Uuden Pienyrityskeskuksen tehtävänä on ensisijaisesti uusien innovaatioiden, yrittäjyyden kaupallistamisen tukeminen. Toiseksi Pienyrityskeskus tukee yrityksiä niiden alkuvaiheessa sekä kasvussa ja kansainvälistymisessä.

Vahvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa

Pienyrityskeskus vahvistaa yrittäjien osaamista ja pienten yritysten kehittymistä tällä useassa eri hankkeessa, joissa työskennellään yhdessä yrittäjien tai muun yrityksen henkilökunnan kanssa.

Voimakkaassa nousussa yrityksissä ovat palveluiden tuotteistamisen koulutukset, valmennukset ja tutkimus. Pienyrityskeskuksen sparrattavana on parhaillaan sekä eteläsavolaisia että pohjoissavolaisia yrityksiä.

Uuden yrittäjyyden tukemista

Pienyrityskeskus kehittää yrittäjyyden pedagogisia valmiuksia oppilaitoksissa. Tällä hetkellä yhteistyötä on erityisesti lukioiden kanssa. Eri oppilaitosasteiden välinen yrittäjyyskasvatuksen kehittämis- ja tutkimustyö on myös käynnissä.

Nuorten työllistymistä Pienyrityskeskus tukee uusilla menetelmillä, kuten pelillistämällä ja digitaalisilla valmennuksilla. Kokeneempia tuetaan työllistymisessä perinteisemmillä menetelmillä, esimerkiksi kannustamalla oman yrityksen perustamiseen tai menemään osuustoimintaan mukaan.

Kansainvälisen vaikuttamisen keskiössä on Itämeren alueen yhteistyö

Yrityshautomoyhteistyötä tehdään yli Itämeren ja Venäjä nostaa jälleen merkitystään. Uusien Suomi-Venäjä -kehittämisohjelmien avautuminen mahdollistaa rajat ylittävän yhteistyön.

Tällä on suuri merkitys yrittäjyyden kehittämiselle sitä kautta työllistymiselle. Suomitalo Pietarin ydinkeskustassa on hyvä paikka uudenlaisen yrittäjyyden ja innovaatiotoiminnan korkeakouluyhteistyölle.

Tiedosta tuottavuutta yrityksiin

Yrityksien keräämän datan yhä tehokkaampi hyödyntäminen – ja datasta saatavalla tiedolla johtaminen – ovat tulevaisuudessa yhä keskeisempiä myös pk-yrityksille.

Marraskuussa Mikkelin ammattikorkeakoulun järjestämässä seminaarissa Datasta arvoa tietojohtamisella pääpuhujana ollut Pirjo Ståhle muistutti, että Suomalaiset yritykset ovat erittäin otollisessa asemassa hyödyntämään tietoa johtamisessaan. Suomessa yritysten saatavilla olevat tiedot ovat luotettavia ja suomalaiset luottavat viranomaisten ja yritysten tuottamaan tietoon.

Tiedon parempi hyödyntäminen johtamisen ja ennakoinnin tukena parantaa myös alueen pk-yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta. Tässä kehityksessä Pienyrityskeskus on keskeisessä asemassa osana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun digitaalisen talouden tutkimus- ja kehittämisympäristöä.

Metsäteollisuudessa tehokkaat prosessi- ja vedenpuhdistustekniikat ovat hyvin pitkälle kehittyneitä. Vastikään alkaneessa iFORMINE-hankkeessa metsäteollisuuden innovatiivisia ratkaisuja sovelletaan kaivosteollisuuden vesien puhdistukseen.

Tarve uusille puhdistusratkaisuille kumpuaa tiukkenevista ympäristövaatimuksista. Esimerkiksi Kittilän kaivoksen lupaehtojen mukaiset arseenipäästöjen raja-arvot tulevat kiristymään lähes puoleen aikaisemmista luvuista.

Itä- ja Pohjois-Suomen yrityksille teknologioiden soveltaminen kaivostoimialalle tuo merkittävän erikoistumisen mahdollisuuden.

Uusi sekoitustekniikka vähentää tarvetta avoaltaille

Uusien puhdistusratkaisujen kehittämisessä sovelletaan erityisesti nopeaa sekoitustekniikkaa, jota Mikkelin ammattikorkeakoulu on kehittänyt yhteistyössä metsäteollisuuden yritysten kanssa.

Mamkissa on huipputasoinen tutkimusyksikkö nopeiden, prosessiputkessa tapahtuvien sekoitusilmiöiden tutkimukseen. Menetelmällä voidaan sekoittaa hyvin nopeasti esimerkiksi kemikaaleja suuriin vesivirtauksiin.

