Talvimaisema Kanganiemeltä Etelä-Savosta.Hyvinvointi, rakenteet ja yksilön vastuu
Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan idean takana on maassamme tällä hetkellä historiallisen suuri kannatus. Tuntuu etäiseltä ajatella, kuinka kiivas poliittinen väittely Suomessa 1970-luvulla käytiin, kun koulutuksen tasa-arvoa peruskoulu-uudistuksen myötä haluttiin laajentaa.
Vaikka hyvinvointiyhteiskunnan perusideaa ei nykyisin juuri kyseenalaisteta, on julkinen keskustelu aiheesta huolten sävyttämää. Kantavatko kansalaiset tarpeeksi omaa vastuuta hyvinvoinnistaan? Miten kestävyysvaje kurotaan umpeen? Pitääkö palveluita karsia vai verotusta kiristää?
Huolipuheesta huolimatta rakenteiden uudistaminen, on sitten kyse esimerkiksi kuntarakenteesta tai sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä, tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
Mikäli nykyistä järjestelmää ei olisi aikaan luotu, tehtäisiinkö sama uudelleen? Luultavasti joissain tapauksissa vastaus on myönteinen. Näin on esimerkiksi kansainvälisessä Pisa-vertailussakin ansioituneen peruskoulun kohdalla. Mutta entä kuinka moni kansalainen vakavissaan haluaisi piirtää juuri nykyisen kaltaisen kuntakartan, jos saisi aloittaa puhtaalta pöydältä?
Koska ihmisten hyvinvointia koskevia valintoja joka tapauksessa tullaan tekemään, on tärkeää tavoitella oikeudenmukaisuutta. Mutta mistä saisimme vaa´an, jolla punnita, ovatko ratkaisut oikeudenmukaisia?
Hyvää osviittaa saa yhdysvaltalaisen yhteiskuntafilosofi John Rawlsin pohdinnoista. Hän nimittäin haastaa miettimään tilannetta, jossa järkevät, mutta samalla myös omista eduistaan huolta pitävät ihmiset saisivat päättää uuden, hyvän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan keskeisistä pelisäännöistä.
Jotta oman edun tavoittelu ei tekisi yhteisten periaatteiden löytämistä mahdottomaksi, niistä on sovittava tietämättömyyden verhon takana. Päätöksiä tekevät yksilöt eivät siis tiedä, keitä he itse asiassa tulevat uudessa yhteiskunnassa olemaan. He eivät tiedä omaa asemaansa, lahjojaan, varallisuuttaan, terveyttään, sukupuoltaan, vakaumustaan tms. Kaikki ovat näin ollen päätöstä tehdessään tilanteessa, jossa reilu peli kannattaa.
Ensimmäiseksi periaatteeksi nousee vapaus. Tietämättömyyden verhon takana löytyy yksimielisyys siitä, että tulevassa yhteiskunnassa yksilöllä pitää olla mahdollisimman laaja vapaus toimia, valita ja tavoitella onneaan. Yksilö ei kuitenkaan saa käyttää omaa vapauttaan toisten vastaavan oikeuden polkemiseen. Kukin saa esimerkiksi valita vakaumuksensa, mutta ei sen nimissä pakottaa muita uskomaan samalla tavalla.
Toinen keskeinen periaate liittyy sosiaalisiin ja taloudellisiin eroihin yhteiskunnassa. Tietämättömyyden verhon takana päädytään siihen, että ne voidaan hyväksyä, mutta ei noin vain. Ensinnäkin yhteiskunnallisten asemien tulee olla avoimia ja kaikkien tavoiteltavissa.
Toiseksi , taloudelliset erot esimerkiksi palkoissa ovat hyväksyttäviä vain, mikäli näin menetellen tilanteesta hyötyvät myös yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevat, esimerkiksi verotuksen keinoin.
Yksilön vapaus ja oma vastuu ovat näin yhdistettävissä yhteiskunnan takaaman mahdollisuuksien tasa-arvon kanssa.
On syytä silloin tällöin pysähtyä miettimään, millaisista hyvinvointipalveluista haluaisin pitää kiinni ja myös maksaa niistä tilanteessa, jossa joutuisin tekemään omat valintani tietämättömyyden verhon takana.
Hei!
Vuoden 2014 ensimmäisen REaD-lehden teemana on hyvinvointi. Lehti keskittyy Mamkin hankkeisiin, jotka luovat hyvinvointia esimerkiksi vahvistamalla yhteisöllisyyttä, turvallisuutta ja kehittämällä yritystoimintaa.
Tuttuun tapana lehdessä on mukana myös opiskelijoiden artikkelit.
Voit kertoa mielipiteitä artikkeleista ja lähettää vinkkejä juttuaiheista. Se onnistuu lähettämällä kommentti artikkelin lopussa olevan kommenttikentän kautta.
Hyviä lukuhetkiä!
Toivottaa REaD-lehden toimitus