Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun muodostuminen on kansallisestikin merkittävä rakenteellinen uudistus, joka synnyttää kahdessa maakunnassa ja neljällä kampuksella toimivan vahvan korkeakoulukokonaisuuden.

Myös tutkimus- ja kehitystoiminnan näkökulmasta uuden kynnyksellä on hyvä miettiä mennyttä. Ensinnäkin pitää todeta, että Mikkelin ammattikorkeakoululla on perustamisestaan lähtien ollut vahva ote alueen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Siis jo ennen kuin tk-toiminta kirjattiin ammattikorkeakoululaissa lakisääteiseksi tehtäväksi, mikä tapahtui vuonna 2003.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta oli Mamkissa vuodesta 1994 seuraavan vuosikymmen puoliväliin asti käytännössä yhtä kuin ympäristötekniikan tutkimuskeskus YTI, joka syntyi alueen ympäristötekniikan pk-yritysten tuotekehityksen tarpeista. Vaikka YTI toimi melko irrallaan muusta ammattikorkeakoulusta, loi se perustan edelleen vahvalle ympäristö-, puu- ja elintarviketeknologian tutkimukselle. Myös digitaaliseen arkistoinnin löytäminen uudeksi, kaupallisia sovelluksia tuottavaksi tutkimusalaksi, juontaa juurensa YTI:ssä tehtyyn selvitystyöhön. Hyvinvoinnin tutkimustoiminta on puolestaan vahvistunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Ammattikorkeakoulun tki-toiminta organisoitiin vuonna 2007 seitsemään monialaiseen klusteriin. Tutkimuksen ja koulutuksen integraatiota haluttiin vahvistaa, mikä omalta osaltaan johti YTI-keskuksen aseman muuttumiseen ja lopulta sen lopettamiseen. Klusterivaiheen jälkeen tutkimustoiminta keskitettiin kolmelle painoalalle ja niiden sisällä toimiviin tutkimusyksiköihin ja tutkimusryhmiin.

Kehittämistoiminnan nykyiset strategiset painopisteet on valittu siten, että ne ovat yhdensuuntaisia maakunnan älykkään erikoistumisen strategian kanssa. Tutkimustoiminnan volyymin kasvaminen on edellyttänyt myös hanketoiminnan hallintaan ja laatuun panostamista mm. HanSa-ohjelmistoa kehittämällä.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tki-näkymät ovat valoisat. Tutkimustoiminnan rakenne vahvistuu merkittävästi, kun ammattikorkeakoulun saaman strategiarahoituksen, maakuntaliittojen myöntämän EU-rahoituksen ja neljän omistajakaupungin panostuksella aloittaa vuoden 2017 alussa työnsä yhteensä 17 tutkimuspäällikköä.

Myös ammattikorkeakoulun ja opetus- ja kulttuuriministeriön välinen tulossopimus vuosille 2017–2020 antaa tki-toiminnalle vahvan valtuutuksen. Sopimus edellyttää tutkimustoiminnan rakenteiden edelleen vahvistamista ja panostamista yrittäjyyteen, innovaatiotoimintaan ja tutkimustulosten kaupallistamiseen.

Rauhallista joulua REaDin lukijoille.

Ps. REaD jatkaa ilmestymistään ja tulee esittelemään jatkossa myös Kotkan ja Kouvolan kampuksien tutkimus- ja kehitystoimintaa.

Kärjet sopivat hyvin yhteen ammattikorkeakoulun strategian kanssa. Niin pitääkin olla. Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistyön vahvuusaloja ovat kestävä hyvinvointi, digitaalinen talous sekä metsä-, ympäristö ja energia. Näiden alojen tutkintokoulutus ja tutkimustoiminta tuottavat maakunnan kärkialoille ammattilaisia ja innovaatioita.

Biotalouden uusien suurinvestointien odotetaan lisäävän puun kysyntää myös Etelä-Savossa. Kantorahatulon lisäksi tarvitsemme kuitenkin myös tuotekehitykseen perustuvaa korkean jalostusasteen tuotantoa. Vain tätä kautta saamme uusia työpaikkoja. Tavoitteen saavuttaminen puolestaan edellyttää lisää panostusta alan tutkimus- ja kehitystyöhön.

