Vuonna 1997 Suomalainen Kirjallisuuden Seura siirtyi käyttämään sähköpostia. Pian seuran tutkija ja koululaishuumorin tallentamisen pioneeri Ulla Lipponen (1941–2015) havaitsi kiertoviestien olemassaolon. Keruuverkon avulla SKS:n arkistoon tallentui vuosina 1997–2006 noin 30 000 tiedostoa digitaalisesti levinnyttä perinnettä.

Aineiston läpikahlaamisella saa hyvän ymmärryksen ihmisen kielellisestä havaitsemisesta, ihmiselämän keskeisteemoista ja ajankohtaisilmiöiden jaksottumisesta historialliselle aikajanalle.

Seksuaalisuuden rinnalla 2000-luvun kansanperinteessä keskeisiä teemoja ovat esimerkiksi etnisyys, päihteet ja politiikka, mutta myös erilaiset globaalit ilmiöt, kuten sodat ja katastrofit.

Kuva 1. Tallennettu 26-vuotiaalta naiselta vuonna 2001. (SKS)

Kuolemanvakavaa ja sairaan hauskaa

Digitaalisessa formaatissa on myös uusia piirteitä, kuten kuvan ja videon yleistyminen tekstikerronnan ohi.

Yksi kiinnostavimpia teema-alueita SKS:n digitaalisessa aineistossa on syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin kiinnittyvät vitsit (ks. kuva 1). Ilmiö ei sinällään ole folkloristiikan piirissä uusi: tragedioihin on vuosikymmenten ajan liittynyt vitsikerrontaa erityisesti nuorisokulttuureissa.

Katastrofivitsit määritellään usein eräänlaiseksi koetun kauhun musertamiseksi: vitsit mahdollistavat tunteiden ja kokemusten huojennuksen, joka luo uskoa asioista selviytymiseen. Toisaalta vitsi voi tarjota kuvitteellisen välineen myös syyllisen etsimiselle ja rankaisemiselle. Esimerkiksi syyskuun 11:nnen vitseissä Osama bin Laden saatetaan liittää osaksi häpeällisiä tai sadistisia kuvia, kuten raiskausta, homoseksuaalisuutta tai silpomista.

Digitaalinen huumori tutkimuskohteena

Sähköposteissa ja tekstiviesteissä leviävä folklore on verrattain uusi, mutta samanaikaisesti jo historiallinen ilmiö. Tekstiviesti- ja sähköpostiperinteet, jotka yleistyivät vasta 2000-luvun taitteessa, alkavat jo olla korvautuneet uusilla digitaalisuuden muodoilla, kuten meemeillä.

Massoittain kulkevien kuvamuokkausten joukossa on vaikea hahmottaa niihin sisältyvää kulttuurista arvoa. Matti Kuusen sanoin: ”kemialle ja folkloristiikalle ei ole olemassa saastaa” – ihmisyyttä ymmärtääkseen on tarkasteltava ihmisen toimintaa ja ajattelua kokonaisuutena: myös niitä piirteitä, jotka hyveellisen ajattelun kannalta tulisikin tuomita moraalittomina ja arvottomina.

Kuluttajat ovat jo tottuneet käyttämään laitteita, joiden valmistajat keräävät käyttäjästä yksityiskohtaista tietoa. Valmistajat myös ohjaavat kuluttajan toimintaa keräämänsä tiedon perustelleella. Kun teolliset yritykset keräävät tietoja omasta tuotannosta, ja käyttävät sitä toimintansa systemaattiseen kehittämiseen, puhutaan usein teollisesta internetistä (TI).

Teollisella internetillä tarkoitetaan siis teollisten prosessien ohjausta ja kehittämistä mitattavan tiedon avulla. Keskeisiä asioita teollisen internetin käsitteessä ovatkin tiedon mittaus, analysointi, visualisointi sekä yhdisteleminen ja jalostaminen. Teollisessa internetissä tietoa tuottavat komponentit ovat kaikkien hyödynnettävissä. Koneet ja laitteet ovat tunnistettavissa ja ohjattavissa tiedon perusteella.

Pitkälle kehittyneessä teollisen internetin vaiheessa koneet ovat yhteydessä toisiinsa ja sopeuttavat prosessejaan jatkuvasti toisista koneista saamansa datan perusteella. Tällaisen tuotannon rakenteita muuttavan verkoston hyödyntämisessä olemme vasta alkuvaiheessa.

Automaattista tuotannon seurantaa ja 3D-tulostusta

Teollinen internet muokkaa ihmisten työrytmiä ja tehtäviä. Tuotantolaitteisiin asennettavat anturit keräävät mittaustietoja koneiden toiminnasta. Tieto varastoidaan, käsitellään ja liitetään osaksi informaatiografiikkaa.

Yksinkertaiselta tuntuva tieto siitä onko kone käynnissä vai ei on jo itsessään arvokasta. Kun tieto liitetään kalenteritietoon, saadaan jo ymmärrys koneen toiminnasta eri työvuoroissa ja tuotannon jaksotuksesta. Kaikki automaattisesti ja tuttuja laitteita käyttäen.

