Mikä on tärkeää kohtaamisissa ja kansainvälisyydessä täällä? Tätä kysymystä usein oppilaitospappinakin pohdin. Liisa Salo-Lee puhuu nöyryydestä ja halusta ymmärtää ja oppia uutta. Jokainen ihminen, jonka kohtaa, on samanlainen ja erilainen. Sitä erilaisuutta ei pidä pelätä.

Erilaisuutta voi olla ikä, kansalaisuus, sukupuoli, kulttuuri, ihonväri, uskonto ja moni muuta asiaa. Erilaisuutta täällä riittää. Mahtavaa! Joka päivä saamme kohdata jotain uutta.

Erityisen samaa meillä on ihmisyytemme

Emerita professori Liisa Salo-Lee viraili Mamkissa marraskuussa osana Multiculturalism in studies and working life -kurssia. Kuva: Kati Hoffren.

Mutta kyllä samanlaisuuttakin riittää. Kun lapsi, 10 vuotta, lähti aamulla kouluun, hän huomasi, että kaverilla oli samanlainen takki kuin hänellä. ”Jes, me olemme nyt samikset!”

Mamkillakin löytyy niitä ”samiksia”, joilla on samanlaiset vaatteet ja aatteetkin, mutta erityisen samaa täällä meille kaikille on ihmisyytemme.

Dialogista osaamista voi kehittää

Liisa Salo-Leen peruslähtökohta kulttuurien välisessä viestinnässä on, että se on jatkuvaa oppimista. Meidän täytyy oppia viestimään toisten kanssa, jotka ovat sekä samanlaisia että erilaisia kuin me.

Oppiminen tapahtuu parhaiten dialogissa ja dialogista osaamista voi kehittää. Dialogi ei ole vain pinnallista keskustelua. Se on tietoisuutta siitä, mitä itse ajattelen ja haluan toiselle viestiä, ja sen kuulemista (ei vain kuuntelemista), mitä toinen minulle viestii.

Tämä ei ole aina helppoa. Varsinkin, kun Salo-Leen mukaan kulttuurienvälisessä viestinnässä ratkaisevaa ei ole se mitä näytät tai sanot, vaan se miten näyttämäsi nähdään ja miten sanomasi kuullaan.

Vapaita, aikuisia olentoja

Olen erittäin iloinen luennon rohkaisevasta viestistä, että voimme oppia ja kehittyä. Kyse on paljolti siitä, haluammeko oppia. Ja siitä, kunnioitammeko toista ihmistä.

Luennoitsijamme lainasi Libanonista Ranskaan muuttaneen kirjailijan Amin Maaloufin ajatusta:” Toisen kunnioittaminen on sitä, että puhuu hänelle kuin täysivaltaiselle ihmiselle, vapaalle ja aikuiselle olennolle eikä niin kuin epäitsenäiselle olennolle, joka kuuluu yhteisöönsä niin kuin maaorja maahansa.”

Sen helpottamiseksi, että opimme kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen, on tärkeää, että on hyvä ilmapiiri, jossa oppimista voi tapahtua. Siihen voimme jokainen vaikuttaa.

Ohjenuorana halu oppia ja toisen lähestyminen avoimesti

Kulttuurinen nöyryys oli minulle uusi ilmaisu emerita professorin luennossa, mutta sen selitys ei yllättänyt. Kulttuurinen nöyryys on halua oppia ja lähestyä toista ihmistä avoimesti.

Sitä voisi varmaan kutsua myös lähimmäisenrakkaudeksi. Siltä pohjalta on hyvä iloisesti jatkaa kansainvälistyvää matkaa, erilaisina samanlaisina.

Aktiivinen kansalaisuus tarkoittaa vaikuttamista ja toimimista yhteiseksi hyväksi, sekä vastuun ottamista yhteisistä asioista ja osallistumista niiden hoitamiseen (Laitinen ja Nurmi 2007). Perustana on luottamus (Putnam 2000), luottamus omaan itseen sekä luottamus yhteisöä kohtaan. Myös osallisuus edellyttää luottamusta, sekä lisäksi yhteisön, joka mahdollistaa aktiivisen osallistumisen.

Korkeakoulun kehittäminen on mitä suurimmissa määrin yhteistyötä ja yhdessä toimimista, yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Keskiössä ovat opiskelijat, henkilöstö ja sidosryhmät. Ilman yhtä ei ole toista, tai kolmatta.