Ammattikorkeakoulussa on käynnissä useita metsään, puukuituun ja puun jalostusasteen nostamiseen tähtääviä tutkimushankkeita. Kehitämme esimerkiksi uusia digitaalisia metsätiedon sovelluksia ja palveluita. Testaamme biohiilen käyttökelpoisuutta sitomaan metsäojien valumia vesistöihin. Tutkimme luontoystävällisiä vaihtoehtoja puun kyllästämiselle.

Puukuidun uusia käyttömahdollisuuksia testataan Kuitulaboratoriossa Savonlinnassa. Edellytykset kehittää puun pidemmän jalostusasteen käyttöä parantuvat entisestään, kun reilun vuoden päästä valmistuva Kuitulaboratorion laajennus on käyttövalmiina. Biotalouden suurten odotusten ja mahdollisuuksien keskiössä on mikrokiteinen selluloosa, johon Savonlinnassa tullaan erikoistumaan. Kuitulaboratorion tutkimustoiminta on jo synnyttänyt alueelle myös uutta teollista laitetuotantoa. Uudet, yritysten kanssa yhteistyössä kehitetyt innovaatiot mahdollistavat esimerkiksi veden ja kemikaalien määrän vähentämisen teollisuusprosesseissa.

Ammattikorkeakoulun ympäristöalan tutkimuksessa painottuvat digitaalisen ympäristötiedon monitoroinnin teknologiat ja digitaalinen ympäristötiedon tallentaminen. Tutkimus kohdistuu myös rakennettuun ympäristöön, esimerkiksi sisäilman laadun valvontaan.

Etelä-Savon luonnonvarat eivät ole vain teollisen tuotannon raaka-ainetta. Tämä on myös maakuntastrategian valmistelussa tiedostettu. Kiinnostus varsinkin luonnon erilaisia hyvinvointivaikutuksia kohtaan on nopeassa kasvussa, mikä lisää luontomatkailun ja uusien green care -hyvinvointipalvelujen kasvupotentiaalia.

Metsä, vesi ja ruoka ovatkin kohtalonyhteydessä toistensa kanssa. Puhdas lähiruoka ei yksin tyydytä turistia, mikäli läheisen rannan vesi on humuksen ruskeaa tai vastapäinen saari on hakattu paljaaksi kilpipetäjistä.

Niiniluoto jatkaa esseissään suomalaisista filosofeista erityisesti Eino Kailan, Erik Ahlmanin ja Georg Henrik von Wrightin luomaa perinnettä avaamalla näkökulmia hyvän elämän perimmäisiin kysymyksiin tieteellisen ja humanistisen ihmiskäsityksen pohjalta.

Niiniluoto kuvaa lähtökohtaansa optimistiseksi: ihmisen olemisen ydin on tiedostaa itsensä ainutkertaisena yksilöllisenä olentona. Ihmisen työn tulokset säilyvät jälkipolville – hyvässä ja pahassa. Sen vuoksi ihmisellä on vastuuta itsestään, lähimmäisistään ja ympäristöstä.

Esseet jäsentävät hyvän elämän teemaa hyvinkin erilaisista näkökulmista. Sijansa saavat erilaiset ihmiskäsitykset, oppiminen ja etiikka. Niissä pohditaan myös muun muassa terveyden ja työn merkitystä sekä ihmisen elämänkaarta ja ihmisarvoista elämää.

Aatehistoriasta ammentaen Niiniluoto lähestyy esimerkiksi liikunnan merkitystä yhtenä hyvän elämän tekijänä. Liikunta on parasta (flow) silloin, kun se on Aristoteleen tarkoittamassa mielestä praksista, puhdasta iloa tuottavaa itseisarvoista toimintaa. Liikunnassa ei kilpailla mitaleista.

Elinikäisen oppimisen idean Niiniluoto puolestaan löytää jo Snellmanin poleemisesta kirjoituksesta Akateemisesta opiskelusta (1840): ”sivistys ei pääty kouluun tai johonkin tiettyyn tutkintoon, vaan koko elämä on sitä koulua, jossa yksilö muokataan ihmiseksi, ja itse tämä sivistysprosessi muodostaa sen, mikä ihmisessä on ihmistä.”

