Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (tki) rahoitus ja korkeakoulujen välinen kilpailu siitä on kiristynyt muun muassa Tekesin ja Suomen Akatemian myöntövarojen leikkauksen vuoksi. Myös Suomeen tuleva EU-rahoitus on pienentynyt. Lisäksi pitkään jatkuneen talouden taantuman vuoksi yritysten kehitystoiminnan panostukset ovat kutistuneet viimeisen neljän vuoden aikana kansallisesti jopa 700 miljoonaa euroa.

Korkeakouluilta odotetaan kansainvälistymistä

Vuonna 2014 ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan ulkopuolinen rahoitus laski 20 miljoonaa euroa vuoden 2012 tasosta. Vuonna 2015 laskun ennakoidaan edelleen jatkuvan.

Ammattikorkeakouluille ulkoinen tki-toiminnan rahoitus on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän tulosperusteisen rahoituksen indikaattori, eli rahoitusmalli-indikaattori. Tämän lisäksi se mahdollistaa korkeakouluyhteisön osaamisen ja toiminnan aluevaikuttavuuden lisäämisen. Erityisesti suora EU-rahoitus ja muu kilpailtu kansainvälinen rahoitus on osoitus tietyn substanssin vahvasta asiantuntijuudesta. Korkeakoulujen tutkimusrahoituksesta kansainvälistä kilpailtua rahaa on vielä toistaiseksi kuitenkin melko pieni osuus.

Opetus- ja kulttuuriministeriö odottaa suomalaisilta korkeakouluilta vahvempaa kansainvälistymistä ja Suomen rajojen ulkopuolelta kanavoituvan tutkimusrahoituksen hankintaa. Samanlaisia odotuksia on aluerahoittajilla. Sen vuoksi maakuntien Älykkään erikoistumisen strategiat sitovat alueiden kärjet ja osaamisen EU:n painottamiin ja rahoittamiin kehittämisen prioriteetteihin.

Onnistumisen Horisontti

Suoran EU-tutkimusrahoituksen kanavoitumista Suomeen on arvosteltu pieneksi. Väkilukuun suhteutettuna Suomi sijoittuu kuitenkin EU-tason vertailussa kuuden parhaan joukkoon. Suomeen on saatu Horisontti 2020 -rahaa 33 euroa asukasta kohti. Vertailun kärjessä on Luxemburg, joka on saanut rahoitusta 42€/asukas. Esimerkiksi Saksa ja Englanti, jotka määrällisesti euroissa mitattuna ovat selvästi suurimpia Horisontti-rahoituksen saajia, eivät kuitenkaan pärjää väkilukuun suhteutetussa vertailussa (16€/asukas ja 18€/asukas).

Konsortion osaaminen kiteytyy hakemukseen

Kilpaillun EU-rahoituksen saamista edeltää vaativa valmisteluprosessi. Suunnittelutyön hyvä koordinointi ja konsortion yhteistyö on välttämätöntä. Varsinainen hankehakemus on oikeastaan tiivistymä pitkäjänteisestä valmistelusta. Hakemukseen kiteytyy paitsi hankkeen sisältö, myös konsortion yhteinen osaaminen ja keskinäinen työnjako. Vaikuttavuus rakentuu tästä kokonaisuudesta. Hakukuulutuksen mukainen, tarvelähtöinen idea sekä innovatiivinen ratkaisu eivät yksin riitä. Tämän lisäksi itse hakemuksen on oltava selkeästi laadittu ja hyvin kirjoitettu.

Myönteistä rahoituspäätöstä seuraa monivaiheinen neuvotteluprosessi, johon kuuluu muun muassa tietojen täydennyksiä ja mahdollisesti muutoksia budjetissa. Keskeisintä on sopimusvalmistelu konsortion ja koordinaattorin (Consortium Agreement) sekä koordinaattorin ja EU:n Komission välillä (Grant Agreement). Sopimuksia ja mandaatteja allekirjoitetaan sekä kirjallisesti että sähköisesti organisaatiokohtaisessa tutkimusportaalissa. Kaikkiaan myönteisen päätöksen saamisesta hankkeen käynnistymiseen kuluu aikaa noin puolesta vuodesta yli vuoteen.

Työmäärä kansainvälisen hankkeen valmistelussa onkin suuri. Onko pitkä, aikaa ja resursseja vievä valmistelu sen arvoista? Kun kansainvälisen hanketoiminnan kulttuuri on nuorta, taloudellisesti suorat hyödyt voivat olla marginaaliset. Osaamispääoman lisääntyminen on kuitenkin arvo sinänsä.

Lähteet
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015. Korkeakoulujen ja tiedelaitosten ohjaus sopimuskaudella 2017-2020. Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaari 16.6.2015. Tavoitetila 2025. Julkaisematon PowerPoint -esitys.

Singleimage. 2015. In-touch with H2020. August 2015.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tutkimus- ja kehittämistoiminta [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-6206. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.11.2015]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tkke/index.html

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tutkimus- ja kehittämistoiminta [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-6206. 2014, Korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehittämistoiminta . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2015]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tkke/2014/tkke_2014_2015-10-29_kat_004_fi.html

Epävarmuudesta huolimatta EU:n tutkimus- ja innovaatiotoiminta on hyvässä vauhdissa. Erilaisten rahoituskanavien kautta on ohjelmakaudella 2014–2020 jaossa noin 960 miljardia euroa. Brysselin vierailulla suomalaisten ammattikorkeakoulujen TKI-väki tutustui EU:n päätöksentekomekanismeihin ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan eri tahoihin.

Alueilta Eurooppaan

Helsinki EU Officessa mieleen painui toimiston päällikön, Janne Tammisen lause ”jos katsoo kartalle, eihän meitä kukaan edes muista”, joka kertoo oivallisesti verkottumisen ja näkyvyyden tärkeydestä Suomen näkökulmasta.

