Kyseessä ei kuitenkaan ole täydellinen kansalaisuus, vaan mahdollisuus tunnistautua ja asioida sähköisesti; aluksi Virossa, mutta myöhemmin koko Euroopan unionissa.

Virolainen unelma

Syksyllä 2014 Lissabonissa järjestetyssä digitaalisen tiedonhallinnan konferenssissa myös Mamk oli vahvasti edustettuna. Seminaarissa Viron tietohallintojohtaja Taavi Kotka puhui virolaista unelmasta.

Vuoteen 2025 mennessä Viro haluaa houkutella ainakin kymmenen miljoonaa uutta sähköistä kansalaista. Tarkoitus on samalla digitalisoida taustalla olevat prosessit ja olla, vapaasti suomennettuna, älyttömyyksistä vapaa maa.

Taustalla on pragmaattisia syitä ja halu luoda Virosta digitaalisten palveluiden ja liiketoiminnan keskus. Pieni Viro vie ja markkinoi digitaalista osaamistaan aktiivisesti maailmalle.

Mitä e-kansalaisuus konkreettisesti tarkoittaa?

E-kansalaiset saavat sirukortin ja kortinlukijan, joiden avulla mikä tahansa Internetiin kytketty tietokone muuttuu asiointipisteeksi. Kortin avulla voi tunnistautua ja allekirjoittaa. Varsinaiset virolaiset voivat käyttää korttia lisäksi mm. sähköiseen äänestämiseen.

Asiointi ei vaadi varsinaista kansalaisuutta. Digitalisointi myös nopeuttaa ja automatisoi palveluita. Ulkomaalainen voi e-kansalaisuuden avulla perustaa yrityksen ja sille pankkitilin alle vuorokaudessa.

Virossa pidetään tärkeänä, että sähköistä kansalaisuutta hyödyntäviä palveluita rakennetaan mahdollisimman paljon. Kuva: Timo Vainikka / Darcmedia.

Kokeilukulttuuri osana e-kansalaisuuden kehittämistä

Suomessa matala käyttöaste yhdessä palvelujen kehityksen hitauden kanssa on heikentänyt vastaavaa kehitystä. Katsotaan olisiko tilanne nyt muuttumassa palveluväylän ja uudenlaisen tekemisen myötä.

Syyskuussa Viro järjesti ensimmäinen e-kansalaisuus hackathonin. Eli tilaisuuden, jossa ohjelmoijat, yrittäjät, kansalaisaktivistit ja viranomaiset kohtasivat syrjäisellä Vormsin saarella. Viikonlopun aikana kokeiltiin ja rakennettiin lukuisia uusia palveluita e-kansalaisuuden ympärille.

Minä digitaalisena virolaisena

Hakemus ja maksu tapahtuivat verkossa ja pari kuukautta myöhemmin kortin sai noutaa Helsingistä suurlähetystöstä. Prosessin luvattiin hoituvan nopeammin kokeilujakson jälkeen. Sähköisiä kansalaisuuksia on myönnetty ulkomaalaisille vasta viime vuoden lopusta alkaen.

Suurimman innostuksen laannuttua heräsi kysymys, mitä minä tällä sitten teen? Matkailijan näkökulmasta se helpottaa matkavakuutukseen liittyvää tiedonhallintaa. Lisäksi mahdolliset terveyspalvelujen, loma-asuntojen tai paikallisen ajokortin tiedot saa myös kerättyä yhteen paikkaan. Startupin perustaminen juuri Viroon on houkuttelevaa prosessien ketteryyden yhdistyessä sikäläiseen verotukseen.

Ehkä se tärkein asia on kuitenkin uudet mahdollisuudet, joita e-kansalaisuus tarjoaa – riippumatta siitä aionko niitä hyödyntää. Ilman sähköistä kansalaisuutta, en olisi juurikaan kiinnostunut digitaalisista palveluista Virossa saati sitten kuvitellut perustavani yritystä sinne. Tulipa sirukortin mukana myös opaskirja Viroon muuttaville. Optimisteja taitavat olla.

Tiedonhallintaa ihmisille

Tutkimuksellisesti e-kansalaisuus on kiinnostava vertailukohde digitaalisten palveluiden, tiedonhallinnan ja käytettävyyden näkökulmista. Suomi on ottamassa käyttöön virolaista X-Road teknologiaa osana kansallista palveluväylää. Se tarkoittaa yhteistä kehittämistä ja tiedonvaihtoa.

Teemat kytkeytyvät keskeisesti myös Mamkin sähköisen arkistoinnin ja digipalveluiden painoalaan sekä menossa olevaan strategisen kehittämisen hankkeeseen. Suomessa ja Mamkissa on edellytykset rakentaa tutkitun tiedon ja olemassa olevan kehityksen päälle. Virolaiset eivät ole panostaneet avoimeen lähdekoodiin kuten me. Henkilötiedon ihmiskeskeinen tutkimus ja kehittäminen, eli MyData, on Suomessa maailman huippua. Meillä on kaikki edellytykset sen hyödyntämiseen.

Euroopan unioni on hyväksynyt eIDAS asetuksen, joka vaatii sen jäsenmaita hyväksymään toistensa tarjoamat sähköisen tunnistautumisen palvelut ja sähköisesti tunnistautuneet kansalaiset. Tässä on iso markkina virolaisille ja se kiinnostanee kaikkia sähköisiä palveluita tarjoavia toimijoita. Meidänkin olisi hyvä puhua kehityksistämme ja markkinoida niitä Euroopan laajuisesti. Me tarvitsemme rohkeita unelmia.

Yrityksillä on mahdollisuus saada tietoa uusimmista kehityssuunnista osallistumalla Kuitulaboratorion tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Esimerkiksi tällä hetkellä laboratorio kehittää Reaktek-hankkeessa uutta reaktoritekniikkaa, missä haetaan tehokkuutta teollisuuden sekoitusprosesseihin. Hanke pohjautuu aiemmin FLASH-hankkeessa saatuihin nopeiden sekoitusilmiöiden tutkimustuloksiin. Tutkimushankkeisiin osallistuminen saattaa tuoda yrityksille etua kilpailijoihin nähden.

