorkeakoulujen rahoitusmahdollisuuksia.

Vahvoissa verkostoissa kaikki täydentävät toisiaan

Ammattikorkeakoulun kansainväliset verkostot ovat rakentuneet ensisijaisesti koulutuksellisen yhteistyön lähtökohdista. Tälle perustalle voidaan luoda myös TKI-toiminnan verkostoja, mutta se ei välttämättä ole suorin tie laadukkaan tutkimuskonsortion aikaansaamiseksi. Verkostojen rakentumisessa keskeistä on se, että eri toimijoiden asiantuntijuus täydentää toisiaan.

Verkostojen rakentaminen konferensseissa on tehokasta. Jo ennakolta on määritelty se, mihin teemoihin konferenssissa keskitytään ja esiintyjäehdotuksista on valittu vain parhaat. Esiintyjät ovat myös esityksiä valmistellessaan määritelleet sen, millaista tutkimuksellista asiantuntijuutta he haluavat itsestään tuoda esille.

Osallistujat puolestaan voivat valita jo ennakolta, ketä haluaisivat kuulla ja kenen kanssa keskustella verkostoitumista edistääkseen. Näin verkostoa on mahdollista rakentaa aidosti asiantuntijuuksien varaan eikä esimerkiksi hankekuulutukseen liittyvän kiinnostuksen perusteella, mikä on yleistä vaikkapa Horisontti 2020-hakujen esittely- ja verkostoitumistilaisuuksissa.

Tieteelliset konferenssit oman osaamisen mittapuina

Verkostojen rakentumisessa ydinosaamisen määrittely on lähtökohta – osaamista tarjotaan muille osaksi heidän verkostoaan ja toisaalta osaamista etsitään oman verkoston kattavuuden lisäämiseksi. Tieteelliset konferenssit tarjoavat mahdollisuuden altistaa oma tutkimus ja tiedontaso kysymyksille ja keskustelulle.

Keskustelussa joutuu selkeyttämään ja kirkastamaan myös itselle sitä, mikä on omaa ydinosaamista ja varsinaista asiantuntijuutta. Parhaimmillaan keskustelut johtavat nk. jaettuun kognitioon, joka toimii vahvan verkoston rakennusaineena ja verkostoa yhdessä pitävänä voimana.

Toki antautuminen keskusteluun vaatii rohkeutta astua ulos omalta mukavuusalueelta, mutta yleensä konferenssista tuliaisina tuotu flow hautaa alleen epämukavuusalueelle hyppäämisen haasteet. Tuliaisina on ennen kaikkea uusia ajatuksia oman asiantuntijuuden edelleen kehittämiseksi.

Tuliaisina uusia ajatuksia ja varmuutta suunnata kohti tulevaa

TKI-toiminnan kansainvälistymiseen ja verkostoitumiseen liittyviä ajatuksiani testasin osallistuessani UNESCON järjestämään monialaiseen Anticipation-konferenssiin Trentossa, Italiassa marraskuun alussa. Konferenssin tarkoituksena oli tarjota foorumi tulevaisuudesta ja ennakoinnista sekä tulevaisuudentutkimuksen tietoperustasta ja menetelmällisestä kehittämisestä kiinnostuneille eri alojen tutkijoille ympäri maailman.

Konferenssissa käsiteltiin tulevaisuusorientoituneesti teemoja mm. tekniikasta ja teknologiasta, designista ja arkkitehtuurista, taloudesta, psykologiasta, hyvinvoinnista, kasvatuksesta ja koulutuksesta sekä maahanmuutosta. Laajasta ohjelmasta valitsin esityksiä, joissa perehdyttiin mm. ihmisyyden, ruuan ja ravitsemuksen, nuorten ja neurotieteisiin nojaavan hyvinvoinnin tulevaisuuteen.

Omista ympyröistä irrottautuminen tarjoaa mahdollisuuden tarkastella asioita nk. helikopteriperspektiivistä. Tämä on osaltaan konferensseihin osallistumisen parasta antia. Omaa ja omaa yksikössä tehtävää tutkimus- ja kehittämistyötä saa suhteutettua paremmin, kun sitä tarkastelee kauempaa. Toisaalta virkistäviä uusia näkökulmia tulevaisuuden kehittämistyölle tarjosivat esimerkiksi esitykset ihmisyyden tulevaisuudesta, tulevaisuustiedon hyödyntämisestä opiskelijoiden elämänhallinnan edistämisessä tai neurotieteiden soveltamisesta hyvinvoinnin tukemisessa.

