Darcmedia on Mikkelin ammattikorkeakoulun palveluyksikkö, joka toimii Mamkin sähkö- ja informaatiotekniikan laitoksen alla.

It-asiantuntija Jussi Juvén on työskennellyt Mamkissa noin kymmenen vuoden ajan. Jussi pyörittää Darcmediassa sähköisen arkistoinnin palvelutoimintaa. Kysytäänpä Jussilta seitsemän faktaa siitä, mistä Darcmediassa on kysymys.

Mitä Darcmedia tekee?

Darcmedia tarjoaa palveluita kolmella osa-alueella: arkistopalvelut, digitointipalvelut ja mediatuotantopalvelut. Arkistopalveluissa ratkaisemme asiakkaiden ongelmia sekä analogisen että sähköisen aineiston säilyttämisessä. Digitointipuolen pojat siirtävät videoita, filmejä ja äänitteitä digitaaliseen muotoon. Mediatuotannossa toteutamme yritys- ja markkinointivideoita, televisio-ohjelmia, livetaltiointeja sekä TV-mainoksia.

Millainen poppoo siellä työskentelee?

Arkiston parissa meitä on kaksi asiantuntijaa, minä ja Teemu Lantiainen. Samoin Median puolella työntekijöitä on kaksi, Manu Eloaho ja Timo Vainikka. Digitointia pyörittää Kimmo Parkkinen. Kuluvan kesän meillä on hommissa myös kesätyöntekijä Tuomo Väkevä. Hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa Mikkelin Palloilijoiden kotiotteluiden kuvaaminen.

Darcmediassa työskentelevät Kimmo Parkkinen, Jussi Juvén, Manu Eloaho ja Timo Vainikka. Kuva: Manu Eloaho / Darcmedia.

Keitä ovat Darcmedian asiakkaat?

Arkistopalvelumme asiakkaita ovat kaupunginarkistot, yksityiset keskusarkistot, sekä yritykset ja yhteisöt. Digitointi- ja mediapuolella skaala ulottuu yksityishenkilöistä suuryrityksiin.

Livetuotantopuolelta merkittävimpiä asiakkaita ovat Mikkelin Jukurit ja rallin SM-sarjan ralliradio sekä tapahtumien järjestäjät, TV-mainosten osalta paikalliset tuotantoyhtiöt, yritykset ja yhteisöt. Markkinointivideoiden ja valokuvausten osalta merkittävimmät asiakkaat ovat Mamk ja Xamk. Aika ajoin toteutamme asiakkaiden kanssa myös musiikkivideoita ja dokumenttityyppisiä tuotantoja.

Paljonko teillä on yritysasiakkaita ja miltä aloilta?

Meillä on muutamia isompia yritysasiakkaita, mutta näitä voisi olla enemmänkin, ainakin arkistopuolella. Välillisesti asiakkainamme on esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusarkiston kautta paljon yrityksiä eri toimialoilta.

Mediatuotantopalveluissa asiakkaita on vuositasolla kymmeniä, urheilupuolen keskusjärjestöistä ja ministeriöistä pienyrityksiin ja yhdistyksiin. Suurin osa on Etelä-Savon alueelta, mutta valtakunnallisiakin toimijoita löytyy. TV-mainonnan osalta toiminta keskittyy paikallisiin toimijoihin, kun taas streaming-palveluita, taltiointeja ja live-tuotantoja toteutamme useimmiten valtakunnallisten toimijoiden kanssa.

Mitä ovat suosituimmat palvelut tai tuotteet, joita teiltä ostetaan?

Arkistopalvelumme perustuu omaan Yksa-tuotteeseen, jota olemme kehittäneet vuodesta 2007. Palvelua myydään joustavasti avaimet käteen -periaatteella. Median osalta yleisimmät palvelumme ovat TV-mainokset, seminaaritaltioinnit, markkinointivideot, streaming-tuotannot ja valokuvaus. Videotuotantojen osalta teemme paljon alihankintaa muille tuotantoyhtiöille ja mainostoimistoille.

Millaisia palveluita Mamk ostaa Darcmedialta?

Darcmedia tarjoaa ratkaisun Mamkin opinnäytteiden arkistoimiseen. Mediapuolella Xamkin viestintäpalvelut, Mamkin kehittämispalvelut ja sitä kautta TKI-toimijat kuuluvat tärkeimpiin asiakkaisiimme. Viestintäpalveluille tarjotaan pääasiassa videosisältöjä, kuten koulutuksia, esittelyvideoita ja streaming-tuotantoja sisäiseen viestintään. Kehittämispalvelujen osalta suosituin palvelu on valokuvaus.

