Ensimmäinen leima meistä muodostuu viranomaisen asiakirjoihin, kun tuleva äiti menee lääkäriin tiedustelemaan helpotusta outoon olotilaansa ja saakin kuulla uutisen raskaudesta. Sen jälkeen pysymme virallisissa tiedoissa todella kauan. Jos olet syntynyt kuukauden 18. tai 28. päivä, onnittelut – sinun terveystietosi säilytetään pysyvästi (ns. syntymäpäiväotantamenetelmä ).

Entä meidän itsemme tuottama tieto? Digitaalisen viestinnän maailmassa ensimmäinen merkintä saattaakin olla Facebookin julkaisu, jossa samainen tuleva äiti valittelee kaveripiirilleen huonoa oloa ja outoa halua syödä laastia. Aiemmin sama tieto kirjoitettiin paperille, ehkä päiväkirjaan tai kirjeeseen hyvälle ystävälle. Ovatko muistot tallessa, ja jos ovat, säilyvätkö ne myös tuleville polville?

Kansalaisarkisto elämänhallinnan työkaluna

Karkeasti rajattuna, Arkistolaitos (Arkistolaki (831/94)) on kiinnostunut meistä kansalaisista vain, jos olemme merkittäviä politiikan tai kulttuurin edustajia, toimimme merkittävässä virkatehtävässä tai olemme muuten erityisen kunnostuneita kansalaisia. Tavallinen tallaaja on oman onnensa nojassa.

KARK tulee tarjoamaan palvelun, jonne voi jokainen tallentaa joko syntyjään sähköistä aineistoa (digikuvat, muistiot, twiitit, pikaviestinkeskustelut jne.) tai eri tavoin digitaaliseen muotoon saatettua aineistoa (kaitafilmit, videot, todistukset, päiväkirjat, kirjeet jne.).
Kansalaisarkisto ei paranna elämänlaatua yhtä ykskantaan kuin Aspirin parantaa päänsäryn, mutta se tarjoaa varmasti työkaluja elämänhallintaan ja paremman huomisen ennakointiin.

Monenlaisia sovellusalueita: muistitiedosta ja tarinoista virallisiin asiakirjoihin

Kokemukset omaishoitajana ovat osoittaneet muistelujen tärkeyden muistisairaan henkilön arkipäivän virkistäjänä ja toiminnan tehostajana. Käytössä olivat paperiset valokuvat albumeissa ja muutamat vanhat julkaisut. Ne kuluivat ja rispaantuivat ja olivat joskus hankalia käsitellä. Jos vanhat kuvat ja kirjeet on säilytetty sähköisenä Kansalaisarkistossa, sieltä niitä on helppo katsella ja käydä läpi vaikka tuntemattomankin hoitajan kanssa.

Jos kunto on vielä niin hyvä, että hoidettava pystyy kirjoittamaan tai kertomaan tarinoita, ne voi samalla merkata muistiin kuvan yhteyteen. Jos arkistoon on tallennettu kerrottuja tarinoita tai filmiaineistoa esimerkiksi Pariisin matkalta vuodelta 1956, Kansalaisarkiston kautta se on helposti katseltavissa ja kuunneltavissa. Tähän ei tarvita mitään erikoislaitteita.

Kansalaisarkistossa asiakirjoille voi myös merkitä erilaisia säilytysaikoja. Arkea helpottaa, kun järjestelmä lähettää huomautuksen sopimuksen päättymisen lähestymisestä tai vastaavasti jonkin sitoumuksen sovitun ajankohdan lähestymisestä.

Motivointia parempaan elämään

Monilla on tänä päivänä käytössään mittareita, jolla voi seurata oman kehon toimintaa. Aktiivisuusranneke kerää monipuolisesti erilaisia tietoja. Sykemittari kertoo tarkemmin, mitä kehossa tapahtuu rasituksen yhteydessä. Verenpainemittari taltioi paitsi paineen myös mahdolliset häiriöt sykkeessä. Pidämme ruokapäiväkirjoja ja ylläpidämme omia mittaustietojamme (verensokeri, vyötärönympärys jne).