Kun kerätty tieto esitetään havainnollisesti esimerkiksi aikariippuvana, saadaan esille erilaisten asioiden vuorovaikutus, jolloin tuotantoa pystytään ohjaamaan erilaisin mittarein ja todennettavin arvoin. Lisäksi tulevaa toimintaa voidaan suunnitella ennusteilla. Kerätyn tiedon käsittely ja analysointi muodostavat perustan koko toiminnan kehittämiselle ja toimintatapojen muutokselle.

Ainetta lisäävällä valmistus, tai 3D-tulostus, on esimerkki toiminnasta joka hyödyntää teollista internetiä. 3D-tulostus muokkaa teollisuuden ja palveluiden rakenteita lähitulevaisuudessa kiihtyvällä vauhdilla. Tulostusta hyödynnetään jo nyt koneiden ja niiden osien valmistuksessa, auto- ja lentokoneteollisuudessa, lääketeollisuudessa, biotaloudessa, ruuanvalmistuksessa ja elektroniikkateollisuudessa. Kun prosessoriteho koko ajan kasvaa ja materiaali- ja automaatioteknologia kehittyvät, 3D-tulostuksen liiketoimintamahdollisuudet kasvavat lähes rajattomiksi.

Etelä-Savon alueella hyödynnetään uusia menetelmiä

Teollinen internet vaikuttaa yritysten väliseen toimintaan tiedon sisältämän vallan ja arvon muodossa. Etelä-Savon alueella teollisuusyritykset ovat suurimmalta osin pieniä, ja usein riippuvaisia yhden tai muutaman päämiehen hankintatarpeista. Tällöin pienetkin muutokset päämiesten hankintamenettelyissä ja -tarpeissa näkyvät välittömästi alihankkijoiden tuloissa ja toiminnassa. Yritysten on jatkuvasti kyettävä vastaamaan markkinoiden muuttuvaan tarpeeseen.

Yritykset ovat alkaneet ottaa digitaalisia työkaluja käyttöön kiihtyvällä vauhdilla. Nämä ratkaisut ovat yrityskohtaisia, ja palvelevat mm. yrityksen sisäistä tiedonkulkua ja laadunhallintaa tuotannosta saatavan ajantasaisen informaation avulla.

Mikkelin seudun kehitysyhtiö Miksei on yhdessä Mikkelin ammattikorkeakoulun ja alueen yritysten kanssa kehittänyt digitaalisten menetelmien ja -työkalujen hyödyntämistä valmistavassa teollisuudessa. Vuoden vaihteessa päättyvässä Etelä-Savon Uudistuva Teollisuus -hankkeessa on yhdessä yritysten kanssa kehitetty toimintaa kohti tulevaisuuden tuotantoa. Tekemisen tavoitteena on ollut tuottaa tietoa, jonka avulla yritykset voivat hyödyntää teknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia uudella tavalla valmistusmenetelmien tehostamiseksi ja kilpailuedun saavuttamiseksi.

Koodin-hankkeen ensisijaisena tarkoituksena on saada osallistujat ymmärtämään omia mahdollisuuksiaan paremmin digitalisoituvassa maailmassa. Hankkeessa toteutetaan monialaisia Hackathon -tapahtumia, joissa ratkaistaan ongelmia kokeilukulttuurin menetelmillä yhdessä työelämän yhteistyökumppanien kanssa.

Samalla hanke edistää digitalisoituvien työ- ja koulutusurien tasavertaisuutta ja kehittää työelämävalmiuksia. Hankkeen aikana myös tuotetaan avointa verkkosisältöä hackathon-menetelmän sovittamisesta osaksi opintojaksoja.

Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea

Valittujen naisvaltaisten alojen lisäksi hankkeessa on mukana tietojenkäsittelyn opiskelijoita. Tietojenkäsittelyn opiskelijat tuovat nykyaikaisen digiosaamisen hackathon -tapahtumiin ja muut alat (matkailu, sote yms.) tuovat puolestaan uutta sisältöä ratkaisuihin.

Kaikkien ei tarvitse tietää tai osata kaikkea, riittää, että ryhmässä on monialainen joukko, joiden jokaisen yksilön osaaminen tukee ryhmän etenemistä. Työelämässä harvoin työskennellään pelkästään saman koulutuksen saaneiden henkilöiden kanssa, tästä syystä monialaista työskentelyä on syytä opetella jo opintojen aikana.

Kohti tasavertaisuutta

Monialaisesti toteutetuista hackathoneista saatu hyöty opiskelijoillemme on askel kohti parempaa ammatillista osaamista. Hanke toimii käytännön esimerkkinä siitä, kuinka kokeilukulttuurilla voidaan kehittää digitalisoituvan yhteiskunnan työ- ja koulutusurien tasavertaisuutta.

Vaikka hackathoneista ei syntysikään mitään uutta ja mullistavaa, niin opiskelijat pääsevät kuitenkin kokeilemaan uudenlaista digitaalista työskentelytapaa sekä tutustumaan täysin erilaisen koulutuksen opiskelijoiden maailmaan.

Nämä yhteiset kokemukset varmasti lähentävät vanhanaikaisesti kategorisoituja naisvaltaisia ja miesvaltaisia koulutuksia lähemmäksi toisiaan. Matka voi olla aluksi epämukava ja vieras, mutta loppujen lopuksi epämukavuusalueelle hyppääminen kannattaa aina.

Ensimmäinen hackathon järjestettiin Jukureiden ottelutapahtumassa. Kuva: Pekka Pulkkinen.