Mamkin strategia laadittiin osallistaen

Mikkelin ammattikorkeakoulussa yhdessä tekeminen ja hyvä yhteishenki ovat sekä henkilöstön että opiskelijoiden mielestä keskeisiä vahvuuksia. Tämä kävi ilmi strategiatyössä keväällä 2013. Ammattikorkeakoulun strategia uudistettiin laajasti osallistavana prosessina. Lähtökohtana oli etsiä ja löytää menestystekijöitä, jotka tulevaisuudessa vahvistavat ammattikorkeakoulun roolia alueen kilpailukyvyn edistäjänä ja kirkastavat toiminnan painopisteitä suhteessa muuhun korkeakoulukenttään.

Yksi keskeinen osa strategiatyötä oli digitaalinen verkkoaivoriihi (Fountain Park), jossa henkilöstö, opiskelijat ja sidosryhmät pääsivät ideoimaan ja arvioimaan ammattikorkeakoulun tulevaisuuden menestystekijöitä. Tuloksena oli kaikkiaan 450 osallistumista ja yli 1000 kommenttia.

Henkilöstön lisäksi opiskelijat olivat strategiatyössä aktiivisesti mukana alusta loppuun asti. Opiskelijakunta MAMOKin johdolla opiskelijoiden ääni kuuluu vahvasti valmiissa strategiassa: ”Opiskelijan Mamk tarkoittaa nykyaikaista korkeakoulua, jossa opiskelijat ovat enemmän kuin asiakkaita. Opiskelijan Mamkissa opiskelijoiden mielipiteillä on oikeasti väliä. MAMOK ”
Myös keskeiset sidosryhmätahot olivat merkittävässä roolissa strategiaa laadittaessa. Sidosryhmätoimijoiden ydinviestinä korostetaan työelämäläheisyyttä ja menestystekijänä tunnistetaan erikoistuminen.

Sanoista tekoihin

Ennen tekoja ja toimenpiteitä strategia on vielä sanoja – osin kuva nykyhetkestä, osin näkymä tulevaisuudesta. Osallistava prosessi nosti esille teemoja, jotka sittemmin muodostivat strategialle kantavan perustan. Prosessilla tavoiteltiin sitä, että ammattikorkeakouluyhteisön jäsenet tunnistavat sisällöistä oman paikkansa toimia ja vaikuttaa.

Yhteinen ideointi ja laaja osallistuminen myös sitouttivat uudistusten läpivientiin. Esimerkiksi koulutuksen monimuotoisuutta ja verkko-opetusta on kehitetty opiskelijalähtöisesti, tutkimus- ja kehittämistoiminnan profiloinnilla tähdätään parempaan vaikuttavuuteen ja palvelutoimintaa on uudistettu aluelähtöisesti.

Tärkeimpänä voimavarana tunnistetaan yhteisön jäsenet. Strategian mukaan on tärkeää, että opiskelijat ja henkilöstö tuntevat kuuluvansa osaksi korkeakoulua ja sen pienyhteisöjä.

Korkeakoulukentän muutoksessa yhteistyön merkitys korostuu

Korkeakoulukentän uudistuessa toiminnan laadun ja vaikuttavuuden merkitys kasvaa. Tässä puolestaan korostuu aiempaakin enemmän yhteinen kehittämisnäkymä ja yhteisön jäsenten keskinäinen luottamus.

Mikkelin ammattikorkeakoulun tulevaisuuden menestystekijöitä etsittäessä yhdessä tekeminen arvioitiin tärkeimpien asioiden joukkoon. Osallistavuudella voidaan paitsi erottautua, myös vahvistaa ammattikorkeakoulun toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä muuttuvassa korkeakoulumaailmassa. Aktiivisista kansalaisista hyötyy koko alue.

Lähteet

Laitinen, M. ja Nurmi, K. E. 2007. Aktiivinen kansalaisuus ja sen oppiminen. Teoksessa Arola, P. ja Sallila, P. (toim.) Koulussa kansalaiseksi. Opettaja ja aktiivinen koulukulttuuri. Kansanvalistusseura. Saarijärvi, 11–30.

Putnam, R. 2000. Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community. New York: Simon and Schuster.

Fountain Park. http://www.fountainpark.fi/palvelut/strategia/strategian-laatiminen/

Arkisessa elämässä meillä jokaisella on paljon oppimisen mahdollisuuksia. Usein kuitenkin monet arkea ylläpitävät rutiinit sumentavat oppimisen, jos rutiineita ei millään tapaa kyseenalaisteta tai arvioida uudelleen. Paljon elämässään kokenut ei siten tarkoita välttämättä paljon oppinutta, mikäli kokemuksella ei ole merkitysyhteyttä elämässä ja sitä koskevassa ymmärryksessä. Kokemuksia tuottanut ympäristö ei ole näin ollen täyttänyt teoreettisesti ajatellen oppimisympäristön piirteitä.