Tekniikka on käytössä metsäteollisuudessa, mutta kaivosteollisuudessa sitä ei ole vielä juurikaan sovellettu. Tämä avaa aivan uudentyyppisiä mahdollisuuksia, sillä kaivospuolella sekoittuminen tapahtuu usein avoaltaissa hyvin hitaissa prosesseissa. Kustannustehokkuuden lisäksi uusi tekniikka veisi kaivosteollisuutta kohti suljetumpaa vesikiertoa, joka on metsäteollisuudessa jo arkipäivää.

Tavoitteena uusi hiilinielu

Uutta käyttöä on tulossa myös Mikkelin ammattikorkeakoulun patentoimalle luontoystävälliselle, vesikiertoon perustuvalle hiilidioksidin talteenottoprosessille. Menetelmä ottaa hiilidioksidin talteen teollisuuden savukaasuista, jolloin se on myös mahdollista käyttää uudelleen.

Kaivosteollisuudessa hiilidioksidia on mahdollista hyödyntää esimerkiksi rikastusprosessin tehostamisessa ja rikastuksessa syntyvän sakan stabiloinnissa.

Jos kehitystyö onnistuu, mahdollista on löytää samanaikaisesti sekä uusi nielu hiilidioksidille että tehdä kaivosteollisuuden jätteistä ympäristöturvallisempia.

Vahvuutena laaja yhteistyöverkosto

Mikkelin ammattikorkeakoulun iFORMINE-hankkeessa ovat mukana Geologian tutkimuskeskus (GTK), Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) vihreän kemian laboratorio, Savonia ammattikorkeakoulu ja Lapin ammattikorkeakoulu.

– Yhteistyön merkitys on kasvanut tutkimuksen tekemisessä. Tässäkin hankkeessa on uudenlainen yhteistyöverkosto, mikä luo mahdollisuuksia aivan uudentyyppisten innovaatioiden syntymiselle, Janne Kankkunen Geologian tutkimuskeskuksesta kuvaa.

Organisaatioilla on yhdessä vahva osaaminen kaivosprosesseista, vesi- ja materiaalikemian tutkimuksesta, erilaisista puhdistamolietteiden käsittelystä ja hiilidioksidin talteenotosta. Hankkeessa on mukana myös Kittilän kaivos ja useita alan laitetoimittajia.

Aiheeseen liittyvät aiemmat jutut:

Uusi menetelmä ottaa hiilidioksidin savukaasuista talteen luontoystävällisesti

Tutkimushanke FLASH tähtää sekoitustekniikan huippuyksikköön

Kestävä kehitys on yhä tärkeämpää, ja siksi öljypohjaisille materiaaleille etsitään jatkuvasti biopohjaisia vaihtoehtoja. Samanaikaisesti tarve uusille ekologisille tuotteille kasvaa.

Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonlinnassa sijaitseva Kuitulaboratorio tutkii parhaillaan puusta saatavan mikrokiteisen selluloosan (MCC) käyttökohteita ja aineen valmistusta. Kuitulaboratorioon on kuluneen talven aikana saatu bioreaktori, jolla MCC:tä voidaan tuottaa lähes tuotantomittakaavassa.

Tämä tarkoittaa, että ainetta saadaan riittävän suuria koe-eriä, jotta voidaan tehdä erilaisia tutkimusta esimerkiksi aiheen soveltuvuudesta elintarvike- ja rehusovelluksiin.

Mikrokiteisen selluloosan käyttökohteet

Mikrokiteinen selluloosa on valkoinen, biohajoava jauhe. Sitä on jo pitkään käytetty lääketeollisuudessa tablettien valmistuksessa. Lääkeaineet sekoittuvat mikrokiteiseen selluloosaan hyvin ja jauhemassan puristuvuusominaisuudet paranevat.

Ainetta käytetään yleisesti myös elintarvikkeiden lisäaineena, jossa sillä on koodina E460. Aineen avulla säädetään esimerkiksi ruuan sakeutta, paakkuuntumista ja suutuntumaa. Lisäksi sillä voidaan korvata rasvojen käyttöä.

Kuitulaboratoriossa on bioreaktori, jolla mikrokiteistä selluloosaa voidaan valmistaa tuotantomittakaavassa. Kuva: Manu Eloaho / Darcmedia.

Kuitulaboratorio kehittää valmistusta ja uusia sovelluskohteita

Olemassa olevat MCC:n tuotantotekniikat nostavat tuotteen hinnan korkealle ja mahdollistavat vain pienten tuotantolaitosten tekemisen. Uusi tutkittava tuotantomenetelmä mahdollistaa edullisen MCC:n massatuotannon.

Tutkimuksessa tehdään läheistä yhteistyötä Aalto Yliopiston kanssa ja heidän kehittämän AaltoCell™ menetelmän soveltamisessa. Menetelmässä kevyesti hapotettu selluloosa ohjataan jatkuvatoimiseen reaktoriin, jossa noin 6 bar:n paineessa ja 160 oC:een lämpötilassa, selluloosan kuidut hajoavat pieniksi noin 0,02mm kokoisiksi osiksi. Tämän jälkeen tuote pestään ja kuivataan tarvittaessa. Menetelmän avulla tuotteesta saadaan puhdasta ja luonnollista jauhetta kohtuullisilla kustannuksilla.