Kestävän hyvinvoinnin TKI-toiminta kansainväliselle huipulle

Kestävän hyvinvoinnin TKI-toiminnan teemoja on kehitetty Mamkissa jo useamman vuoden ajan. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen; nuoret, syrjäytymisen ehkäiseminen ja osallisuus; ravitsemis- ja matkailupalvelut sekä hyvinvointiteknologiat -teemojen tutkimuksellinen kehittäminen kansainväliselle tasolle vaatii valmiuksia analysoida ja arvioida tehtyä työtä, uskallusta irrottautua ja kykyä havaita uusia mahdollisuuksia. Kauas katsova tulevaisuudentutkimus tarjoaa näkökulmia tällaiseen nostamalla keskusteluun vielä kaukaiselta tuntuvia visioita tai utopioita.

Painoalallamme on jo useita asiantuntijoita, jotka ovat mukana erilaisissa kansainvälisissä verkostoissa. Kansainvälinen TKI-toiminta vaatii kuitenkin erityistä panostusta – osaaminen ja sen suhteuttaminen kv-hankeverkostoiksi on erilaista kuin alueellisen tason TKI-toiminta. Koska osa asiantuntijuudesta on jo sillä tasolla, että olemme ja voisimme olla haluttu partneri, on hyvä käydä keskustelua myös siitä, missä ja minkä teemojen osalta tähän myös panostetaan.

Verkostoiden ylläpitäminen ja konsortion yhteisen asiantuntijuuden ja toiminnan kehittäminen vaatii aikaa. Se on kuitenkin välttämätöntä, jos haluamme olla mukana kehittämässä kansainvälisestikin arvostettua kestävän hyvinvoinnin tutkimusta ja kehittämistä.

Academic institutions in Europe and beyond are nowadays expected to become key players in a global knowledge network (Guri-Rosenblit 2015). In the last two decades, this has led to a dramatic expansion of their international activities, both in volume and scope, as well as in complexity (Altbach and Knight, 2007).

International activities include for instance traditional study-abroad programs, using English as the lingua franca for scientific communication, and the growing international labour market for scholars and scientists (Altbach and Knight, 2007).

An important source, and at the same time, mechanism, which provides the necessary intelligence leading to internationalization is networking. Such concept refers both to the skill, and to the art of building useful linkages within and among a variety of institutions, societies, and communities.

The creation of these links aims at mobilizing resources, achieving various goals, building collaborative strategies, and accessing information and tools. This is especially important in the research environment, not only at the national level, but also at the international level.

Growing, living, and researching in an international environment

A concrete example of that is given by my doctoral studies, where the topic of my research has focused on an international comparison. The goal of my doctoral research has been to elaborate new insights on the co-evolutionary role of agriculture and rural development in different regional institutional contexts, namely in North Karelia, Finland, and South Tyrol, Italy. Comparing Italian and Finnish rural areas, cultures and practices has involved the building of collaborative networks with experts with international experience.

Also at the Mikkeli University of Applied Sciences (Mamk), my work has been dealing with the building and strengthening of international connections, with the specific goal of accessing new information, planning common projects, and creating cross-border collaborative arrangements.

Experiencing higher education abroad

Internationalisation and globalisation require mobility of people and labour, which causes more competition of competent and educated people (ARENE 2007). Within this context, at the EU level, an important role is played by the ERASMUS + Programme, which allows higher education (HE) staff to teach at HE partners abroad.

The opportunity to participate at the ERASMUS + Programme at Charles University, Czech Republic, in November 2014 has strengthened my research and development skills, especially my portfolio of hard knowledge and soft skills. I gave lectures and seminars on multi-level governance of rural development and policy in the EU and on multifunctionality in agriculture.

In addition, I had the opportunity to participate in a field trip where I familiarized with the different types of land uses that characterize the Czech countryside. My experience from this ERASMUS + Programme has created solid networks with experts from Charles University.