Miten ja mitä kautta suomalaiset voivat Brysselissä sitten verkottua? Yksi hyvä kanava ovat aluetoimistot. Suomella on Brysselissä viisi aluetoimistoa, joiden toimenkuvaan kuuluvat alueiden toimijoiden edunvalvonta, alueiden välisen yhteistyön edistäminen, verkostoyhteistyö, tiedonvälitys sekä EU:n rahoituskanavista tiedottaminen. Aluetoimistoissa on myös tiloja, joita voi varata esimerkiksi kansainvälisten hankepartnereiden kanssa järjestettäviin hankeneuvotteluihin tai yhteistyökokouksiin. (Ks. REaDissä aiemmin ilmestynyt juttu Itä- ja Pohjois-Suomen EU toimistosta ja sen johtajasta Kari Aallosta.)

Ammattikorkeakoulut kilvoittelevat Horisontti 2020 -rahoituksesta

Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat olleet mukana yhteensä 82 Horisontti 2020 -hakemuksessa. Näistä rahoituksen saaneita hankkeita on kahdeksan, joista yksi osuma on tullut Mamkille (ks. juttu Smart Ground Horisontti-hankkeesta). Innokkuus rahoituksen hakemiseen on lisääntynyt, mutta kilpailu on kovaa.

Matkan aikana kuultiin siitä, millaisia puutteita suomalaisten Horisontti-hakemuksissa on. Esille nousivat ainakin loppukäyttäjien ja muiden tulosten hyödyntäjien puuttuminen sekä ongelmat partnereiden osaamisen tasossa. Myös resurssit toteuttamiseen on usein aliarvioitu, ja vaikuttavuudessa sekä tulosten hyödyntämissuunnitelmissa on puutteita. Parantamista on myös teollisuuspartnereiden määrän lisäämisessä, riskienhallinnassa sekä innovatiivisissa tavoissa levittää tietoa.

Mitä siis tulisi tehdä? Enemmän yhteistyötä tutkimusorganisaatioiden ja loppukäyttäjien välillä, riittävästi resursseja hankevalmisteluun, lisää tarkkuutta ja konkretiaa – laatu ratkaisee!

Kansainvälinen EU-tutkimusrahoitus tarjoaa monia mahdollisuuksia

EU-tutkimusrahoitus tarjoaa monia mahdollisuuksia, eikä Horisontti-rahoitus ei suinkaan ole se ainoa vaihtoehto. Alueellisen yhteistyön ohjelmista esimerkiksi Itämeren alueen ohjelma tai Pohjoisen periferian ja arktisen ohjelma tarjoavat rahoitusta mm. innovaatiotoiminnan kehittämiseen, energiatehokkuuden lisäämiseen ja pk-yrittäjyyden kehittämiseen.

Rohkeasti kohti uusia verkostoja

Selvää on, että kansainvälinen tutkimus- ja innovaatiotoiminta ei onnistu yksin, vaan vaatii verkottumista. Verkottumiseen on tarjolla mahdollisuuksia esimerkiksi Brysselissä ERRIN-verkoston järjestämissä tilaisuuksissa ja työpajoissa.

Matkan aikana puhuttiin myös lobbausosaamisen tärkeydestä ja oikeiden verkostojen merkitys on tässäkin olennaista. Olisiko tässä jotain sellaista, missä ammattikorkeakoulut voisivat toimia myös yhdessä?

Raaka-aineiden saatavuus on tällä hetkellä vakava uhka Euroopan kilpailukyvylle. Samalla kiertotalouden näkökulmasta ajatus loppusijoitetusta, ja näin ollen hukatuista, resursseista on kestämätön.

Vanhojen yhdyskunta-, teollisuus- ja kaivoskaatopaikkojen sisältämien metallien, energiajätteiden ja mineraalien hyödynnettävyyspotentiaali on merkittävä. Pelkästään Englannissa yhdyskuntakaatopaikoille on arvioiden mukaan haudattu kuparia ja alumiinia yli 360 miljoonan euron yhteisarvosta (Gutiérrez, ym., 2015).

Kannattava, raaka-aineista saataviin tuottoihin perustuva kaatopaikkakaivostoiminta on kuitenkin vaikeaa yhdyskuntajätteiden kaatopaikoilla. Yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen koostumuksesta korkeintaan 10 prosenttia on metalleja ja 20–40 prosenttia on polttokelpoisia muoveja, puuta, paperia ja pahvia sekä tekstiilejä (Kaartinen, ym., 2013). Keskeistä onkin erilaisten kaatopaikkojen sisältämien potentiaalien kustannustehokas tunnistaminen.

Tieto lisää hyödynnettävyyttä

Tällä hetkellä olemassa oleva tieto ja raportointi loppusijoitetuista jätemateriaaleista eivät tue riittävästi materiaalien myöhempää hyödynnystä. Smart Ground -hankkeen tavoitteena on lisätä tietoa kaatopaikoilla olevista sekundaarisista raaka-aineista ja edesauttaa niiden hyödynnystä luomalla kansainvälinen tietopankki. Tietopankin avulla paikannetut raaka-aineet voidaan ottaa käyttöön taloudellisesti ja teknisesti kannattavana ajankohtana.

KUVA 1: Smart Ground -hankkeen tavoitteena on korvata käytössä oleva “4R jätteen etusijajärjestys” (EC/2008/98) “5R etusijajärjestyksellä”, jolloin jätteen ”loppusijoitus” vaihtuu käsitteeseen ”raaka-ainereservi”.

Materiaalien hyödynnettävyyteen vaikuttavat monet asiat, kuten kaatopaikan rakenne ja koostumus sekä metallien, mineraalien ja energiajätteen pitoisuudet. Lisäksi vaikuttavat myös primaaristen raaka-aineiden hintakehitys ja kaatopaikkojen avaamiseen liittyvät riskit.

Smart Ground -hankkeen synty ja toteutus

Smart Ground hanke on kehitetty Mikkelin ammattikorkeakoulun materiaalit ja ympäristöturvallisuus painoalla. Hanketta koordinoi EU:n puiteohjelmiin erikoistunut italialainen konsulttiyritys ENCO Ltd. Hankkeessa työskentelee 14 partneria viidestä eri maasta.

KUVA 2: Hankkeen partnerit sijoittuvat eri puolille Eurooppaa. Jokaisesta maasta tunnistetaan kolme potentiaalisinta pilotti kaatopaikkaa, joiden sekundaaristen raaka-aineiden potentiaalit selvitetään.