Hankkeen saldoa

Ensimmäinen hackathon järjestettiin marraskuun lopulla. Tuolloin matkailun- ja tietojenkäsittelyn opiskelijoiden kanssa käytiin ”häkkäämässä” Jukureiden ottelutapahtumaa sekä otteluiden yhteisöllisyyttä tukevia digitaalisia palveluita, Koodi-hankkeen projektipäällikkö Pekka Pulkkinen kertoo.

– Ensimmäiseen hackathoniin lähdettäessä meillä todella mielenkiintoiset lähtökohdat, sillä kehittäjinä olivat restonomikoulutuksen ja tietojenkäsittelyn opiskelijat. Suurin osa kehittäjistä oli restonomeja ja naisia, jotka eivät pahemmin jääkiekkoa seuraa tai häkkää. Ilman ennakkoluuloja lähdimme vastaamaan asetettuihin haasteisiin.

Prosessi eteni niin, että ensiksi käytiin katsomassa Jukurit – KooKoo -ottelua, jonka jälkeen opiskelijt työskentelivät tiiviisti, kehittäen uusia ratkaisuja havaitsemiinsa haasteisiin tai ongelmiin.

– Oli ilo huomata kuinka ennakkoluulottomasta opiskelijat tarttuivat haasteisiin ja alkoivat rakentaa uusia palvelumalleja ja digitaalisia sovelluksia. Tuloksena syntyi hyvin erilaisia versioita ja tuotteita. Aika näyttää, mitkä näistä päätyvät käyttöön asti, Pulkkinen toteaa.

Hankkeen etenemistä voi seurata facebookissa: www.facebook.com/xamkhack

Uuden Pienyrityskeskuksen tehtävänä on ensisijaisesti uusien innovaatioiden, yrittäjyyden kaupallistamisen tukeminen. Toiseksi Pienyrityskeskus tukee yrityksiä niiden alkuvaiheessa sekä kasvussa ja kansainvälistymisessä.

Vahvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa

Pienyrityskeskus vahvistaa yrittäjien osaamista ja pienten yritysten kehittymistä tällä useassa eri hankkeessa, joissa työskennellään yhdessä yrittäjien tai muun yrityksen henkilökunnan kanssa.

Voimakkaassa nousussa yrityksissä ovat palveluiden tuotteistamisen koulutukset, valmennukset ja tutkimus. Pienyrityskeskuksen sparrattavana on parhaillaan sekä eteläsavolaisia että pohjoissavolaisia yrityksiä.

Uuden yrittäjyyden tukemista

Pienyrityskeskus kehittää yrittäjyyden pedagogisia valmiuksia oppilaitoksissa. Tällä hetkellä yhteistyötä on erityisesti lukioiden kanssa. Eri oppilaitosasteiden välinen yrittäjyyskasvatuksen kehittämis- ja tutkimustyö on myös käynnissä.

Nuorten työllistymistä Pienyrityskeskus tukee uusilla menetelmillä, kuten pelillistämällä ja digitaalisilla valmennuksilla. Kokeneempia tuetaan työllistymisessä perinteisemmillä menetelmillä, esimerkiksi kannustamalla oman yrityksen perustamiseen tai menemään osuustoimintaan mukaan.

Kansainvälisen vaikuttamisen keskiössä on Itämeren alueen yhteistyö

Yrityshautomoyhteistyötä tehdään yli Itämeren ja Venäjä nostaa jälleen merkitystään. Uusien Suomi-Venäjä -kehittämisohjelmien avautuminen mahdollistaa rajat ylittävän yhteistyön.

Tällä on suuri merkitys yrittäjyyden kehittämiselle sitä kautta työllistymiselle. Suomitalo Pietarin ydinkeskustassa on hyvä paikka uudenlaisen yrittäjyyden ja innovaatiotoiminnan korkeakouluyhteistyölle.

Tiedosta tuottavuutta yrityksiin

Yrityksien keräämän datan yhä tehokkaampi hyödyntäminen – ja datasta saatavalla tiedolla johtaminen – ovat tulevaisuudessa yhä keskeisempiä myös pk-yrityksille.

Marraskuussa Mikkelin ammattikorkeakoulun järjestämässä seminaarissa Datasta arvoa tietojohtamisella pääpuhujana ollut Pirjo Ståhle muistutti, että Suomalaiset yritykset ovat erittäin otollisessa asemassa hyödyntämään tietoa johtamisessaan. Suomessa yritysten saatavilla olevat tiedot ovat luotettavia ja suomalaiset luottavat viranomaisten ja yritysten tuottamaan tietoon.

Tiedon parempi hyödyntäminen johtamisen ja ennakoinnin tukena parantaa myös alueen pk-yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta. Tässä kehityksessä Pienyrityskeskus on keskeisessä asemassa osana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun digitaalisen talouden tutkimus- ja kehittämisympäristöä.

Digitaalisuudella ja prosessien hallinnalla tuottavuuteen (DigiTetu) -hankkeessa kehitettiin menetelmää hiljaisen tiedon siirtämiseksi videoinnin keinoin. Videointeja tehtiin pilottiluonteisesti muutamille eri teollisen alan yrityksille vuoden 2016 aikana.

Osaajien eläköityessä yrityksistä hiljaisen tiedon tallentaminen ja eteenpäin siirtäminen on entistä tärkeämpää osaamiskuilun ehkäisemiseksi. Onko digitaalisuuden kautta mahdollista löytää toimivia keinoja tiedon taltiointiin?