Tällä uudella menetelmällä valmistetulla MCC:llä ja sen tuomilla teknistaloudellisilla eduilla tähdätään erityisesti suurivolyymisiin tuoteapplikaatioihin, kuten eläinruoka- ja komposiittituotteisiin.

Terveysvaikutuksia kannattaa tutkia

Uudella reaktorilla voidaan kokeilla myös uusia valmistusmenetelmiä ja raaka-aineita MCC:n tuottamiseksi. Yhtenä tutkimuksen haaroista on ligniinipitoinen MCC, joka on aivan uusi tuote maailmanlaajuisesti. Ligniini on luonnollinen kuitujen sideaine, jota puussa on 20–30 prosenttia.

Ligniinin käytöllä on voitu esimerkiksi vähentää antibioottien käyttöä siipikarjan kasvatuksessa ja esimerkiksi tutkimuksessa (Baurhoo B., Phillip L., Ruiz-Feria C. A. 2007) on havaittu kolibakteeri määrien pienentyneen pehkuissa, kun rehuun on lisätty ligniiniä.

Kuitulaboratorio on hakenut rehusovelluksiin TEKES rahoitusta yhdessä Aalto Yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa. Hankkeessa tutkittaisiin ligniinipitoisen MCC:n ja puun uuteaineen käyttämistä rehusovelluksissa.

Puuta voidaankin kutsua materiaalien tavarataloksi, josta voimme löytää yhä uusia mahdollisuuksia.

Lähteet

Baurhoo B., Phillip L ., Ruiz-Feria C.A., Effects of Purified Lignin and Mannan Oligosaccharides on Intestinal Integrity and Microbial Populations in the Ceca and Litter of Broiler Chickens . 2007 Poultry Sci. 86: 1070

Vuoden 2014 aikana Mamkin N-rakennukseen remontoidut uudet oppimistilat luovat loistavat puitteet erilaiseen ryhmätyöskentelyyn ja uuden oppimisteknologian hyödyntämiseen. Tilat eivät kuitenkaan ole uudenlaisen oppimisen ydin vaan korkeintaan mahdollistaja: tärkeintä on tekeminen ja toimiminen, uuden oppimiskulttuurin luominen ja omaksuminen.

Monialaisilla toimeksiannoilla pyritään kehittämään opiskelijoiden innovaatiokykyä, taitoa hyödyntää erilaista osaamista ja toimia ryhmässä. Xinnossa opiskelijat oppivat tekemällä, teoriapohjaa unohtamatta.

Erilaiset oppimistavat

Ihmiset ovat tutkitusti erilaisia oppijoita: yksi muistaa näkemänsä hyvin, toinen paremmin kuulemansa. Oppimista voi auttaa käsillä tekeminen tai liikkeen, kehomuistin kautta tapahtuva mieleen painaminen. Oppiminen voi myös toiselle lähteä holistisesta näkemyksestä, kokonaisuuksien hahmottamisesta ja toinen lähestyy asioita analyyttisesti, yksityiskohdista kokonaisuuksiin.

Oleellista oppimisen näkökulmasta on tunnistaa omat oppimistapansa ja vahvuutensa ja pyrkiä löytämään tapoja, jotka tukevat omaa oppimista. Mamkin tavoitteena on tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia erilaiseen oppimiseen, ja työelämälähtöisissä tosielämän case-tapauksissa korostuu erityisesti tekemällä oppiminen.

Opettamisesta oppimiseen

Työelämä linkittyy opiskeluun harjoittelujaksojen kautta, mutta myös yrityksiltä ja muilta työnantajatahoilta tulevat toimeksiannot ovat silta opiskelun ja tosielämän yhdistämiseen.

Oppimiskäsityksen painopisteen muuttuminen opettamisesta oppimiseen vaatii uutta otetta ja roolitusta niin opettajalta kuin opiskelijaltakin. Tekemällä oppiminen vaatii opiskelijalta oma-aloitteista ja yrittäjämäistä toimintatapaa. Näitä ominaisuuksia pyritään kehittämään tosielämän kehittämishaasteissa, tässä tapauksessa ns. Xinno- caseissa.  Opettajan tehtävä toimeksiantojen ohjaajana on toimia ryhmän valmentajana enemmän kuin perinteisenä opettajana.

Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen

Yritysyhteistyötä ja tosielämän toimeksiantoja on aikaisemminkin toteutettu eri opintojaksoihin ja erityisesti projektiopintoihin liittyen. Xinno-toimeksiannoissa oleellista ja uutta onkin projektiryhmän monialainen tausta ja tehtävän luonne. Monialaisiksi kehittämishaasteiksi valitaan erityistä innovaatiopotentiaalia sisältävät toimeksiannot. Tavanomaisemmat ja tarkemmin rajatut tehtävät soveltuvat paremmin suoritettaviksi eri opintojaksoilla.