Amazing view of Czech countryside.

Promoting entrepreneurial culture: the International Association of Science Parks (IASP)

Since promoting entrepreneurial culture is one of the key assets of the universities of applied sciences, it is highly relevant to create links with science parks, whose role include the combination of business and research in order to create new innovations.

The participation as a speaker at the International Association of Science Parks’ workshop “Regional specialization and Green Growth” (held in Joensuu in May 2015) has given me the opportunity to increase my knowledge and contacts on the role of science parks’ in Europe and beyond by a variety of national and international case studies.

Conference in Aberdeen: platform for international networking and development projects

The European Society for Rural Sociology Congress, held in Aberdeen, Scotland, in August 2015 has also represented an important platform to strengthen the R&D activities of the Mikkeli University of Applied Sciences. Such activities have focused on expanding research networks, and at the same time on planning a future research proposal within the Horizon 2020 Programme.

At the same venue, the conference proceeding “Identifying Social Innovations in Local Rural Development Initiatives” was presented and discussed. In a meeting with other university colleagues, we discussed on developing such proceeding into to a full scientific article. Last but not least, this conference has been an important setting for strengthening national collaborations on how to bring forward ongoing project plans at the international level.

This picture was taken during an agritourism field trip during my conference in Aberdeen.

Concluding remarks

“Operating in an international higher education setting has a crucial impact on shaping the missions, strategic planning and operational practices of higher education institutions in the current global society” (Guri-Rosenblit 2015, 13).

My international involvement at Mamk has been developing my skills in teaching, in building new international collaborations, and in developing research projects.

On the other hand, such international activities have brought to the forefront the cutting-edge research, development, and innovation activities of Mamk. By being increasingly involved in the international arena, Mamk will become a strong competitor in the global knowledge network, by attracting young talents, and strengthening its innate entrepreneurial culture.

References

Altbach, P.G., and J. Knight, (2007). The Internationalization of Higher Education: motivation and realities. Journal of Studies in International Education, Vol. 11, No. 3/4, 290-305.

ARENE (2007). The Bologna Process and Finnish Universities of Applied Sciences. Participation of Finnish Universities of Applied Sciences in the European Higher Education Area. The Final Report of the Project. Helsinki: Edita Prima Oy.

Guri-Rosenblit (2015). Internationalization of higher education: navigating between contrasting trends. In Curaj, A., Matei, L., Pricopie, R., Salmi, J., and P. Scott (eds). The European Higher Education Area. Between critical reflections and future policies, 13-26, Springer, UK.

Liike-seminaarin päätarkoituksena oli summata ammattikorkeakoulujen työtä työelämän ja alueiden kehittäjinä.

– Suomessa tutkimus, – kehitys ja innovaatiotoiminta on hyvällä mallilla. Ammattikorkeakoulujen kohdalla toiminta on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana nousujohteista. Toimintaa on toki ollut pitkään perustamisesta asti, mutta se on vahvistunut 2000-luvun alussa myös lainsäädännön myötä, toteaa ensimmäisen vierailijapuheenvuoron seminaarissa käyttänyt opetusneuvos Eeva Kaunismaa opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Ministeriö on valtakunnallisesti tukenut ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa vuosina 2013–2015 rahoittamalla yhteensä 17 hanketta kymmenellä miljoonalla eurolla. Resurssit eivät kuitenkaan ole tulevaisuudessa kasvamassa, jolloin avain onkin siinä, kuinka varoja käytetään. Kaikkien hankkeiden tuloksellisuutta ei kuitenkaan voida mitata vain taloudellisilla mittareilla.

– Meillä on laaja korkeakoulujen ja tutkimustoiminnan kenttä. On tärkeää tehdä tutkimus- ja kehitys- ja innovaatiotoimintaa kaikilla aloilla, mutta kaikilla aloilla ne eivät ole sellaisia, jotka voidaan nopeasti kaupallistaa. Kaikkia kuitenkin tarvitaan. Tietysti voidaan miettiä myös toista kautta; esimerkiksi jos TKI-toiminnan kautta terveydenhoitojärjestelmää saadaan kehitettyä, voidaan saada aikaan säästöjä, Kaunismaa toteaa.

