Äijätiimihankkeessa ovat mukana pilottityöpaikat Ahlstrom Glassfibre Oy:n Karhulan ja Mikkelin toimipisteet, Savonlinja Oy ja UPM Pelloksen tehtaat Ristiina. Hankkeen alussa selvitettiin pilottityöpaikkojen miesten ajatuksia työaikaisesta syömisestä ja kehittämisehdotuksia työaikaiseen syömiseen.

Tulosten perusteella voidaan sanoa, että duunarimiehetkin haluavat syödä terveellisesti, eivät kuitenkaan kaikki miehet.

Kasvispusseista virtaa päivään

Työpaikoille miehet toivoivat tarjolle kasviksia nykyistä enemmän. Eväistä kasvikset usein jäivät kuitenkin puuttumaan. Hankkeessa kehitettiin kasviskassi, jossa oli päivässä syötäväksi suositeltava minimimäärä kasviksia, 500 grammaa, ja tästä tuli kokeilulle nimi – puoli kiloa päivässä.

Kasvikasseja testattiin Savonlinja Oy:ssä alkuvuodesta kuukauden ajan. Pussit tehtiin miehille valmiiksi, ja toimitettiin Savonlinjan varikolle Mikkeliin. Kun miehet lähtivät töihin, he nappasivat kasviskassit mukaan. Kassien avulla miehille tehtiin tutuksi erilaisia helposti mukaan otettavia kasvis- ja hedelmätuotteita. Ajatuksena on, että kokeilu laajenisi muillekin työpaikoille.

Loppuhaastattelujen mukaan kasvistuotteet olivat miehistä hyvänmakuisia ja kasvisten käyttö lisäsi koettua hyvinvointia: uni oli parempaa, maha toimi ja vireystila koettiin paremmaksi. Kasvislisä työpäivässä lisäsi myös koettua hyvinvointia. (ks. Yle Mikkeli 24.2.2016 )

Miehet haluavat syödä terveellisemmin

Pilottityöpaikoilla haastatellut miehet olivat pääosin tyytyväisiä työpaikkojen tarjoamiin ruokapalveluihin. Ruokalan toimijoille miesten viesti oli, että ruokalistan tuli olla monipuolinen ja kasviksia toivottiin aterioille enemmän ja eri muodoissa.

Miehet halusivat syödä kevyemmin työaikana ja kasvisten käytöstä puhuttiin haastatteluissa paljon. Työpaikkaruokailulla on merkitystä kansanterveydelle ja siksi on tärkeää, että työpaikoilla tarjottava ruoka on ravitsemussuositusten mukaista. Selvitykseen osallistuneiden miesten toiveet tukevat tätä tarvetta. Miehet tiesivät, miten syödä terveellisesti, vaikka se ei kaikkia miehiä kiinnostanutkaan.

Perinteinen äijä, moderni mies ja hengissä pysyttelijä

Työmiesten työaikaiseen syömiseen liittyvästä haastatteluaineistosta voitiin tunnistaa kolme eri miestyyppiä, kun kertomuksia tarkasteltiin terveellisen syömisen ja työaikaisten ruokapalvelujen käytön näkökulmasta.

Perinteistä äijämeininkiä edusti miestyyppi, jota kuvaa sanonta ”Minua ei oma terveys ja syöminen kiinnosta”. Näillä miehillä ei ollut (vielä) terveysongelmia tai jos niitä oli, ne eivät kiinnostaneet. Syömisessä tärkeää oli saada pienellä rahalla maha täyteen. Eväät ja muu syöminen työaikana oli ”mättöä vaan”. Tai sitten työaikana ei syöty mitään.

Modernia äijätyyppiä edusti miestyyppi, jota terveellinen syöminen kiinnostaa. He tietävät terveellisestä syömisestä paljon ja usein myös kaverit saavat heiltä vinkkejä hyvistä välipaloista ja eväistä. Tämä mies katsoo tarkasti mitä syö, hän harrastaa liikuntaa tai on muuten kiinnostunut terveydestään. Mies valikoi tarkoin ruokansa niin ruokalassa kuin mitä evääksi ottaa.