Mikkelin ammattikorkeakoululla on erityinen vastuu hyvän elämän edistämisestä Etelä-Savon maakunnassa. Tässä Readin numerossa kerrotaan 15 esimerkin kautta tästä kehitystyöstä. Ammattikorkeakoululla on käynnissä tällä hetkellä kaikkiaan 70 eri alojen kehittämishanketta yhdessä yritysten, kuntien ja kehittäjäorganisaatioiden kanssa.

Opillisen sivistyksen yhteisenä kielenä oli latina. Yhteisen tieteellisen ajattelun perustan tarjosi antiikin sivistys. Koulu oli Studium Generale, mikäli sillä oli tarpeeksi vetovoimaa saadakseen opiskelijoita oman alueensa ulkopuolelta.

Yksi uuden ajan ajattelun kätilöistä oli humanisti Erasmus Rotterdamilainen (1466-1536), oman aikansa kosmopoliitti, jonka nimi elää ansaitusti opiskelijoiden kansainvälisen vaihdon EU-ohjelmassa.

Kansainvälisyys ja avoimuus ovat olennainen osa uuden tiedon tuottamista. Avoimuus uusille ideoille ja kritiikille vie tiedettä eteenpäin ja ruokkii kokeiluja. Kehittyminen tarvitsee anomalioita, jotka haastavat vallitsevia ajattelutapoja. Opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuus yli kansallisten rajojen on omiaan synnyttämään näitä uusia oivalluksia. Samalla kansainvälinen vuorovaikutus lisää kulttuurien välistä ymmärrystä ja kunnioitusta.

Kansainvälisten tutkimushankkeiden puolesta puhuu myös aikamme merkittävimpien ongelmien globaali luonne. Näistä esimerkkejä ovat niin ympäristöongelmat kuin köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen taistelu.

Ammattikorkeakoulun arjessa kansainvälisyys toteutuu asiantuntija- ja opiskelijavaihtoina, kansainvälisinä tutkimushankkeina ja julkaisuina. Akuuttina haasteena on tällä hetkellä myös Suomessa korkeakoulujen yhteiskuntavastuu turvapaikanhakijoiden kotouttamisesta. Kielen opiskelun lisäksi suomalaisen työelämän edellyttämien valmiuksien hankkiminen on avaintekijä.

Tässä ReaDin numerossa haluamme avata lukijalle Mikkelin ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä meneillään olevia kansainvälisiä tutkimushankkeita sekä pohtia laajemmin kansainvälistymisen merkitystä ja mahdollisuuksia myös tutkimus- ja kehitystyön resurssien lisäämisen näkökulmasta.

REaD jaetaan tervehdyksenä kaikille Mikkelissä marraskuun Liike-seminaariin osallistuneille.

Toivotan kaikille lukijoille rauhaisaa joulun aikaa!

Digitalisaatio puolestaan lisää ja laajentaa nopeasti tiedon ja taidon hankkimisen mahdollisuuksia myös oppilaitoskampusten ulkopuolelta. Tiedon monopoleja ei enää ole. Ajan pitäisi siis olla erityisen otollinen yritysten ja korkeakoulujen yhteistyön syventämiselle.

Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden monitasoisuudesta saa hyvän kuvan tuoreesta julkaisusta Vastuullinen ja vaikuttava – tulokulmia korkeakoulujen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen (OKM 2015: 13). Vuorovaikutuksen kanavia ovat esimerkiksi sidosryhmille tarkoitetut koulutus- ja asiantuntijapalvelut, yritysten kanssa harjoitettava tutkimus- ja kehittämistoiminta, infrastruktuuriyhteistyö ja opinnäytetyöt sidosryhmille.

Mikkelin ammattikorkeakoulun yritysyhteistyön laajuudesta kertoo se, että sen EU-rahoitteisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin osallistui viime ohjelmakauden aikana yhteensä 671 yritystä alueeltamme. Yrityksillä on heikosta suhdanteesta huolimatta valmiutta myös pistää omaa rahaa likoon, sillä esimerkiksi vuoden 2014 aikana yritysrahaa Mamkin tutkimus- ja kehittämistoimintaan saatiin yhteensä 1 026 000 euroa.