Työelämästä eväitä oppimiseen

Ensimmäisen päivän paneelikeskustelussa puntaroitiin kokeilukulttuuria ja ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Keskusteluun osallistunut Sami Kämppi OiOi Collective Oy:stä korostaa yritysten ja opiskelijoiden välistä yhteistyötä.

-Olen painottanut jokaisessa työpaikassani, että oppilaitosten kanssa pitää tehdä yhteistyötä. Näin opiskelijat näkevät konkreettisesti, miten he voivat soveltaa oppimaansa työelämässä ja millaista työnteko on. Tällä tavoin myös yrittäjä saa valmiimpia työntekijöitä, mutta tietysti yrityksellä on vastuu kouluttaa uutta työntekijää myös työelämässä.

Sami Kämppi (OiOi Collective Oy) pitää työelämän ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä tärkeänä. Kuva: Tuuli Teittinen.

-Oma kokemukseni tällaisesta yhteistyöstä on, että esitimme ammattikorkeakoululle teknologiamme, jota halusimme soveltaa kuntoutuksen, autististen lasten tai ikäihmisten pariin. Pienenä yrityksenä meillä ei ole resursseja perehtyä näihin toimialoihin perusteellisesti, mutta kun saadaan se viimeisin tutkittu tieto mukaan ja yhdessä pohditaan, on se tällaisen toiminnan paras anti.

Työelämävaihdot hyödyllisiä myös opettajille

Paitsi opiskelijat, myös opettajat voivat saada eväitä yhteistyöstä työelämän edustajien kanssa. Alakohtaiset käytännöt voivat muuttua vuosien varrella ja ammattilaisen arkeen osallistumalla voi löytää uusia näkökulmia myös opetukseen. Osaamisvaihto oli yksi tiistain puheenaiheista.

FastROI Oy:n talousjohtaja Marke Tyrväinen uskoo, että osaamisvaihtoa koulujen ja työmaailman välillä tulisi tehdä enemmän. Kuva: Tuuli Teittinen.

– Yrityksessämme oli harjoittelujaksolla opettaja Karelia-ammattikorkeakoulusta. Hän oli mukana yrityksessä sekä asiakkaiden luona katsomassa kotihoidon arkea, kertoo talousjohtaja Marke Tyrväinen FastROI Oy:ltä. Yritys on joensuulainen toiminnanohjaus- ja asiakastietojärjestelmiä hoiva-alalle tuottava ohjelmistoyritys.

– Osaamisvaihtoa ei tehdä mielestäni tarpeeksi. Vaatii varmasti nöyryyttä mennä täysin uuteen tilanteeseen, mutta se myös antaa paljon. Olisi hienoa, jos olisi ammatteja, joissa oltaisiin puolet ajasta opettajina ja puolet alan kentällä työelämässä. Mekin yrityksessämme teemme töitä omalla tavallamme, joten on hyvä, että joku tulee välillä haastamaan totuttuja tapoja.

Hanketorilla tavattiin ja tutustuttiin tuloksiin

Sirkka Hagman ja Minttu Lampinen (HAMK) ovat työskennelleet samassa hankkeessa. Hagman toimi hankkeen ohjausryhmässä työelämän edustajana. Kuva: Tuuli Teittinen.

Kaksipäiväisen seminaarin yhteydessä järjestettiin myös hanketori, jossa vieraat pääsivät tutustumaan tehtyihin hankkeisiin ja toimiin.

– Usein tuijottaa sitä, mitä tekee itse, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä muut ovat saaneet aikaan, kertoi Minttu Lampinen Hämeen ammattikorkeakoulusta. Lampinen kävi seminaarissa esittelemässä YAMK-koulutus vahvaksi TKI-vaikuttajaksi-hanketta, jossa hän toimi projektipäällikkönä.

Mikko Laasanen ja Mikko Vuoristo puolestaan edustivat Savonian ammattikorkeakoulua, jonka Coworking learning space (TKI 2.0) -hanke oli esillä myös hanketorilla. Hankkeessa kehitettiin opetuksen, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan työelämäyhteyttä yhteistyössä Jyväskylän ja Tampereen ammattikorkeakoulujen kanssa.