Ympäristöä säästävän teknologian kehittämistä

Savonlinnassa sijaitseva, mm. paperiteollisuuden kemikaalisekoitusjärjestelmiä valmistava ja kehittävä Wetend Technologies Oy on kuuluisa ”TrumpJet” -sekoitusteknologiastaan. Teknologia palvelee paperia ja kartonkia valmistavia yrityksiä, sillä sen avulla erilaiset lisäaineet ja kemikaalit sekoittuvat hyvin tehokkaasti suuriin prosessivirtoihin. Wetendin kehittämä teknologia on uutta Cleantech-tekniikkaa.

– Sekoitustekniikka auttaa saavuttamaan kustannussäästöjä tuotannoissa, sillä esimerkiksi puhdasta vettä ja energiaa tarvitaan vähemmän, toimitusjohtaja Jouni Matula kertoo.

– Kuitulaboratorion tutkimushankkeet liittyvät Wetendin teknologioiden ydinalueisiin ja auttavat kehitystyön eteenpäin viemistä, kuten myös verkottumista yritysten ja henkilöiden välillä, Matula lisää.

Kehitystyön tulokset nopeasti käyttöön

Savonlinna Works Oy on tehnyt tuotteiden prosessikehitystä Kuitulaboratorion kanssa paljon vuosien varrella.

– Tutkimustyö on auttanut laitteiden kilpailukyvyn lisäämisessä ja uusien kauppojen saannissa, jolla on ollut ratkaiseva merkitys koko konepajan toimintaan, toimitusjohtaja Kaj Lindh kertoo.

Lindhin mukaan yritykselle on myös ollut tärkeää, että osaamista on voinut ostaa läheltä ja että tulokset on saatu nopeasti käyttöön.

Etelä-Savon kehittämistä ja työpaikkojen turvaamista

Kuitulaboratorio tarjoaa laboratorio- ja koeajopalveluja, joiden avulla yritykset voivat varmistaa esimerkiksi valmistamiensa laitteiden toimivuuden.

Tätä kautta yritykset voivat esimerkiksi testata laitteitaan ja kehittää prosessejaan tehokkaammiksi. Kehitystyö on merkittävää myös Etelä-Savon maakunnan kannalta, sillä se kerryttää osaamista ja turvaa työpaikkoja.

Yritysyhteistyö on oleellinen tekijä myös silloin, kun rahoittajat ohjaavat tutkimus- ja kehittämisrahoitusta alueen toimijoille, kuten Mikkelin ammattikorkeakoululle.

Kuitulaboratoriolla onkin alusta alkaen ollut alueella vahva tuki niin kaupungin toimijoiden kuin yritystenkin taholta.

Laboratorion laajennus mahdollistaa entistä suurempien laitteistojen testauksen

Kuitulaboratorion laajennusosan vihkiäiset pidettiin 13. huhtikuuta. Laajennuksessa laboratorio sai isomman pilot- eli koeajohallin sekä uuden laboratorion vesi- ja lietetutkimukseen ja sen palvelutoimintaan. Samalla rakennettiin uusia toimistohuoneita ja opetuskäyttöön soveltuva neuvotteluhuone.

Uudet tilat mahdollistavat jopa satamien merikonttien kokoisten pilot-laitteistojen testauksen sisätiloissa. Heti vastaanottotarkastuksen jälkeen uusissa tiloissa tutkittiin diplomityönä kaasun ja veden sekoittumista 20 m3 säiliössä, mikä vastaa suurehkon säiliöauton tilavuutta.

Kuitulaboratorion laajennuksen vihkiäisiä vietettiin 13.huhtikuuta. Kuva: Manu Eloaho / Darcmedia.

Tulevaisuuden prosessi-insinöörit valmistuvat Kuitulaboratoriosta

Syksyllä 2014 Mamkissa alkanut prosessi- ja materiaalitekniikan insinöörikoulutus tuo alueelle uutta osaavaa työvoimaa yritysten tarpeisiin, varsinkin maakunnan raaka-ainevarojen hyödyntämiseen. Tätä täydentää vuoden 2015 alussa Kuitulaboratoriossa aloitettu prosessitekniikan monimuotokoulutus.

Prosessitekninen koulutus suuntautuu uusiin biotuoteprosesseihin unohtamatta kuitenkaan perinteistä sellu- ja paperitekniikkaa.

Syksystä 2016 alkaen yrityksillä on mahdollisuus teettää opiskelijatöinä erilaisia selvityksiä ja mahdollisesti myös pienimuotoista prosessisuunnittelua. Tulevaisuudessa opiskelijoiden panos yrityslähtöisten projekti- ja harjoitustöiden teossa muodostaa merkittävän osan Kuitulaboratorion toiminnasta.

”Itä-Suomen maa-alueiden ja Saimaan vesistöalueen öljyn- ja vaarallisten aineiden varastoinnin ja kuljetusten ympäristöriskien älykäs minimointi ja torjunta” -hanke tutkii ja tunnistaa ympäristöriskejä. Riskien kartoitusta tehdään muun muassa mallintamalla onnettomuusskenaarioita ja haitallisten aineiden leviämistä.

Hankkeessa kehitettävät uudet puhdistustekniikat, jätelogistiikka ja älyteknologia ympäristön monitorointiin sekä tiedon jakamiseen luovat mahdollisuudet alueen yritystoiminnan kasvulle.

Toimintamalleja viranomaisten käyttöön

– Itä-Suomen alueella on onnettomuuksien ja läheltä piti -tilanteiden kautta tunnistettu öljyn kuljetuksesta johtuvia, Saimaan herkkään vesistöön kohdistuvia ympäristöriskejä, Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Jyri Silmäri kertoo.