Mamk on tekemässä myös uusia mittavia investointeja. Näitä ovat esimerkiksi digitaalisen tiedonhallinnan tutkimuskeskus, mikrokiteisen selluloosan tutkimukseen ja tuotekehitykseen erikoistuva Kuitulaboratorion laajennus sekä Mamk Areena. Näillä kaikilla kolmella investoinnilla on merkittävä yritys- ja aluetaloudellinen kytkentä.

Itsenäinen ja yrittäjämäinen työ lisääntyy koko ajan. Silti yrittäjyyden edistämisessä korkeakoulut eivät ole onnistuneet kovin hyvin. Päinvastoin, halu kokeilla elannon hankkimista yrittäjinä laskee koulutustason noustessa. Korkeakoulujen haasteena on, kuinka yrittäjyyttä tukevia elementtejä, kuten oikeaa asennetta ja kulttuuria onnistutaan sisällyttämään oppilaitoksen arkeen ja opetukseen. Yrittäjyyden ja innovaatioiden kehittymisen kannalta keskeistä on monialainen yhteistyö oppilaitoksen sisällä ja osaamisen jakaminen. Tarvitaan myös vireää opiskelijavetoista yrittäjyys- ja innovaatiotoimintaa.

Korkeakoulun yhteiskunnallinen vaikuttavuus on kiinni myös korkeakoulun omasta toimintakulttuurista ja johtamisesta. Toimivan strategian ydintä on tapa, jolla organisaatio kytkeytyy toimintaympäristöönsä ja pystyy parantamaan omaa suorituskykyään ja vaikuttavuuttaan.

Nopeasti muuttuvassa ja monimutkaisessa toimintaympäristössä jäykkä suunnittelu ja tiukka kontrolli eivät kanna pitkälle. Toiminnan joustavuus ja innostuneet ihmiset ovat menestyksen tekijöitä.

Aurinkoista kesää ReaDin lukijoille!

Kysymys on eri alojen asiantuntijoiden kouluttamisesta, täydennyskoulutuksesta, tiedon ja osaamisen siirrosta, uuden tiedon tuottamisesta, kehittämistoiminnasta, palvelutoiminnasta ja yrittäjyyden edistämisestä. Ammattikorkeakoulun yhteiskunnallinen vaikuttavuus ulottuu tätäkin laajemmalle.

Opiskelijoiden merkitys aluekehitykselle unohtuu helposti. Kuitenkin heidän osallistumisellaan työelämän erilaisiin toimeksiantoihin on suuri aluetaloudellinen merkitys. Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijat suorittivat vuonna 2014 yhteensä yli 36 000 tk-opintopistettä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opiskelijat antavat yhteensä 600 opiskelijatyövuoden kehityspanoksen yritysten ja yhteiskunnan tarpeisiin.

Tutkimus- ja kehittämisprojekteja voisi silti hyödyntää vielä entistäkin paremmin moniulotteisina oppimisympäristöinä, jossa oppivat opiskelijat, opettajat ja projektihenkilöstö sekä projektissa mukana olevat muut sidosryhmät. Lähtökohtia tällaisen yhteistyön kehittämiseen on käsitelty esimerkiksi tuoreessa Anu Haapalan (2014) toimittamassa julkaisussa Opinnollistaminen TKI-projekteissa – lähtökohtia toteutukseen ja kokemuksia käytännöstä.

Työelämälähtöisiin kehittämisprojekteihin integroituvassa pedagogiikassa on kysymys opiskelijan saattamisesta kohti työelämässä yhä enemmän tarvittavaa uutta asiantuntijuutta, jota luonnehtii kyky ongelmanratkaisuun, kyky sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja kyky yhdistää toisiinsa teoreettista, käytännöllistä ja sosiokulttuurista tietoa.

Alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta on kokonaisuudessaan vaikea mitata ja osoittaa. Mutta jotain vaikuttavuudesta myös käytettävissä olevat tilastot todistavat. Etelä-Savon maakuntaliitto on laatinut havainnollisen yhteenvedon ohjelmakauden 2007–2013 EU:n rakennerahastohankkeista (hankevisualisointi.esavo.fi).