Entäpä jos tiedot olisivatkin Kansalaisarkistossa pitkältä aikajaksolta ja sieltä helposti näytettävissä esimerkiksi työterveyden ammattilaisille tai personal trainerille? Kokonaiskuva olisi helppo esittää visuaalisesti koko vuoden ajalta käyrinä tai kuvina. Omahoidon tehostamisessa voisi toimia käyrä, joka kuvaa ruokapäiväkirjan muutokset ja niiden vaikutukset kolesteroliarvoihin tai painoon.

Digitaalisen jäljen jättäminen voi motivoida toimimaan vastuullisemmin oman terveyden suhteen. Kaiken mittaus- ja lähtötiedon tulisi olla omassa hallinnassamme ja omistuksessamme.

Tiedon avoimuus omiin käsiin

Tietojen avaaminen, avoin tieto on jatkuvasti esillä ja se askarruttaa tavallista kansalaista. Ovatko kaikki tietoni kohta kaikkien nähtävillä? Tässäkin Kansalaisarkisto voi auttaa: kansalainen itse päättää, mitä tiedoilla tekee.

Tiedot voi julkaista haluamilleen tahoille tai kaikelle kansalle. Halutessaan ne voi pitää vain itsellä katseltavissa. Tiedot voi myös määrätä tuhottaviksi kun itsestä aika jättää, tai siirrettäviksi jonkin toisen henkilön hallintaan, sukuseuralle tai vaikkapa Arkistolaitokselle. Tietoja voi halutessaan luovuttaa tutkimuskäyttöön tai yritysten tuotekehitykseen.

Mamkissa on tehty jo yli 15 vuotta tutkimusta ja kehittämistä sähköisten arkistojen ja tiedon säilyttämisen parissa. Vuosien aikana tiedon merkitys on vain lisääntynyt. Nyt katsomme digitaalisuutta uudenlaisesta ihmislähtöisestä näkökulmasta.

Mamk tekee uusia avauksia ja tutkii digitaalisuuden merkitystä ja mahdollisuuksia. Keskeisenä sisältönä perehdytään siihen, kuinka datasta voidaan luoda uusia palveluita, parantaa kohderyhmien ja tarpeiden ymmärtämistä ja kuinka tiedon avulla voidaan kehittää parempia palveluita meille kaikille.

Ihmiskeskeisyyden sijaan puhumme ihmislähtöisyydestä. Nykyisessä toimintaympäristössä ei ole enää vain yhtä keskiötä. Sen sijaan kaikkea kehittämistä on tarkasteltava ihmisen näkökulmasta. Silloin voimme keskittyä ongelmien ratkaisemiseen teknologian avulla – eikä toisin päin.

Miksi data on niin tärkeää?

Data on kaikkialla. Sitä syntyy kaikesta toiminnasta. Meillä kaikilla on digitaalinen jalanjälki. Dataa kerätään ja tallennetaan valtavia määriä. Siitä voidaan jalostaa uutta tietoa tai parantaa jo olemassa olevaa ymmärrystä. Tiedon avulla voidaan johtaa, tehdä päätöksiä, vaikuttaa mielipiteisiin, myydä, markkinoida, profiloida, tilastoida ja kehittää uusia tuotteita ja palveluita.

Samalla data on aivan uudenlainen raaka-aine. Se ei kulu käytössä. Päinvastoin, käyttö lisää sen arvoa ja hyödyllisyyttä. Teknologinen kehitys mahdollistaa datan hyödyntämisen yhä laajemmalle joukolle. Välineet ovat helposti käytettävissä, mutta toisaalta ratkaistavien asioiden ymmärrys on yhä tärkeämpää.

Henkilödata vaatii omanlaista eettistä ja ihmiskeskeistä ajattelua. Kysymykset – kuten kuka omistaa henkilöä koskevan datan, miten sitä saa käyttää ja miten ihminen voi hallita omaa dataansa – ovat yhä tärkeämpiä. Suomessa kehitetään ihmiskeskeisen henkilödatan, MyDatan, käsitettä. Se ottaa kantaa tiedonhallinnan ja käsittelyn periaatteisiin.