Jyri Silmärin mukaan ÄLYKÖ-hankkeen tarkasteluissa on tärkeää ottaa huomioon jo tapahtuneet onnettomuudet ja yhdistää riskien arviointeihin mallintaminen.

– ÄLYKÖ-hankkeen tuloksena saadaan hyviä toimintamalleja myös viranomaisten käyttöön, Silmäri jatkaa.

Katse tulevaisuuteen

Hankkeessa kehitetään yhdessä yritysten kanssa tuoteinnovaatioita öljyvahinkojen ennaltaehkäisyyn ja onnettomuuksien vaikutusten minimointiin.

Hankkeessa tutkitaan öljyisten materiaalien puhdistustekniikoita, etsitään uusia pikamittausmenetelmiä öljyvahinkojen seurantaan, sekä tutkitaan kevyen polttoöljyn ja bioöljyn ominaisuuksia ja käyttäytymistä makeassa vedessä. Lisäksi etsitään onnettomuuksissa muodostuville jätemateriaaleille uusia resurssitehokkaita käyttökohteita. Ympäristömonitoroinnin kehittäminen lisää onnettomuuksien jälkihoidon kustannustehokkuutta sekä ympäristöturvallisuutta.

– Hanke ennakoi tulevaisuuteen tutkimalla muun muassa markkinoille tulevia bioöljyjä, Silmäri kertoo.

Hankkeessa keskitytään myös kuljetusyritysten ensitoimenpiteiden ja jätelogistiikan optimoinnin kehittämiseen, sekä kehitetään teollisuusyritysten vesilaitosten toimintaa onnettomuustilanteiden aikana.

Yhteistyöllä kestävää kasvua

Tuloksena syntyy kohdennettu Itä-Suomen maa-alueiden ja Saimaan syväväylän vesistöalueen riskikartoitus. Hankkeessa kehitetään avointa ympäristötietoa ja sen käyttöä päätöksenteossa, kansalaisten tilanne- ja vaaratiedottamisessa sekä ympäristöriskien vähentämisessä. Tulokset tukevat yritysten, tutkimuslaitosten ja viranomaisten yhteistyötä sekä varautumisen kustannustehokkuutta.

Hankkeessa testattavat uudet puhdistusteknologiat edesauttavat alueen yritystoiminnan kasvua. Kehittämistyö luo uusia mahdollisuuksia myös yritysten palveluliiketoiminnalle.

– Onnettomuuksien ympäristövaikutuksen minimointi on tärkeää, jotta alueen herkkä vesiluonto säilyisi puhtaana ja onnettomuuksista johtuvat terveysvaikutukset minimissä, pelastuspäällikkö Jyri Silmäri toteaa.

Pelastuspäällikkö Jyri Silmäri ja projektipäällikkö Vuokko Malk tutustuvat öljynkeräyskontteihin, joita on Etelä-Savon pelastuslaitoksella käytössä puolen kymmentä. Kuva: Timo Vainikka / Darcmedia.

Mamk haluaa haluaa kehitystyössä ottaa huomioon eri käyttäjien näkökulmat. Unelmien Kampus 2030 -hankkeessa kehitetään tätä kautta unelmien kampuksia.

Ensi kädessä tarkoituksena ei niinkään ole suunnitella uusia tiloja tai rakennuksia, vaan saada selville, mitä käyttäjät tiloilta tahtovat. Vasta tämän tiedon perusteella mietitään esimerkiksi rakennushankkeita.

Kampukset avautuvat kaupunkilaisille

Mamkin tavoitteena on elävöittää kampusten toimintaa ”virka-ajan” ulkopuolella. Esimerkiksi liikunta ja vapaa-ajan mahdollisuuksia halutaan tarjota tulevaisuudessa myös kaupunkilaisille.

Kampusalueiden ympäröivät asukkaat halutaan huomioida myös muissa arjen palveluissa, kuten ruokailu- ja kirjastopalveluissa. Tulevaisuudessa kaupunkilainen voisi esimerkiksi lounaan ohessa poiketa lukemassa päivän lehdet oppimiskeskuksen tietopisteeltä ja hyödyntää Mamkin terveyspalveluja.

Kohtaamisista ja vuorovaikutuksesta uusia ajatuksia ja ideoita

Kaupunkilaiset ja yritykset halutaan saada rikastuttamaan myös opetuksen ja oppimisen sisältöjä. Aktiivinen vuorovaikutus tuottaa aitoja kehittämisaiheita, jotka sitovat oppimisprosessit laajemmaksi alueen työelämää kehittäväksi toiminnaksi.

Tavoitteena on myös, että yritykset hyödyntävät nykyistä enemmän tutkimus- ja kehittämistoiminnan laitteistoja ja osaamista kampuksilla. Tulevaisuudessa yritys voisi esimerkiksi vuokrata laboratoriotiloista oman työpisteen yrityksen tuotekehitysprojektia varten. Samalla yrittäjä voisi suorittaa tuotekehitykseen liittyviä opintoja avoimessa AMK:ssa ja hyödyntää Mamkin osaamista liiketoiminnan kehittämisessä.

Osallistavaa suunnittelua

Käyttäjien ja asiakkaiden osallistaminen tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen ei ole uusi asia, vaan ajatusta on hyödynnetty esimerkiksi kaupunkiympäristöjen kehittämisessä.

Osallistavan suunnittelun tärkeä ominaisuus on eri tahojen sitoutuminen ja aito vuorovaikutus. Unelmien Kampus 2030 -projektissa käyttäjien kokemuksia ja ajatuksia on kerätty erilaisilla menetelmillä. Kyselyjen ja verkossa olevan materiaalin lisäksi on käytetty ideakioskia, jossa asiantuntijat liikkuvat kioskikärryn kanssa kampuksilla. Samalla käyttäjien kokemuksia on kerätty kioskilla kahvittelun ohessa.

