Verkostoitumista, osaamisen suhteuttamista ja flow-kokemuksia tieteellisissä kv-konferensseissa

Pärjääminen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kilpailussa edellyttää ammattikorkeakouluilta kansallisia ja kansainvälisiä huippuverkostoja. Myös oma osaaminen on pystyttävä suhteuttamaan kansainvälisesti ja määriteltävä rooli omalle toiminnalle osana verkostoa. Tieteelliset konferenssit tarjoavat tähän erinomaisen mahdollisuuden.

Ammattikorkeakouluissa tehdään nykyisin paljon aluekehitystä laajemmin sovellettavaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Tämä perustuu osaltaan tutkimuksellisuuteen, joka on mukana yhä vahvemmin kaikessa ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan kokeilut ja pilotoinnit vaativat kokonaisvaltaisen kehittämisen pohjaksi vahvaa tietoa ja tieteellisen ajattelun lähtökohtia.

Tutkimuksellisuuden vahvistuminen avaa mahdollisuuksia yhä useammin myös tieteellisesti kilpailtuun tutkimus- ja kehittämisrahoitukseen. Suomen Akatemia, strategisen tutkimuksen rahoitus ja tieteellistä tutkimusta tukevat säätiöt, puhumattakaan kansainvälisistä rahoituskanavista, esimerkiksi EU:n Horisontti 2020 -ohjelmasta, ovat myös ammattikorkeakoulujen rahoitusmahdollisuuksia.

Vahvoissa verkostoissa kaikki täydentävät toisiaan

Ammattikorkeakoulun kansainväliset verkostot ovat rakentuneet ensisijaisesti koulutuksellisen yhteistyön lähtökohdista. Tälle perustalle voidaan luoda myös TKI-toiminnan verkostoja, mutta se ei välttämättä ole suorin tie laadukkaan tutkimuskonsortion aikaansaamiseksi. Verkostojen rakentumisessa keskeistä on se, että eri toimijoiden asiantuntijuus täydentää toisiaan.

Verkostojen rakentaminen konferensseissa on tehokasta. Jo ennakolta on määritelty se, mihin teemoihin konferenssissa keskitytään ja esiintyjäehdotuksista on valittu vain parhaat. Esiintyjät ovat myös esityksiä valmistellessaan määritelleet sen, millaista tutkimuksellista asiantuntijuutta he haluavat itsestään tuoda esille.

Osallistujat puolestaan voivat valita jo ennakolta, ketä haluaisivat kuulla ja kenen kanssa keskustella verkostoitumista edistääkseen. Näin verkostoa on mahdollista rakentaa aidosti asiantuntijuuksien varaan eikä esimerkiksi hankekuulutukseen liittyvän kiinnostuksen perusteella, mikä on yleistä vaikkapa Horisontti 2020-hakujen esittely- ja verkostoitumistilaisuuksissa.

Tieteelliset konferenssit oman osaamisen mittapuina

Verkostojen rakentumisessa ydinosaamisen määrittely on lähtökohta – osaamista tarjotaan muille osaksi heidän verkostoaan ja toisaalta osaamista etsitään oman verkoston kattavuuden lisäämiseksi. Tieteelliset konferenssit tarjoavat mahdollisuuden altistaa oma tutkimus ja tiedontaso kysymyksille ja keskustelulle.

Keskustelussa joutuu selkeyttämään ja kirkastamaan myös itselle sitä, mikä on omaa ydinosaamista ja varsinaista asiantuntijuutta. Parhaimmillaan keskustelut johtavat nk. jaettuun kognitioon, joka toimii vahvan verkoston rakennusaineena ja verkostoa yhdessä pitävänä voimana.

Toki antautuminen keskusteluun vaatii rohkeutta astua ulos omalta mukavuusalueelta, mutta yleensä konferenssista tuliaisina tuotu flow hautaa alleen epämukavuusalueelle hyppäämisen haasteet. Tuliaisina on ennen kaikkea uusia ajatuksia oman asiantuntijuuden edelleen kehittämiseksi.

Tuliaisina uusia ajatuksia ja varmuutta suunnata kohti tulevaa

TKI-toiminnan kansainvälistymiseen ja verkostoitumiseen liittyviä ajatuksiani testasin osallistuessani UNESCON järjestämään monialaiseen Anticipation-konferenssiin Trentossa, Italiassa marraskuun alussa. Konferenssin tarkoituksena oli tarjota foorumi tulevaisuudesta ja ennakoinnista sekä tulevaisuudentutkimuksen tietoperustasta ja menetelmällisestä kehittämisestä kiinnostuneille eri alojen tutkijoille ympäri maailman.

Konferenssissa käsiteltiin tulevaisuusorientoituneesti teemoja mm. tekniikasta ja teknologiasta, designista ja arkkitehtuurista, taloudesta, psykologiasta, hyvinvoinnista, kasvatuksesta ja koulutuksesta sekä maahanmuutosta. Laajasta ohjelmasta valitsin esityksiä, joissa perehdyttiin mm. ihmisyyden, ruuan ja ravitsemuksen, nuorten ja neurotieteisiin nojaavan hyvinvoinnin tulevaisuuteen.

Omista ympyröistä irrottautuminen tarjoaa mahdollisuuden tarkastella asioita nk. helikopteriperspektiivistä. Tämä on osaltaan konferensseihin osallistumisen parasta antia. Omaa ja omaa yksikössä tehtävää tutkimus- ja kehittämistyötä saa suhteutettua paremmin, kun sitä tarkastelee kauempaa. Toisaalta virkistäviä uusia näkökulmia tulevaisuuden kehittämistyölle tarjosivat esimerkiksi esitykset ihmisyyden tulevaisuudesta, tulevaisuustiedon hyödyntämisestä opiskelijoiden elämänhallinnan edistämisessä tai neurotieteiden soveltamisesta hyvinvoinnin tukemisessa.

Kestävän hyvinvoinnin TKI-toiminta kansainväliselle huipulle

Kestävän hyvinvoinnin TKI-toiminnan teemoja on kehitetty Mamkissa jo useamman vuoden ajan. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen; nuoret, syrjäytymisen ehkäiseminen ja osallisuus; ravitsemis- ja matkailupalvelut sekä hyvinvointiteknologiat -teemojen tutkimuksellinen kehittäminen kansainväliselle tasolle vaatii valmiuksia analysoida ja arvioida tehtyä työtä, uskallusta irrottautua ja kykyä havaita uusia mahdollisuuksia. Kauas katsova tulevaisuudentutkimus tarjoaa näkökulmia tällaiseen nostamalla keskusteluun vielä kaukaiselta tuntuvia visioita tai utopioita.

Painoalallamme on jo useita asiantuntijoita, jotka ovat mukana erilaisissa kansainvälisissä verkostoissa. Kansainvälinen TKI-toiminta vaatii kuitenkin erityistä panostusta – osaaminen ja sen suhteuttaminen kv-hankeverkostoiksi on erilaista kuin alueellisen tason TKI-toiminta. Koska osa asiantuntijuudesta on jo sillä tasolla, että olemme ja voisimme olla haluttu partneri, on hyvä käydä keskustelua myös siitä, missä ja minkä teemojen osalta tähän myös panostetaan.

Verkostoiden ylläpitäminen ja konsortion yhteisen asiantuntijuuden ja toiminnan kehittäminen vaatii aikaa. Se on kuitenkin välttämätöntä, jos haluamme olla mukana kehittämässä kansainvälisestikin arvostettua kestävän hyvinvoinnin tutkimusta ja kehittämistä.