Arkisesta toimintaympäristö nähdään tutkimuksessa oppimisympäristönä silloin, kun sosiaalisessa kontekstissa toimiminen tuottaa suhteellisen pysyvää kehittymistä, inhimillisen tiedon varmentumista ja toimintakyvyn parantumista jollain erityisellä alalla, jota ainakin työ edustaa.

Työelämä oppimisympäristönä

Työ ja työyhteisö luovat sosiaalisen kehyksen yksilölliselle ja yhteisölliselle oppimiselle. Työ näyttäytyy näin oppimisympäristönä, jossa työn luonne määrittää oppimisen puitteet, laadulliset piirteet ja tiedon sisällöt. Käytännössä voisi sanoa ihmisen muotoutuvan siten työkokemusten kautta oppimisympäristönsä näköiseksi.

Työelämätutkimuksessa oppiminen on nähty tärkeänä osana työn mielekkyyden ja työhyvinvoinnin tavoittelun keinona. Monet työelämän laatua parantavat seikat voidaan nähdä tuloksena hyvästä oppimisympäristöstä. Näitä ovat esimerkiksi tilaisuus käyttää ja kehittää kykyjä työssä, edetä uralla, kehittää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kokea työn ennustettavuutta ja säännönmukaisuutta, kokea elämäntilanteen tasapainoa sekä nähdä työn yhteiskunnallinen merkitys. Kyse ei ole vähemmästä kuin elämän merkityksellisyyden kokemisesta.

Oppimisympäristö on osin yksilöllisesti koettua

Aiemmin tekemässäni kuntatyötä koskevassa tutkimuksessa havaitsin työtä oppimisympäristönä koskevien kokemusten ja käsitysten voivan vaihdella suuresti saman työyhteisön sisällä ja myös samankaltaisissa työtehtävissä toimivilla. Näitä varsin yksilöllisiä käsityksiä työn opettavaisesta luonteesta on mahdollista jäsentää teoriapohjaisesti viiteen oppimisympäristöulottuvuuteen. Näitä ovat: mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen, työn yhteisöllisyyden kokeminen, työhön sitoutumisen luonne, työyhteisön vuorovaikutuksen luonne ja työssä vaadittavat osaamisen muodot. Havaitut ulottuvuudet olivat suurelta osin työyhteisöissä tiedostamattomia, julkilausumattomia, työyhteisön kulttuurin ja toimintakäytänteisiin perustuvia.

Työ yksilöllisenä ja yhteisöllisenä toimintana

Jokaisessa työssä on yksilöllinen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Työn yksilöllisessä ulottuvuudessa korostuivat tutkimuksessa mahdollisuus toteuttaa ammatillista kehittymistä omista kehittymistavoitteista ja ammatillisista lähtökohdista käsin itsenäisesti. Nämä oppimisympäristössä mahdollistuvat kehittymistavoitteet olivat usein luonteeltaan asiantuntijuutta syventäviä, erityisosaamista vaativia ja niistä oli mahdollista koostaa osaamisprofiilia vahvistava kokonaisuus.

Oppimisympäristön yhteisöllinen luonne puolestaan näyttäytyi asiantuntijayhteisön osallisuutena, jossa korostui toisaalta itsenäisesti toimivien asiantuntijoiden kollegiaalisuus työyhteisön sisällä toisaalta taas verkostoituminen alueellisesti ja kansallisesti, osin myös kansainvälisesti. Työhön sitoutuminen oli tällöin ammatillisesti vahva, mutta se ei välttämättä tukenut työyhteisön kollektiivista osaamista oppivan organisaation näkökulmasta. Yksinkertaistettuna voisikin tällä perusteella väittää, että asiantuntijaorganisaatioissa piilee vaarana organisaatioiden yhteisen osaamisen olevan yksilöiden yhteenlaskettua osaamista pienemmän.