Tiedonkeruuvaiheen kokemuksia ja näkemyksiä on syvennetty työpajoissa, joihin on osallistunut Mamkin henkilökuntaa, opiskelijoita ja kaupunkien sekä yritysten edustajia.  Eri teemoihin keskittyneissä työpajoissa pohdittiin lähtökohtia esimerkiksi suurten ryhmien opetukseen ja joustavaan yritysyhteistyöhön, ja sitä, mitä nämä tiloilta vaativat.

Kampusmanuaalista ohjenuora muutosten tekoon – tule julkistamistilaisuuteen Ravintola Dexiin!

Projektin tulokset on koottu kampuksen kehittämistä ja suunnittelua ohjaavaksi käsikirjaksi – kampusmanuaaliksi.

Manuaalin käyttäjiä ovat kampusten tilojen ja ympäristön suunnittelijat, kampuksen henkilökunta ja opiskelijat. Manuaali sisältää kampuksen vision, yhteisesti määritellyt kehittämisen kohteet ja niiden vastuuhenkilöt sekä alueen ja rakennusten luonteen kuvauksen.

Tervetuloa kaikille avoimeen Kampusvisio 2030 -julkistamistilaisuuteen tiistaina 24.3. klo 13.00 Ravintola DeXiin. Tilaisuudessa selviää, millainen  Unelmien Kampus on vuonna 2030!

Opiskelijat: ”jos ei kuunnella loppukäyttäjiä, ei tule käytettäviä tiloja”

 

Oona Leppänen, Mirka Jussila ja Ville Järvenpää osallistuivat työpajaan. Kuva: Suvi Sikstus.

Mamkin opiskelijat Mirka Jussila, Ville Järvenpää ja Oona Leppänen osallistuivat Unelmien Kampus -työpajaan helmikuun alussa. Työpajassa ideoitiin, kuinka Mamkin Kasarmin kampuksesta tehdään entistä luontevampi osa mikkeliläistä kaupunkiympäristöä. Koolla oli Mamkin henkilökuntaa ja opiskelijoita sekä yritysten ja kaupungin edustajia.

Opiskelijoilla oli annettavaa tulevaisuuden kampuksen suunnitteluun. Tässä esimerkkejä.

– Viheralueita ei saa muuttaa parkkipaikoiksi, enemminkin pitää saada julkisen liikenteen reittisuunnittelua ja palveluja paremmiksi, liiketaloutta opiskeleva Ville sanoo.
– Kampuksen liikuntapalveluita pitäisi lisätä ja opetusta voitaisiin tehdä toiminnallisesti ulkotiloissa, yhteisöpedagogiopiskelija Mirka visioi.
– Pihalla pitäisi olla paikkona, joissa opiskelijat voisivat hengailla, tehdä ryhmätöitä ja viettää aikaa luentojen välissä. Pitäisi olla joku syy mennä ulos, ympäristöteknologian opiskelija Oona toivoo.

Yhdessä suunnittelua opiskelijat pitivät hyvänä asiana.

– Vaikka koolla oli erilaista porukkaa, tunnelma oli avoin ja innostunut. Hyvä, että mukana oli myös paljon eri alojen opiskelijoita, Mirka sanoo.
– Jos ei kuunnella tilojen loppukäyttäjiä, ei tule käytettäviä tiloja, vaikka ne näyttäisivätkin hienoilta, Ville summaa.

Opiskelilijoita haastatteli Suvi Sikstus.

Ohjeita esteettömien tilojen suunnittelijoille löytyy useista eri lähteistä, mutta tähän asti ne ovat olleet lähinnä tekstidokumentteja. Mamkissa kehitetty menetelmä uudistaa esteettömien tilojen suunnittelun helppokäyttöisen teknologisen sovelluksen avulla.

Idea perustuu siihen, että esimerkiksi liikuntaesteisen henkilön kävely apuvälineitä käyttäen ja mahdollisen avustajan kanssa tallennetaan videolle. Kehitetyn menetelmän avulla videot voidaan muuntaa niin, että tilan tarve saadaan vietyä suoraan suunnittelijoiden käyttämään CAD-ohjelmistoon. Toisin sanoin, nyt on mahdollista sovittaa ihmisten toiminta suunniteltavan rakennuksen tiloihin.

Opiskelijat mukana kehitystyössä

”Menettely liittyy ajattelutavan muutokseen rakennusteollisuudessa. Rakennukset suunnitellaan oikeisiin, niitä käyttävien ihmisten tarpeisiin. Tilaa rakennetaan riittävästi, mutta ei energiaa kuluttavaa hukkatilaa”, Value Add Data -hankkeen projektipäällikkö Markku Rossi sanoo. Kuva: Manu Eloaho/Darcmedia.

Menetelmä kehitettiin projektissa nimeltä Value Add Data, eli lisäarvoa tuova tieto. Rakennuksen suunnittelijalle tieto eri toimintojen vaatimasta tilasta tuo lisäarvoa suunnittelutyön tueksi.

Opiskelijat olivat mukana kehitystyössä. Esimeriksi hoitotyön opiskelijat suunnittelivat ja tekivät niin kutsuttaja mallisuorituksia, jotka videoitiin. Tietojenkäsittelyn opiskelijat kuvasivat videot. Projektihenkilöstö muunsi videot tarvittavaa tilaa kuvaaviksi esineiksi.

Mukana kehittämistyössä olivat myös Kymenlaakson ammattikorkeakoulun, Kyamkin opiskelijat. He testasivat muunnosohjelmiston ja siihen liittyvän dokumenttiarkiston sekä tilantarvetta ilmentävät esineet.

Menetelmälle on kysyntää

Projektissa kehitettyä esteettömien tilojen suunnittelua helpottavaa menetelmää on esitelty muun muassa konferenssissa Yhdysvalloissa. Siellä menetelmä sai hyvän vastaanoton. Menetelmästä on tehty sekä kotimaata että ulkomaita koskevat patenttihakemukset. Kotimaan patentin myöntämistä odotetaan lähiaikoina.