Miltä Darcmedian tulevaisuus näyttää?

Meillä on arkistopuolella pitkäaikaisia palvelusopimuksia ja alamme olla merkittävä kansallinen toimija omalla sektorillamme. Tuote on kunnossa ja kehitämme sitä jatkuvasti.

Median osalta uskon, että streaming-tuotantoja on tulevaisuudessa runsaasti. Seminaareissa streaming-tuotannoilla saavutetaan kustannussäästöjä, kun kaikkien osallistujien ei tarvitse matkustaa paikan päälle. Nykyisillä työkaluilla myös seminaarien keskusteluun on mahdollista osallistua. Tulevaisuudessa TV-mainostuotantojen osuus todennäköisesti kasvaa.

Yleisesti tulevaisuus näyttää valoisalta, tuotantojen määrä on ollut tasaisessa kasvussa ja sama trendi vaikuttaisi jatkuvan tulevaisuudessakin.

Mikkelin ammattikorkeakoulun yliopettajille, koulutusjohtajille ja tutkimus- ja kehittämishenkilöstölle järjestettiin helmikuussa teemapäivä. Päivässä pohdittiin omaa verkostoitumista, yhdessä oppimisen tapoja ja tiimityötä osana ammattikorkeakoulun vahvuuksia.

Aiheeseen johdatti oppimiseen erikoistunut kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen Helsingin yliopistosta. Luentonsa aluksi hän kertoi ensimmäisen vinkin oppimiseen – jaa muille, niin itsekin opit.

– Itse en jaksa kuunnella muiden luentoja. Luennointi on kivaa silloin, kun sen saa tehdä itse. Luentoa valmistelemalla oppii asian paremmin kuin kuuntelemalla. Luennointi kannattaa opettajan oppimista, mutta opiskelijoiden oppimisen tukemiseksi täytyy kehittää osallistavampia toimintatapoja, Hakkarainen aloitti.

Penkkirivit Mikpolisalissa höristivät korviaan.

Vain monialaisella asiantuntijayhteistyöllä voidaan pureutua monisyisiin ongelmiin

Hakkarainen jakaa tiedontuottamisen yksilölliseen ja kollektiivisen näkökulmaan. Yksilöllinen tapa tuottaa tietoa on ollut perinteisesti vallalla ihmistieteissä, kuten filosofiassa, kasvatustieteissä ja sosiologiassa, ja etenkin perustutkimuksessa.

– Tiedon yksilöllinen tuottaminen ei kuitenkaan toimi, kun maailman ongelmat ovat yhä monimutkaisempia. Asiat ovat yksinkertaisesti liian vaikeasti hallittavia yhdelle ihmiselle, tarvitaan yhteisöjen ja verkostojen jaettua osaamista, Hakkarainen sanoo.

Luonnontieteissä tutkimusta tehdään paljon kollektiivisesti tutkimusryhmissä. Esimerkiksi yhteisjulkaisuja kirjoitetaan biologiassa ja fysiikassa huomattavasti useammin kuin mitä filosofiassa tehdään.  Samalla tiedon yhteisöllinen tuottaminen on saamassa yhä voimakkaamman jalansijan myös sosiaalitieteessä.

Suuntaus pitäisi Hakkaraisen mukaan olla kaikessa tiedontuottamisessa kollektiivisen suuntaan. Samalla yhä useampi voisi ryhmän tuella saavuttaa vaativan osaamisen tason.

Osaaminen ja asiantuntijuus eivät asu vain omassa päässä

Hakkarainen kyseenalaistaa perinteisen tavan ajatella luovuutta ja osaamista vain yksilön omina ominaisuuksia. Tällöin ajatellaan, että on superfiksuja ihmisiä, joilla on maagisia kykyjä ajatella suuria ajatuksia – kun itse puolestaan pystyy onnekkaisiin oivalluksiin.

– Kaikilla on mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja ajatteluaan. Älykkyys ei ole vain yksilössä, vaan syntyy vastavuoroisissa verkostoissa. Verkostoissa tunnet muita ihmisiä, saat tukea, annat tukea ja löydät erilaisia ideoita ja näkemyksiä. Kaikki voivat vaikuttaa oppimiseensa rakentamalla verkostoja, professori vakuuttaa.

Monialaisissa verkostoissa omaa asiantuntijuutta valetaan toisiin ja etsitään yhtymäkohtia kollegoiden osaamiseen. Yhteisön osaaminen myös auttaa yksilöitä vaikeiden asioiden yli. Kaikkea eri tarvitse keksiä ja ratkaista itse.