DigiTetu-hankkeessa tarkoituksena on ollut kehittää menetelmä ja esimerkki sisällöstä hiljaisen tiedon taltiointiin ja jakamiseen teknologiateollisuudessa. Videointiprosessien aikana onnistuttiin kehittämään toimivia metodeja havainnollisten videoiden toteuttamiseksi yritysten hyödynnettäväksi yksityiskohtaisen tietotaidon ja kokemusten jakamiseen.

Suunnittelusta toteutukseen

Videointien suunnitteluvaihe aloitettiin yritysten omien tarpeiden kartoittamisella sekä kuvattavan prosessin rajaamisella. Yritysten odotukset videointia kohtaan ennen projektia olivat varsin neutraalit. Odotuksina olivat yksinkertaisesti toimivat videot opetuskäyttöön.

Pilotoinnin aikana toteutettiin visualisoituja työohjeistuksia, kuvakaapattuja software-tutoriaaleja sekä haastattelupohjaisia videoita. Videointeja toteuttanut Jonne Hirvonen kuvailee videointiprosessia seuraavasti:

– Tuotannot tapahtuivat pääsääntöisesti yhden miehen ja yhden kameran tuotantona. Käytännössä olin esimerkiksi yrityksen tehdastiloissa, joissa kuvasin erilaisia prosesseja hyvinkin yksityiskohtaisesti ennalta laaditun kuvaussuunnitelman mukaan. Kuvauspäivät olivat kestoltaan muutamasta tunnista huomattavasti pidempiin, jopa 8-10 tuntisiin jaksoihin.

Yritysten mukaan videoinnit onnistuivat näinkin pienillä resursseilla erinomaisesti.

Joros Oy hyödyntää hiljaista tietoa

Joros Oy on valmistanut erilaisia huvivenevarusteita, kuten kaiteita, portaita ja kahvoja yli sataan eri venemalliin. Putkentaivutukseen erikoistunut yritys on luotettava tuotekehitys- ja yhteistyökumppani lähes kaikille suomalaisille venealan yrityksille. Yrityksessä tehtiin hiljaisen tiedon videointi tuulilasien asennuksesta.

– Hiljaisen tiedon merkitys on suuri, kun kehitämme tulevaisuuden toimintoja yrityksessämme. Keräämällä ja hyödyntämällä hiljaista tietoa saamme näkyväksi osaamista, jota henkilöstöllämme on eri työvaiheista ja niihin liittyvistä yksityiskohdista, tuotantopäällikkö Jari Koppinen Joros Oy:stä kertoo.

DigiTetu-hankkeessa valmistunut videointi on selkeä ja jaoteltu työn toteutuksen kannalta oikeisiin vaiheisiin. Videosta saa hyvän kuvan tekemisestä ja siinä näkyy paljon yksityiskohtia, jotka ovat työn sujumisen kannalta tärkeitä, ja joita olisi kirjallisesti vaikea kuvailla.

– Tarkoituksemme on testata taltiointia myös perehdytyksessä ja arvioida, kuinka paljon se helpottaa työhön oppimista. Tulevaisuudessa tämä voi olla hyvä malli tehdä työohjeita, Koppinen pohtii.

Videot hyötykäyttöön

Videon tuoma visuaalinen ulottuvuus voi helpottaa monien asioiden oppimista merkittävästi verrattuna esimerkiksi paperiseen ohjeeseen tai suulliseen ohjeistukseen. Myös muissa yrityksissä videot koettiin papereita kiintoisammaksi ja ilmaisuvoimaisemmaksi.

Videolta koettiin välittyvän sellaista hiljaista tietoa ja yksityiskohtia, joita ei ole pystytty kirjallisesti ilmaisemaan. Videoiden arvioitiin olevan erittäin hyviä työkaluja uuden henkilöstön kouluttamiseen. Hiljaisen tiedon videoinnin pilotoinnilla saavutettiin erinomainen tietopohja, jonka avulla hiljaista tietoa voidaan jatkossa dokumentoida ja jakaa yhä tehokkaammin.

Digitaalisuudella ja prosessien hallinnalla tuottavuuteen (DigiTetu)

DigiTetu -hanke käynnistyi vuoden 2016 alussa. Kaksivuotisen hankkeen tavoitteena on digitaalisuuden ja prosessien kehittämisen avulla parantaa tuottavuutta ja työhyvinvointia eteläsavolaisissa pk-yrityksissä.

Hankkeen toimenpiteet jakautuvat kolmeen kokonaisuuteen:
Työpaketti I: digitaalisuuden hallinnalla tuottavuuteen,
Työpaketti II: teknologian ja prosessien hallinnalla tuottavuuteen ja
Työpaketti III: kehittämisen vaikutukset työhyvinvointiin.

Hanketta rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta.

www.xamk.fi/digitetu

Sote-alalla kehittämistoimenpiteitä ohjaa hallitusohjelma ja sen monet kärkihankkeet. Valmisteilla on valtakunnallinen sote-kokonaisarkkitehtuuri sekä useita laajoja kehittämishankkeita liittyen digitaalisiin sote-palveluihin.