Mikko Laasanen ja Mikko Vuoristo (SAMK) tulivat seminaariin kuulemaan tuloksista ja verkostoitumaan. Kuva: Tuuli Teittinen.

– Täällä käydään keskustelua, nähdään, mitä muut ovat saaneet aikaan ja saadaan pieni katsaus siitä, mitä amk-kentällä tapahtuu juuri nyt. Suurin arvo tällaisissa tilaisuuksissa on verkostoitumisessa, totesi Vuoristo.

Virkistystä virallisen ohjelman lomassa

Virallisen ohjelman lisäksi seminaarivieraille oli tarjolla muun muassa liikuntaa ja iltaohjelmaa. Maj-Lis Läykki Tampereen ammattikorkeakoulusta kiitteli tapahtuman sisältöä kehonhuoltotunnin päätteeksi. Tunnilla myös mukana olleet Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Jatta-Jussila Suokas ja Sakariina Heikkanen totesivat myös kokonaisuuden toimineen. Muutama parannusehdotuskin löytyi.

– Olisimme toivoneet näkevämme vielä konkreettisemmin hankkeiden tuloksia, jotta näemme, millaisia projekteja kenenkin kanssa voisimme tehdä.

Sakariina Heikkanen, Jatta Jussila-Suokas, (Haaga-Helia) ja Maj-Lis Läykki (TAMK) lähtivät kehonhuoltotunnilta virkistäytyneenä. Kuva: Tuuli Teittinen.

Juontaja Jussi-Pekka Rantanen totesi tiistaipäivän päätteeksi seminaarien olevan yhä tärkeä tiedonvälityskanava.

-Vaikka käytössämme on sosiaalinen media ja hankesivustot, ei se ole poistanut tämän tyyppisten tapahtumien merkitystä, jossa kokoonnutaan yhteen ja puhutaan ihminen ihmiselle. On eri asia lukea nettisivua kuin kuulla ihmisen kertovan asiasta itse ja on mahdollisuus esittää jatkokysymyksiä.

Ensimmäisen päivän juontajana ja keskustelujen vetäjänä toimi Ylen uutisista tuttu Jussi-Pekka Rantanen. Kuva: Tuuli Teittinen.

Kuinka liike nyt jatkuu?

TKI-toiminnan tulevaisuudessa Eeva Kaunismaa näkee yhä limittyneempää toimintaa koulutuksen ja tutkimuksen kentällä.

– Avainasemassa ovat digitaalisuus, avoimuus, käyttäjä-kysyntä-hyödyntäjänäkökulman huomioiminen, verkostoituminen ja ehkä se, että korkeakoulutuksessa ei olisi erikseen TK-toimintaa tai TK-henkilöstöä, vaan se olisi tiiviisti yhteydessä koulutustoimiin. Digitaalisuuden osalta näkee jo nyt, että tutkimuksien tuloksia jaetaan vapaasti muillekin. Se avaa myös mahdollisuuksia verkostoitumiselle. Verkostoituminen ei ole kulttuurillemme aivan luonteenomaista, sitä meidän olisi syytä opetella.

Ne alkoivat Ruotsin Haaparannasta, jossa herrani kävi vanhempiensa mukana pienenä ollessaan ostamassa suklaata ja voita. Ne olivat silloin Ruotsissa edullisia, niitä kannatti ostaa peräkontti täyteen. Yhtään ulkomaan sanaa ei tarvinnut transaktion aikana suustaan päästää.

Paluumatkalla herrani perhe yöpyi Kalajoen leirintäalueella. Lämmin yö ja aamuaurinko sulattivat suklaat ja voit juoksevaan muotoon. Sen näyn yli herrani ei ole koskaan päässyt. Hän sanoo, että ulkomaille ei kannata mennä, ei kenenkään, ei edes ulkomaalaisen. Hän vierastaa kaikkea vierasta. Hän tekee listoja vieraista asioista. Otsikoksi hän on laittanut listalleen ”Vieraslajikkeet ja niiden torjunta”.