Smart Ground -hankkeessa keskeistä on jätetietojen kerääminen ja hyödynnettävyys rakennettavan tietopankin avulla. Pankkiin kerätään tietoa tunnistetuista pilotti kaatopaikoista ja soveltuvista tunnistusmenetelmistä. Lisäksi jo olemassa olevia raaka-ainetietoja pyritään integroimaan yhdeksi tietokannaksi.

Hankkeen yhteensä 15 pilottikaatopaikan potentiaalien tunnistukseen käytetään olemassa olevia historiatietoja, paikallista lainsäädäntöä sekä kustannustehokkaita geokemiallisia ja geofysikaalisia pinta-menetelmiä, jotka voidaan varmentaa kaatopaikoista porattujen ja analysoitavien näytteiden avulla.

Mamk johtaa hankkeen aloitustyöpakettia ja on mukana konseptin kehityksessä aina jätevirtojen analysoinnista datapankin rakennukseen. Lisäksi Mamk kehittää tutkimusta ja opetusta integroivan ja kansainvälisesti monistettavan koulutusohjelman.

KUVA 3: Smart Ground työpaketit keräävät ja jalostavat tietoa pankkiin, joka tukee sidosryhmien tarpeita sekundaaristen raaka-aineiden hyödynnyksen lisäämiselle.

Smart Ground -hanke on saanut rahoituksen Euroopan Unionin Horisontti 2020 tutkimus ja innovaatio ohjelmasta rahoitussopimus No. 641988 mukaisesti. Hanke on kokonaisuudessaan EU:n rahoittama ja sen kokonaisvolyymi on 2,5 miljoonaa euroa. Hanke toteutetaan välillä 1.10.2015–31.03.2018.

Lähteet:

Tommi Kaartinen, Kai Sormunen, Jukka Rintala, 2013. Landfill mining potential of closed msw landfills in Finland. Proceedings from the International Academic Symposium on Enhanced Landfill Mining 2013.

Silvia Gutiérrez-Gutiérrez, Frédéric Coulon, Ying Jiang, Stuart Wagland, 2015. Rare earth elements and critical metal content of extracted landfilled material and potential recovery opportunities. Waste Management, In Press.

EC/ 2008/98: http://ec.europa.eu/environment/waste/framework/index.htm

Kyseessä ei kuitenkaan ole täydellinen kansalaisuus, vaan mahdollisuus tunnistautua ja asioida sähköisesti; aluksi Virossa, mutta myöhemmin koko Euroopan unionissa.

Virolainen unelma

Syksyllä 2014 Lissabonissa järjestetyssä digitaalisen tiedonhallinnan konferenssissa myös Mamk oli vahvasti edustettuna. Seminaarissa Viron tietohallintojohtaja Taavi Kotka puhui virolaista unelmasta.

Vuoteen 2025 mennessä Viro haluaa houkutella ainakin kymmenen miljoonaa uutta sähköistä kansalaista. Tarkoitus on samalla digitalisoida taustalla olevat prosessit ja olla, vapaasti suomennettuna, älyttömyyksistä vapaa maa.

Taustalla on pragmaattisia syitä ja halu luoda Virosta digitaalisten palveluiden ja liiketoiminnan keskus. Pieni Viro vie ja markkinoi digitaalista osaamistaan aktiivisesti maailmalle.

Mitä e-kansalaisuus konkreettisesti tarkoittaa?

E-kansalaiset saavat sirukortin ja kortinlukijan, joiden avulla mikä tahansa Internetiin kytketty tietokone muuttuu asiointipisteeksi. Kortin avulla voi tunnistautua ja allekirjoittaa. Varsinaiset virolaiset voivat käyttää korttia lisäksi mm. sähköiseen äänestämiseen.

Asiointi ei vaadi varsinaista kansalaisuutta. Digitalisointi myös nopeuttaa ja automatisoi palveluita. Ulkomaalainen voi e-kansalaisuuden avulla perustaa yrityksen ja sille pankkitilin alle vuorokaudessa.

Virossa pidetään tärkeänä, että sähköistä kansalaisuutta hyödyntäviä palveluita rakennetaan mahdollisimman paljon. Kuva: Timo Vainikka / Darcmedia.

Kokeilukulttuuri osana e-kansalaisuuden kehittämistä

Suomessa matala käyttöaste yhdessä palvelujen kehityksen hitauden kanssa on heikentänyt vastaavaa kehitystä. Katsotaan olisiko tilanne nyt muuttumassa palveluväylän ja uudenlaisen tekemisen myötä.

Syyskuussa Viro järjesti ensimmäinen e-kansalaisuus hackathonin. Eli tilaisuuden, jossa ohjelmoijat, yrittäjät, kansalaisaktivistit ja viranomaiset kohtasivat syrjäisellä Vormsin saarella. Viikonlopun aikana kokeiltiin ja rakennettiin lukuisia uusia palveluita e-kansalaisuuden ympärille.

Minä digitaalisena virolaisena

Hakemus ja maksu tapahtuivat verkossa ja pari kuukautta myöhemmin kortin sai noutaa Helsingistä suurlähetystöstä. Prosessin luvattiin hoituvan nopeammin kokeilujakson jälkeen. Sähköisiä kansalaisuuksia on myönnetty ulkomaalaisille vasta viime vuoden lopusta alkaen.

Suurimman innostuksen laannuttua heräsi kysymys, mitä minä tällä sitten teen? Matkailijan näkökulmasta se helpottaa matkavakuutukseen liittyvää tiedonhallintaa. Lisäksi mahdolliset terveyspalvelujen, loma-asuntojen tai paikallisen ajokortin tiedot saa myös kerättyä yhteen paikkaan. Startupin perustaminen juuri Viroon on houkuttelevaa prosessien ketteryyden yhdistyessä sikäläiseen verotukseen.

Ehkä se tärkein asia on kuitenkin uudet mahdollisuudet, joita e-kansalaisuus tarjoaa – riippumatta siitä aionko niitä hyödyntää. Ilman sähköistä kansalaisuutta, en olisi juurikaan kiinnostunut digitaalisista palveluista Virossa saati sitten kuvitellut perustavani yritystä sinne. Tulipa sirukortin mukana myös opaskirja Viroon muuttaville. Optimisteja taitavat olla.

