Hyvinvointi nousee tärkeäksi talouskriisin keskelläkin
Uusi eurooppalainen kasvustrategia pohjautuu hyvinvointiin ja huippututkimukseen.
Hyvinvointia peilataan usein siihen, millaiseksi yhteiskunta on sen määrittänyt. Yksinkertaisimmillaan sitä mitataan työllisyydellä, koulutuksella tai sairastavuudella.
Kun puhutaan elämänlaadusta, meidän omat kokemuksemme hyvinvoinnista ja onnellisuudesta ovat vähintään yhtä tärkeitä. Terveysdiskurssi on saanutkin uusia sisältöjä, kun sairauksien sijaan on alettu korostaa kykyämme sopeutua sosiaalisiin, fyysisiin ja psyykkisiin haasteisiin (Huber yms. 2011).
Yksilön elämän tasapaino ja oma vastuu korostuvat myös silloin, kun hyvinvoinnille rakennetaan kestävää pohjaa. Yhteiskunnan näkökulmasta kestävä hyvinvointi perustuu paitsi jokaisen yksilön toimintakyvyn ja terveyden edistämiseen, myös tasapuoliseen ja osallistavaan kohteluun. Tähän tähtäävät niin EU:n politiikka kuin useat kansalliset ja alueelliset strategiat.
Euroopan menestys perustuu tulevaisuudessakin hyvinvoinnille
Euroopan menestys on perustunut hyvinvoinnin edellytysten turvaamiseen ja yhteistyöhön. Syvenevä talouskriisi on haastanut nämä peruspilarit. Välittömien toimenpiteiden tarve on ilmeinen, sillä terve ja hyvinvoiva väestö nähdään EU-politiikoissa edelleen kasvun edellytyksenä.
Euroopan kasvustrategia, Eurooppa 2020, on visio sosiaalisesta markkinataloudesta. Sen saavuttamista tukevat kolme strategista prioriteettia: älykäs kasvu, kestävä kasvu ja osallistava kasvu. Strategian avulla pyritään rakentamaan yhteiskunta, jossa muutosten ennakointi ja hallinta on mahdollista sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta.
Kasvun rakentamisessa käytetään apuna tutkimusta, Horizon 2020 -puiteohjelmaa. Sen avulla eurooppalaista huippututkimusta ja kehittämistoimintaa tuetaan noin 70 miljardilla eurolla vuosina 2014–2020. Yli kolmannes rahoituksesta kohdennetaan yhteiskunnallisten haasteiden voittamiseen.
Myös koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan yhdistäminen, niin kutsuttu Knowledge Triangle, on välttämätöntä Euroopan kilpailukyvyn lisäämiseksi. Keskeistä on verkostoyhteistyö, osaamisen vaihto ja hyvien käytänteiden levittäminen. Pienemmässä mittakaavassa näitä toimenpiteitä voidaan soveltaa alueiden hyvinvoinnin edistämisessä. Etelä-Savossa erityistä huomioita vaativat muun muassa väestön ikääntyminen, huoltosuhde ja sairastavuus.
Ammattikorkeakouluilla on kehittämistyössä keskeinen vastuu. Niiden tulisi kuitenkin lisätä näkyvyyttä ja yhteistyötä toimintaympäristössään (Maassen ym. 2012).
Mikkelin ammattikorkeakoulu luo kestävän hyvinvoinnin edellytyksiä tuottamalla alueelleen koulutusta, työtä, tutkimustietoa, kehittämistoimenpiteitä ja palveluja. On tunnistettava ja ennakoitava asiat, joihin pitää ja voidaan vaikuttaa. Hyvinvoinnin kestävä perusta muodostuu kuitenkin vasta sitten, kun varmistetaan sekä aktiivinen osallisuus että kollektiivinen vastuu.
Lähteet
- Huber M, Knottnerus JA, Green LW et al. How should we define health? BMJ 2011;343:d416
- Maassen P, Kallioinen O, Keränen P et al. From the bottom up. Evaluation of RDI activities of Finnish Universities of Applied Sciences. Publications of the Finnish Higher Education Evaluation Council 7:2012