Uusien sovellusten ja palveluiden kehittämisen lisäksi olemassa olevia sote-tietovarantoja (Kanta, Kansa, tautirekisterit, biopankit jne.) pyritään kehittämään ja hyödyntämään entistä monipuolisemmin esimerkiksi tietojohtamisessa ja tutkimuksessa.

Digitalisaatiolla on tarkoitus vastata niin sote- kuin maakuntauudistukseenkin lisäämällä palveluiden saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Keskeistä on tiedon saumaton siirtyminen palveluprosessissa ja asiakkaan osallistaminen entistä paremmin oman hyvinvointinsa ylläpitoon.

Käytettävyys sujuvaksi

Jotta digitalisaatiosta saadaan toivottava hyöty, pitää sovellusten olla helposti päivitettävissä ja muokattavissa muuttuvan yhteiskuntamme tarpeisiin. Paikalle ei voida enää jämähtää!

Harhakuvat, että jatkossa vain robotit hoitavat potilaat, ovat turhia. Tarvitsemme tulevaisuudessakin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, mutta heidän toimenkuvaansa tulee entistä enemmän mukaan mm. erilaisia digitaalisia sovelluksia, kehittynyttä hoitoteknologiaa ja etäpalveluita.

Viime vuosina on kehitetty digitaalisia palveluita, mutta osa sovelluksista on jäänyt valitettavan vähälle käytölle. Käytön vähyyteen löytyy varmasti monia syitä, yksi niistä on ongelmat sovellusten käytettävyydessä. Kuitenkin on muistettava, että käytettävyyttä voi edistää vain käyttäjiltä saatavan rakentavan palautteen ja kokemusten avulla. Tämä ei onnistu, jos henkilöstö ei osaa käyttää digitaalisia järjestelmiä.

Joissakin tapauksissa sovellukset jäävät käyttämättä myös asenteiden takia. Jos kiireisen työn keskellä työaikaa tuhraantuu turhaan järjestelmien kanssa taisteluun, on negatiivinen asenneilmapiiri digi-sovelluksia kohtaan valmis.

Koulutuksen kehittäminen avainasemassa

Ammattilaisten osaamisen lisääminen on tärkeää. Digitalisaatio tulee koskettamaan koko alaa erikoissairaanhoidosta kotihoitoon ja vammaistyöstä lastensuojeluun. Tämän vuoksi uusia, innovatiivisia koulutusmenetelmiä pitää ottaa käyttöön, kuten myös muokata työprosesseja ja toimenkuvia, jotta ne vastaavat digitaalisiin tarpeisiin.

Ensisijaisen tärkeää on panostaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten digitaalisiin valmiuksiin jo opiskeluvaiheessa. Erilaisiin sovelluksiin pitäisi päästä tutustumaan jo opiskeluaikana. Tämä vaatii koulutuksen kehittämistä, mutta myös opettajien osaamisen päivittämistä sekä vahvistamista.

Vuonna 2000 Mikkelin ammattikorkeakoulun informaatio- ja mediatekniikan alan tiedotuslehti ”Mediapoly” kertoi IT-alan hankkeista. Lehden pääkirjoituksessa rehtori Jukka Kinnunen kirjoitti informaatioteknologian mahdollisuuksista ja viittasi silloiseen opetusministeriön strategiaan, jossa painoaloina mainittiin muun muassa ”verkkojen monipuolinen hyväksikäyttö opiskelussa ja opetuksessa” ja ”digitaalisen tietopääoman kartuttaminen”.

Opetus ja kulttuuriministeriö avasi tänä syksynä korkeakouluille suunnatun 25 miljoonan euron avustushaun, jossa tavoitteena on vahvistaa digitaalisia oppimisympäristöjä ja parantaa ympärivuotisen opiskelun edellytyksiä. Xamk on yhdessä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa tiiviisti mukana tässä kehittämistyössä.

Mikkelin ammattikorkeakoulussa, kuten muissakin korkeakouluissa, digitalisaation parhaat saavutukset liittyvät muuhun kuin opetuksen ja muiden ammattikorkeakoulun asiantuntijapalveluiden muutokseen. Hanketoiminnan saavutukset ovat koulutuksessa liittyneet välineiden ja yksittäisten toimintatapojen digitalisaatioon.

Onko tämä digitaalisuutta? Kuva: Pekka Uotila.

Digitalisaatiolta odotetaan tuottavuutta

Digitalisaatio on merkinnyt uusia vaihtoehtoja ja lisää mahdollisuuksia entisten lisäksi. Digitalisaation avulla ei ole kyetty tuottamaan merkittävää korvaavuutta.

Juuri sitä digitalisaatiolla tarkoitetaan. Digitalisaatiolla haetaan tuottavuutta. Tuottavuus merkitsee sitä, että käytössä olevilla resursseilla saadaan aikaan asioita paremmin, nopeammin ja enemmän.

Mikael Junger toteaa Elinkeinoelämän keskusliiton tilaamassa raportissa ”Otetaan Digiloikka”, että tavoitteet julkishallinnossa tuottavuuden parantamiseksi ovat olleet liian vaatimattomia: ”Emme ole kyenneet uudistamaan tekemisemme prosesseja teknologian avulla yhtä hyvin kuin moni muu kansakunta”.

Tulevassa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa etsitään ratkaisuja, joilla vähenevillä resursseilla mahdollistetaan opiskelijalle yksilölliset opintopolut ja sujuva eteneminen omissa opinnoissaan.