Lisäksi Mamkissa tehty kaupallistamistutkimus osoitti, että menetelmää voitaisiin hyödyntää noin 20 erityyppisessä liiketoiminnassa.

Jatkoa seuraa

Tarkoituksena on jatkaa aiheen kehittämistä yhdistämällä sitä paikkatietoon. Näin menetelmän hyötyjä voitaisiin ottaa käyttöön myös esimerkiksi rakennustyömailla. Jatkoprojektin suunnittelu on parhaillaan menossa.

Value Add Data -projektin rahoitus oli TEKESin ohjelmasta Tutkimuksesta Uutta Tietoa ja Liiketoimintaa. Yrityskumppaneina olivat Documtec Oy ja Rakennusliike U. Lipsanen Oy, molemmat Etelä-Savosta. Ohjausryhmässä toimi myös Kyamkin rakennustekniikan lehtori Jani Pitkänen. Kaupallistamistutkimus alkoi tammikuussa 2013 ja päättyi helmikuussa 2014.

Kuitulaboratoriossa kehitetty hiilidioksidin talteenotto perustuu kaasujen veteen liukenemiseen (absorptio) ja liuenneiden kaasujen vedestä vapauttamiseen (desorptio). Kemikaalittomassa prosessissa hyödynnetään ainoastaan paineen ja lämpötilan sekä nesteen ja kaasun virtausnopeuksien muutoksia.

Hiilioksidi liukenee veteen typpeä ja happea paremmin

Vesiabsorptiomenetelmän lähtökohtana on hiilidioksidin noin satakertaa parempi liukeneminen veteen kuin mitä typpi- ja happikaasuilla on. Savukaasussa on hiilidioksidin ohella runsaasti typpeä ja happea. Kaasujen väliset erot veteen liukenemisessa mahdollistavat hiilidioksidin talteenoton kiertävän veden avulla.

Talteenotto vaatii suhteessa suuren kiertovesivirtauksen, mutta prosessissa voidaan kierrättää samaa vettä. Menetelmässä hyödynnetään myös kaasujen osapaine-eroja, joiden avulla hiilidioksidin erotus ja rikastus saadaan vesikierron eri vaiheissa aikaan.

Vesiabsorptioerotusmenetelmän perusrakenne ja prosessin optimaaliset olosuhteet on todennettu simulointilaskelmin. Lisäksi prosessia on testattu tehdasympäristössä. Käytännön kokeet ovat puoltaneet laskelmia osoittaen, että vesikierrolla pystytään erottamaan savukaasuista hiilidioksidia hyvin.

Energiatehokkuudeltaan kilpailukykyinen menetelmä

Kun erotusprosessi säädetään energiankulutukseltaan optimaaliselle tasolle, on se laskennallisesti energiatehokkuudeltaan kilpailukykyinen käytössä oleviin erotusmenetelmiin verrattuna.

Menetelmän hyötysuhde paranee edelleen, mitä enemmän syöttökaasu sisältää hiilidioksidia, tai jos talteen otettua hiilidioksidia ei nesteytetä, vaan se käytetään suoraan kaasuna esimerkiksi tehtaissa tai kasvihuoneissa.

Simulointilaskelmien ja käytännön kokeiden perusteella vesiabsorptiomenetelmää voidaan ajatella ympäristöystävälliseksi ja kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi kemiallisille menetelmille, kuten amiinimenetelmälle voimalaitosten hiilidioksidin talteenotossa.

CO2-talteen -projekti

Vesiabsorptio -menetelmä hiilidioksidin talteen ottoon on kehitetty Mamkin Kuitulaboratoriossa ”CO2:n fysikaaliseen erotusprosessiin liittyvien prosessi-ilmiöiden ja olosuhteiden hallinta” -tutkimusprojektissa.

Tavoitteena oli löytää optimaaliset olosuhteet savukaasussa olevan hiilidioksidin erottamiselle vesiabsorption avulla. Lisäksi tavoitteena oli esittää prosessilaitteiston perusrakenne ja laskea prosessin kannattavuus ja soveltuvuus teollisiin olosuhteisiin. Tutkimus toteutettiin 1.1.2010–30.9.2012 välisenä aikana.

Kehitystyössä olivat Mikkelin ammattikorkeakoulun lisäksi mukana Control Express Finland Oy, Mekateam Oy ja Wetend Technologies Oy. Projektissa tutkimuspäällikkönä toimi tekniikan tohtori Hannu Kuopanportti ja tutkijana diplomi-insinööri Teijo Linnanen.

Menetelmälle on myönnetty patentti ja siitä kerätään testauksilla vielä lisää näyttöä.

Lemmikkiaasi Jaisa nauttii rapsutteluista ja syö mielellään porkkanoita, Jonna Pekonen kertoo. Kuva: Paula Myöhänen

”Lapsuudessani Uudellamaalla olin nähnyt, miten Nikkilän sairaalan potilaat tekivät puutarhatyötä ja näyttivät tyytyväisiltä. Luontohoiva tuntui omalta siksikin, että kehitysvamma-alalle koulutettuna, mutta elämäntilanteiden myötä lypsykarjatilan emännäksi tulleena, minulla oli haave palata oman alan töihin.

Tässä voisin yhdistää nämä kaksi. Maatilamme voisi olla kuntouttavana osatekijänä, kun maataloustyöt, eläintenhoito ja luonnossa liikkuminen olisivat mukana kuntoutettavan päivittäisessä toiminnassa.

Hankkeen edetessä ja tiedon karttuessa oman yrityskuvion runko alkoi hahmottua. Haluan tarjota lievästi kehitysvammaisille nuorille aikuisille lyhytaikaista asumisopettelua. Meillä on pihapiirissä talo, jossa tätä olisi mahdollista toteuttaa.