Olennaista verkostoissa ovat yhteiset kiinnostuksen kohteet ja vastavuoroisuus

Organisaatiot eivät tarjoa verkostoja valmiina, vaan ne pitää itse rakentaa. Oman laatikon ulkopuolelle voi kurkottaa monin tavoin. Internet on täynnä tietoa ja mahdollisuuksia seurata asiantuntijoiden ajatuksia. Sosiaalinen media mahdollistaa laajennetut sosiaaliset verkostot ja kiinnostavien tahojen seuraamisen verkossa. Satunnaiset kohtaamiset konferensseissa ruokkivat uusia ajatuksia.

Olennaista verkostojen laajentamisessa kuitenkin on, että yhteyksiä ylläpitävät yhteinen kiinnostus ja vastavuoroisuus, ei tiettyjen ihmisten keräily.

Nuorilla pitää olla mahdollisuus hypätä liikkuvaan junaan

Opiskelijoiden osaamisenkaan ei pitäisi rajoittua vain omaan päähän. Aloittelijat pitäisi Hakkaraisen mukaan imaista mukaan innovatiivisiin verkostoihin osana oppimisprosessia – eli sosiaalistaa asiantuntijan työhön. Näin he pääsisivät kehittämään osaamistaan ikään ”kuin äidin maidossa”. Kun innovatiiviset käytännöt ovat kerran luotu, aikaa niiden rakentamiseen ei tarvitse enää käyttää.

– Kun esimerkiksi maisteriopiskelija otetaan mukaan tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen ja kannetaan hänet reppuselässä prosessin läpi, opiskelija oppii uuden luomisen edellyttämiä toimintatapoja.

Samalla opiskelija saa mahdollisuuden ponnistaa korkeammalta ja valmiuden saavuttaa jotakin suurempaa, kuin mihin hän kykenisi yksin, ilman tukea. Professori heittää idean myös ammattikorkeakouluille.

– Heti ensimmäisen vuoden opiskelijat voitaisiin ottaa mukaan esimerkiksi tutkimushankkeen kirjoittamiseen. Kun prosessi asiantuntijoiden kanssa toistuisi, opintojen lopussa opiskelijat olisivat kasvaneet huomattavan hyviksi hankkeiden luojiksi. Miksei opiskelijoita voitaisi rohkaista omienkin hankkeiden tekemiseen ja lainata heidän tuekseen nimeään ja arvovaltaansa.

Aristokraattiset yhteisöt nostavat vain harvojen osaamista

Hakkaraisen ”aristokraattisiksi” kutsumille yhteisöille ajatusta innovatiivisesta yhteistyöstä on vieras. Niille on tyypillistä, että osaaminen keskittyy vain muutamille tähtihenkilöille. Nämä yksilöt saavuttavat yhä vahvempaa osaamista, mutta se ei valaudu muihin. Kollektiivisessa yhteisöllisyydessä yksilöt eivät vain auta toisia, vaan tekevät asioita yhdessä.

Tee kuten opetat. Kai Hakkarainen jakaa omaa osaamistaan muille. Menestyneenä tutkimussuunnitelmien kirjoittajana hän on esimerkiksi laatinut ohjeen akateemisen tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen. Ohje on ladattavissa internetistä (ks. osoite alla).

Lukemista ja kirjoittamista tarvitaan oman asiantuntijuuden kasvattamiseen

Helpotuksena niille kaikille, jotka ajoittain kaipaavat hautautumista tutkijankammion omaan rauhaan: kammiokaan ei ole pelkästään pahasta. Hakkaraisen mukaan lukemista ja kirjoittamista kyllä tarvitaan toistuvina sykleinä. Oma, yhä syvemmälle kehittyvä asiantuntemus on tärkeä osa myös monitieteellisestä asiantuntijaverkostoa.

Hakkarainen itse esimerkiksi lukee paljon kirjoja – vaikkapa älyllisestä evoluutiosta, tekoälyn tutkimuksesta, ja luovuuden tutkimuksesta.

– Ei tarvitse lukea kuin lukea 4–5 kirjaa kapealta sektorilta, niin pääsee äkkiä tasolle, jonne vain harvat yltävät, hän sanoo.

Vahvaa osaamista syntyy kuitenkin vain silloin, kun tutkija muistaa astua ulos kammiostaan – ja sukeltaa yhteisöllisen toiminnan virtaan.