Työn mielekkyyttä voi vahvistaa oppimisnäkökulmalla

Henkilöstön kehittämisen ja henkilöstöjohtamisen kannalta työn tarkastelu oppimisympäristönä avaa näköalan työn mielekkyyden vahvistamiseen ja monipuolistamiseen. Tämä edellyttää oppimisympäristön piirteiden tuomista keskusteluun työyhteisössä esimerkiksi reflektoimalla yhteisön toteuttaman työn ydintä tai merkityksellisyyttä työntekijöiden elämässä. Käytännössä kyse on oppimisympäristön fyysisten puitteiden taustalta olevien ja usein vaikeasti havaittavien psykososiaalisten ulottuvuuksien tietoiseksi tekemistä, jotka viimekädessä määrittävät mielekkyyden kokemisen työssä.

Tällaiset oppimisympäristötekijät ovat työyhteisön kehittämiskohteina taloudellisesti edullisia ja niihin on poikkeuksellisen helppo henkilöstön kehittämisellä puuttua. Tiivistetysti voidaan todeta, että työtä oppimisympäristönä kehittämällä on mahdollista varmistaa mielekäs työ ja sen myötä parantaa merkittävästi työntekijöiden kokemaa työhyvinvointia ja asettaa työ oikeaan merkityssuhteeseen elämässä.

Yksittäisen ihmisen hyvinvointi ja sen kehittäminen tunnistetaan lähtökohdaksi yhteiskunnan hyvinvoinnille ja sen kilpailukyvylle.  Muutoksen tarve voi kohdistua yksittäisen ihmisen elintapoihin tai kokonaisen organisaation toimintamallien uudistamiseen. Taustalla on vaatimus siitä, että hyvinvoinnin edistämiseksi ihmisen on opittava toimimaan jotenkin toisin.

Maakunnallisesti panostaminen hyvinvoinnin edistämiseen on perusteltua. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman, alueellisen terveys ja hyvinvointitutkimuksen mukaan eteläsavolaiset kokevat terveytensä koko muuta maata useammin keskinkertaiseksi tai huonoksi. Liikkumattomuus, ylipainoisuus, alkoholin liikakäyttö, yksinäisyys ja jaksamattomuus työelämässä ovat merkittäviä eteläsavolaisia ongelmia.

Oppimalla hyvinvoivaksi

Yksittäisen ihmisen kohdalla hyvinvoinnin edistäminen vaatii usein oman elämän, elintapojen ja tottumusten tarkastelua. Onnistunut elämäntaparemontti vaatii tutkitusti vahvaa motivaatiota, kykyä oppia uutta ja muutoksen mahdollistavan ympäristön.

Motivaation rakentumisessa keskeistä on, että ihminen tiedostaa muutoksen tarpeen. Esimerkiksi tieto siitä, että ihminen kuuluu johonkin terveyttä uhkaavaan riskiryhmään, voi saada aikaiseksi vahvan halun elämäntapamuutokseen. Tärkeää on myös se, että ihminen itse uskoo vahvasti muutoksen vaikuttavan omaan hyvinvointiinsa myönteisesti. Myönteisyyden korostamisen takia hyvinvoinnin mittaamisessa tulisi käyttää entistä enemmän juuri hyvinvointia – ei pahoinvointia – mittaavia indikaattoreita. Toki myös myönteiset kokemukset tuottavat motivaatiota ja niille tulisi antaa entistä enemmän arvoa myös virallisessa hyvinvoinnin arvioinnissa.

Yhteisö oppimisen tukena

Motivaation säilymisen kannalta merkittävää on myös se, että ihminen uskoo itse pystyvänsä muuttumaan ja oppimaan uuden elämäntavan. Kannustavat esimerkit lähipiiristä tai samaan pyrkivä yhteisö auttavat motivaation säilyttämisessä. Jotta muutos mahdollistuu, on myös ympäristön – esimerkiksi läheisten tai työkavereiden – asenteiden ja normien tuettava muutosta ja uuden oppimista.

Sosiaalisen median merkitys hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä perustuu erityisesti siihen, että yksittäinen ihminen kokee kuuluvansa elämäntapamuutoksen hyväksyvään yhteisöön, joka tukee ja kannustaa samaan tavoitteeseen pyrkiviä. Yhteisesti jaetut kokemukset elämäntapamuutoksen myönteisistä vaikutuksista rohkaisevat luottamaan muutokseen myös omalla kohdalla. Digitaalinen seuranta tekee näkyväksi edistysaskeleet tavoitteen saavuttamisessa ja lisää luottamusta omaan kykyyn muuttaa toimintatapojaan ja oppia uusi elämäntapa.