Yrityksiltä tulevat toimeksiannot ovat mielenkiintoisia, mutta sen vuoksi usein myös erittäin haastavia. Erään yrityksen edustajan sanoin:” Mikäli ongelma olisi helposti ratkaistavissa, olisimme jo itse ratkaisseet sen.”

Xinno-projekteissa opiskelija työskentelee ryhmässä, jossa jäsenten taustat ja osaaminen voivat olla hyvinkin erilaisia. Opintojaksoilla tapahtuva ryhmätyöskentely urautuu helposti samojen, entuudestaan tuttujen kavereiden kanssa toimimiseksi. Kuitenkin työelämässä on opittava toimimaan yhdessä erilaisten ihmisten kanssa ja pystyttävä vastaamaan eteen tuleviin haasteisiin, myös niihin, jotka eivät ole juuri ominta ydinaluetta. Näissä tilanteissa tarvitaan rohkeutta astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Toisaalta on myös tärkeää oppia hyödyntämään muiden osaamista ja oppia kuuntelemaan muiden ajatuksia. Erilaiset näkemykset, erilaiset osaamis- ja kokemustaustat luovat pohjaa uuden ja tavanomaisesta poikkeavan lopputuloksen aikaansaamiselle.

Tekemällä oppii

Xinno on fyysisenä tilana viihtyisä ja virikkeellinen paikka erilaisten ryhmätöiden tekemiselle. Xinno-projektit puolestaan tarjoavat opiskelijalle mieleenpainuvia oppimishaasteita. Siitä, mitä opiskellessa on kuullut ja lukenut, muistaa ehkä tulevaisuudessa jotakin. Siitä, mitä on itse tehnyt ja on todennäköisesti oppinutkin, muistaa paljon enemmän. Virheitäkään ei tarvitse pelätä: virheistä oppii eikä ongelmaan monesti edes ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua vaan joukko vaihtoehtoja.

Toivottavasti yhä useammat opiskelijat tarttuvat jatkossa mahdollisuuteen oppia monialaisissa kehittämisryhmissä ja huomaavat, että työelämälähtöiset projektit tarjoavat hienon tilaisuuden tutustua erilaisiin yrityksiin ja mahdollisuuden osoittaa omaa osaamistaan käytännössä.

Samalla kutsumme myös kaikki alueen yritykset ja organisaatiot mukaan Xinno-toimintaan, joko antamalla kehittämishaasteen opiskelijoiden työstettäväksi tai osallistumaan itse omaa osaamistaan lisätäkseen.

Ohjeita esteettömien tilojen suunnittelijoille löytyy useista eri lähteistä, mutta tähän asti ne ovat olleet lähinnä tekstidokumentteja. Mamkissa kehitetty menetelmä uudistaa esteettömien tilojen suunnittelun helppokäyttöisen teknologisen sovelluksen avulla.

Idea perustuu siihen, että esimerkiksi liikuntaesteisen henkilön kävely apuvälineitä käyttäen ja mahdollisen avustajan kanssa tallennetaan videolle. Kehitetyn menetelmän avulla videot voidaan muuntaa niin, että tilan tarve saadaan vietyä suoraan suunnittelijoiden käyttämään CAD-ohjelmistoon. Toisin sanoin, nyt on mahdollista sovittaa ihmisten toiminta suunniteltavan rakennuksen tiloihin.

Opiskelijat mukana kehitystyössä

”Menettely liittyy ajattelutavan muutokseen rakennusteollisuudessa. Rakennukset suunnitellaan oikeisiin, niitä käyttävien ihmisten tarpeisiin. Tilaa rakennetaan riittävästi, mutta ei energiaa kuluttavaa hukkatilaa”, Value Add Data -hankkeen projektipäällikkö Markku Rossi sanoo. Kuva: Manu Eloaho/Darcmedia.

Menetelmä kehitettiin projektissa nimeltä Value Add Data, eli lisäarvoa tuova tieto. Rakennuksen suunnittelijalle tieto eri toimintojen vaatimasta tilasta tuo lisäarvoa suunnittelutyön tueksi.

Opiskelijat olivat mukana kehitystyössä. Esimeriksi hoitotyön opiskelijat suunnittelivat ja tekivät niin kutsuttaja mallisuorituksia, jotka videoitiin. Tietojenkäsittelyn opiskelijat kuvasivat videot. Projektihenkilöstö muunsi videot tarvittavaa tilaa kuvaaviksi esineiksi.