Onneksi edellytykset ammattikorkeakoulujen digitalisaatioon ovat nyt paljon paremmt kuin 20 vuotta sitten.

Digitalisaatio merkitsee omatoimisuutta, vuorovaikutusta ja sitoutumista digiympäristössä tapahtuvaan toimintaan. Tältä osin asiat ovat hyvällä tolalla. Useimmat opiskelijoistamme ovat digipalveluiden suurkuluttajia ja kokeneita viestimään digitaalisissa medioissa.

Digitaalisen tiedonhallinnan tutkimus- ja kehittämiskeskus Digitalia järjesti elokuussa digitaalisen tiedon kesäkoulun Helsingissä. Suosittu kurssi kokosi Kansalliskirjaston Fabianiaan täyden tuvan, noin 50 opiskelijaa ja monipuolisen asiantuntijajoukon.

Kesäkoulun teemapäivien aiheina olivat ’Digitaalisuus ja etiikka’, digitaalista humanismia käsitellyt ’Kulttuuriperintöaineistot ja digitaalinen tiedonhallinta’ sekä henkilökohtaisia aineistoja ruotinut ’Minä ja aineistonhallinta’. Osallistujia oli seitsemästä eri yliopistosta ja korkeakoulusta, ja useilta eri aloilta.

Digitaalisen tiedon eettisyys ja juridiikka puhuttivat ja puhuttelivat

Kesäkoulu käynnistyi lakipuheenvuorolla, jonka piti Itä-Suomen yliopiston informaatio-oikeuden professori Tomi Voutilainen otsikolla Tiedonhallinta digitalisaatiossa – pysyykö sääntely perässä? UEF:n tekemän kyselyn (81 vastaajaa) mukaan suomalaiset tiedonhallinnan asiantuntijat kokevat sääntelyn epäselväksi. Tiedonhallintakaareksi jäsennetty uusi yleislaki saikin vahvaa kannatusta. Voutilainen huomautti, että Suomella on henkilötietojen ylisääntelyn maailmanennätys: henkilötietoja säännellään yli 700 laissa.

Tutkimusjohtaja Noora Talsi Mikkelin ammattikorkeakoulusta jatkoi käymällä läpi tutkimuksen eettisiä periaatteita. Hyvän tieteellisen käytännön yleisten periaatteiden rinnalle tarvitaan eettisesti kestäviä menetelmiä, avointa ja vastuullista tiedeviestintää sekä asianmukaisia viittauskäytäntöjä, Talsi korosti.

Jopa digitaalisuuden aallonharjalla ratsastaville tuntuu olevan ajoittain epäselvää se, ettei täysin avoimesti saatavilla olevaa tietoa voi silti käyttää miten huvittaa – esimerkiksi yhdistellä tai tallentaa itselle. Kuten Itä-Suomen yliopiston Denis Galkin henkilöiden omia tietoaineistoja käsittelevässä puheenvuorossaan alleviivasi: julkistaminen ei tee tiedosta julkista.

En halua somettaa, syrjäydynkö?

Eettisyyttä koskevan osuuden päätteeksi kurssilaiset keskustelivat siitä, ettei ketään voida pakottaa työpaikalla kaupallisten palveluiden käyttöön. Toisaalta kieltäytymisestä voi toisinaan joutua maksamaan kovaa hintaa esimerkiksi ”digitaalisena syrjäytymisenä” uuden tiedon lähteiltä, joita muut organisaatiossa hyödyntävät.

Omien tietojen tallentaminen kolmansien osapuolten ylläpitämiin palveluihin ei ole omistajuuden näkökulmasta ongelmatonta. Mitä tiedoille tapahtuu, jos palvelun ylläpito lopetetaan, tai se myydään kyseisen maan tai alueen ulkopuolelle? Erityisen kriittisiä nämä kysymykset ovat silloin, kun viranomais- tai tutkimusaineistoja tai henkilötietoja säilytetään erilaisissa verkkopalveluissa.

Tiedon läpinäkyvyys vahvistaa demokratiaa, mutta myös kansalaisten riittävästä yksityisyydestä on huolehdittava, kuten Tampereen yliopiston Tuija Kauton ja Pekka Henttosen esitykset muistuttivat. Emme voi olla varmoja siitä, mihin tarkoituksiin tietoja käytetään – silti olemme valmiita luopumaan yksityisyydestämme yhdellä hiiren klikkauksella.

Henkilökohtainen digitaalinen arkisto kiinnostaa muitakin kuin sukututkijoita

Henkilökohtaista tiedonhallintaa käsittelevässä osuudessa TKI-asiantuntija Anssi Jääskeläinen ja IT-asiantuntija Liisa Uosukainen Digitaliasta esittelivät Kansalaisarkiston tähänastista kehitystyötä. Sen ajurina on kasvanut tarve jättää itsestä digitaalinen perintö. Digitaalisten jalanjälkien jättäminen on valintoja siitä, millaisena haluamme muiden näkevän meidät, tiivisti kirjastonjohtaja Pekka Uotila Xamkista.

Kansalaisarkisto toimii kehittämisympäristönä, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin ja jonka kautta voidaan toteuttaa henkilökohtaisten digitaalisten aineistojen käsittelyä helpottavia ratkaisuja.