Linkkejä

Ohje akateemisen tutkimussuunnitelman laatimiseen: http://www.academia.edu/1674785/Hakkarainen_K_2014_Akateemisen_tutkimussuunnitelman_rakenteesta_ja_luonteesta

Kai Hakkaraisen kotisivut: http://helsinki.academia.edu/KaiHakkarainen

Kai Hakkarainen twitterissä: @kphakkar

On todennäköistä, että Bryssel uuvuttaa siellä ensi kertaa vierailevan matkalaisen. Etenkin, jos vierailulla tutustuu EU:n päätöksentekoon. Eri arvioiden mukaan kaupungissa 40 000–50 000 ihmistä työskentelee unionin viroissa – lähes saman verran kuin mitä Mikkelissä on asukkaita.

Europarlamentaarikoilla voi olla 500 äänestystä päivässä. Komissio valmistelee esityksiä, joihin kaikki 28 jäsenvaltiota kaivavat yhteisymmärrystä. Ja kuulemma mitään ei tapahdu, jos Saksan ”Mutti”, Angela Merkel ei asiasta innostu. Mutta onneksi sentään Saksakin joutuu hiomaan kompromisseja, kuten kaikki jäsenvaltiot. Tavalliselle kävijälle asioiden eteneminen vaikuttaa joka tapauksessa hitaalta ja monimutkaiselta.

Siksipä yhdeksän tuntisen parlamentti- ja komissiokierroksen jälkeen vierailu Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistoon on ihmeellinen kokemus. Saapuessamme iltakuuden maissa kauniille vanhalle kerrostaloalueelle, ottaa meidät Avenue Palmerston 24 osoitteessa vastaan työstään silmin nähden innostunut, rento ja hymyilevä mies, EU:n Itä- ja Pohjois-Suomen toimiston johtaja Kari Aalto.

– Oikeastaan tässä työssä viehättää juuri se, että haasteita paljon. Ja vaikka EU:n toiminta tuntuisi äkkiseltään monimutkaiselta, mitään rakettitiedettä se ei ole. Riittää kun oppii tuntemaan päätöksenteon ja osaa asettaa tärkeysjärjestykseen asiat, joihin keskittyy, Aalto avaa.

Etujemme valvontaa

Aalto ja hänen viiden hengen tiiminsä huolehtivat siitä, että Brysselissä ymmärretään Itä- ja Pohjois-Suomen erityiset piirteet, ja että täällä puolestaan ymmärretään, millaisia mahdollisuuksia EU tarjoaa.

Taustavoimina ja toimeksiantajina kotimaassa ovat Etelä-Savon, Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Lapin, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakuntaliitot.

– Pyrimme yhdessä palvelemaan kaikkia alueen toimijoita, kuten tutkimuslaitoksia, yliopistoja, korkeakouluja ja kasvissa määrin myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Mitä paremmin tiedämme mitä alueella tapahtuu, sitä suunnitelmallisemmin osaamme Brysselissä asioihin keskittyä.

Niinpä Aalto matkustaa Suomen ja Brysselin väliä säännöllisesti, tavaten toimijoita molemmissa maissa.

Suomeen tulevat rakennerahat vähenevät

Etenkin EU:n myöntämä harvaan asuttujen alueiden tuki on Itä- ja Pohjois-Suomelle merkittävä. Tukea saadaan edelleen, mutta sen määrä on vähentynyt.

– Totuus on, että alueelle myönnetyt rakennerahat tulevat pienemään, sillä monet uudet EU-maat ovat Suomea köyhempiä. Esimerkiksi edelliselle rakennerahastokaudelle 2007–2013 alueelle tuli vajaat 1,8 miljardia rakennerahaa, uudelle kaudelle 2014–2020 rahaa myönnettiin vajaat 1,4 miljardia euroa, Aalto summaa.

EU:n myöntämien rakennerahojen tavoitteena on luoda yhtäläiset olosuhteet ja mahdollisuudet kaikille EU-kansalaisille. Myös Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnalle EU:n rakennerahastot ovat tärkeä rahoituslähde. Tälläkin hetkellä Mamkissa on käynnissä noin parikymmentä rakennerahastohanketta.

Itä-ja Pohjois-Suomella on hyvä yhteistyö

Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistot yhdistettiin pari vuotta sitten. Vaikka edustettavia maakuntia on nyt useita ja alue on maantieteellisesti iso, Kari Aalto sanoo yhdistymisen onnistuneen hyvin.

– Itä- ja Pohjois-Suomella on paljon yhteisiä asioita. Ilahduttavaa on, että esimerkiksi maakuntarajat ylittäviin hankehakuihin on ollut huomattavaa kiinnostusta, ja yhteistyöhön on paljon ideoita yli maakuntarajojen.

