Aurinkoveneiden MM-kisat järjestetään joka toinen vuosi Alankomaissa. Tänä vuonna kisat alkavat 28. kesäkuuta Blauwestadista ja päättyvät 5. heinäkuuta Leeuwardeniin. Kilpailussa on sekä kestävyys- että nopeusajoja.

Vuonna 2012 Mamkin ja Kyamkin yhteisjoukkue sijoittui luokkansa kolmanneksi. Tuolloin matkaa jarrutti veneen potkuriin tarrautunut irtoköysi. Nyt opiskelijat pyrkivät varautumaan yllätyksiin entistä paremmin.

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun veneosaamisesta etua joukkueille

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijat kisaavat teknisesti vaativimmassa Top Class -luokassa, jossa veneiden nopeudet on viety huippuunsa. Kyamkissa on vahva veneteknologian osaaminen, ja kisavene on suunniteltu ja rakennettu kokonaan uusiksi kesän kisoja varten.

Mikkelin ammattikorkeakoulun joukkue kisaa Challenge B -luokassa, jossa veneessä on kuljettajan lisäksi reitinlukija. Mamkin veneen runko on tehty Kyamkin veneteknologian opiskelijoiden ja opettajien suunnittelemaan muottiin, ja tekniikka on toteutettu yhdessä Kyamkin kanssa.

Joukkueet osallistuvat myös Monacossa järjestettävään Monte Carlo cupiin 10.–12. heinäkuuta. 

Sukellusharjoituksia ja karttojen opiskelua

Kummastakin koulusta matkaan lähtee noin 10 hengen joukkue. Ympäristöteknologian opiskelija Keijo Paakkunainen Mamkista ja veneteknologian opiskelija Tatu Konttinen Kyamkista valmistautuvat parhaillaan kisoihin.

Mitä opiskelet?

K: Olen ympäristöteknologian opiskelija Mamkista.

T: Opiskelen veneteknologiaa Kyamkissa.

Mamkin ympäristoteknologian opiskelija Keijo Paakkunainen on innostanut muita opiskeliljoita mukaan kisoihin. Kuva: Aki Ilmanen.

Kuvaile joukkuettanne?

K: Valtaosa on opiskelijoita, mutta joukkueeseen kuuluu myös henkilökuntaa. Kaikki opiskelijat ovat ensikertalaisia. Kahden vuoden yhteistyö veneprojektissa on mahdollistanut sen, että tunnemme toistemme vahvuudet, mistä on hyötyä kilpailussa, jossa tilanteet voivat vaihdella nopeastikin.

T: Joukkue koostuu opettajista sekä oppilaista, molemmat sukupuolet ovat edustettuina. Vain opettajat ovat osallistuneet edelliseen kilpailuun.

Millaista sijoitusta odotat kisoista?

K: Toivon, että saavutamme palkintosijan tänäkin vuonna. Se tietenkin vaatii nöyryyttä tosiasioiden edessä ja aktiivista otetta kisaan. Kippari ei saa nukahtaa ainakaan ruoriin! Itse olen huollon puolella tukemassa kuljettajien suoritusta. Kisan aikana huoltotiimin pitää olla valmiudessa, mitä vain voi sattua.

T: Sijoittumista kilpailussa on vaikea arvioida, koska siihen vaikuttaa niin moni asia. Veneen vauhti suhteessa muihin osallistujiin selviää vasta kilpailussa. Myös yksikin tekninen vika voi vaikuttaa lopulliseen sijoitukseen. Kuljettajan on myös opeteltava kilpailureitti huolella, sillä veneillä ajetaan sokkeloisissa kanaaleissa.

Kyamkissa veneteknologiaa opiskeleva Tatu Konttinen laminoi venettä.

Miten treenaat kisoja varten?

K: Oma treenaaminen huoltopuolella painottuu käden taitojen hallitsemiseen. Kun kesäkuu tulee, otan uimisen osaksi treeniä. Minulla on kohtuullisen hyvä uimataito, mutta silti etenkin sukeltamista pitää vielä harjoitella. Harjoituksiin pitää myös lisätä jokin tehtävä, esimerkiksi sidotun köyden irrotus veden alla.

T: Meillä kuljettajan valinta on vielä auki, joten yritän pitää painoni 70 kilossa tai sen alapuolella. Olen myös opiskellut reittiä netin karttapalveluista. Kanaalit ovat hyvin sokkeloisia, eikä kisareittiä ole merkitty mitenkään. Jos reitti ei ole hallussa, vaarana on eksyminen.

Mitä kaikkea olet veneprojektissa tähän asti tehnyt?

K: Olen ollut siirtämässä ja avaamassa veneen muottia. Lisäksi olen tehnyt veneen pohjaa. Valtaosa työstäni on kuitenkin liittynyt viestintään ja markkinointiin. Kun vuonna 2012 kuulin, että Mamkista ryhmä oli ollut Alankomaissa kisaamassa, olin pian tekemässä markkinointi-infoa uuden ryhmän kasaan saamiseksi.

T: Projektiin voisi käyttää kaiken vapaa-aikansa, mutta olen pyrkinyt pitämään työmäärän kohtuullisena. Muotin valmistus oli sekä työmäärältään, että kooltaan tähän mennessä suurin urakka. Kaikkiaan siihen on mennyt satoja henkilötyötunteja.

Mitä olet tähän mennessä oppinut veneprojektissa tulevaisuutta ajatellen?

K: Olen oppinut eniten eri alojen ammattilaisten välisestä kommunikoinnista. Olen huomannut, että tulevana insinöörinä minun pitää muistaa kertoa monimutkaisetkin asiat selkokielellä.