Teknologia oppimisen tukena

Hyvinvointi- ja terveysteknologian käyttöön ottaminen ei sinällään edistä terveyttä ja hyvinvointia, mutta sen avulla on mahdollista saada ihminen tiedostamaan entistä konkreettisemmin esimerkiksi se, mitä omissa terveystottumuksissa tulisi muuttaa. Motivaation rakentumiseksi voidaan esimerkiksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa kehitetyn teknologian – älylinjaston – avulla auttaa hahmottamaan se, kuinka paljon lautasellinen ruokaa lounaslinjastosta oikeasti painaa tai kuinka paljon siinä on rasvaa, proteiineja ja hiilihydraatteja. Annoskokoja voidaan suhteuttaa myös omaan henkilökohtaiseen tavoitetasoon.

Samalla tavoin nyt trendikkäät aktiivisuusrannekkeet auttavat mittatiedon avulla tiedostamaan liikunnan määrän ja sitä kautta herättelevät käyttäjäänsä asettamaan tavoitteita. Kokemuksia voi selittää itselle parhain päin, mutta mitattu tieto mahdollista vertailun ja suhteuttamisen. Ihminen saa haluamansa tiedon välittömästi ja se auttaa oman toiminnan muuttamisessa. Teknologian opetuskäytön tutkimuksessa on todettu, että teknologia on ylivertainen välittömän ja kohdennetun palautteen antajana. Tämä pätee myös hyvinvointi- ja terveysteknologiassa.

Myös organisaatiot muuttuvat vain uutta oppimalla

Uusien toimintamallien oppiminen on keskeistä myös kehitettäessä uusia palveluja, palvelurakenteita ja -malleja. Organisaatioiden toimintatapojen muutoksessa pätevät samat lainalaisuudet kuin yksilön oppimisessa. Toimintojen, palvelujen ja palvelurakenteiden kehittämiselle täytyy olla nähtävillä selkeä syy, mikä motivoi yhteisön toimijoita tavoittelemaan yhteisesti jaettua päämäärää. Päämäärän selkeys, konkreettisuus ja yhteinen ymmärrys päämäärästä, tavoitteesta ja olemassaolosta ovat keskeisin tekijä uudistusten onnistumiseksi ja toimijoiden motivoimiseksi uuden oppimiseen.

Toimijoiden tulee myös uskoa uusien toimintatapojen parantavan asiantilaa ja heillä tulee olla usko siihen, että muutos on mahdollista sekä yksittäisten toimijoiden että yhteisöjen tasolla. Organisaatioilla tulee olla yhteinen näkemys ja tulkinta siitä, miten se on toiminut ennen, miten se toimii nyt ja miten muutos toteutetaan. Muutoksen tiedostamisen kannalta on tärkeää, että muutosta mitataan ja osoitetaan oppimisen mukanaan tuoma tuloksellisuus.

Mamk hyvinvoinnin kehittäjänä

Mikkelin ammattikorkeakoulussa olemme mukana kehittämässä eteläsavolaisten yksittäisten ihmisten hyvinvointia, mutta myös välillisesti kehittäen niitä palveluita, tuotteita tai palvelujärjestelmiä, joilla on yhteys yksilön mitatun tai koetun hyvinvoinnin paranemiseen. Kokemukset luovat pohjan erityisesti asiakaslähtöisten palvelujen kehittämiselle.

Kehittämistyö kohdistuu tällä hetkellä esimerkiksi ikääntyneen kotona asuvan omat tarpeet ja mieltymykset huomioivan ja kustannustehokkaan ruokapalvelujen toimintamallin kehittämiseen. Tässä monialaista oppimista vaativat erityisesti eri palvelusektoreiden yhteistyö ja teknologian käyttöönotto. Myös luonto- ja eläinavusteisen päivä- ja avotyötoiminnan kehittäminen vajaakuntoisille ja kehitysvammaisille henkilöille, mielenterveyskuntoutujille sekä ikäihmisille haastaa monia eri tahoja oppimaan uutta.

Kestävän hyvinvoinnin strategisina kehittämisen kohteina ovat erityisesti hyvinvointi- ja terveysteknologian omaehtoinen terveyden edistäminen sekä teknologiaa hyödyntävät ruokapalvelut ja digitaalinen elintarvikkeiden jäljitettävyys. Myös kansainvälisten hyviksi todettujen toimintamallien ottaminen käyttöön syrjäseutujen nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi vaatii uuden tiedon oppimista ja uusien toimintamallien omaksumista.

Vaikka kehittämistyötä kohdennettaisiin yksittäiseen ihmiseen, ei voida jättää huomiotta sitä ympäristöä, jossa hän elää. Siksi toimintatapojen muuttamista on aina tarkasteltava sekä yksilön sisäisenä oppimisena että suhteessa hänen ympäristöönsä. Tällä tavoin rakennetaan kestävää eteläsavolaista hyvinvointia.