Voimien liittäminen yhteen on järkevää myös yli maiden rajojen. Aallon toimisto tekee yhteistyötä etenkin Pohjois- ja Keski-Ruotsin sekä Pohjois-Norjan kanssa, sillä ”yhdessä hartiat ovat leveämmät”.

Hankemaailma muuttuu

Tällä hetkellä Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistossa katse on jo kohdistunut kuuden vuoden päähän, tulevaan rakennerahastokauteen. Nyt töitä tehdään sen eteen, että Itä- ja Pohjois-Suomeen tuleva potti olisi mahdollisimman iso myös tuolloin.

Silmiä ei kuitenkaan voi sulkea siltä, että EU:n rahavirrat ovat alttiita uusille uomille.

– Tähän asti Itä- ja Pohjois-Suomessa ollaan oltu ehkä vähän liiankin tyytyväisiä alueelle tulleeseen korvamerkittyyn rakennerahaan. Kilpailtua rahaa on haettu EU:sta vain hyvin vähän. Tulevaisuudessa tätä kilpailtua rahaa on pakko hakea, jos meinaa pärjätä, Aalto sanoo.

Kilpailtu raha ei ole rakennerahaston tapaan alueiden erityispiirteiden perusteella jaettavaa, vaan paras hakemus korjaa potin. Samoista rahoista kilpailevat kaikkien jäsenmaiden toimijat. Siksi hakemuksen saaminen läpi on vaikeaa.

Muutoksiin pitää osata varautua

Muuttuvan rahoituksen vuoksi vanhat tavat käyttää rakennerahastoja ovat Aallon mukaan ohitse.

– Niitä rahoja, jotka vielä tulevat, ei kannatta käyttää siltarumpujen rakentamiseen. Sen sijaan toimijoiden pitää keskittyä oman osaamisen ja kansainvälisten verkostojen kasvattamiseen niin, että on mahdollista päästä käsiksi vaikeasti saatavaan kilpailtuun rahaan.

Aaltoa kuunnellessa vaikuttaa, että Mamkissa pullat ovat oikeissa uuneissa. Osaamisen kasvattamiseen tutkimuksessa- ja kehittämisessä on satsattu, ja painopisteet ovat linjassa EU:n tavoitteiden kanssa.

Resurssitehokkuus, uusiutuva energia, kestävä hyvinvointi, älykkäät sähköverkot ja sähköinen arkistointi tulevat. Näille Merkelkin on jo sanonut kyllä.

Aika, jolloin tietokoneiden kyvylle tuottaa puhetta naurettiin lukuisten virheiden vuoksi, alkaa alla ohi. Näin väittää digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Timo Honkela, ja näyttää esimerkin.

– ”I would like to buy this house in this city for one million euros”, Honkela sanoo kännykälleen Mikkelissä, Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa sijaitsevassa työhuoneessaan.

Ja toden totta, miellyttävän kuuloisella ruotsalaisella aksentilla puhelin toistaa.

– ”Jag skulle vilja köpa detta hus i denna stad för en miljon euro.”

Ja sama onnistuu myös muun muassa italiaksi, puolaksi, kiinaksi tai thai-kielellä.

– Sen sijaan suomen kieli on hyvin vaativa kieli, vaikein EU-kieli. Mutta kehitys menee tässäkin eteenpäin.

Koneiden kyky oppia kieltä on pitkäaikaisen tutkimuksen tulos

Koneiden kykyä oppia kieltä on tutkittu jo 50 vuoden ajan. Läpimurto tutkimuksessa on saavutettu aivan viime vuosina, kun puheen tunnistus ja ääntämys on saatu mukaan sovelluksiin.

– Harva meistä vielä hyödyntää palveluita, mutta seuraavien kymmenen vuoden aikana uudenlaiset palvelut ja mahdollisuudet tulevat muuttamaan maailmaa rajusti, Honkela ennustaa.

Vaikka konekääntäminen ei olekaan Honkelan tutkimuksen keskeinen kohde, se antaa hyvän kuvan siitä, millaisia mahdollisuuksia kieliteknologia ja koneoppiminen ovat tarjoamassa, myös tutkimukseen.

– Ajatellaan vaikkapa kaikkien EU-maiden lainsäädäntöä, jota on jokaisessa maassa monta hyllymetriä omalla kielellään. Eri kielillä kirjoitettua lainsäädäntöä on mahdotonta tarkastella kokonaisuutena pelkästään ihmisvoimin, mutta tekniikan avulla voisimme saada paljon mielenkiintoisia tuloksia.

Kysymykseen miksi tämä kaikki sitten on niin tärkeää, professori vastaa.