Maatalouspuolella aloimme remontoida ja rakentaa nuorkarjalle tiloja, jossa otimme huomioon mahdolliset asiakkaamme. Nuori aikuistuva lievästi kehitysvammainen mies omaa aikuisen miehen voimat, joten ”miesten töitä” oli hyvä jättää.

Huomioimme myös asiakkaan turvallisuuden hänen toimiessaan eläinten kanssa, sekä sen, ettei toiminta tapahdu elintarvikehygienian takaamiseksi varsinaisissa tuotantotiloissa. Selvitämme myös päivätoiminnan aloitusmahdollisuutta. Päivätoiminnan toteuttamisessa mukana olisi minun lisäksi mieheni sekä maataloustyöntekijämme.

Toiveena olisi saada toiminta kunnolla käyntiin kuluvan vuoden aikana.”

Jonna Pekonen, lypsykarjatila Lenius, Mikkeli

Hyvinvointia luonnosta

Luontolähtöiset hyvinvointipalvelut ovat luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämälaatua. Palvelut voidaan jakaa luontohoivan ja luontovoiman palveluihin.

Luontohoivalla tarkoitetaan julkisen sektorin järjestämisvastuulla olevia, luontolähtöisyyttä hyödyntäviä hoivan ja kuntoutuksen palveluita, joissa maksajana on kunta. Luontohoivan asiakkaita luonnehtii muun muassa haavoittuva asema, kuten hoivan ja kuntoutuksen tarve tai syrjäytymisuhka. Maatilan arjessa toteutettava kehitysvammaisten päivätoiminta on esimerkki luontohoivan palveluista.

Luontovoiman palveluihin kuuluvat tavoitteelliset luontolähtöiset hyvinvointipalvelut sekä luontolähtöiset harrastus-, kasvatus- ja opetuspalvelut. Luontovoiman palveluilla voidaan ennaltaehkäistä asiakkaiden tarvetta kuntoutukseen tai hoivaan ja usein palvelun maksaa asiakas itse. Luontovoiman palveluita voivat tuottaa esimerkiksi matkailuyritykset.

Kuntoutustoimintaa varten remontoidut asuintilat odottavat jo asukkaita Leniuksen tilalla. Kuva: Paula Myöhänen.

Etelä-Savossa luontohoivapalveluita on kehitetty jo kahden vuoden ajan

Etelä-Savossa Mamk on vienyt eteenpäin luonnon eheyttävään ja kuntouttavaan vaikutukseen perustuvia palveluja jo runsaan kahden vuoden ajan. Mamkin Luontohoiva-hankkeella on kolme päätavoitetta: luontohoivaosaamisen lisääminen, luontohoiva-palvelukonseptien kehittäminen ja luontohoivan mahdollistavien verkostojen ja rakenteiden kehittäminen.

Hankkeessa toteutetaan esimerkiksi koulutusta, opintomatkoja ja tuotekehitystä sekä tehdään tutkimusta siitä, millaisia vaikutuksia luontohoivan palveluilla on asiakkaisiin.

Alueen maaseutuyrittäjät mukana kehitystyössä

Projektissa on mukana 17 eteläsavolaista yritystä: 4 maatilaa, 1 hevostila, 5 matkailualan yritystä ja 7 hoiva-alan yritystä. Pääosin yritykset ovat korkeintaan 5 työntekijää työllistäviä pienyrityksiä.

Yritykset ovat mukana hankkeessa erilaisilla tavoilla ja intensiteetillä, mutta suurimmalla osalla on kehitteillä luontolähtöinen hyvinvointipalvelutuote. Eteläsavolainen maaseutu ja luonto järvineen, peltoineen ja metsineen on valtava resurssi, josta riittää ammennettavaa ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Luontohoiva – palvelukonseptien ja monitoimijaisten verkostojen kehittäminen Etelä-Savon alueella -hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu. Osatoteuttajina mukana ovat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja ProAgria Etelä-Savo. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto.

Palkittu älylinjasto Milanon messuilla.

Mikkelin ammattikorkeakoulussa kehitetty älykäs itsepalvelulinjasto kertoo asiakkaalle reaaliaikaisesti lautaselle kootun aterian ravintosisällön. Paljon kotimaassakin huomioita saanut linjasto julkistettiin viime toukokuussa, ja nyt keksintö on saanut myös kansainvälistä tunnustusta.

Linjasto palkittiin SMART Label -tunnuksella Italiassa Milanossa järjestetyillä ruoka-alan messuilla lokakuun loppupuolella. Myöntämisen perusteena oli onnistunut älykäs toiminnallinen ja sosiaalinen innovaatio. SMART Label -tunnus myönnettiin 35 tuotteelle, kun hakemuksia tuli kaikkiaan 172.

Älykästä itsepalvelulinjastoa on testattu aidossa ravintolaympäristössä ja sen on havaittu helpottavan esimerkiksi erilaisten ruokavalioiden noudattamista ja ruuan tietoisempaa valitsemista. Älylinjasto kertoo asiakkaalle otetun ruuan määrän ja sisällön sekä vertaa sitä ravitsemussuositukseen.

Juuri mikään ei muutu, tiedon määrä lisääntyy

Älykäs itsepalvelulinjasto tunnistaa asiakkaan henkilökohtaisella tunnistekortilla. Jokaisen ruokalajin kohdalla linjaston näyttöön tulee esimerkiksi teksti ”Hei, Teija! Voit ottaa!”. Kun annos on otettu lautaselle, näyttö kertoo ”Otit 50 g, Energia 20 kcal”. Samanaikaisesti tiedot kirjautuvat järjestelmään. Erillisellä kosketusnäytöllä asiakas voi kirjata juoman, leivän, leipärasvan ja salaatinkastikeannokset otetuksi.

