Hyvän elämän jäljillä

Hyvän elämän filosofia (2015) on kooste Ilkka Niiniluodon ajattelusta kolmen vuosikymmenen ajanjaksolta.

Niiniluoto jatkaa esseissään suomalaisista filosofeista erityisesti Eino Kailan, Erik Ahlmanin ja Georg Henrik von Wrightin luomaa perinnettä avaamalla näkökulmia hyvän elämän perimmäisiin kysymyksiin tieteellisen ja humanistisen ihmiskäsityksen pohjalta.

Niiniluoto kuvaa lähtökohtaansa optimistiseksi: ihmisen olemisen ydin on tiedostaa itsensä ainutkertaisena yksilöllisenä olentona. Ihmisen työn tulokset säilyvät jälkipolville – hyvässä ja pahassa. Sen vuoksi ihmisellä on vastuuta itsestään, lähimmäisistään ja ympäristöstä.

Esseet jäsentävät hyvän elämän teemaa hyvinkin erilaisista näkökulmista. Sijansa saavat erilaiset ihmiskäsitykset, oppiminen ja etiikka. Niissä pohditaan myös muun muassa terveyden ja työn merkitystä sekä ihmisen elämänkaarta ja ihmisarvoista elämää.

Aatehistoriasta ammentaen Niiniluoto lähestyy esimerkiksi liikunnan merkitystä yhtenä hyvän elämän tekijänä. Liikunta on parasta (flow) silloin, kun se on Aristoteleen tarkoittamassa mielestä praksista, puhdasta iloa tuottavaa itseisarvoista toimintaa. Liikunnassa ei kilpailla mitaleista.

Elinikäisen oppimisen idean Niiniluoto puolestaan löytää jo Snellmanin poleemisesta kirjoituksesta Akateemisesta opiskelusta (1840): ”sivistys ei pääty kouluun tai johonkin tiettyyn tutkintoon, vaan koko elämä on sitä koulua, jossa yksilö muokataan ihmiseksi, ja itse tämä sivistysprosessi muodostaa sen, mikä ihmisessä on ihmistä.”

Mikkelin ammattikorkeakoululla on erityinen vastuu hyvän elämän edistämisestä Etelä-Savon maakunnassa. Tässä Readin numerossa kerrotaan 15 esimerkin kautta tästä kehitystyöstä. Ammattikorkeakoululla on käynnissä tällä hetkellä kaikkiaan 70 eri alojen kehittämishanketta yhdessä yritysten, kuntien ja kehittäjäorganisaatioiden kanssa.