– Tutkimus on lähtenyt liikkeelle ihmiskunnan pitkäaikaisesta haaveesta puhua yli kielirajojen. Tätä pohjaa vasten kyse on sovelluksista ja palveluista, joita ihmiset todennäköisesti haluavat käyttää.

Mamkilla keskeinen asema kehityksen aallonharjalla

Honkela työskentelee sekä Helsingissä humanistisen tiedekunnan nykykielten laitoksella että Mikkelin Pursialassa sijaitsevassa Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa. Lisäksi hän tekee yhteistyötä Mikkelin ammattikorkeakoulun, Mikkelin yliopistokeskuksen ja Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen kanssa.

Vaikka hän on ehtinyt vaikuttaa digiprofessorina vasta tämän vuoden alusta, niin yhteistyökuvioita Mamkin kanssa on kehitteillä runsaasti.

Tekstien louhinnalla vahvempaa demokratiaa

Tekniikka nimeltä tekstien louhinta on yksi Timo Honkelan omista tutkimuksen kohteista, ja sopii myös digitaalisuutta ja sähköistä arkistointoa kehittävälle Mamkille kuin nenä päähän. Tekniikka mahdollistaa valtavien dokumenttimäärien analysoinnin automaattisesti.

– Louhinnalla dokumenttimassoista saadaan poimittua esimerkiksi aihealueita, ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia automaattisesti. Lisäksi menetelmällä voidaan kartoittaa jopa tekstien tunnetiloja, eli sitä, missä tunnetilassa tekstit on tuotettu.

Suurille yrityksille tekniikka mahdollistaa jo tänä päivänä miljoonien asiakaspalautteiden käsittelyn. Yhteistyössä Mamkin kanssa tekstien louhintaa on alustavasti pohdittu sovellettavaksi esimerkiksi kotimaan lainsäädännön tutkimiseen. Parhaillaan yhteistyönä on meneillään myös esimerkiksi tutkimus, jossa menetelmän avulla käsitellään Mikkelin kaupungin varhaiskasvatuksen palveluille, eli esimerkiksi päivähoitoon, tulevaa palautetta.

– Kun palautteen analysointi helpottuu tietojärjestelmien avulla, niin satojen palautteiden sijaan on mahdollista käsitellä useita tuhansia palautteita. Pyytämällä runsaasti palautetta palveluita voidaan puolestaan kehittää entistä enemmän tarpeita vastaavaksi. Tämä vahvistaa demokratiaa.

Projekti sopii myös Mikkelin kaupungin Lupaus-ohjelmaan, jossa kaupunki pyrkii tarjoamaan palveluita entistä enemmän digitaalisina.

Tekstien louhinta auttaa näkemään metsän puilta, professori Honkela kuvaa menetelmää. Kuva: Manu Eloaho/Darcmedia.

Lähtökohtana ihmisarvo ja valintojen rikkaus

Haastattelun alussa professori toi esille maailman muuttuvan rajusti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Millaiset muutokset meitä odottavat?

– Aikoinaan koneistumisen ensimmäinen aalto vapautti ihmiset raskasta ruumiillisesta työstä, jättäen samalla aikaa esimerkiksi harrastamiselle. Seuraavassa aallossa, kun koneet pystyvät toimimaan automaattisesti ilman ihmistä, meille jää vielä enemmän mahdollisuuksia valita, saada ja tuottaa, Timo Honkela sanoo.

Yksinkertainen paketti kokonaisuus ei kuitenkaan ole, vaan vaatii onnistuakseen viisaita poliittisia päätöksiä. Tämä siitä syystä, että väistämättä tarve monille nykyisille ammateille, kuten vaikkapa kääntäjille tai liikennevälineiden kuljettajille vähenee, monista muista ammateista puhumattakaan.

– Ihmisten tarpeet ja inhimillinen näkökulma pitää ottaa aina huomioon. Asiaa ammatikseen tehneelle ihmiselle ei saa antaa viestiä, että häntä ei enää tarvita, vaan työn sisällön pitää muuttua kehityksen myötä. Ihmisarvon pitää olla kaiken lähtökohtana.

Mr. van Nistelrooij, European Union introduces new policy concerning innovation. What are the main instruments to promote innovation in the European Union in 2014-2020?

The main instruments are the European Structural and Investment Funds and Horizon 2020. The European Structural and Investment Funds (ESIF) deliver a major investment in times of the economic crisis. The EU has 325 billion Euros available for the 28 member states to innovate, invest and combat unemployment. It represents roughly a third of the EU budget. The European Parliament as co-legislator boosted the Smart Specialisation Strategy. The member states had to be convinced for this new way of cooperation in the European Union. As from 2014, regions in the EU can spend up to 15% of their EU budgets on cross-border cooperation with their partners in the Smart Specialisation.