Lopuksi voi tulostaa itselleen kuitin, josta näkyy otettujen ruokien määrä, aterian ravintosisältö ja vertailu ravitsemussuositukseen. Älylinjasto lähettää tiedot myös sähköpostiin. Halutessaan linjastolta voi saada myös yhteenvedon esimerkiksi koko viikon ruokailuista.

Hyviä käyttökokemuksia palvelun testaajilta

Fazer Food Servicen pääkonttorin Ravintola Huhmareen testiryhmä kokeili palvelun käyttöä keväällä 2013. Ruokalinjaston ja kosketusnäytön sisältämästä palvelukokonaisuudesta käytettiin testauksessa nimitystä Smart Meal.

Alkuvaiheen teknisistä ongelmista huolimatta testaajat pitivät palvelun käyttöä vaivattomana ja mielenkiintoisena. Linjaston näytöillä ja kuiteissa oleva tieto koettiin hyödylliseksi ja herätteleväksi.

”Loistava työkalu painonhallintaan ja ruokatottumusten seurantaan. Kertoo ottamasi ruuan määrän ja sen ravintosisällön – ja mikä parasta – saat koosteen meiliin!”, yksi testaajista tiivisti palautteessaan.

Palvelu ohjaa tietoisempiin annosvalintoihin

Älykkään itsepalvelulinjaston on havaittu helpottavan erilaisten ruokavalioiden noudattamista. Kuva: Metos

Käyttäjät kokivat, että palvelu paljasti aukkoja ravitsemustiedoissa, vaikka osalla testaajista olikin ruoka-alan taustaa. Palvelun myös lisäsi keskustelua lounasruoasta ja sen ravintosisällöstä niin työpaikalla kuin kotonakin.

Aterian ravintosisällöstä tulostuneen kuitin yhdessä kootun aterian kanssa koettiin ohjaavan konkreettisesti kohti tietoisempaa ja terveellisempää syömistä.

Eräs testaaja kertoi esimerkiksi vaihtaneensa ruokajuomana aiemmin käyttäneensä veden maitoon, sillä hän havaitsi saavansa aterialla liian vähän proteiineja. Toinen ruokailija kertoi pienentäneensä pääruoan määrää ja lisänneensä kasvisten määrää.

Älykäs itsepalvelulinjasto vähensi myös turhaa syömiseen liittyvää huolta.

”Syön lounaalla mieluiten kasvisruokaa ja olen kantanut huolta siitä, saanko riittävästi proteiineja. Nyt saan tietoa kasvisruuan ravintosisällöstä ja varmuuden, että todella saan tarvittavat proteiinit.”

Älyn taustalle tarvitaan tietoja

Yksilöllisen, ruokailijan tiedontarpeeseen räätälöidyn tiedon saaminen on linjaston avulla mahdollista. Linjaston näytöillä ja tulosteessa voidaan kertoa juuri haluttuja asioita, esimerkiksi onko ruokalajissa sianlihaa? Mistä maasta kala tai liha on peräisin? Millaisia rasvoja ateriani sisältää? Mikä on ateriani hiilijalanjälki? Mitkä tuotteet ovat luomua?

Se, mitä tietoa älykäs itsepalvelulinjasto asiakkaalle kertoo, riippuu siitä, mitä tietoja ravintolan tai linjaston taustajärjestelmiin on syötetty. Ilman ravintolan sähköistä reseptiikkaa ja sähköisiä taustatietoja ei älykäs itsepalvelulinjasto ole älykäs.

Parhaimmillaan palvelu haastaa ravintolaa miettimään tarjotun ruuan ravitsemuksellista laatua uudella tavalla. Ravintola voi myös saada toimintansa suunnittelun tueksi tarkkaa tietoa ruoan menekistä.

Pitkäjänteinen kehittäminen jatkuu

Älykkään itsepalvelulinjaston kehittämistyö on jatkunut jo muutaman vuoden ajan. Mamkin lisäksi mukana ovat AgentIT (ohjelmistot, elektroniikka), Metos (konkreettinen linjastojen valmistus) ja Fazer Food Services (palvelukokonaisuuden suunnittelu). Kehitystyötä tehdään linjaston toiminnallisuuden, sen tuottaman informaatiosisällön ja uusien käyttöä laajentavien sovellusten kanssa.

Älykästä itsepalvelulinjastoa myy ja markkinoi Metos Oy nimellä Nutrime-linjasto.

Olli Rehn, mikä on keskeisintä EU:n kilpailukyvyn nostamisessa?

”EU:ssa on merkittäviä haasteita kilpailukyvyn osalta. Talouskriisin aiheuttama heikko kasvu on vauhdittanut tätä kehitystä, mutta ennemmin tai myöhemmin nämä haasteet olisivat paljastuneet.

Kilpailukyvyn nostaminen vaatii toimia monella rintamalla. Tarvitsemme panostuksia koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Niiden tulisi tukea uusien yritysten perustamista. Yrittäjyyden edistäminen edellyttää rahoituksen saatavuuden varmistamista, minkä takia meidän tulee terveyttää rahoitus- ja pankkisektoria ympäri Eurooppaa, mutta samalla myös varmistaa julkisen rahoituksen saatavuus. Yrittäjyyttä vaikeuttavaa byrokratiaa tulisi karsia.

Tarvitsemme myös rakenteellisia muutoksia, jotka kohentavat tuottavuutta – etenkin työmarkkinoilla. Lisäksi EU-maiden on pystyttävä korjaamaan väestön ikääntymisestä johtuva julkisen talouden kestävyysvaje.

Eurooppa ei voi kilpailla tuotantokustannuksissa esimerkiksi Kiinan kanssa, mutta voimme vahvistaa osaamistamme ja koko EU:ta yrittäjyyttä tukevana alueena ja näin edistää EU-alueen houkuttelevuutta. Siihen voimme myötävaikuttaa myös järkevällä lainsäädännöllä.

