Kampuspastorilta: Erilainen samanlainen

Kulttuurien välisen viestinnän emerita professori Liisa Salo-Lee on vauhdissa. Maat, aiheet ja esimerkit vilahtelevat vauhdilla hänen luennollaan monikulttuurisesta osaamisesta. Äsken kuultiin kohtaamisista taksissa Nepalissa, kohta ollaan jo Etelä-Amerikassa. Mutta nyt, juuri nyt, olemme Mikkelin ammattikorkeakoululla.

Mikä on tärkeää kohtaamisissa ja kansainvälisyydessä täällä? Tätä kysymystä usein oppilaitospappinakin pohdin. Liisa Salo-Lee puhuu nöyryydestä ja halusta ymmärtää ja oppia uutta. Jokainen ihminen, jonka kohtaa, on samanlainen ja erilainen. Sitä erilaisuutta ei pidä pelätä.

Erilaisuutta voi olla ikä, kansalaisuus, sukupuoli, kulttuuri, ihonväri, uskonto ja moni muuta asiaa. Erilaisuutta täällä riittää. Mahtavaa! Joka päivä saamme kohdata jotain uutta.

Erityisen samaa meillä on ihmisyytemme

Emerita professori Liisa Salo-Lee viraili Mamkissa marraskuussa osana Multiculturalism in studies and working life -kurssia. Kuva: Kati Hoffren.

Mutta kyllä samanlaisuuttakin riittää. Kun lapsi, 10 vuotta, lähti aamulla kouluun, hän huomasi, että kaverilla oli samanlainen takki kuin hänellä. ”Jes, me olemme nyt samikset!”

Mamkillakin löytyy niitä ”samiksia”, joilla on samanlaiset vaatteet ja aatteetkin, mutta erityisen samaa täällä meille kaikille on ihmisyytemme.

Dialogista osaamista voi kehittää

Liisa Salo-Leen peruslähtökohta kulttuurien välisessä viestinnässä on, että se on jatkuvaa oppimista. Meidän täytyy oppia viestimään toisten kanssa, jotka ovat sekä samanlaisia että erilaisia kuin me.

Oppiminen tapahtuu parhaiten dialogissa ja dialogista osaamista voi kehittää. Dialogi ei ole vain pinnallista keskustelua. Se on tietoisuutta siitä, mitä itse ajattelen ja haluan toiselle viestiä, ja sen kuulemista (ei vain kuuntelemista), mitä toinen minulle viestii.

Tämä ei ole aina helppoa. Varsinkin, kun Salo-Leen mukaan kulttuurienvälisessä viestinnässä ratkaisevaa ei ole se mitä näytät tai sanot, vaan se miten näyttämäsi nähdään ja miten sanomasi kuullaan.

Vapaita, aikuisia olentoja

Olen erittäin iloinen luennon rohkaisevasta viestistä, että voimme oppia ja kehittyä. Kyse on paljolti siitä, haluammeko oppia. Ja siitä, kunnioitammeko toista ihmistä.

Luennoitsijamme lainasi Libanonista Ranskaan muuttaneen kirjailijan Amin Maaloufin ajatusta:” Toisen kunnioittaminen on sitä, että puhuu hänelle kuin täysivaltaiselle ihmiselle, vapaalle ja aikuiselle olennolle eikä niin kuin epäitsenäiselle olennolle, joka kuuluu yhteisöönsä niin kuin maaorja maahansa.”

Sen helpottamiseksi, että opimme kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen, on tärkeää, että on hyvä ilmapiiri, jossa oppimista voi tapahtua. Siihen voimme jokainen vaikuttaa.

Ohjenuorana halu oppia ja toisen lähestyminen avoimesti

Kulttuurinen nöyryys oli minulle uusi ilmaisu emerita professorin luennossa, mutta sen selitys ei yllättänyt. Kulttuurinen nöyryys on halua oppia ja lähestyä toista ihmistä avoimesti.

Sitä voisi varmaan kutsua myös lähimmäisenrakkaudeksi. Siltä pohjalta on hyvä iloisesti jatkaa kansainvälistyvää matkaa, erilaisina samanlaisina.