Sen mukaan Mikkelin ammattikorkeakoulu toteutti viime ohjelmakaudella maakunnassa yhteensä 60 rakennerahastojen kehittämishanketta, joiden kokonaisrahoitus oli 18,4 miljoonaa euroa. Niihin osallistuneita yrityksiä oli yhteensä 671 ja muita organisaatioita 466.

Viranomaisten tuottamat aineistomäärät ovat valtavia, sillä yhdessä vuodessa arkistomappeja syntyy yli 5 000 hyllykilometriä. Paperiarkistojen kasvavien tilavuokrien lisäksi kaksinkertainen työ ja kustannus aiheutuu siitä, että samoja aineistoja joudutaan myöhemmin joka tapauksessa digitalisoimaan. VTV patistaakin eri hallinnonaloja toimenpiteisiin, joilla syntysähköinen aineisto myös arkistoidaan sähköisesti.

Kokonaisvastuuta järkevästä sähköisen arkistoinnin ja asiahallinnon kehittämisestä ei kanna tällä hetkellä kukaan. Näin on, vaikka luotettavan ja käyttäjäystävällisen sähköisen tietopalvelun tarve kasvaa koko ajan. Kyse ei ole vain arkistolaitoksen, muistiorganisaatioiden tai julkishallinnon asiasta. Yhtä hyvin yritykset, järjestöt kuin yksityiset kansalaiset tarvitsevat varmoja ja edullisia tapoja tallentaa sähköisessä muodossa syntyneitä tekstejä, kuvia ja ääntä siten, että sisällöt ovat myöhemmin helposti käytettävissä.

Avoin julkinen tieto eli avoin data tarkoittaa juuri sitä, että kansalaiset ja yritykset voivat käyttää, muokata ja jakaa julkishallinnon kerryttämää digitaalista tietoa omiin tarkoituksiinsa. Avoin data rakentuu sille ajatukselle, että jo olemassa oleva, mutta vielä jalostamaton informaatio on otollinen maaperä kehittää uusia palveluita ja innovaatioita.

Mikkelin ammattikorkeakoulu profiloituu korkeakoulukentässä digitaalisen tiedonhallinnan osaajaksi. Alan soveltavaa tutkimusta onkin ammattikorkeakoulussa tehty jo toista vuosikymmentä. Sen rinnalla on kehitetty sähköisen arkistoinnin erikoiskoulutusta ja palveluliiketoimintaa.

Digitaalinen tiedonhallinta on tunnistettu myös Etelä-Savon maakuntaohjelmassa yhdeksi alueellamme jo olemassa olevaan vahvaan osaamiseen perustuvaksi innovaatiokärjeksi, jolta seuraavassa vaiheessa voidaan odottaa myös kaupallisia sovelluksia.

Mikkelin ammattikorkeakoulu ottaa digitiellä seuraavan askeleen vuonna 2015 perustamalla digitaalisen tiedonhallinnan tutkimuskeskuksen. Yksikkö tulee keskittymään erityisesti sähköisen säilyttämisen teknologioiden ja menetelmien tutkimukseen, digitaalisen tiedon älykkääseen hallintaan ja käyttöön sekä tutkimustoiminnan kansainvälistämiseen yhdessä DigitalMikkeli-klusterin muiden toimijoiden kanssa.

Itselläni oli tänä keväänä tilaisuus vierailla kolmen eri Euroopan maan korkeakouluissa. Vierailukohteet sijaitsivat Hollannissa, Saksassa ja Itävallassa. Siis maissa, jotka aikanaan antoivat mallia suomalaisen ammattikorkeakoulujärjestelmän rakentamiselle.

Eurooppalaista korkeakoulutusta lähdettiin yhdenmukaistamaan vuonna 1999 allekirjoitetulla Bolognan julistuksella. Sen vaikutukset näkyvät nyt käytännössä eri Euroopan maissa: käytämme samoja käsitteitä ja koulutuksen rakenteet ovat toistensa kaltaisia. Bolognan prosessi on edistänyt myös opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuutta. Se on yhdenmukaistanut opetuksen laadun varmistuksen menetelmiä.