Euroopalla on kaikki edellytykset pärjätä, mutta se edellyttää uudistuksia ja kasvua tukevaa politiikkaa.”

Miten näette soveltavan tutkimuksen, ammattikorkeakoulujen yhden tärkeän tehtävän, kehittyvän EU:ssa lähivuosina?

”Soveltavalla tutkimuksella on ollut keskeinen rooli EU:n tutkimuspolitiikassa jo pitkään. Sen tavoitteena on muun muassa teollisuuden kilpailukyvyn kohottaminen EU:n perussopimuksessa.

Viime vuosina EU:n tutkimusohjelmien painopiste on ollut hieman enemmän perustutkimuksessa. Tilanne muuttunee jonkin verran tulevalla ohjelmakaudella, kun uusi tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelma, Horisontti 2020, käynnistyy. Komissio on painottanut aikaisempaa enemmän innovaatioita ohjelman suunnittelussa. Kun sekä jäsenmaat että Euroopan parlamentti hyväksyvät tämän, ohjelma voi tukea soveltavaa tutkimusta aikaisempaa enemmän ensi vuoden alusta lähtien.

Uudessa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa kootaan kaikki EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoitus yhden ohjelman alle. Ohjelma keskittyy tieteellisten läpimurtojen jalostamiseen innovatiivisiksi tuotteiksi ja palveluiksi, jotka tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia ja muuttavat ihmisten elämää parempaan suuntaan.

Keskeisin muutos liittyy innovaatiopolitiikkaan. Sitä pyritään tarkastelemaan laajemmin markkinoiden näkökulmasta. Keksinnöistä ei ole hyötyä ilman, että keksitään tapa, jolla niitä voidaan hyödyntää, tai markkinat eivät pysty luomaan kysyntää uusille innovaatioille. Tästähän on kysymys esimerkiksi digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä. Pääsevätkö uudet sähköiset tuotteet ja palvelut leviämään EU:n sisällä vapaasti? Varsinkin pienemmille jäsenmaille EU:n sisämarkkinat ovat ensisijaisen tärkeät, jotta niiden teollisuus voi menestyä kotimaisia markkinoita laajemmilla markkinoilla.”

Millaisia mahdollisuuksia Etelä-Savossa on EU:n uuden ohjelmakauden painotuksia ajatellen?

”Alueiden taloudellinen menestys tulisi perustua vankkaan osaamiseen ja panostuksiin avainalueisiin. Kukaan ei voi olla kaikessa paras.

Etelä-Savon erityisiä vahvuuksia ovat puhdas luonto ja uusiutuvat luonnonvarat, joiden hyödyntämiseen kestävällä tavalla on paljon panostettu. Yrittäjyys ja osaavat ihmiset ovat myös eteläsavolaisia voimavaroja. Mikkelin ammattikorkeakoulun merkitys tässä on hyvin suuri.”

Miten Etelä-Savon kaltainen maakunta ja sen toimijat voisivat paremmin hyödyntää TKI-rahoitusta, joka helposti menee volyymeiltaan isommille toimijoille?

”Etelä-Savo ja muut maakunnat analysoivat jatkuvasti ja perusteellisesti, missä omat vahvuudet ovat ja miten niitä voisi kehittää ja laajentaa. Tällaisen perusteellisen analyysin kautta kehittyvät myös vakuuttavat perustelut, jotka ovat tarpeen rahoituksen varmistamiseksi. Koko Suomen kannalta oleellisinta on olemassa olevien rahoituslähteiden maksimaalinen hyödyntäminen.”

EU:n hanketoimintaa arvostellaan tuloksettomuudesta ja byrokratiasta. Onko kritiikki aiheellista?

”Kritiikki on aina aiheellista, jos se on rakentavaa. Horisontti 2020 -ohjelmassa pyritään vähentämään byrokratiaa yksinkertaistamalla sääntöjä ja menettelyjä, jotta mukaan saataisiin enemmän huippututkijoita ja innovatiivisia yrityksiä. Rahoituksen hakeminen on entistä helpompaa, koska ohjelman rakennetta on yksinkertaistettu. Käytössä on yhdet yhteiset säännöt ja byrokratiaa on vähennetty.

Komission Horisontti 2020 -ehdotus toisi mukanaan muun muassa seuraavat parannukset: merkittävästi yksinkertaisemmat maksujärjestelyt, kun käyttöön tulee yksi ainoa korvausprosentti epäsuorille kustannuksille ja vain kaksi eri rahoitusosuutta (yksi tutkimukselle ja yksi markkinoita lähellä oleville toiminnoille), yksi keskitetty asiointipiste osallistujia varten, vähemmän paperitöitä ehdotusten valmistelussa, ei tarpeettomia valvonta- ja tarkastusvaatimuksia.”

Kuinka EU-tasolla kehitetään TKI-toiminnan vaikuttavuuden arviointia?

”Tutkimus- ja innovaatiotoiminta on luonteeltaan sellaista, että panostukset eivät heti tuota mitattavia tuloksia, vaan kärsivällisyyttä vaaditaan. Se on riskialtista ja siksi siihen kuuluu olennaisena osana myös epäonnistuminen.

Taloudellisesti kovina aikoina on silti aiheellista tarkemmin tarkastella, kuinka paljon hyötyä – taloudellista tai muuta hyötyä – sijoituksista loppujen lopuksi on. Komission työhön arviointi kuuluu olennaisena osana, koska kysymys on aina julkisten varojen käytöstä. Rahoitushankkeiden yhteydessä arviointi suoritetaan sekä ennen rahoituspäätöstä että hankkeen päättymisen yhteydessä. Suuremmissa hankkeissa tehdään myös väliarviointi.

Vaikuttavuuden arviointia kehitetään yhdessä muiden kansainvälisten tahojen, esim. OECD:n, kanssa. Komissiolla on myös oma vaikutusten arviointiin keskittyvä elimensä.”