The Parliament managed to include several crucial aspects in the regulation. Projects that support regional R&I players to participate in Horizon 2020 (”stairways to excellence”) will be funded either through Horizon 2020 or with the ESIF funds.

Smart Specialisation Strategies are to be launched in the regions. What are Smart Specialisation Strategies? What is the connection of these strategies to the allocation of the Structural Funds for 2014-2020?

One way forward is to stimulate investments in sectors in which regions have a competitive advantage to provide for jobs in the region. This effect will be further strengthened if local authorities, research / education institutes and business work closely together. The European Parliament advocated the Smart Specialisation Strategy, which is a clear-cut break with previous EU strategies. It is now a requirement to receive EU money from the European Regional Development Fund (ERDF).

One significant aspect that makes a regional research and innovation strategy SMART, is the process itself. Smart Specialisation brings diversification, structural change towards knowledge, innovation and creativity-driven growth. The first drafts for these strategies were sent to Brussels during summer. The projects will run from 1 January 2014. No time to loose. Europe is in a hurry.

How do you see the role of Finnish University of Applied Sciences in making innovation happen in the regions and in the European Union context? Can you give a few concrete examples?

This strategy will help to stimulate cooperation between similar projects throughout Europe. In this approach expertise will be shared and the competitiveness will be fostered. In the Smart Specialisation Strategy, research, innovation and education go hand in hand. A leading example is the Marie Curie programme. Grants paid to researchers allow them to gain experience in different European countries and working in several regional projects.

Olli Rehn, mikä on keskeisintä EU:n kilpailukyvyn nostamisessa?

”EU:ssa on merkittäviä haasteita kilpailukyvyn osalta. Talouskriisin aiheuttama heikko kasvu on vauhdittanut tätä kehitystä, mutta ennemmin tai myöhemmin nämä haasteet olisivat paljastuneet.

Kilpailukyvyn nostaminen vaatii toimia monella rintamalla. Tarvitsemme panostuksia koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Niiden tulisi tukea uusien yritysten perustamista. Yrittäjyyden edistäminen edellyttää rahoituksen saatavuuden varmistamista, minkä takia meidän tulee terveyttää rahoitus- ja pankkisektoria ympäri Eurooppaa, mutta samalla myös varmistaa julkisen rahoituksen saatavuus. Yrittäjyyttä vaikeuttavaa byrokratiaa tulisi karsia.

Tarvitsemme myös rakenteellisia muutoksia, jotka kohentavat tuottavuutta – etenkin työmarkkinoilla. Lisäksi EU-maiden on pystyttävä korjaamaan väestön ikääntymisestä johtuva julkisen talouden kestävyysvaje.

Eurooppa ei voi kilpailla tuotantokustannuksissa esimerkiksi Kiinan kanssa, mutta voimme vahvistaa osaamistamme ja koko EU:ta yrittäjyyttä tukevana alueena ja näin edistää EU-alueen houkuttelevuutta. Siihen voimme myötävaikuttaa myös järkevällä lainsäädännöllä.

Euroopalla on kaikki edellytykset pärjätä, mutta se edellyttää uudistuksia ja kasvua tukevaa politiikkaa.”

Miten näette soveltavan tutkimuksen, ammattikorkeakoulujen yhden tärkeän tehtävän, kehittyvän EU:ssa lähivuosina?

”Soveltavalla tutkimuksella on ollut keskeinen rooli EU:n tutkimuspolitiikassa jo pitkään. Sen tavoitteena on muun muassa teollisuuden kilpailukyvyn kohottaminen EU:n perussopimuksessa.

Viime vuosina EU:n tutkimusohjelmien painopiste on ollut hieman enemmän perustutkimuksessa. Tilanne muuttunee jonkin verran tulevalla ohjelmakaudella, kun uusi tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelma, Horisontti 2020, käynnistyy. Komissio on painottanut aikaisempaa enemmän innovaatioita ohjelman suunnittelussa. Kun sekä jäsenmaat että Euroopan parlamentti hyväksyvät tämän, ohjelma voi tukea soveltavaa tutkimusta aikaisempaa enemmän ensi vuoden alusta lähtien.

Uudessa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa kootaan kaikki EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoitus yhden ohjelman alle. Ohjelma keskittyy tieteellisten läpimurtojen jalostamiseen innovatiivisiksi tuotteiksi ja palveluiksi, jotka tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia ja muuttavat ihmisten elämää parempaan suuntaan.