Tämä pitkähkö intro auttaa ymmärtämään, miksi näppäimistöllä elämöi tällä kertaa vieraslajike mallia alaskankani. Saanen lausua tähän alkuun sanasen itsestäni. Olen siis alaskankani, kestän pakkasta (- 14) ja näköjään loputtomiin herrani järjettömiä ajatuksia, joita riittää joka päivä maantielle saakka. Aion kirjoittaa herrani puolesta kansainvälisyydestä, jota käsittelen metaforatasolla, sillä herrani jää saikulle, jos siitä suoraan kirjoitan.

Olen siis alaskankani, vieraslajike, tulen samalta suunnalta kuin kanadanmajava ja kanadanjääkiekkoilija. Olen lemmikkieläin, kaksi jälkimmäistä luokitellaan tuhoeläimiksi.

Ehkä tunnetuin vieraslajike on kuitenkin supikoira, josta on jalostunut oma suomalainen haaransa, supisupikoira. Supisupikoira lienee sukua juoruämmälle. Vieraslajikkeista kannattaa mainita myös italianpassari (lentopallossa), puolanjaakko (raksalla) sekä tänä kesänä paljon harmia aiheuttanut ukon putki. Julkisuuteen on tihkunut tietoja ennätyspitkistä putkista. Jengat ovat lähteneet ukolta pullosta vappuna ja hönöä on riittänyt aina venetsialaisiin saakka.

Kyllä. Nyt on aika kertoa, missä herrani on. Herrani poissaolo liittyy karviaisiin. Kaikki alkoi siitä kun herrani luki lehdistä, että supikoirat, nuo vieraslajikkeista viheliäimmät, ovat putsanneet ihmisten pensaat karviaisista.

Herrani rakensi oitis piilokojun pihaansa ja muutti kameroineen sinne vahtimaan molempia karviaispensaitaan, koska haluaa lisää todisteita vieraslajikkeiden haitallisuudesta.

(Ihan on pöllöpää herrani, ja vieraslajikevihamielinen. Kysyn vaan, miksei herrani voi poimia karviaisia pois pensaista, ennen kuin supikoirat ehtivät paikalle, vaan kärttää todisteita, joita ei voi edes syödä. Häh?)

Herrani on siis piilokojussa. Siellä hän kyttää supikoiria ja kuuntelee aikansa kuluksi transistoriradiostaan uutisia uusista vieraslajikkeista. Ja niitähän riittää. Eetterin kautta kulkeutui äskettäin korviin järkyttävä uutinen thaimaalaisista marjanpoimijoista, jotka supikoirien lailla putsaavat metsämme sinivalkoisista mustikoista ja muista kruununjalokivistämme.

(Joskus öisin kuulen herrani lausuvan kirjoittamiaan tunteikkaita oodeja mustikoille, noille ikihonkiemme antioksidanttipommeille ja superfoodeille.)

Olen yrittänyt keskustella herrani kanssa. Olen rohkaissut häntä. Olen kannustanut herraani mustikkametsään hakemaan osansa kruununjalokivistä, mutta herrani on niin pelosta jäykkänä, ettei saa kumisaappaita jalkaansa. Hän pelkää kohtaavansa ulkomaalaisen marjanpoimijan. Ulkomaalainen ihminen tuo mieleen Haaparannan ja muistot sulaneesta ruotsalaisesta laatusuklaasta.

Olen kuullut, että herrani laatii aikansa kuluksi piilokojussaan kansalaisaloitetta, jolla vieraslajikkeiden tulo Suomeen estetään. Hän ehdottaa, että Suomen ympärille rakennetaan lankkuaita, joka on 694 senttimetriä korkea. Sen yli hän ei usko edes Sergei Bubkan seipäällään hyppäävän.

(Kaniaivo ei tosin ymmärrä, mistä löytyy se oksanreikä, josta vesimelonit, nuo herrani herkut, sisään Suomeen sitten työnnetään.)

Mikä on tärkeää kohtaamisissa ja kansainvälisyydessä täällä? Tätä kysymystä usein oppilaitospappinakin pohdin. Liisa Salo-Lee puhuu nöyryydestä ja halusta ymmärtää ja oppia uutta. Jokainen ihminen, jonka kohtaa, on samanlainen ja erilainen. Sitä erilaisuutta ei pidä pelätä.