Mukana kehittämistyössä olivat myös Kymenlaakson ammattikorkeakoulun, Kyamkin opiskelijat. He testasivat muunnosohjelmiston ja siihen liittyvän dokumenttiarkiston sekä tilantarvetta ilmentävät esineet.

Menetelmälle on kysyntää

Projektissa kehitettyä esteettömien tilojen suunnittelua helpottavaa menetelmää on esitelty muun muassa konferenssissa Yhdysvalloissa. Siellä menetelmä sai hyvän vastaanoton. Menetelmästä on tehty sekä kotimaata että ulkomaita koskevat patenttihakemukset. Kotimaan patentin myöntämistä odotetaan lähiaikoina.

Lisäksi Mamkissa tehty kaupallistamistutkimus osoitti, että menetelmää voitaisiin hyödyntää noin 20 erityyppisessä liiketoiminnassa.

Jatkoa seuraa

Tarkoituksena on jatkaa aiheen kehittämistä yhdistämällä sitä paikkatietoon. Näin menetelmän hyötyjä voitaisiin ottaa käyttöön myös esimerkiksi rakennustyömailla. Jatkoprojektin suunnittelu on parhaillaan menossa.

Value Add Data -projektin rahoitus oli TEKESin ohjelmasta Tutkimuksesta Uutta Tietoa ja Liiketoimintaa. Yrityskumppaneina olivat Documtec Oy ja Rakennusliike U. Lipsanen Oy, molemmat Etelä-Savosta. Ohjausryhmässä toimi myös Kyamkin rakennustekniikan lehtori Jani Pitkänen. Kaupallistamistutkimus alkoi tammikuussa 2013 ja päättyi helmikuussa 2014.

Miltä kuulostaisi, että tehtaalta lähtiessä elektroniikkatuote huikkaisi radioteitse porttilukijalle tervehdyksen, josta tallentuisi aikaleima järjestelmään? Tai että huoltoon tuleva laite kertoisi olevansa sateessa kastunut ja siksi rikki?

Tulevaisuudessa elektroniikka on entistä älykkäämpää, ja etätunnistustekniikka lisää tuotteesta saatavilla olevia tietoja ja niiden käyttöä, osoittavat ERFID-tutkimushankkeen tulokset.

Tunniste voidaan liittää osaksi elektroniikkatuotteen piirijärjestelmää

Tutkimushankkeessa selvisi, että radiotaajuisen RFID-etätunnisteen upottaminen elektroniikkatuotteen piirilevyyn toimii. Tunnisteen upottaminen pitää kuitenkin ottaa huomioon jo piirilevyn suunnittelussa.

Tunniste ladotaan piirilevylle osana muiden elektroniikkakomponenttien ladontaa. Tämä on etu, sillä erillisiä investointeja tuotantolaitteisiin ei tarvita, ja tuotteen valmistusprosessi säilyy lyhyenä. Tutkimustuloksissa selvisi, että piirilevylle upotettu etätunniste sietää myös erilaisia ympäristöolosuhteita hyvin, verrattuna vaihtoehtoisiin, esimerkiksi tarrakiinnitteisiin etätunnisteisiin.

ERFID-hankkeessa testattu menetelmä integroida etätunniste piirilevylle ei tiettävästi ole käytössä vielä kenelläkään suomalaisella elektroniikkavalmistajalla.

Etätunnistus tuo hyötyjä

Radiotaajuinen RFID-etätunnistus tuo uusia keinoja elektroniikkatuotteiden tiedonhallintaan. Tuotteet ovat esimerkiksi luottavimmin jäljitettävissä, kun käsin tehdyistä kirjauksista siirrytään tietoon, joka tallentuu automaattisesti.

Perinteisistä tunnistemerkinnöistä poiketen radiotaajuinen tunnistus mahdollistaa lukemisen myös silloin, kun tuote on likaantunut tai tuotteen merkinnöistä ei muutoin saa selviää. RFID-tunniste auttaa myös erottamaan aidot laitteet väärennöksistä.

Tekniikan käyttöönottoa jarruttavat vielä kustannukset ja lukuvarmuus

Tekniikan käyttöönottoa hidastavat vielä kustannukset, jotka tulevat ohjelmistojen räätälöinnistä RFID-valmiuteen. Usein tietojärjestelmissä ei ole RFID-optiota valmiina, vaan etätunnisteita lukevan lukijalaitteen sisältämät tiedot pitää siirtää tietojärjestelmään väliohjelmistojen avulla.

Toinen RFID-tekniikan soveltamista jarruttava tekijä on lukuvarmuus. Esimerkiksi lukijaan nähden kuolleessa kulmassa sijaitseva etätunniste saattaa jäädä lukematta. Lukuvarmuutta voidaan kuitenkin parantaa säätämällä lukija-antenneja tai rakentamalla tietojärjestelmään varmistukset.