Tiedonhallintaa ihmisille

Tutkimuksellisesti e-kansalaisuus on kiinnostava vertailukohde digitaalisten palveluiden, tiedonhallinnan ja käytettävyyden näkökulmista. Suomi on ottamassa käyttöön virolaista X-Road teknologiaa osana kansallista palveluväylää. Se tarkoittaa yhteistä kehittämistä ja tiedonvaihtoa.

Teemat kytkeytyvät keskeisesti myös Mamkin sähköisen arkistoinnin ja digipalveluiden painoalaan sekä menossa olevaan strategisen kehittämisen hankkeeseen. Suomessa ja Mamkissa on edellytykset rakentaa tutkitun tiedon ja olemassa olevan kehityksen päälle. Virolaiset eivät ole panostaneet avoimeen lähdekoodiin kuten me. Henkilötiedon ihmiskeskeinen tutkimus ja kehittäminen, eli MyData, on Suomessa maailman huippua. Meillä on kaikki edellytykset sen hyödyntämiseen.

Euroopan unioni on hyväksynyt eIDAS asetuksen, joka vaatii sen jäsenmaita hyväksymään toistensa tarjoamat sähköisen tunnistautumisen palvelut ja sähköisesti tunnistautuneet kansalaiset. Tässä on iso markkina virolaisille ja se kiinnostanee kaikkia sähköisiä palveluita tarjoavia toimijoita. Meidänkin olisi hyvä puhua kehityksistämme ja markkinoida niitä Euroopan laajuisesti. Me tarvitsemme rohkeita unelmia.

On todennäköistä, että Bryssel uuvuttaa siellä ensi kertaa vierailevan matkalaisen. Etenkin, jos vierailulla tutustuu EU:n päätöksentekoon. Eri arvioiden mukaan kaupungissa 40 000–50 000 ihmistä työskentelee unionin viroissa – lähes saman verran kuin mitä Mikkelissä on asukkaita.

Europarlamentaarikoilla voi olla 500 äänestystä päivässä. Komissio valmistelee esityksiä, joihin kaikki 28 jäsenvaltiota kaivavat yhteisymmärrystä. Ja kuulemma mitään ei tapahdu, jos Saksan ”Mutti”, Angela Merkel ei asiasta innostu. Mutta onneksi sentään Saksakin joutuu hiomaan kompromisseja, kuten kaikki jäsenvaltiot. Tavalliselle kävijälle asioiden eteneminen vaikuttaa joka tapauksessa hitaalta ja monimutkaiselta.

Siksipä yhdeksän tuntisen parlamentti- ja komissiokierroksen jälkeen vierailu Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistoon on ihmeellinen kokemus. Saapuessamme iltakuuden maissa kauniille vanhalle kerrostaloalueelle, ottaa meidät Avenue Palmerston 24 osoitteessa vastaan työstään silmin nähden innostunut, rento ja hymyilevä mies, EU:n Itä- ja Pohjois-Suomen toimiston johtaja Kari Aalto.

– Oikeastaan tässä työssä viehättää juuri se, että haasteita paljon. Ja vaikka EU:n toiminta tuntuisi äkkiseltään monimutkaiselta, mitään rakettitiedettä se ei ole. Riittää kun oppii tuntemaan päätöksenteon ja osaa asettaa tärkeysjärjestykseen asiat, joihin keskittyy, Aalto avaa.

Etujemme valvontaa

Aalto ja hänen viiden hengen tiiminsä huolehtivat siitä, että Brysselissä ymmärretään Itä- ja Pohjois-Suomen erityiset piirteet, ja että täällä puolestaan ymmärretään, millaisia mahdollisuuksia EU tarjoaa.

Taustavoimina ja toimeksiantajina kotimaassa ovat Etelä-Savon, Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Lapin, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakuntaliitot.

– Pyrimme yhdessä palvelemaan kaikkia alueen toimijoita, kuten tutkimuslaitoksia, yliopistoja, korkeakouluja ja kasvissa määrin myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Mitä paremmin tiedämme mitä alueella tapahtuu, sitä suunnitelmallisemmin osaamme Brysselissä asioihin keskittyä.

Niinpä Aalto matkustaa Suomen ja Brysselin väliä säännöllisesti, tavaten toimijoita molemmissa maissa.

Suomeen tulevat rakennerahat vähenevät

Etenkin EU:n myöntämä harvaan asuttujen alueiden tuki on Itä- ja Pohjois-Suomelle merkittävä. Tukea saadaan edelleen, mutta sen määrä on vähentynyt.

– Totuus on, että alueelle myönnetyt rakennerahat tulevat pienemään, sillä monet uudet EU-maat ovat Suomea köyhempiä. Esimerkiksi edelliselle rakennerahastokaudelle 2007–2013 alueelle tuli vajaat 1,8 miljardia rakennerahaa, uudelle kaudelle 2014–2020 rahaa myönnettiin vajaat 1,4 miljardia euroa, Aalto summaa.

EU:n myöntämien rakennerahojen tavoitteena on luoda yhtäläiset olosuhteet ja mahdollisuudet kaikille EU-kansalaisille. Myös Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnalle EU:n rakennerahastot ovat tärkeä rahoituslähde. Tälläkin hetkellä Mamkissa on käynnissä noin parikymmentä rakennerahastohanketta.

Itä-ja Pohjois-Suomella on hyvä yhteistyö

Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistot yhdistettiin pari vuotta sitten. Vaikka edustettavia maakuntia on nyt useita ja alue on maantieteellisesti iso, Kari Aalto sanoo yhdistymisen onnistuneen hyvin.

– Itä- ja Pohjois-Suomella on paljon yhteisiä asioita. Ilahduttavaa on, että esimerkiksi maakuntarajat ylittäviin hankehakuihin on ollut huomattavaa kiinnostusta, ja yhteistyöhön on paljon ideoita yli maakuntarajojen.