Erilaisuutta voi olla ikä, kansalaisuus, sukupuoli, kulttuuri, ihonväri, uskonto ja moni muuta asiaa. Erilaisuutta täällä riittää. Mahtavaa! Joka päivä saamme kohdata jotain uutta.

Erityisen samaa meillä on ihmisyytemme

Emerita professori Liisa Salo-Lee viraili Mamkissa marraskuussa osana Multiculturalism in studies and working life -kurssia. Kuva: Kati Hoffren.

Mutta kyllä samanlaisuuttakin riittää. Kun lapsi, 10 vuotta, lähti aamulla kouluun, hän huomasi, että kaverilla oli samanlainen takki kuin hänellä. ”Jes, me olemme nyt samikset!”

Mamkillakin löytyy niitä ”samiksia”, joilla on samanlaiset vaatteet ja aatteetkin, mutta erityisen samaa täällä meille kaikille on ihmisyytemme.

Dialogista osaamista voi kehittää

Liisa Salo-Leen peruslähtökohta kulttuurien välisessä viestinnässä on, että se on jatkuvaa oppimista. Meidän täytyy oppia viestimään toisten kanssa, jotka ovat sekä samanlaisia että erilaisia kuin me.

Oppiminen tapahtuu parhaiten dialogissa ja dialogista osaamista voi kehittää. Dialogi ei ole vain pinnallista keskustelua. Se on tietoisuutta siitä, mitä itse ajattelen ja haluan toiselle viestiä, ja sen kuulemista (ei vain kuuntelemista), mitä toinen minulle viestii.

Tämä ei ole aina helppoa. Varsinkin, kun Salo-Leen mukaan kulttuurienvälisessä viestinnässä ratkaisevaa ei ole se mitä näytät tai sanot, vaan se miten näyttämäsi nähdään ja miten sanomasi kuullaan.

Vapaita, aikuisia olentoja

Olen erittäin iloinen luennon rohkaisevasta viestistä, että voimme oppia ja kehittyä. Kyse on paljolti siitä, haluammeko oppia. Ja siitä, kunnioitammeko toista ihmistä.

Luennoitsijamme lainasi Libanonista Ranskaan muuttaneen kirjailijan Amin Maaloufin ajatusta:” Toisen kunnioittaminen on sitä, että puhuu hänelle kuin täysivaltaiselle ihmiselle, vapaalle ja aikuiselle olennolle eikä niin kuin epäitsenäiselle olennolle, joka kuuluu yhteisöönsä niin kuin maaorja maahansa.”

Sen helpottamiseksi, että opimme kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen, on tärkeää, että on hyvä ilmapiiri, jossa oppimista voi tapahtua. Siihen voimme jokainen vaikuttaa.

Ohjenuorana halu oppia ja toisen lähestyminen avoimesti

Kulttuurinen nöyryys oli minulle uusi ilmaisu emerita professorin luennossa, mutta sen selitys ei yllättänyt. Kulttuurinen nöyryys on halua oppia ja lähestyä toista ihmistä avoimesti.

Sitä voisi varmaan kutsua myös lähimmäisenrakkaudeksi. Siltä pohjalta on hyvä iloisesti jatkaa kansainvälistyvää matkaa, erilaisina samanlaisina.

Minnesotan somalien suhteellisen hyvä työllisyys, yrittäjyysinto, poliittinen osallistuminen ja vilkas järjestötoiminta ovat herättäneet median, poliitikkojen ja virkamiesten kiinnostusta kansainvälisesti.

Mikkelin ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston Somalialaisena Suomessa ja Minnesotassa -tutkimushanke (2012–2016) on ensimmäinen Suomen ja Yhdysvaltojen tilannetta vertaileva tutkimus. Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen yhtenä päätavoitteena on tuoda esille suomalaisen yhteiskunnan kotoutumisen kipupisteitä ja pyrkiä löytämään niihin ratkaisuja.

Koulutususkoa, työtä ja yrittäjyyttä

Tilastojen mukaan yksi suurimmista eroista Suomen ja Minnesotan välillä liittyy koulutukseen. Vaikka somaleiden yleinen koulutustaso on alhainen sekä Minnesotassa että Suomessa, niin ero nuorten tämän hetkisessä kouluttautumisinnossa on merkittävä.