Kohti älykkäitä ja ihmislähtöisiä digitaalisia palveluita

Digitaalisuus ja ihmislähtöinen ajattelu tuottavat fiksumpia tuotteita ja palveluita. Ne takaavat paremman arjen ja ennen muuta tulevaisuuden, johon voimme itse vaikuttaa. Hyötyjiä ovat niin alueen yritykset kuin asukkaatkin. Toimimme myös valtakunnallisesti ja kansainvälisissä verkostoissa. Digitaaliset tuotteet skaalautuvat helposti, niitä voidaan tuottaa vähemmillä resursseilla ja ne vastaavat tarvetta paremmin.

Työelämä, vapaa-aika ja arki ovat jatkuvan muutoksen kohteina. Hyvä vanhuus tarvitsee erilaisia digitaalisia palveluita kuin ohjelmointiajattelun kanssa painiskeleva peruskoulutus. Digitaalinen älykkyys perustuu siihen, että palvelut ja tuotteet vastaavat yhä yksilöllisemmin ja oikea-aikaisemmin tarpeeseen. Älykkyys syntyy ymmärryksestä, jonka perusteena on data.

Älykkyyden lisäksi palvelujen täytyy olla helposti käytettäviä ja miellyttäviä. Meillä kaikilla on kokemusta hankalista järjestelmistä. Ei ole mikään itseisarvo, että teknologian tulee olla vaikeaa. Tietoa voi olla tarpeen visualisoida tai tuoda saataville vaikkapa kartan tai pelimaailman avulla. Se tieto mitä tarvitsemme, on oltava saatavilla juuri siten kuin me haluamme.

Ei ole yhdentekevää millaisia palveluita me käytämme. Nykyään on yhä enemmän vaihtoehtoja ja varaa valita. Palvelujen välttämättömyyden lisäksi valintaan vaikuttavat arvot ja muut mieltymykset. Kulutamme myös viestiäksemme itsestämme.

Yhdessä saavutamme enemmän

Osana käyttäjälähtöisen teknologian tutkimusta on kiinnostavaa kokeilla ja tutkia menetelmiä, joilla käyttäjät voivat osallistua suunnittelemaan digitaalisia ratkaisuja itsellensä. Varhaisempi osallistaminen takaa paremman ymmärryksen ja sitoutumisen. Keinoja voivat olla mm. yhteiskehittely ja joukkoistaminen. Toimintamallissa on lainattu paljon ketterästä kehittämisestä ja design ajatteluta.

Yleisesti voidaan puhua toimintatapojen, ehkä jopa toimintakulttuurin muutoksesta. Kokeilukulttuuri on nyt päivän sana. Euroopan komissio on lanseerannut eurooppalaisen maker-viikon touko-kesäkuun vaihteessa. Sen tarkoitus on lisätä tietoisuutta ja innostusta yhteiseen kehittelyyn, etenkin teknologian näkökulmasta.

Erinomaisista teknisistä mahdollisuuksista huolimatta, roikumme edelleen vanhoissa malleissa – niin auton ratissa kuin digitaalisessa maailmassa. Digitaalisilla palveluilla olisi kuitenkin meille paljon annettavaa hyvän elämän rakennusaineiksi. Ei siis pidä yllättyä, vaan tarttua tilaisuuteen.

Digitaalisuus tukee hyvää elämää

Valtioneuvoston vision mukaan ”Vuonna 2030 kaikkien Suomessa on hyvä elää merkityksellistä ja arvokasta elämää.” Lähtökohtana on yksilön arvokkuus ja oikeus elää hyvää ja arvokasta elämää. Tavoitteena on, että meidän jokaisen yksilölliset erot huomioidaan ja itsemääräämisoikeutta sekä vastuuta korostetaan. Myös yhteisöllisyys on sisäänkirjoitettu tähän visioon – yhteisö hyväksyy jokaisen omanlaisenaan.

