Työelämäprojekteissa oppii myös opettaja

Ympäristöteknologian koulutusohjelmassa on jo kolmena keväänä järjestetty usean eri opintojakson paketti, jossa opiskelija pystyy suorittamaan vaihtoehtoisia ammattiopintoja 5-15 op erilaisissa työelämälähtöisissä projekteissa. Projektiaiheet opettajat ovat keränneet pääasiassa paikallisilta yrityksiltä ja sidosryhmiltä.

Tänä vuonna tarjolla oli ennätysmäärä projekteja, 31 eri aihetta. Aiheet vaihtelivat jätteiden koostumusselvityksistä elintarvikkeiden säilyvyysselvityksiin ja melun mittaamisesta antibioottien vaikutuksista lannan metaanituottoon.

Osa työelämäprojekteja tarjoavista yhteistyökumppaneista on pysynyt samana kaikki vuodet, mutta joka vuosi olemme saaneet mukaan uusia toimijoita ja siten laajennettua tarjolla olevien projektien valikoimaa. Uusia kumppaneita on löytynyt opettajien henkilökohtaisten suhteiden kautta.

Pitkä prosessi opettajille ja ohjaajille

Vaikka itse projektikevät kestää opiskelijoille vain kaksi jaksoa keväällä, vaatii se osallistuvilta opettajilta laajat taustatyöt ja tekemisen aikaisen ohjauksen. Neuvottelut kevään projektiaiheista käydään työelämäedustajien kanssa jo edellisenä syksynä. Aihelistan valmistuttua pidetään ”opetapaamisia”, joissa suunnitellaan miten opintojaksot viedään käytännössä läpi, päivitetään moodle-pohja ohjeineen ja pidetään opiskelijoille infot aikatauluista ja sisällöistä.

Opiskelijat valitsevat kolme eniten itseään kiinnostavaa aihetta. Valintojen pohjalta opettajat jakavat opiskelijat ryhmiin, antavat heille aiheet ja nimeävät ohjaavat opettajat. Ympäristölaboratorio on keskeinen oppimisympäristö. Laboratoriohenkilökunta auttaa eri opiskelijaryhmien töiden ohjauksessa ja näytteenottovälineiden valmistelussa.

Toteutusvaiheessa jakson ollessa käynnissä jokaisella ohjaavalla opettajalla on tietty ohjausaika, jolloin hän vastaanottaa opiskelijoita ja auttaa heitä heidän kysymyksissään ja ongelmissaan. Lisäksi laboratoriossa on ohjaava henkilö aina paikalla kun siellä työskennellään.

Tuskien kautta voittoon

Työn tilaajalla on yleensä jokin käytännön ongelma tai muuten tekemätön työ johon haetaan apuvoimia opiskelijoista. Pystyäkseen ohjaamaan tällaisia töitä, joutuu opettajakin laittamaan itsensä ”likoon”. Samalla saa päivitettyä omat tietonsa ajan tasalle tai jopa opettelemaan ihan uusia asioita.

Tänä keväänä on saatu selville muun muassa miten vanha turvetuotantoalue on vaikuttanut alueen vesistöön, kuinka hyvä hygienia on uimahalleissa Savonlinnan alueella ja millaisia ovat kaatopaikan suotovedet.

Ohjaajan tuntemukset monien projektien kohdalla ovat usein synkimmän epätoivon värittämiä keskeneräisten projektien äärellä. Mutta ennen kuin kesä on tullut, löytyy irrallisille palikoille järjestys ja paikkansa. Päätösseminaarissa, jossa opiskelijat esittelevät kevään tuotoksensa, monesti ihmettelee kuinka upeita lopputuloksia opiskelijat saavuttavat. Monen opiskelijan kohdalla huomaa, että kasvu ja kehittyminen kohti asiantuntijuutta ovat ottaneet ison harppauksen.