Voimien liittäminen yhteen on järkevää myös yli maiden rajojen. Aallon toimisto tekee yhteistyötä etenkin Pohjois- ja Keski-Ruotsin sekä Pohjois-Norjan kanssa, sillä ”yhdessä hartiat ovat leveämmät”.

Hankemaailma muuttuu

Tällä hetkellä Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistossa katse on jo kohdistunut kuuden vuoden päähän, tulevaan rakennerahastokauteen. Nyt töitä tehdään sen eteen, että Itä- ja Pohjois-Suomeen tuleva potti olisi mahdollisimman iso myös tuolloin.

Silmiä ei kuitenkaan voi sulkea siltä, että EU:n rahavirrat ovat alttiita uusille uomille.

– Tähän asti Itä- ja Pohjois-Suomessa ollaan oltu ehkä vähän liiankin tyytyväisiä alueelle tulleeseen korvamerkittyyn rakennerahaan. Kilpailtua rahaa on haettu EU:sta vain hyvin vähän. Tulevaisuudessa tätä kilpailtua rahaa on pakko hakea, jos meinaa pärjätä, Aalto sanoo.

Kilpailtu raha ei ole rakennerahaston tapaan alueiden erityispiirteiden perusteella jaettavaa, vaan paras hakemus korjaa potin. Samoista rahoista kilpailevat kaikkien jäsenmaiden toimijat. Siksi hakemuksen saaminen läpi on vaikeaa.

Muutoksiin pitää osata varautua

Muuttuvan rahoituksen vuoksi vanhat tavat käyttää rakennerahastoja ovat Aallon mukaan ohitse.

– Niitä rahoja, jotka vielä tulevat, ei kannatta käyttää siltarumpujen rakentamiseen. Sen sijaan toimijoiden pitää keskittyä oman osaamisen ja kansainvälisten verkostojen kasvattamiseen niin, että on mahdollista päästä käsiksi vaikeasti saatavaan kilpailtuun rahaan.

Aaltoa kuunnellessa vaikuttaa, että Mamkissa pullat ovat oikeissa uuneissa. Osaamisen kasvattamiseen tutkimuksessa- ja kehittämisessä on satsattu, ja painopisteet ovat linjassa EU:n tavoitteiden kanssa.

Resurssitehokkuus, uusiutuva energia, kestävä hyvinvointi, älykkäät sähköverkot ja sähköinen arkistointi tulevat. Näille Merkelkin on jo sanonut kyllä.

Esitän artikkelissa on muutamia keskeisiä poimintoja edellä mainituista teemoista, tavoitteena perehdyttää lukijaa ajantasaiseen, eurooppalaiseen korkeakoulukeskusteluun.

Ideaalina syvällinen ymmärtäminen

Puhu minulle … ja minä unohdan.
Näytä minulle … ja minä muistan.
Osallista minut … ja minä ymmärrän.
Astu sivuun … ja minä toimin.

(Confucius, 551–479 BC)

Kiinalaisen filosofi Confuciuksen noin 2500 vuotta sitten lausumat sanat kuvaavat erinomaisesti opiskelijakeskeisen korkeakoulutuksen ideaalia vielä nykyaikanakin. Tavoitteena opiskelijakeskeisessä korkeakoulutuksessa on opiskelijoiden aktiivisuus, autonomia ja asioiden ymmärtämiseen pyrkivä syvä oppimisprosessi.

Eurooppalaisten korkeakouluopiskelijoiden liitto ESU (The European Students’ Union) on ollut aktiivinen opiskelijakeskeisen koulutuksen puolestapuhuja. Järjestö on julkaissut useita raportteja ja myös työkaluoppaan korkeakouluille, opettajille ja opiskelijoille (Attard ym. 2010).  Myös toukokuussa 2015 Armeniassa kokoontuva EU-ministerikokous käsittelee opiskelijakeskeistä oppimista (BFUG 2015).

Kohti digitaalista korkeakoulutusta

Confuciuksen oppimisen perusprinsiipit ovat sovellettavissa myös uusin e-oppimisen menetelmin toteutettavaan korkeakoulutukseen. Korkeakoulutuksen digitalisaatio ilmentyy eurooppalaisissa korkeakouluissa ja eurooppalaisessa korkeakoulupolitiikassa hyvin monitasoisesti.

Korkeakoulujen modernisaation kehitystä arvioivan seurantaraportin (Eurydice) mukaan Euroopassa on vielä harvoja maita, joiden korkeakouluissa tutkintoja on mahdollista suorittaa kokonaan etäopintoina (distance learning, e-learning).  Pohjoismaissa ei kyseisen raportin mukaan ole yhtään etäopetukseen erikoistunutta korkeakoulua. Eniten etäopetukseen erikoistuneita oppilaitoksia on Etelä-Euroopassa (Kreikka, Espanja, Italia, Kypros, Malta, Portugali).

Iso-Britanniasta löytyy opiskelijamäärältään suurin eurooppalainen etäkorkeakoulu. Vuonna 1969 perustetussa Open University-yliopistossa opiskelee noin 240 000 työssä olevaa opiskelijaa.  Espanjassa sijaitseva National Open University (UNED) on yksi Euroopan vanhimmista etäkorkeakouluista. Se on perustettu 1970-luvulla ja opiskelijoita siinä on noin 180 000. Kuitenkin useissa Euroopan maissa, mukaan lukien pohjoismaat ja Suomi, etäopiskelu on arkipäivää perinteisen korkeakouluopiskelun lisäksi. (Eyrydice 2014.)

Avointen joukkokurssien tarjonta laajenee

MOOC-opintojen (Massive Open Online Courses) tarjonta on laajentunut muutaman viime vuoden aikana. MOOC-opinnot ovat avoimia opintoja, joissa on suuret osallistujamäärät. Ensimmäisen MOOC-joukkokurssin järjesti maineikas yhdysvaltalainen MIT, Massachusetts Institute of Technology Cambridgessa vuonna 2001. Erityisesti nyt 2010-luvulla joukkokurssien tarjonta on laajentunut.

Ensimmäinen yhteiseurooppalainen MOOC-toiminta aloitettiin keväällä 2013 Euroopan komission tuella. Siinä toimijana on avointen yliopistojen – tai etäyliopistojen – yhdistys EADTU (European Association of Distance Teaching Universities).