Edellä oleva kuvaus soveltuu suoraan hyvän digitaalisen palvelun luonnehdinnaksi. Asiakkaan tarpeesta lähdetään liikkeelle, asiakaskokemuksia kerätään ja analysoidaan ja käyttäjäystävällinen palvelu muotoillaan yksilölliseksi. Palvelu on myös saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta, juuri silloin, sellaisessa muodossa ja sellaisessa kanavassa kuin asiakas haluaa.

Digitaalisen palvelun tavoitteena on parantaa käyttäjän arkea. Yhteydenpito lähipiiriin ja vuorovaikutus tuttujen ja tuntemattomien kanssa on mahdollista. Palvelut myös viihdyttävät ja lisäävät yhteisöllisyyttä. Nämä kaikki ovat tärkeitä hyvän elämänlaadun tekijöitä.

Liiketoiminta syntyy käyttäjille merkityksellisistä palveluista

Tieto on nykyään raaka-aine. Voidaan sanoa, että yritykset toteuttavat hyvää elämää tekemällä kannattavaa liiketoimintaa tiedosta. Luodaan hyviä digitaalisia palveluita ihmisille, toisille yrityksille ja organisaatioille sekä yhteiskunnalle.

Onnistuneen palvelun takana on aina ymmärrys asiakaskokemuksesta. Pärjätäkseen globaalissa tiukentuneessa kilpailussa, yritysten täytyy hyödyntää sosiaalisen median ja esineiden internetin tuottamaa tietoa asiakkaiden käyttäytymisestä. Tulevaisuuden menestyvät yritykset tunnistavat oman erityisosaamisensa, hyödyntävät olemassa olevaa tai kerättävää asiakastietoa ja ovat osa yritysverkostoa, joka yhdessä luo digitaalisen palvelun asiakkaalle.

Huolehditaan itsestämme – entistä paremmin

Kun hyvää elämää mietitään yhteiskunnan kannalta, Digitaalisten palveluiden päätarkoitus on auttaa ja motivoida meitä ihmisiä huolehtimaan itsestämme mahdollisimman hyvin. Joillekin se tarkoittaa terveys- ja hyvinvointipalveluita. Toisia motivoi harrastus, viihde tai pelaaminen. Monille yhteydenpito lähipiiriin on se tärkein asia.

Digitaaliset palvelut myös mahdollistavat myös työn uudet muodot sekä työn ja elämäntilanteen yhdistämisen. Mahdollisuuksia on paljon. Kuten valtioneuvoston visiossa korostetaankin, hyvän elämän toteuttamisen päätösvalta ja vastuu on meillä jokaisella.

Ota meihin yhteyttä, kun tarvitset asiantuntija-apua digitaalisten palveluiden kehittämiseen. Tutkimus- ja kehittämistoiminnassamme korostuu käyttäjälähtöisten arkisten ratkaisujen kehittäminen ja tutkiminen. Innovoimme yhdistäen talomme monitieteellistä, kansainvälisestikin korkeatasoista osaamista. Tieteellisen tutkimuksemme aiheita ovat mm. datan linkittäminen, avoimen datan hyödyntäminen, MyData sekä sähköinen liiketoiminta ja digitaalitalouden liiketoimintamallit.

Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskus ovat 2000-luvun alusta asti tehneet tiedon ja sen pitkäaikaissäilyttämisen tutkimus- ja kehittämistoimintaa Mikkelissä.

Kesällä 2015 toimintansa aloittanut Digitalia syventää aiempaa yhteistyötä. Se tähtää osaksi laajempia kotimaisia ja kansainvälisiä digitaalisuuden ja tiedon tutkimuksen verkostoja.

Lisää käytettävyyttä digitaaliseen tietoon

Digitaliassa tutkitaan ja kehitetään digitaalisia aineistoja koskevia ratkaisuja, jotka hyödyttävät niin julkista sektoria, yrityksiä, muistiorganisaatioita kuin kansalaisten arkea.