Toisaalta myös arjen haasteet ovat vierailukäyntien perusteella tuttuja. Kuinka lyhentää tutkintojen suoritusaikoja? Kuinka saada koulutus ja tutkimustoiminta integroitua toisiinsa? Kuinka vahvistaa korkeakoulun roolia alueen kehittämisessä? Kuinka lisätä ulkoista tk-toiminnan rahoitusta?

Hollannissa, jossa on jo yli puoli vuosisataa nautittu varsin tasaisesta taloudellisesta kasvusta, sain isänniltä kotilukemiseksi raportin Towards a learning economy – Investing in the Netherlands´ earning capacity. Se varoittaa luottamasta lineaarisesti jatkuvaan talouden kasvuun. Luultavasti asiat tulevat tapahtumaan eri tavalla kuin uskomme. Tämän vuoksi on järkevää kehittää sellaista infrastruktuuria, instituutioita ja inhimillistä pääomaa, joka auttaa sopeutumaan alati muuttuviin olosuhteisiin.

Raportin mukaan uusi oppiva talous tarvitsee vahvoja tutkimuksen ja koulutuksen rakenteita, alueellisia osaamiskeskuksia, joilla on vahvat siteet ympäröivään yhteiskuntaan. Esimerkiksi hollantilainen Hanze-ammattikorkeakoulu Groningenissa onkin perustanut energiatehokkuutta kehittävän koulutus- ja tutkimuskeskuksen (EAE) yhdessä paikallisen yliopiston ja energia-alan yritysten kanssa. Tutkimus- ja innovaatiotoiminta ei rajoitu tekniikkaan, vaan mukana on myös talouden, lainsäädännön ja yhteiskuntatieteen asiantuntemusta. Myös eri ohjelmien opiskelijat on integroitu mukaan projekteihin.

Yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä näyttää useassa Euroopan maassa tiivistyvän, vaikka duaalimallin purkamisesta ei puhuttaisikaan. Toisaalta pärjäämisen reseptit voivat olla hyvin erilaisia. Kun edellä mainittu Hanze on koonnut toimintansa yhdelle kampukselle muodostaen 25 000 opiskelijan yhteisön, Itävallan ykköseksi rankattu University of Applied Sciences Upper Austria toimii neljällä kampuksella neljässä eri kaupungissa, vaikka opiskelijoita on vain 4500. Molempia yhdistää vahva sidos alueen kehittämiseen.

Se, missä Suomessa juoksemme edelleen takamatkaa, on korkeakoulujen ja alueen elinkeinoelämän välinen yhteistyö.

Vaikka hyvinvointiyhteiskunnan perusideaa ei nykyisin juuri kyseenalaisteta, on julkinen keskustelu aiheesta huolten sävyttämää. Kantavatko kansalaiset tarpeeksi omaa vastuuta hyvinvoinnistaan? Miten kestävyysvaje kurotaan umpeen? Pitääkö palveluita karsia vai verotusta kiristää?

Huolipuheesta huolimatta rakenteiden uudistaminen, on sitten kyse esimerkiksi kuntarakenteesta tai sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä, tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

Mikäli nykyistä järjestelmää ei olisi aikaan luotu, tehtäisiinkö sama uudelleen? Luultavasti joissain tapauksissa vastaus on myönteinen. Näin on esimerkiksi kansainvälisessä Pisa-vertailussakin ansioituneen peruskoulun kohdalla. Mutta entä kuinka moni kansalainen vakavissaan haluaisi piirtää juuri nykyisen kaltaisen kuntakartan, jos saisi aloittaa puhtaalta pöydältä?

Koska ihmisten hyvinvointia koskevia valintoja joka tapauksessa tullaan tekemään, on tärkeää tavoitella oikeudenmukaisuutta. Mutta mistä saisimme vaa´an, jolla punnita, ovatko ratkaisut oikeudenmukaisia?

Hyvää osviittaa saa yhdysvaltalaisen yhteiskuntafilosofi John Rawlsin pohdinnoista. Hän nimittäin haastaa miettimään tilannetta, jossa järkevät, mutta samalla myös omista eduistaan huolta pitävät ihmiset saisivat päättää uuden, hyvän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan keskeisistä pelisäännöistä.