Kolmas miestyyppi on tilanteessa, jossa on pakko kiinnittää huomiota syömiseensä terveysongelmien vuoksi. ”On pakko tsempata, jos aikoo pysyä hengissä”, totesi yksi haastateltava. Motiivi on ja mies kipuilee valintojen kanssa ja miten saada parempi syömismalli osaksi työelämän arkea.

Duunarimiehet esittivät haastatteluissa kehittämisehdotuksia, joilla työaikaista syömistä voisi parantaa, ja näitä ehdotuksia on hankkeen aikana viety eteenpäin.

Raportti:
Tuikkanen, Riitta & Mäkeläinen, Paula 2015. Työmiesten työaikaiset ruokapalvelut ja syöminen työaikana. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Tutkimuksia ja raportteja 103.
Julkaisu löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-588-530-2

Hyvinvointiteknologian tavoitteena on parantaa tai mitata ihmisen hyvinvointia tai terveyttä. Erilaisia teknologioita voidaan määritellä niiden käyttökontekstiin viitaten, kuten sairaalateknologia, apuvälineteknologia, liikuntateknologia, turvateknologia ja geronteknologia.

Riippumatta hyvinvointiteknologian käyttöympäristöstä tai -kohteesta, on teknologian toimintavarmuus ja käytettävyys ensisijaisen tärkeää. Teknologian toimimattomuus turhauttaa, ja hyväkin teknologia voi jäädä käyttämättä jos sitä ei ole suunniteltu käyttäjälähtöisesti tai sen toimintavarmuus on heikkoa.

Lähtökohtana käyttäjät

Hyvinvointiteknologia tulisikin suunnitella mahdollisimman käyttäjälähtöisesti ymmärtäen mm. käyttäjän perusfysiologiaa ja yksilöllisiä tarpeita. Esimerkiksi suunniteltaessa teknologioita ikääntyneille on ymmärrettävä ikääntymisen mukanaan tuomat fyysiset sekä kognitiiviset rajoitteet.

Käytettävyyttä voidaan parantaa osallistamalla käyttäjiä mukaan suunnitteluun, kehittämiseen sekä pilotointiin. Pilotoinnin avulla saadaan tietoa teknologian jatkokehitykseen sekä tutkimustietoa sen hyödyistä ja vaikuttavuudesta.

Etenkin kustannusvaikuttavuuden ja käyttäjien itsekoetun sekä mitatun hyvinvoinnin paraneminen ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun perustellaan uusien toimintatapojen tarpeellisuutta sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kehittämisessä.

Kokeilut ja koulutus kehittämisen keskiössä

Lisäksi toimivan paikallisen kokeilukulttuurin mahdollistaminen on tärkeää kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnin kehittämissä. Tällöin myös ammattikorkeakoulun vahva osaaminen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa kannattaa valjastaa alueellisen kehittämisen hyväksi, joka edelleen edistää moniammatillisten terveysinnovaatioiden syntymistä.

Mamkin kehitystoiminnassa hyvinvointiteknologiaa on mahdollista soveltaa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden organisoinnissa, kuntoutuksessa, omaishoidossa, työhyvinvoinnin edistämisessä, luonnon hyvinvointivaikutusten havainnollistamisessa, nuorten sekä ikääntyneiden osallisuuden vahvistamisessa jne.

Jotta väestön hyvinvoinnista pystytään jatkossakin pitämään huolta, on tärkeää saada palvelut vastaamaan paremmin tulevaisuuden tarpeisiin. Teknologisten sovellusten avulla pyritään parantamaan erilaisten hyvinvointipalveluiden saavutettavuutta sekä laatua. Sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatio ja yleensäkin teknologian laajempi hyödyntäminen hyvinvoinnin edistämisessä, lisäävät tarvetta uudenlaiselle osaamisen vahvistamiselle sekä käyttäjien teknologisten valmiuksien lisäämiselle käyttäjien keskuudessa.

Ammattikorkeakoululla on tulevaisuudessa keskeinen rooli hyvinvointiteknologian alueellisena ja innovatiivisena kouluttajana. Kestävän hyvinvoinnin strateginen kehittäminen -hankkeessa luodaan edellytyksiä hyvinvointiteknologian monipuolisemmalle hyödyntämiselle ja käyttöönotolle maakunnassa.