Keskeisin muutos liittyy innovaatiopolitiikkaan. Sitä pyritään tarkastelemaan laajemmin markkinoiden näkökulmasta. Keksinnöistä ei ole hyötyä ilman, että keksitään tapa, jolla niitä voidaan hyödyntää, tai markkinat eivät pysty luomaan kysyntää uusille innovaatioille. Tästähän on kysymys esimerkiksi digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä. Pääsevätkö uudet sähköiset tuotteet ja palvelut leviämään EU:n sisällä vapaasti? Varsinkin pienemmille jäsenmaille EU:n sisämarkkinat ovat ensisijaisen tärkeät, jotta niiden teollisuus voi menestyä kotimaisia markkinoita laajemmilla markkinoilla.”

Millaisia mahdollisuuksia Etelä-Savossa on EU:n uuden ohjelmakauden painotuksia ajatellen?

”Alueiden taloudellinen menestys tulisi perustua vankkaan osaamiseen ja panostuksiin avainalueisiin. Kukaan ei voi olla kaikessa paras.

Etelä-Savon erityisiä vahvuuksia ovat puhdas luonto ja uusiutuvat luonnonvarat, joiden hyödyntämiseen kestävällä tavalla on paljon panostettu. Yrittäjyys ja osaavat ihmiset ovat myös eteläsavolaisia voimavaroja. Mikkelin ammattikorkeakoulun merkitys tässä on hyvin suuri.”

Miten Etelä-Savon kaltainen maakunta ja sen toimijat voisivat paremmin hyödyntää TKI-rahoitusta, joka helposti menee volyymeiltaan isommille toimijoille?

”Etelä-Savo ja muut maakunnat analysoivat jatkuvasti ja perusteellisesti, missä omat vahvuudet ovat ja miten niitä voisi kehittää ja laajentaa. Tällaisen perusteellisen analyysin kautta kehittyvät myös vakuuttavat perustelut, jotka ovat tarpeen rahoituksen varmistamiseksi. Koko Suomen kannalta oleellisinta on olemassa olevien rahoituslähteiden maksimaalinen hyödyntäminen.”

EU:n hanketoimintaa arvostellaan tuloksettomuudesta ja byrokratiasta. Onko kritiikki aiheellista?

”Kritiikki on aina aiheellista, jos se on rakentavaa. Horisontti 2020 -ohjelmassa pyritään vähentämään byrokratiaa yksinkertaistamalla sääntöjä ja menettelyjä, jotta mukaan saataisiin enemmän huippututkijoita ja innovatiivisia yrityksiä. Rahoituksen hakeminen on entistä helpompaa, koska ohjelman rakennetta on yksinkertaistettu. Käytössä on yhdet yhteiset säännöt ja byrokratiaa on vähennetty.

Komission Horisontti 2020 -ehdotus toisi mukanaan muun muassa seuraavat parannukset: merkittävästi yksinkertaisemmat maksujärjestelyt, kun käyttöön tulee yksi ainoa korvausprosentti epäsuorille kustannuksille ja vain kaksi eri rahoitusosuutta (yksi tutkimukselle ja yksi markkinoita lähellä oleville toiminnoille), yksi keskitetty asiointipiste osallistujia varten, vähemmän paperitöitä ehdotusten valmistelussa, ei tarpeettomia valvonta- ja tarkastusvaatimuksia.”

Kuinka EU-tasolla kehitetään TKI-toiminnan vaikuttavuuden arviointia?

”Tutkimus- ja innovaatiotoiminta on luonteeltaan sellaista, että panostukset eivät heti tuota mitattavia tuloksia, vaan kärsivällisyyttä vaaditaan. Se on riskialtista ja siksi siihen kuuluu olennaisena osana myös epäonnistuminen.

Taloudellisesti kovina aikoina on silti aiheellista tarkemmin tarkastella, kuinka paljon hyötyä – taloudellista tai muuta hyötyä – sijoituksista loppujen lopuksi on. Komission työhön arviointi kuuluu olennaisena osana, koska kysymys on aina julkisten varojen käytöstä. Rahoitushankkeiden yhteydessä arviointi suoritetaan sekä ennen rahoituspäätöstä että hankkeen päättymisen yhteydessä. Suuremmissa hankkeissa tehdään myös väliarviointi.

Vaikuttavuuden arviointia kehitetään yhdessä muiden kansainvälisten tahojen, esim. OECD:n, kanssa. Komissiolla on myös oma vaikutusten arviointiin keskittyvä elimensä.”