Painopisteitä ovat tiedonhallinnan ja -keruun menetelmät ja työkalut sekä digitaalisen säilyttämisen menetelmät ja välineet. Keskeinen osa Digitaliassa tehtävää käytännön työtä on digitaalisten aineistojen käytettävyyden parantaminen, esimerkiksi etsimällä automaattisesti erilaisia sisältöjä.

Digitalia tutkii ja soveltaa älykkäitä ja oppivia ratkaisuja, joiden avulla voidaan käsitellä suuria datamassoja.

Data on vasta raaka-ainetta

Maailmassa syntyy joka hetki valtavia määriä dataa. Kansalaisen arjessa tyypillisiä esimerkkejä ovat maksutapahtumat kauppojen kassoilla ja aktiivisuusrannekkeiden tekemät mittaukset. Kuitenkin vain pieni osa datasta on informaatiosisällöltään ainutlaatuista, sillä eri järjestelmiin tallentuu myös päällekkäisiä tietoja.

Haasteena on, että datasta tulisi tunnistaa ihmisten toiminnan kannalta mielekkäät ja hyödylliset osat. Data onkin ensin muutettava ymmärrettäväksi ja hyvin kuvailluksi tiedoksi, jonka alkuperä, merkitys ja ominaisuudet tunnetaan.

Digitalia kehittää menetelmiä tiedon automaattiseen keräämiseen, luokitteluun ja rikastamiseen. Lisäksi kartoitetaan tapoja, joilla kansalaiset ja yritykset voivat paremmin hallita omaa digitaalista tietoaan ja yhdistää näitä muihin rekistereihin.

Arvokas tieto esiin massasta

Tärkeitä konkreettisia pilottiaineistoja Digitaliassa ovat digitaalisen viestinnän arkistot, digitoidut suomalaiset sanomalehdet ja julkisen sektorin päätösasiakirjat. Tavoitteena on, että kehitettävät menetelmät ovat hyödynnettävissä myös muilla vastaavilla aineistoilla.

Laajoista sähköpostiarkistoista seulotaan esiin olennainen tieto, digitaaliset pdf-asiakirjat jaetaan pienempiin osiin asiasisällön perusteella ja mahdollistetaan henkilötietojen anonymisointi. Asiakirjoihin lisätään tunniste- ja kuvailutietoja, jotka helpottavat aineiston jatkokäyttöä.

Sanomalehtiaineiston käytettävyyttä parannetaan Kansalliskirjaston johdolla koneoppimisen menetelmin. Artikkeleita voidaan poimia automaattisesti tekstimassasta ja mahdollisesti myös tehdä tiivistelmiä.

Digitaliassa tehdään digitaalisen humanismin tutkimusta yhteistyössä mm. historiantutkimuksen kanssa ja luodaan uusia tapoja seuloa uutta tietoa aikaisemmin jäsentelemättömästä aineistosta. Samalla yhdistely toisiin aineistoihin ja muihin konteksteihin helpottuu.

Tiedon koko elinkaari huomioon

Digitalisointi ei ole niin yksinkertaista kuin usein oletetaan. Uusien teknologisten ratkaisujen innoittamana saattaa unohtua tiedon pitkäaikaissäilytyksen tarve ja sen todelliset kustannukset. Digitaalisen viestinnän aikajänne on tyypillisesti lyhyt – esimerkiksi Twitter-viestin keskimääräinen vaikuttavuusaika lasketaan minuuteissa.

Toisessa ääripäässä ovat viralliset asiakirjat, joiden säilytysaika mitataan kymmenissä vuosissa, ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät aineistot, jotka säilytetään ikuisesti.

Digitaalisen pitkäaikaissäilytyksen kehittäminen edellyttääkin erilaisten säilytysmedioiden, tiedostomuotojen ja säilytysalustojen testausta. Digitalia edistää digitaalisen tiedon siirtämistä vanhentuneilta alustoilta ja medioilta uusiin. Pilottiaineistoilla tehtävä automaattisten sisältökuvausten tuottaminen tukee myös erilaisten asiakirjojen hallintaa.