Tulevaisuudessa myös RFID-optio huomioidaan erilaisissa tietojärjestelmissä todennäköisesti jo valmiiksi, jolloin tekniikka on mahdollista ottaa käyttöön vähemmillä kustannuksilla.

Etätunnistustekniikan hyötyjä ja haasteita tutkittiin Mikkelin ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston prosessi-informatiikan tutkimusryhmän yhteisessä ERFID-hankkeessa. Järjestelmää testattiin Savonlinnassa Elektroniikan 3K-tehtaan tuotantolinjalla ja pilotoitiin teollisuuselektroniikan tuotantolaitoksessa.

ERFID–Elektroniikkatuotteen elinkaaren kattava jäljitettävyys ja tiedonhallinta RFID-tekniikan avulla -hanke alkoi vuonna 2010 ja päättyi syksyllä 2014. Hanketta rahoittivat Genelec Oy, Kemppi Oy, Control Express Finland Oy ja Tekes.

Etelä-Savon maakunta nojaa muun muassa energiantuotannossa, teollisuudessa ja työllistämisessä metsäbiomassan käyttöön. Alueen energialaitoksista esimerkiksi Etelä-Savon Energia Oy ja Suur-Savon Sähkö Oy ovat ottaneet käyttöön uusia, puuperäisiä polttoaineita käyttäviä kattiloita.

Alueelle on myös suunnitteilla muun muassa biohiilitehdas Ristiinaan ja bioöljytehdas Savonlinnaan. Bioenergiaan tehtävät investoinnit lisäävät tarvetta biomassan käytön tutkimukselle ja tuotekehitykselle.

Bioenergian tutkimus- ja innovaatioympäristö Kasarmin kampukselle

Mikkelin ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikan laitokselle tuleva innovaatio- ja tutkimusympäristö mahdollistaa jatkossa bioenergiaan liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan.

Älykäs ympäristö bioenergiantuotannon tutkimus- ja innovaatiotoiminnalle -hankkeen avulla rakennettava tutkimusympäristö palvelee myös alueen yrittäjien tarpeita monipuolisesti.

Hankkeessa investoidaan neljään kokonaisuuteen:

• bioenergian ominaisuuksien ja laadun seuranta
• tuotannon työterveys- ja ympäristövaikutusten seuranta
• orgaanisten biomassojen käsittely
• online-mittauspalvelut ja digitaalinen tiedonhankinta sekä vaikutusten elinkaariarviointi.

Tutkimusympäristöinvestointia tukevat Mamkissa jo ennestään olevat laitekannat. Älykkäässä ympäristössä yhteistyötä tehdään myös Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kanssa.

Yhteistyössä opiskelijat, henkilökunta ja yritykset

Älykäs testaus- ja tuotekehitysympäristö tukee energia- ja ympäristötekniikan opetusta sekä yritysten ja tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämistarpeita. Mamkissa ympäristö luo valmiudet painottaa koulutusta entistä syvällisemmin energia- ja prosessitekniikan alalle.

Hankkeessa on meneillään tällä hetkellä kaksi opinnäytetyötä, jotka toteutetaan yhdessä alueen yritysten ja viranomaisten kanssa.

Lisäksi hanke tarjoaa toukokuussa tekniikan alan harjoittelupaikkoja liki kymmenelle opiskelijalle. Aiheeseen ovat syventyneet useat ympäristöteknologian opiskelijat myös kevään opintojaksoissa.

Melumittauksilla todettiin, että voimalaitoksen melu ei ylitä annettuja ohjearvoja lähialueen ympäristössä. Kuva: Petra Kivistö.

Opinnäytetyössä tutkittiin energiantuotantolaitoksen vaikutuksia lähiympäristöön

Mamkissa ympäristöteknologiaa opiskeleva Petra Kivistö on opinnäytetyössään tutkinut Etelä-Savon Energian Pursialan voimalaitoksen lähialueiden hiukkaspitoisuuksia, kokonaisleijumaa sekä laskeumaa. Voimalaitos käyttää

pääpolttoaineinaan puuperäisiä polttoaineita ja turvetta.

Tarkoituksena oli selvittää tuleeko laitokselta savukaasujen hiukkasia voimalaitoksen lähellä sijaitseville lähialueille. Myös laitoksen aiheuttamaa ympäristömelua mitattiin Rauhaniemen asuinalueella. Mittauksia tehtiin hiukkasmittareilla ja tehokeräimillä. Lisäksi otettiin lumi- ja laskeumanäytteitä.

Opinnäytetyössä tehtyjen hiukkasmittausten ja tehokeräinten tulosten mukaan tuulella on vaikutusta lähialueiden hiukkaspitoisuuksiin. Hiukkasia näyttäisi kuitenkin tulevan muualtakin kuin Pursialasta, muun muassa tieliikenteestä.