T: Olen oppinut paljon sähkötekniikasta veneen tekniikan myötä. Erityisesti sähkömoottoreista olen hankkinut paljon uutta tietoa projektista tulleen innostuksen myötä.

REaD lehden toimitus toivottaa joukkueille myötäisiä tuulia ja aurinkoa matkaan!

Aurinkoveneet netissä: www.mamk.fi/solarboat ja www.kyamk.fi/midnightsun2

Ajankohtaiset uutiset joukkueista Facebookissa: www.facebook.com/SolarboatMamk ja www.facebook.com/MidnightSunFinland

Kilpailut: www.dongenergysolarchallenge.com ja www.solar1races.com

Kyamkin vene ja joukkue maaliskuussa.Veneestä puuttuu vielä aurinkopaneelit ja sähköjärjestelmä. Kuva: Mikko Pitkäaho.

Midnight Sun Kyamk
– Hiilikuitukerroslevyrakenteinen trimaraani, kantosiivet elektronisella säädöllä
– Rungon pituus: 7 metriä
– Rungon leveys: 1,65 metriä
– Uppouma: 100kg (+ kuljettaja 70–80kg)
– Vetolaite: itse suunniteltu hiilikuituinen vetolaite
– Sähköjärjestelmä: 4kW sähkömoottori ja aurinkopaneelit yht. 1750W
– Huippunopeus: yli 40km/h
Ajonopeuden kasvaessa veneen runko nousee vedestä, vain potkuri ja kantosiivet jäävät veteen. ”Lennossa” kulkuvastus tippuu ja päästään kovempiin nopeuksiin. Katso Facebookissa julkaisu video.

Mamkin vene toukokuussa. Aurinkopaneelit peittävät suuren osan veneen kannesta. Kuva: Keijo Paakkunainen.

Midnight Sun Mamk
– Hiilikuitu trimaraani
– Rungon pituus: 7,7m
– Rungon leveys: 1,6m
– Uppouma: 155kg (+ kuljettaja ja kartanlukija, yht. 140–160kg)
– Vetolaite: itse suunniteltu ruoripotkuri
– Sähköjärjestelmä: 4kW sähkömoottori ja aurinkopaneelit yht. 1200W
– Huippunopeus: n. 20km/h
Vene on uppoamaton, vakaa ja kääntyy lähes paikallaan. Veneen ulkoasun ovat suunnitelleet Mamkin materiaalitekniikan opiskelijat Jari Aalto, Veli Tammela ja Leena Teittinen. Katso hauska video ”Neitsytmatka”, jossa testattiin veneen upottamista painojen avulla.

 

Kuka olet?

Olen Jani Turunen ja kotoisin Savonlinnasta. Opiskelin Mamkissa sähköinsinööriksi erikoistuen sähkövoimatekniikkaan. Valmistuin helmikuussa 2014, nykyisin asun Espoossa ja työskentelen ABB:llä tuotepäällikkönä.

Mikä sai sinut mukaan sähköautoprojektiin?

Kun ensimmäisen kerran kuulin alkavasta projektista, en ajatellut asiaa sen tarkemmin. Suunnitelmanani oli tehdä insinöörityö verkostoyhtiölle, jossa olin työskennellyt parina kesänä. Satuimme kuitenkin myöhemmin parin kaverin kanssa istumaan samaan kahvipöytään projektin vetäjän, opettaja Teemu Mannisen kanssa. Teemu kertoi suunnitelmista tarkemmin, ja muistaakseni sanoin heti keskustelun perään olevani mukana hommassa.

Projektissa eniten viehätti sen monipuolisuus ja mahdollisuus kehittää uusia ominaisuuksia. Lisäksi muutostyön vaikeus motivoi entisestään.

Miten auto projektin aika muuttui ja mitä se vaati?

Koko projekti lähti liikkeelle taustatutkimuksesta, jossa selvitettiin kaikkea, mitä sähköautoihin vain liittyy. Projektin alun suurimpia päätöksiä oli auton aihion valinta, sillä autossa piti esimerkiksi olla riittävästi tilaa asennettaville laitteille. Muutokset piti myös pystyä tekemään niin, ettei auton massa ylittänyt akseleille asetettuja maksimipainoja.

Projekti onnistui hyvin ja tavoitteeseen päästiin määräajassa. Pitkiä iltoja se kyllä vaatikin. Työtunteja tuli noin 300 jokaista rakentajaa kohti.

Mekaanisia muutoksia vaadittiin paljon. Esimerkiksi auton konehuone meni täysin uusiksi vanhan moottorin poistamisen jälkeen, lattiatasoa korotettiin, takapenkit poistettiin. Projekti sisälsi niin hitsausta, verhoilua, ohjelmointia, kytkentöjä ja niiden suunnittelua ja kuin kaikkea pientä näiden väliltä.

Mikä projektissa oli mukavaa ja mikä vaikeaa?

Projektin paras ilta oli mielestäni se, kun pyöritimme renkaita ensimmäisen kerran sähkömoottorilla. Yleisesti ei jäänyt mieleen että mikään työvaihe olisi ollut epämieluisa. Paitsi peräkontin johdotuksista muodostui homma, jota yritin vältellä viimeiseen asti. Tämä johtui varmaan siitä, että sitä tehtiin aina illan viimeisenä hommana, ja joskus aamun sai aloittaa illan töiden purkamisella. Hankalinta projektissa oli tiukka aikataulu, jonka takia töitä tehtiin yleensä pitkälle iltaan.

Vieläkö lähtisit vastaamaan projektiin mukaan?

Lähtisin kysyttäessä uudestaankin, mutta en yhtä helposti. Työmäärä tiedettiin isoksi jo alussa mutta se oli sitäkin suurempi käytännössä.