Kehityskohteina ovat muun muassa sähköpostiarkistot ja käyttöehtojen sallimissa rajoissa myös sosiaalisen median data. Juridisiin kysymyksiin antaa lisävalaistusta Itä-Suomen yliopiston tekemä selvitystyö henkilökohtaisten digitaalisten aineistojen tiedonhallinnasta. Raportti julkaistaan joulukuussa 2016 Mikkelin ammattikorkeakoulun julkaisusarjassa.

Hyödyllistä tietoa käytäntöön vietäväksi

Etukäteen kiinnostavimmaksi moni osallistuja arvioi ensimmäisen kurssipäivän Digitaalisuus ja etiikka –osuuden, ja se saikin myös parhaan palautteen, ka. 4,4 / 5.

– Kesäkoulu oli erittäin mielenkiintoinen, Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen opiskelija Katri Rychener arvioi.

– Olen täysin uusi alalla, eli minulla ei ole aiempaa opintotaustaa. Siksi olin vain kuuntelijana luennoilla. Aiheet esiteltiin niin, että maallikkokin ymmärsi. Rakenne oli hyvä: kolme päivää, kolme aihepiiriä. Myös iltapäivien kierrokset Päivälehden arkistossa ja museossa sekä Kansalliskirjastolla olivat kiinnostavia, ja mahtavia tilaisuuksia päästä tutustumaan näihin instituutioihin, Katri kertoo.

Konkreettiset caset ovat aina tärkeitä oppimisessa ja ajatusten herättäjänä. Seuraavaan toteutukseen toivottiin Kansalaisarkiston rinnalle myös jonkin muun digitaalisen palvelun kehittämisprojektia esimerkiksi viranomaistyössä. Moni osallistuja ilmoittikin jo kiinnostuksestaan osallistua tämäntyyppiseen koulutukseen myös tulevina vuosina.

Ammattikorkeakoulumme nimi vaihtuu, mutta Xamkin, Kansalliskirjaston ja Helsingin yliopiston yhteinen työ jatkuu!

Lisätietoa Digitaliasta: www.digitalia.fi

Lisätietoa tutkimuksen eettisyydestä yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston Aineistonhallinnan käsikirjasta: www.fsd.uta.fi/aineistonhallinta/fi/

Korkeanpaikan leirien lisäksi on kokeiltu leireilyä alavilla mailla. Tulokset ovat olleet vähintään lupaavia. Syynä tähän on lajin perinpohjainen tuntemus. Valmennuksessa ei ole tyydytty pelkästään lajin viimeisimpien kotkotusten harjoitteluun, vaan on hankittu myös laaja näkemys lajin historiasta ja merkityksestä ihmiskunnalle nyt ja tulevaisuudessa. Liikkeelle on lähdetty ATK-tietokoneista, joita voidaan pitää lähtölaukauksena digiloikkaan. Eli kerrataanpa mekin tapahtumien kulku.

ATK-tietokoneet monipuolisine ohjelmistoineen ovat tuoneet monenlaista helpotusta ihmisen elämään. Jo varhaisimpiin ATK-tietokoneisiin oli mahdollista tallentaa omia henkilökohtaisia kakkureseptejä (boston, tiikeri, hiekka), jotka olivat olleet aiemmin luettavissa vain keittokirjoista. Tietokoneen uumeniin saattoi säilöä myös henkilökohtaisia levy- ja kirjalistoja sekä joulukorttien postituslistoja, joista oli helppo nappia painamalla poistaa eksän sukulaiset pois.

Uudet mahdollisuudet kiehtoivat ihmisen mieltä. ATK-tietokoneen ja ihmisen välille syntyi henkilökohtainen suhde, koneesta tuli PC (personal computer).

Hetken näytti jo siltä, että kehitys jäisi tähän. Onneksi kehitys kuitenkin edelleen kehittyi. Saimme internetin ja informaatioteknologian.

Estyneille mutta suuria ajatteleville suomalaisille tämä merkitsi suurinta vallankumousta sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Kaikki rajat katosivat, olimme vihdoinkin vapaita. Netin lukemattomat keskustelupalstat tarjosivat oivan väylän ottaa osaa yhteiskunnalliseen ja vähän muuhunkin keskusteluun. Mielipide syrjäytti tiedon, informaatioteknologia sai tehdä tilaa mielipideteknologialle.

Ja maailmalla oli selvästikin huutava pula järjen äänestä. Monenlaista selittäjää oli kyllä liikenteessä, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa asioita suoraan.

Parasta oli, että kukaan ei keskeyttänyt eikä puhunut päälle. Kukaan ei vilkuillut kelloa eikä naureskellut väheksyvästi. Pomo ei sanonut kesken puheenvuoron, että eiköhän mennä syömään, jos tässä ei ole mitään tärkeää enää agendalla.

Netissä sai mölistä vaikka aamukuuteen.

Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt kuuntelemaan. Vaikka ajatuksille vain harvoin tuli tykkäyksiä, oli vahva tunne siitä, että omat lähdevedenkirkkaat ajatukset levisivät kulovalkean tavoin ihmisten äimisteltäviksi niin New Yorkin samppanjanhuuruisiin pilvenpiirtäjiin kuin vähän matalampiinkin majoihin Amazonin suistomailla. Moni juppi veti kokaiinikokkareen henkitorveensa kun hän niitä ajatuksia luki.