Lumi- ja laskeumanäytteistä tehdyt määritykset eivät viitanneet ympäristön kohonneisiin pitoisuuksiin tai muihin ympäristöhaittoihin. Voimalaitoksen aiheuttama melu lähialueen ympäristöön oli ohjearvojen mukaista.

Opinnäytetyön perusteella voidaan siis sanoa, että voimalaitoksen ympäristöterveysvaikutukset ovat kokonaisuuteen nähden vähäisiä. Ympäristöterveysvaikutuksia aiheutuu voimalaitoksen läheisyydessä myös tieliikenteestä, ja asumisesta sekä muista teollisista toiminnoista.

Kuitulaboratoriossa kehitetty hiilidioksidin talteenotto perustuu kaasujen veteen liukenemiseen (absorptio) ja liuenneiden kaasujen vedestä vapauttamiseen (desorptio). Kemikaalittomassa prosessissa hyödynnetään ainoastaan paineen ja lämpötilan sekä nesteen ja kaasun virtausnopeuksien muutoksia.

Hiilioksidi liukenee veteen typpeä ja happea paremmin

Vesiabsorptiomenetelmän lähtökohtana on hiilidioksidin noin satakertaa parempi liukeneminen veteen kuin mitä typpi- ja happikaasuilla on. Savukaasussa on hiilidioksidin ohella runsaasti typpeä ja happea. Kaasujen väliset erot veteen liukenemisessa mahdollistavat hiilidioksidin talteenoton kiertävän veden avulla.

Talteenotto vaatii suhteessa suuren kiertovesivirtauksen, mutta prosessissa voidaan kierrättää samaa vettä. Menetelmässä hyödynnetään myös kaasujen osapaine-eroja, joiden avulla hiilidioksidin erotus ja rikastus saadaan vesikierron eri vaiheissa aikaan.

Vesiabsorptioerotusmenetelmän perusrakenne ja prosessin optimaaliset olosuhteet on todennettu simulointilaskelmin. Lisäksi prosessia on testattu tehdasympäristössä. Käytännön kokeet ovat puoltaneet laskelmia osoittaen, että vesikierrolla pystytään erottamaan savukaasuista hiilidioksidia hyvin.

Energiatehokkuudeltaan kilpailukykyinen menetelmä

Kun erotusprosessi säädetään energiankulutukseltaan optimaaliselle tasolle, on se laskennallisesti energiatehokkuudeltaan kilpailukykyinen käytössä oleviin erotusmenetelmiin verrattuna.

Menetelmän hyötysuhde paranee edelleen, mitä enemmän syöttökaasu sisältää hiilidioksidia, tai jos talteen otettua hiilidioksidia ei nesteytetä, vaan se käytetään suoraan kaasuna esimerkiksi tehtaissa tai kasvihuoneissa.

Simulointilaskelmien ja käytännön kokeiden perusteella vesiabsorptiomenetelmää voidaan ajatella ympäristöystävälliseksi ja kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi kemiallisille menetelmille, kuten amiinimenetelmälle voimalaitosten hiilidioksidin talteenotossa.

CO2-talteen -projekti

Vesiabsorptio -menetelmä hiilidioksidin talteen ottoon on kehitetty Mamkin Kuitulaboratoriossa ”CO2:n fysikaaliseen erotusprosessiin liittyvien prosessi-ilmiöiden ja olosuhteiden hallinta” -tutkimusprojektissa.

Tavoitteena oli löytää optimaaliset olosuhteet savukaasussa olevan hiilidioksidin erottamiselle vesiabsorption avulla. Lisäksi tavoitteena oli esittää prosessilaitteiston perusrakenne ja laskea prosessin kannattavuus ja soveltuvuus teollisiin olosuhteisiin. Tutkimus toteutettiin 1.1.2010–30.9.2012 välisenä aikana.

Kehitystyössä olivat Mikkelin ammattikorkeakoulun lisäksi mukana Control Express Finland Oy, Mekateam Oy ja Wetend Technologies Oy. Projektissa tutkimuspäällikkönä toimi tekniikan tohtori Hannu Kuopanportti ja tutkijana diplomi-insinööri Teijo Linnanen.

Menetelmälle on myönnetty patentti ja siitä kerätään testauksilla vielä lisää näyttöä.

Ammattikorkeakoulussa innovaatiotoiminnan edistämistä voidaan pitää yhtenä keskeisenä aluekehittämisen välineenä. OKM:n kanssa solmitun tulossopimuksen mukaisesti ammattikorkeakoulut tukevat alueidensa elinvoimaisuutta panostaen erityisesti kysyntä- ja käyttäjälähtöiseen innovaatiotoimintaan sekä osallistuvat hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. Avainasemassa aluekehityksen näkökulmasta on myös korkeakoulujen hyvä yhteistyö muiden innovaatiojärjestelmän toimijoiden kanssa, minkä osalta Etelä-Savossakin riittää vielä työsarkaa.