Eurooppalaiset yliopistot tarjoavat kursseja omilla kielillään, joista toki useat ovat kymmenien tai satojen miljoonien puhujien maailmankieliä (portugali, venäjä, turkki). Komissio avasi kesällä 2013 myös oman MOOC-alustansa (openuped.eu), jolla yliopistot voivat tarjota omia kurssejaan. (Hiidenmaa 2013.)

Lokakuussa 2014 julkaistu raportti eurooppalaisen korkea-asteen koulutukseen uudistamiseksi sisältää suosituksia uuden teknologian käytöstä korkeakouluissa. Näkökulma ko. asiakirjassa on erityisesti e-oppimista tukevien rakenteiden vahvistamisessa. (European Comission 2014.)

Mamkissa mainiot lähtökohdat globaaliksi oppijakeskeiseksi digikorkeakouluksi

Opiskelijakeskeisyys on Mamkin vahvuus, joka viitoittaa tietä myös oppimisen tapojen muuttuessa. Kehittämistyö eOppimisen ja MOOCien parissa on jo käynnissä. Digitaalisuus parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia opiskella työn ohella sekä ympäri vuoden, perinteisten lukukausien ulkopuolella. Etelä-Savosta avautuu ovet globaaleille koulutusmarkkinoille avoimen ammattikorkeakouluopetuksen ja täydennyskoulutuksen digitalisoitumisen myötä.

Tämän artikkelin tavoitteena oli perehdyttää lukijaa ajantasaiseen Euroopan tason korkeakoulukeskusteluun. Lähdeluettelo sisältää myös linkkejä, joiden avulla lukijan on mahdollista porautua syvemmälle teemaan.

Lähteet

Attard Angele, Di Orio Emma, Geven Koen & Santa Robert 2010. Time for New Paradigm in Education: Student-Centred Learning. Student-Centred Learning Toolkit for Students, Staff and Higher Education Institutions. The European Student’ Union. Project Publication: Time for a New Paradigm in Education: Student Centered Learning.  Brussels, (http://download.ei-ie.org/SiteDirectory/hersc/Documents/2010%20T4SCL%20Stakeholders%20Forum%20Leuven%20-%20Student-Centred%20Learning%20Toolkit.pdf)

BFUG 2015. Bologna Follow-Up Group. ECTS Users Guide 2015. Draft Version. January 2015. (http://www.ehea.info/Uploads/SubmitedFiles/1_2015/125002.pdf)

Eurydice 2014. Modernisation of Higher Education in Europe. Access, Retention and Employability. (http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/thematic_reports/165EN.pdf)

European Commission 2014. Higher Level Group on the Modernisation of Higher Education. Report to the European Commission on New Modes of Learning and Teaching in Higher Education. October 2014. Publications Office of European Union. Luxemburg. (http://ec.europa.eu/education/library/reports/modernisation-universities_en.pdf)

Hiidenmaa P. 2013. Jos vastaus on MOOC, mikä on kysymys. Helsingin yliopisto.

Koulutus-ja kehittämiskeskus Palmenia. (http://ok.helsinki.fi/wp-content/uploads/2014/01/Jos_mooc_on_vastaus.pdf)

Hyödyllisiä linkkejä

Euroopan unionin avaama ePlatform: http://www.openuped.eu/

Euroopan unionin avoimen koulutuksen sivusto: http://www.openeducationeuropa.eu/en

Yhdysvaltalaisten yliopistojen lanseeraaman ePlatform: https://www.edx.org/

Euroopan unioni asettaa strategisia tavoitteita, joilla pyritään ylläpitämään ja lisäämään Euroopan kilpailukykyä. Päämäärät on kirjattu Eurooppa 2020 strategiaan¹. Strategia sisältää seitsemän lippulaivahanketta, joihin pohjautuen edistetään Älykästä kasvua, Kestävää kasvua ja Osallistavaa kasvua. Tavoitteet liittyvät esimerkiksi ympäristöturvallisuuteen, kestävään energiatalouteen, innovaatioihin ja kilpailukykyyn.

EU:n tavoitteet eivät toteudu ilman kansallista ja alueellista kehittämistyötä

Tavoitteiden toteutuminen edellyttää kansainvälistä, kansallista ja alueellista tutkimus- ja kehittämistyötä. EU ohjaa toimintaa paitsi säännöksin ja direktiivein, myös ennen muuta investoi kehittämistyöhön. EU:n rahoituskehyksessä kasvuun tähtääviin toimenpiteisiin on varattu lähes biljoona euroa vuosille 2014–2020.²

EU-tasolla tavoitteisiin pohjautuvaa huippututkimusta tuetaan Horizon 2020 -ohjelmalla.³ Suomen rakennerahasto-ohjelma Kestävää kasvua ja työtä 2014–20204 puolestaan ohjaa toimintaa kansallisesti ja alueellisesti.
Etelä-Savon älykkäästä erikoistumisesta esimerkkejä ovat muun muassa metsäbiomassan hyödyntäminen, vesien puhtauden edistäminen sekä ympäristöturvallisuuden ja materiaalitehokkuuden kehittäminen.

Kierrätyksellä ja materiaalien uudelleen käytöllä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa

Yksi keskeisistä ympäristöön ja energiaan liittyvistä päämääristä EU:ssa on vähähiilisen yhteiskunnan toteutuminen. Kestävä energiatalous ja ympäristön hyvinvoinnin turvaaminen edellyttävät uusia keinoja ympäristön suojeluun ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen sekä teollisuudessa että kotitalouksissa.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi uusien menetelmien kehittämistä materiaalien ja jätteiden hyötykäyttöön, kierrätykseen ja energian talteenottoon. Myös energiaomavaraisuuden mahdollisuuksien eteenpäin vieminen on ajankohtaista. Ympäristöturvallisuuden edistämisessä pyritään teollisuuden sekä maa- ja metsätalouden ympäristöriskien ehkäisyyn.

Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistyö vastaa asetettuihin tavoitteisiin

Yllä mainittuihin teemoihin Mamkissa vastaa etenkin materiaalit ja ympäristöturvallisuus -painoalalla tehtävä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI). Sisällöt nousevat korkeakouluyhteisön vahvuuksista ja alueen tarpeista. Tutkimushankkeet sekä erilaiset avoimet innovaatio- ja oppimisympäristöt ovat esimerkkejä kehittämistyöstä alueen eri toimijoiden välillä. Laboratorioympäristöt puolestaan tarjoavat yrityksille ja teollisuudelle niiden toimintoja tukevia testaus- ja mittauspalveluja.

Eurooppa 2020 strategian päämäärien saavuttamiseksi koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan yhdistäminen (Knowledge Triangle) on välttämätöntä. Merkittävä osa vaikuttavuudesta syntyy maakunnissa toimijoiden yhteistyönä. Parhaimmillaan tuloksena on jopa kansainvälisesti merkittäviä innovaatioita. Alueilla tapahtuva kehittämistyö tuottaa näin paitsi osansa EU:n yhteisten päämäärien saavuttamiseen, on yhtälailla edellytyksenä tavoitteisiin pääsylle.

¹ Eurooppa 2020. http://ec.europa.eu/europe2020/index_en.htm Viitattu 17.5.2014.
² Euroopan komissio. http://ec.europa.eu/budget/mff/index_en.cfm Viitattu 20.5.2014.
³ Horizon 2020. http://ec.europa.eu/programmes/horizon2020/en/newsroom/550/ Viitattu 17.5.2014.
4 Työ- ja elinkeinoministeriö. http://www.tem.fi/ohjelma2014 Viitattu 17.5.2014.

Euroopan Unionin näkökulmasta innovaatio on jotakin uutta tai merkittävä parannus olemassa olevaan. Innovaatioiden merkitys EU-politiikassa ja strategisessa ohjauksessa on lisääntynyt ja innovaatiot nähdään edellytyksenä EU:n kasvu- ja kilpailukykytavoitteiden saavuttamiselle. Think big, Think Possible, Think Tomorrow on hyvä kiteytys siitä, miten tulevaisuuden kilpailukykyä rakennetaan – aina harppaus edellä.

Innovaatiopolitiikka koskettaa tulevalla EU-ohjelmakaudelle 2014–2020 aiempaa selkeämmin myös jäsenvaltioita ja alueita. Jokaisen alueen tulee valmistella oma Älykkään erikoistumisen strategiansa (Smart Specialization Strategy), jolla pyritään tunnistamaan kaupallistamispotentiaali ja kytkemään EU-tason strategiat alueiden kehittämiseen.

Erityinen huomio kiinnitetään yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten ympäristön ja väestön hyvinvointiin. Energiatehokkuus ja turvallinen, uusiutuvia energialähteitä hyödyntävä tuotanto ovat innovaatiopolitiikan keskiössä. Terveys- ja hyvinvointialan haasteisiin etsitään apua muun muassa erilaisista sähköisiä ja digitaalisia sovelluksia hyödyntävistä ratkaisuista.

Yritystoiminta ja etenkin nuoret yrittäjät nähdään voimavarana, johon on välttämätöntä panostaa. Soveltava tutkimus ja innovaatiotoiminta luovat pohjaa yrityskentän laajentumiselle sekä uudenlaiselle yrittäjyydelle.

Yksinkertaisimmillaan innovaatio voi syntyä, kun tunnistetaan ongelma ja etsitään siihen ratkaisu. Tunnistettuun haasteeseen pohjaava ongelmanratkaisu tuottaa todennäköisesti vaikuttavan lopputuloksen. Lisäksi olennaista on sidosryhmien ja loppukäyttäjien äänen kuuluminen ja osallisuus.

Kestävän kehityksen näkökulmasta myös olemassa olevien rakenteiden hyödyntäminen on tarkoituksenmukaista. Uusia menetelmiä voi tuoda vanhoihin ympäristöihin, ja toisinpäin, olemassa olevaa ja keksittyä voi hyödyntää uusissa yhteyksissä.

Urban mining on nykypäivän louhintaa, jonka potentiaali paitsi vihreän kasvun myös talouden näkökulmasta voi olla odottamattomankin suuri. Esimerkiksi pelkästään EU:n alueelle vuosittain kierrättämättä jääneistä matkapuhelimista olisi saatavissa tonneittain, siis kymmenien miljoonien eurojen arvosta arvometalleja, kuten kultaa, hopeaa ja platinaa. Missä kaikkialla piileekään tällainen hyödyntämätön kierrätyspotentiaali ja eurovaranto?

Uutta tai vanhan sovellusta ei kuitenkaan synny ilman ihmisiä. Euroopan viidennen Innovation Summitin tärkeimpänä viestinä, komissaarien ja parlamentin edustajien sekä teollisuuden avainjohtajien äänellä, kuului hieman ajan henkeä kritisoiden ”Investing in people”. Nähtäväksi jää, kuinka tämä toteutuu.

Olli Rehn, mikä on keskeisintä EU:n kilpailukyvyn nostamisessa?

”EU:ssa on merkittäviä haasteita kilpailukyvyn osalta. Talouskriisin aiheuttama heikko kasvu on vauhdittanut tätä kehitystä, mutta ennemmin tai myöhemmin nämä haasteet olisivat paljastuneet.

Kilpailukyvyn nostaminen vaatii toimia monella rintamalla. Tarvitsemme panostuksia koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Niiden tulisi tukea uusien yritysten perustamista. Yrittäjyyden edistäminen edellyttää rahoituksen saatavuuden varmistamista, minkä takia meidän tulee terveyttää rahoitus- ja pankkisektoria ympäri Eurooppaa, mutta samalla myös varmistaa julkisen rahoituksen saatavuus. Yrittäjyyttä vaikeuttavaa byrokratiaa tulisi karsia.

Tarvitsemme myös rakenteellisia muutoksia, jotka kohentavat tuottavuutta – etenkin työmarkkinoilla. Lisäksi EU-maiden on pystyttävä korjaamaan väestön ikääntymisestä johtuva julkisen talouden kestävyysvaje.