Jotta oman edun tavoittelu ei tekisi yhteisten periaatteiden löytämistä mahdottomaksi, niistä on sovittava tietämättömyyden verhon takana. Päätöksiä tekevät yksilöt eivät siis tiedä, keitä he itse asiassa tulevat uudessa yhteiskunnassa olemaan. He eivät tiedä omaa asemaansa, lahjojaan, varallisuuttaan, terveyttään, sukupuoltaan, vakaumustaan tms. Kaikki ovat näin ollen päätöstä tehdessään tilanteessa, jossa reilu peli kannattaa.

Ensimmäiseksi periaatteeksi nousee vapaus. Tietämättömyyden verhon takana löytyy yksimielisyys siitä, että tulevassa yhteiskunnassa yksilöllä pitää olla mahdollisimman laaja vapaus toimia, valita ja tavoitella onneaan. Yksilö ei kuitenkaan saa käyttää omaa vapauttaan toisten vastaavan oikeuden polkemiseen. Kukin saa esimerkiksi valita vakaumuksensa, mutta ei sen nimissä pakottaa muita uskomaan samalla tavalla.

Toinen keskeinen periaate liittyy sosiaalisiin ja taloudellisiin eroihin yhteiskunnassa. Tietämättömyyden verhon takana päädytään siihen, että ne voidaan hyväksyä, mutta ei noin vain. Ensinnäkin yhteiskunnallisten asemien tulee olla avoimia ja kaikkien tavoiteltavissa.

Toiseksi , taloudelliset erot esimerkiksi palkoissa ovat hyväksyttäviä vain, mikäli näin menetellen tilanteesta hyötyvät myös yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevat, esimerkiksi verotuksen keinoin.

Yksilön vapaus ja oma vastuu ovat näin yhdistettävissä yhteiskunnan takaaman mahdollisuuksien tasa-arvon kanssa.

On syytä silloin tällöin pysähtyä miettimään, millaisista hyvinvointipalveluista haluaisin pitää kiinni ja myös maksaa niistä tilanteessa, jossa joutuisin tekemään omat valintani tietämättömyyden verhon takana.

Ammattikorkeakoulussa innovaatiotoiminnan edistämistä voidaan pitää yhtenä keskeisenä aluekehittämisen välineenä. OKM:n kanssa solmitun tulossopimuksen mukaisesti ammattikorkeakoulut tukevat alueidensa elinvoimaisuutta panostaen erityisesti kysyntä- ja käyttäjälähtöiseen innovaatiotoimintaan sekä osallistuvat hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. Avainasemassa aluekehityksen näkökulmasta on myös korkeakoulujen hyvä yhteistyö muiden innovaatiojärjestelmän toimijoiden kanssa, minkä osalta Etelä-Savossakin riittää vielä työsarkaa.

Mikkelin ammattikorkeakoulussa on aloittanut toimintansa yritysasiamies, joka samalla toimii innovaatiovastaavana. Henkilökunnan ja opiskelijoiden tekemistä keksintöilmoituksista maksetaan kannustuspalkkio, ja lupaavimpia keksintöjä viedään eteenpäin Tuoteväylä-rahoituksella.

Parhaimmillaan pitkäjänteinen kehittämistyö tuottaa ruokailun älylinjaston tapaisia onnistumisia. Mamkin patentoima älykäs itsepalvelulinjastohan on tänä syksynä saanut myös kansainvälistä tunnustusta, kun se palkittiin Italian Milanossa keittiöalan messuilla. SMART Label -tunnustuksen perusteena oli onnistunut älykäs ja toiminnallinen innovaatio.

Innovoinnin kantasana on novare (lat.) eli ”keksiä uutta, luoda, muuttaa”. Innovointiin ei voi pakottaa, mutta uuden etsimiselle suotuisaa kulttuuria ja toimintamalleja voidaan edistää. Mitä enemmän esimerkiksi yritysten toimeksiantoja ammattikorkeakoulussa pystytään opinnollistamaan, sen parempi. Innovaatiotoiminnassa avainasemassa on niin tieteenalarajojen ylittäminen korkeakoulun sisällä kuin ennakkoluuloton yhteistyö muiden organisaatioiden ja työelämän kanssa. Harhapolkuja ei pidä pelätä silloin, kun etsitään uusia ratkaisuja.

On lupa ajatella toisin.