Tiedon prosessointi, jäsennys ja tulkinta puolestaan tuottavat ymmärrystä. Viisaus sen sijaan syntyy vasta kokonaisuuksien hahmotuksesta, merkitysten ja syy-seuraussuhteiden löytämistä sekä kyvystä arvottaa ja arvioida tietoa. Mukaillen näin hahmotellaan tiedon, tieteen ja tutkimuksen suhdetta Avoimen tieteen ja tutkimuksen käsikirjaluonnoksessa.

Tieteenfilosofian perinteikäs näkemys tiedosta pohjaa Platonin ajatukseen, jonka mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Suomalainen sananlasku ”luulo ei ole tiedon väärti” kuvaa niin ikään sitä, että tietoon kuuluu aina perustelu. Suomen kieleen sana tietää on juonnettu sanasta tie. Nykyajan yleisellä käsiteparilla avoin tieto puolestaan viitataan yleisimmin digitaalisessa muodossa olevaan tietosisältöön tai dataan, joka on vapaasti kenen tahansa käytettävissä. Tieteellisessä mielessä tiedon avoimuus edellyttää tutkimustiedon jakamista.

Tiedon ja tieteen avoimuudella voidaan lisätä tutkimus- ja kehittämistoiminnan laatua, luotettavuutta, läpinäkyvyyttä ja kilpailukykyä. Keskeinen periaate on tutkimusdatan, tutkimusmenetelmien ja tutkimustulosten julkaiseminen siten, että ne ovat avoimesti kaikkien saatavilla (Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta 2014–2017). Avoin tiede onkin nostettu kansainvälisesti keskeiseksi tavaksi edistää tutkimustyön yhteiskunnallista ja sosiaalista vaikuttavuutta.

Korkeakoulut ovat merkittävässä roolissa yhteiskunnallisena tiedon tuottajana ja levittäjänä. Tuoreen Tieteen tila -selvityksen mukaan Suomen tieteen taso on vakaa, mutta se on kuitenkin viime aikoina jäänyt huomattavasti jälkeen monista OECD-maista. Raportin keskeisin suositus on tutkimustoimijoiden profiloituminen ja yhteistyö. Niiden katsotaan olevan avaimia laadukkaampaan tutkimukseen.

Parhaimmillaan tiedon tuottamisen tapa onkin avoin ja osallistava. Sidosryhmien osallistuminen ja tutkimuksen avoimet infrastruktuurit luovat edellytyksiä tieteen kehittymiseen ja tarvelähtöisten innovaatioiden syntymiseen. Tutkimusorganisaatioiden toiminnassa myös laatujärjestelmän hyödyntäminen ja arviointitieto sekä avoimen arvioinnin periaatteet ovat keskeinen osa vaikuttavuuden edistämistä (Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta 2014–2017).

Tutkimus- ja kehittämistyössä keskeinen työväline ovat hankkeet. Hanketoiminnan julkinen rahoitus paitsi mahdollistaa myös haastaa vaikuttavan tutkimuksen tekemisen. Hankehakemuksissa ennalta määritellyt tulokset ja toimenpiteet voivat toisinaan estää uuden tiedon syntymisen, vaikka samalla ne ovatkin toiminnan ohjauksen ja arvioinnin kannalta olennaisia.

Tiellä datasta viisauteen on otettava monta askelta. Avoimen tiedon ajassa tosi uskomusten leviäminen on aiempaa helpompaa. Tutkimuksen ja kehittämistoiminnan vaikuttavuuden lisääntyminen kuitenkin edellyttää muutoksia myös toimintakulttuurissa ja alueellisissa yhteistyörakenteissa. Yhtäältä ilman profiloitumista ja toisaalta ilman yhteistyötä tavoite, yhteiskunnallisesti vaikuttava tieto (viisaus), uhkaa jäädä puolitiehen (informaatioksi).

LÄHTEET
1. Avoin tiede ja tutkimus -hanke. Avoimen tieteen ja tutkimuksen käsikirjaluonnos. v. 2.6.2014.

2. Avoin tiede ja tutkimus -hanke. Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta 2014–2017. Tutkimuksen avulla yllättäviä löytöjä ja luovaa oivaltamista. v. 2.10.2014.

3. Nuutinen A ja Lehvo A (toim.).Tieteen tila 2014. Suomen Akatemia. Erweko Oy 2014.