Eikä tässä vielä kaikki, internet tarjosi vielä uuden yllätyksen. Internet muuttui sosiaaliseksi mediaksi, siitä tuli olohuone, tori ja tanssilava, jossa ei ollut miesten- eikä naistenhakua vaan hakukone. Se on kätevä. Se haki varastosta pientä korvausta vastaan sopivan kumppanin hänelle, joka ei viihtynyt tanssiruokalan iloisessa puheensorinassa tangoa vääntämässä.

Hakukone oli tehokas ja väsymätön puhemies. Tulosta syntyi, tietokoneavusteisia häitä juhlittiin ja vauvoja syntyi. Tuomiopäivien profeettojen uhkakuvista huolimatta vauvat eivät olleet virtuaaliolentoja. Niillä oli kymmenen sormea ja kymmenen varvasta kullakin ja ne itkivät kun niitä neuvolassa rokotettiin.

Entäpä digiloikan tulevaisuus? Nyt olemme tilanteessa, jossa etevinkään tutkija ei pysty ennustamaan sen tulevaisuutta. Yksi vaihtoehto voi olla se, että suurin osa ihmisistä muuttaa henkikirjansakin internetiin. Toinen vaihtoehto voi olla se, että internetille käy kuin kävi Neuvostoliitolle. Se kaatuu ja olemme taas vapaita etsimään uutta vankilaa itsellemme.

Avoimen tiedon hyödyntämistä edistetään DigiBus-hankkeessa, joka tukee yritysten digitaalisuuteen ja avoimeen tietoon liittyvää liiketoiminnan kehittämistä ja arjen digitaalisten ratkaisujen luomista.

Tavoitteena on, että yritykset ja julkiset toimijat lisäävät avoimen tiedon käyttöä ja rakentavat siihen pohjautuvia palveluja. Lisäksi Etelä-Savossa käytettävissä olevien laajojen digitaalisten arkisto- ja tietokantojen näkyvyyttä ja käytettävyyttä pyritään parantamaan osana hankkeen toimia.

– Lähtökohta on ollut avoimen tiedon käyttö paikallisten toimijoiden omien tarpeiden ja esimerkkitapausten pohjalta. Toimijat ovat hyvin eri vaiheissa, ja heidän tapauksensa poikkeavat toisistaan, projektipäällikkö Kaija Villman Mikkelin ammattikorkeakoulusta kertoo.

Innovaatiot syntyvät usein arjessa havaituista ongelmista, jotka pitää saada ratkaistua, kuten Katja Ratamäki kertoi Mikkelin vierailulla Miils-yrityksen syntyvaiheista. Perheessä tarvittiin työkalu, joka helpottaa allergisen lapsen aterian kokoamista. Siitä syntyi kansainvälinen palvelu, jossa hyödynnetään avointa, ruoka- ja ravintoainetietoa sisältävää aineistoa.

Uusia ideoita avoimen tiedon käyttöön

Kuluneen vuoden aikana DigiBus-infoissa ja työpajoissa on tutustuttu avoimen tiedon käyttöesimerkkeihin ja mahdollisuuksiin niin kotimaasta kuin ulkomailta sekä pohdittu esimerkkitapausten kautta, mitä avoimen tiedon ja digitaalisuuden hyödyntämismahdollisuuksia meillä paikallisesti Mikkelissä olisi esim. liikkumiseen tai matkailuun liittyen.

Vierailijoina ja asiantuntijoina on ollut Miilsin Ratamäen lisäksi muita avoimen tiedon ja liiketoiminnan asiantuntijoita, mm. tietojärjestelmätieteen professori Matti Rossi Aalto-yliopistosta ja toiminnanjohtaja Teemu Ropponen Open Knowledge Finlandista. Työpajoissa syntyneitä aihioita on mahdollista kehittää yhdessä eteenpäin: DigiBus-hankkeessa tarjotaan osallistujille mahdollisuus ideoiden syvällisempään testaukseen ja kehitysapuun.

DigiBus-hankkeen tukitoimiin ovat tervetulleita yrittäjät, jotka ovat kiinnostuneita käyttämään avoimia digitaalisia aineistoja, ja julkiset tahot, joilla on avoimia digitaalisia aineistoja tai jotka ovat kiinnostuneita hyödyntämään muiden aineistoja tai palveluita. Myös historiantutkijat, ideoiden hyödyntäjät ja loppukäyttäjät voivat hyötyä avoimien digitaalisten aineistojen käytöstä.

Digipuntari kertoo avoimen tiedon käytöstä ja digitaalisuuden hyödyntämisestä

Yritysten ja muiden toimijoiden näkemyksiä ja tavoitteita avoimen tiedon ja digitaalisuuden hyödyntämisestä Etelä-Savossa on haluttu saada esille DigiBus-hankkeessa haastatteluina ja kyselyinä tehdyissä selvityksissä. Selvitysten pohjalta voi syntyä uusia liiketoimintaideoita, jotka hyödyntävät avointa tietoa.

DigiBus-hankkeen lopputuloksena avoimen tiedon merkitys ymmärretään Etelä-Savossa paremmin ja sen eri vaiheista on saatu kokemusta. Lisäksi Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskus on avannut tekijänoikeudesta vapaata aineistoaan sekä liiketoiminnan että tutkimuksen käyttöön ja kehittänyt tähän liittyviä käyttäjäystävällisiä prosesseja.