Eurooppa ei voi kilpailla tuotantokustannuksissa esimerkiksi Kiinan kanssa, mutta voimme vahvistaa osaamistamme ja koko EU:ta yrittäjyyttä tukevana alueena ja näin edistää EU-alueen houkuttelevuutta. Siihen voimme myötävaikuttaa myös järkevällä lainsäädännöllä.

Euroopalla on kaikki edellytykset pärjätä, mutta se edellyttää uudistuksia ja kasvua tukevaa politiikkaa.”

Miten näette soveltavan tutkimuksen, ammattikorkeakoulujen yhden tärkeän tehtävän, kehittyvän EU:ssa lähivuosina?

”Soveltavalla tutkimuksella on ollut keskeinen rooli EU:n tutkimuspolitiikassa jo pitkään. Sen tavoitteena on muun muassa teollisuuden kilpailukyvyn kohottaminen EU:n perussopimuksessa.

Viime vuosina EU:n tutkimusohjelmien painopiste on ollut hieman enemmän perustutkimuksessa. Tilanne muuttunee jonkin verran tulevalla ohjelmakaudella, kun uusi tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelma, Horisontti 2020, käynnistyy. Komissio on painottanut aikaisempaa enemmän innovaatioita ohjelman suunnittelussa. Kun sekä jäsenmaat että Euroopan parlamentti hyväksyvät tämän, ohjelma voi tukea soveltavaa tutkimusta aikaisempaa enemmän ensi vuoden alusta lähtien.

Uudessa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa kootaan kaikki EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoitus yhden ohjelman alle. Ohjelma keskittyy tieteellisten läpimurtojen jalostamiseen innovatiivisiksi tuotteiksi ja palveluiksi, jotka tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia ja muuttavat ihmisten elämää parempaan suuntaan.

Keskeisin muutos liittyy innovaatiopolitiikkaan. Sitä pyritään tarkastelemaan laajemmin markkinoiden näkökulmasta. Keksinnöistä ei ole hyötyä ilman, että keksitään tapa, jolla niitä voidaan hyödyntää, tai markkinat eivät pysty luomaan kysyntää uusille innovaatioille. Tästähän on kysymys esimerkiksi digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä. Pääsevätkö uudet sähköiset tuotteet ja palvelut leviämään EU:n sisällä vapaasti? Varsinkin pienemmille jäsenmaille EU:n sisämarkkinat ovat ensisijaisen tärkeät, jotta niiden teollisuus voi menestyä kotimaisia markkinoita laajemmilla markkinoilla.”

Millaisia mahdollisuuksia Etelä-Savossa on EU:n uuden ohjelmakauden painotuksia ajatellen?

”Alueiden taloudellinen menestys tulisi perustua vankkaan osaamiseen ja panostuksiin avainalueisiin. Kukaan ei voi olla kaikessa paras.

Etelä-Savon erityisiä vahvuuksia ovat puhdas luonto ja uusiutuvat luonnonvarat, joiden hyödyntämiseen kestävällä tavalla on paljon panostettu. Yrittäjyys ja osaavat ihmiset ovat myös eteläsavolaisia voimavaroja. Mikkelin ammattikorkeakoulun merkitys tässä on hyvin suuri.”

Miten Etelä-Savon kaltainen maakunta ja sen toimijat voisivat paremmin hyödyntää TKI-rahoitusta, joka helposti menee volyymeiltaan isommille toimijoille?

”Etelä-Savo ja muut maakunnat analysoivat jatkuvasti ja perusteellisesti, missä omat vahvuudet ovat ja miten niitä voisi kehittää ja laajentaa. Tällaisen perusteellisen analyysin kautta kehittyvät myös vakuuttavat perustelut, jotka ovat tarpeen rahoituksen varmistamiseksi. Koko Suomen kannalta oleellisinta on olemassa olevien rahoituslähteiden maksimaalinen hyödyntäminen.”

EU:n hanketoimintaa arvostellaan tuloksettomuudesta ja byrokratiasta. Onko kritiikki aiheellista?

”Kritiikki on aina aiheellista, jos se on rakentavaa. Horisontti 2020 -ohjelmassa pyritään vähentämään byrokratiaa yksinkertaistamalla sääntöjä ja menettelyjä, jotta mukaan saataisiin enemmän huippututkijoita ja innovatiivisia yrityksiä. Rahoituksen hakeminen on entistä helpompaa, koska ohjelman rakennetta on yksinkertaistettu. Käytössä on yhdet yhteiset säännöt ja byrokratiaa on vähennetty.

Komission Horisontti 2020 -ehdotus toisi mukanaan muun muassa seuraavat parannukset: merkittävästi yksinkertaisemmat maksujärjestelyt, kun käyttöön tulee yksi ainoa korvausprosentti epäsuorille kustannuksille ja vain kaksi eri rahoitusosuutta (yksi tutkimukselle ja yksi markkinoita lähellä oleville toiminnoille), yksi keskitetty asiointipiste osallistujia varten, vähemmän paperitöitä ehdotusten valmistelussa, ei tarpeettomia valvonta- ja tarkastusvaatimuksia.”

Kuinka EU-tasolla kehitetään TKI-toiminnan vaikuttavuuden arviointia?

”Tutkimus- ja innovaatiotoiminta on luonteeltaan sellaista, että panostukset eivät heti tuota mitattavia tuloksia, vaan kärsivällisyyttä vaaditaan. Se on riskialtista ja siksi siihen kuuluu olennaisena osana myös epäonnistuminen.

Taloudellisesti kovina aikoina on silti aiheellista tarkemmin tarkastella, kuinka paljon hyötyä – taloudellista tai muuta hyötyä – sijoituksista loppujen lopuksi on. Komission työhön arviointi kuuluu olennaisena osana, koska kysymys on aina julkisten varojen käytöstä. Rahoitushankkeiden yhteydessä arviointi suoritetaan sekä ennen rahoituspäätöstä että hankkeen päättymisen yhteydessä. Suuremmissa hankkeissa tehdään myös väliarviointi.

Vaikuttavuuden arviointia kehitetään yhdessä muiden kansainvälisten tahojen, esim. OECD:n, kanssa. Komissiolla on myös oma vaikutusten arviointiin keskittyvä elimensä.”