Mikkelin ammattikorkeakoulussa on aloittanut toimintansa yritysasiamies, joka samalla toimii innovaatiovastaavana. Henkilökunnan ja opiskelijoiden tekemistä keksintöilmoituksista maksetaan kannustuspalkkio, ja lupaavimpia keksintöjä viedään eteenpäin Tuoteväylä-rahoituksella.

Parhaimmillaan pitkäjänteinen kehittämistyö tuottaa ruokailun älylinjaston tapaisia onnistumisia. Mamkin patentoima älykäs itsepalvelulinjastohan on tänä syksynä saanut myös kansainvälistä tunnustusta, kun se palkittiin Italian Milanossa keittiöalan messuilla. SMART Label -tunnustuksen perusteena oli onnistunut älykäs ja toiminnallinen innovaatio.

Innovoinnin kantasana on novare (lat.) eli ”keksiä uutta, luoda, muuttaa”. Innovointiin ei voi pakottaa, mutta uuden etsimiselle suotuisaa kulttuuria ja toimintamalleja voidaan edistää. Mitä enemmän esimerkiksi yritysten toimeksiantoja ammattikorkeakoulussa pystytään opinnollistamaan, sen parempi. Innovaatiotoiminnassa avainasemassa on niin tieteenalarajojen ylittäminen korkeakoulun sisällä kuin ennakkoluuloton yhteistyö muiden organisaatioiden ja työelämän kanssa. Harhapolkuja ei pidä pelätä silloin, kun etsitään uusia ratkaisuja.

On lupa ajatella toisin.

Euroopan Unionin näkökulmasta innovaatio on jotakin uutta tai merkittävä parannus olemassa olevaan. Innovaatioiden merkitys EU-politiikassa ja strategisessa ohjauksessa on lisääntynyt ja innovaatiot nähdään edellytyksenä EU:n kasvu- ja kilpailukykytavoitteiden saavuttamiselle. Think big, Think Possible, Think Tomorrow on hyvä kiteytys siitä, miten tulevaisuuden kilpailukykyä rakennetaan – aina harppaus edellä.

Innovaatiopolitiikka koskettaa tulevalla EU-ohjelmakaudelle 2014–2020 aiempaa selkeämmin myös jäsenvaltioita ja alueita. Jokaisen alueen tulee valmistella oma Älykkään erikoistumisen strategiansa (Smart Specialization Strategy), jolla pyritään tunnistamaan kaupallistamispotentiaali ja kytkemään EU-tason strategiat alueiden kehittämiseen.

Erityinen huomio kiinnitetään yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten ympäristön ja väestön hyvinvointiin. Energiatehokkuus ja turvallinen, uusiutuvia energialähteitä hyödyntävä tuotanto ovat innovaatiopolitiikan keskiössä. Terveys- ja hyvinvointialan haasteisiin etsitään apua muun muassa erilaisista sähköisiä ja digitaalisia sovelluksia hyödyntävistä ratkaisuista.

Yritystoiminta ja etenkin nuoret yrittäjät nähdään voimavarana, johon on välttämätöntä panostaa. Soveltava tutkimus ja innovaatiotoiminta luovat pohjaa yrityskentän laajentumiselle sekä uudenlaiselle yrittäjyydelle.

Yksinkertaisimmillaan innovaatio voi syntyä, kun tunnistetaan ongelma ja etsitään siihen ratkaisu. Tunnistettuun haasteeseen pohjaava ongelmanratkaisu tuottaa todennäköisesti vaikuttavan lopputuloksen. Lisäksi olennaista on sidosryhmien ja loppukäyttäjien äänen kuuluminen ja osallisuus.

Kestävän kehityksen näkökulmasta myös olemassa olevien rakenteiden hyödyntäminen on tarkoituksenmukaista. Uusia menetelmiä voi tuoda vanhoihin ympäristöihin, ja toisinpäin, olemassa olevaa ja keksittyä voi hyödyntää uusissa yhteyksissä.

Urban mining on nykypäivän louhintaa, jonka potentiaali paitsi vihreän kasvun myös talouden näkökulmasta voi olla odottamattomankin suuri. Esimerkiksi pelkästään EU:n alueelle vuosittain kierrättämättä jääneistä matkapuhelimista olisi saatavissa tonneittain, siis kymmenien miljoonien eurojen arvosta arvometalleja, kuten kultaa, hopeaa ja platinaa. Missä kaikkialla piileekään tällainen hyödyntämätön kierrätyspotentiaali ja eurovaranto?

Uutta tai vanhan sovellusta ei kuitenkaan synny ilman ihmisiä. Euroopan viidennen Innovation Summitin tärkeimpänä viestinä, komissaarien ja parlamentin edustajien sekä teollisuuden avainjohtajien äänellä, kuului hieman ajan henkeä kritisoiden ”Investing in people”. Nähtäväksi jää, kuinka tämä toteutuu.