Suomessa somalinuoret ovat tutkimusten mukaan heikoimmin koulutettu maahanmuuttajaryhmä, ja heistä vain harvat jatkavat lukioihin ja korkeakouluihin. Minnesotassa puolestaan lähes kaksikymmentä prosenttia kaikista somalinuorista opiskelee parhaillaan korkeakouluissa.

Koulutuksen ohella työllistymistä pidetään usein kotoutumisen todellisena mittarina, ja ainakin tilastojen mukaan somaleiden asema Minnesotan työmarkkinoilla on parempi kuin missään muualla länsimaissa. Minnesotan somaleiden työttömyysaste on kaksitoista prosenttia, kun se esimerkiksi Suomessa on lähes kuusikymmentä prosenttia.

Varsin alhaisen työttömyyden lisäksi Minnesotan somaleissa huomiota herättää yrittäjyysinto. Osavaltiossa toimii tällä hetkellä noin tuhat somaliyritystä, kun taas Suomessa somaleiden omistamia yrityksiä oli viime vuonna vain 27.

Mutta myös köyhyyttä

Minnesotan somaleiden tilanteesta kerrottavassa tarinassa korostuvat siis usein työllisyys, yrittäjyys ja koulutususko. Usein kertomatta jää kuitenkin tarinan kääntöpuoli, eli somalimaahanmuuttajia piinaava köyhyys.

Somaliväestön ja kokonaisväestön väliset tuloerot ovat Minnesotassa huomattavan suuret, ja pienten tulojen seurauksena yli kuusikymmentä prosenttia Minnesotan somaleista elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Suomessa somaleiden taloudellinen tilanne on hieman parempi korkeammasta työttömyydestä huolimatta.

Maahanmuuton kahdet kasvot

Minnesotan somaleiden tilanne kuvaa hyvin amerikkalaisen maahanmuuton kaksijakoisuutta, jossa maahanmuuttajat sijoittuvat usein yhteiskunnan ääripäihin. Somaliyhteisössä on omat miljonäärinsä mutta myös köyhyyttä ja kodittomuutta. Amerikkalainen yhteiskunta tarjoaa siis mahdollisuuksia niille, joilla on riittävästi pääomaa pärjätä koulu- ja työmaailman kilpailussa. Mutta se ei tarjoa turvaverkkoa niille, jotka eivät tässä kilpailuissa syystä tai toisesta pärjää.

Suomessa puolestaan somaleilla on ollut suuria vaikeuksia työllistyä, mutta köyhyyttä on pystytty torjumaan hyvinvointivaltion avulla. Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että somaleiden osallisuus- ja osallistumismahdollisuudet paranevat myös Suomessa.

Hanketta Somalialaisena Suomessa ja Minnesotassa – diaspora, kansalaisuus ja kuuluminen rahoittaa Suomen Akatemia ajalla 2012-2016.

Kansainvälinen dokumenttielokuva Lieksan Reunatieltä

Lieksan somaleista tehty dokumenttielokuva “Finding Edge Road” esitettiin Mamkissa 5.11.2015.
Kanadalaisen Brandy Yanchykin ohjaama, vuonna 2015 valmistunut dokumentti kertoo Lieksan somaleista ja ihmisistä, jotka kokevat heidät uhkana tai vastaavasti mahdollisuutena.

Dokumenttielokuvan esityksen jälkeiseen maahanmuuttoaiheiseen paneelikeskusteluun osallistuvat ohjaajan lisäksi Somalialaisena Suomessa ja Minnesotassa -hankkeen tutkijat. Hankkessa on haastateltu samoja Lieksan somaleista, joista myös dokumenttielokuva kertoo.

Dokumenttielokuva Finding Edge Road kertoo Lieksassa asuvista somaleista.

 

Mamkin Mikpolisalissa yleisö seurasi dokumenttia keskittyneesti.

 

Kanadalainen ohjaaja Brandy Yanchuk keskustelutti yleisöä. Kuva: Suvi Sikstus.

 

Elokuvan traileri: https://vimeo.com/125534164