Mielekäs arki on myös antoisa oppimisympäristö

Ajatus arjesta oppimisen ja kehittymisen tilana ei ole millään tapaa uusimman oppimistutkimuksen löydös, vaan kyse on pikemminkin vanhasta viisaudesta elämän opettavasta ja koulivasta luonteesta. Kuitenkaan heräämistä uuteen arkeen ja työpäivään ei useinkaan mielletä heräämisenä uuteen oppimisympäristöön, vaikka jokainen meistä on aina illalla aamua kokeneempi.

Arkisessa elämässä meillä jokaisella on paljon oppimisen mahdollisuuksia. Usein kuitenkin monet arkea ylläpitävät rutiinit sumentavat oppimisen, jos rutiineita ei millään tapaa kyseenalaisteta tai arvioida uudelleen. Paljon elämässään kokenut ei siten tarkoita välttämättä paljon oppinutta, mikäli kokemuksella ei ole merkitysyhteyttä elämässä ja sitä koskevassa ymmärryksessä. Kokemuksia tuottanut ympäristö ei ole näin ollen täyttänyt teoreettisesti ajatellen oppimisympäristön piirteitä.

Arkisesta toimintaympäristö nähdään tutkimuksessa oppimisympäristönä silloin, kun sosiaalisessa kontekstissa toimiminen tuottaa suhteellisen pysyvää kehittymistä, inhimillisen tiedon varmentumista ja toimintakyvyn parantumista jollain erityisellä alalla, jota ainakin työ edustaa.

Työelämä oppimisympäristönä

Työ ja työyhteisö luovat sosiaalisen kehyksen yksilölliselle ja yhteisölliselle oppimiselle. Työ näyttäytyy näin oppimisympäristönä, jossa työn luonne määrittää oppimisen puitteet, laadulliset piirteet ja tiedon sisällöt. Käytännössä voisi sanoa ihmisen muotoutuvan siten työkokemusten kautta oppimisympäristönsä näköiseksi.

Työelämätutkimuksessa oppiminen on nähty tärkeänä osana työn mielekkyyden ja työhyvinvoinnin tavoittelun keinona. Monet työelämän laatua parantavat seikat voidaan nähdä tuloksena hyvästä oppimisympäristöstä. Näitä ovat esimerkiksi tilaisuus käyttää ja kehittää kykyjä työssä, edetä uralla, kehittää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kokea työn ennustettavuutta ja säännönmukaisuutta, kokea elämäntilanteen tasapainoa sekä nähdä työn yhteiskunnallinen merkitys. Kyse ei ole vähemmästä kuin elämän merkityksellisyyden kokemisesta.

Oppimisympäristö on osin yksilöllisesti koettua

Aiemmin tekemässäni kuntatyötä koskevassa tutkimuksessa havaitsin työtä oppimisympäristönä koskevien kokemusten ja käsitysten voivan vaihdella suuresti saman työyhteisön sisällä ja myös samankaltaisissa työtehtävissä toimivilla. Näitä varsin yksilöllisiä käsityksiä työn opettavaisesta luonteesta on mahdollista jäsentää teoriapohjaisesti viiteen oppimisympäristöulottuvuuteen. Näitä ovat: mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen, työn yhteisöllisyyden kokeminen, työhön sitoutumisen luonne, työyhteisön vuorovaikutuksen luonne ja työssä vaadittavat osaamisen muodot. Havaitut ulottuvuudet olivat suurelta osin työyhteisöissä tiedostamattomia, julkilausumattomia, työyhteisön kulttuurin ja toimintakäytänteisiin perustuvia.

Työ yksilöllisenä ja yhteisöllisenä toimintana

Jokaisessa työssä on yksilöllinen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Työn yksilöllisessä ulottuvuudessa korostuivat tutkimuksessa mahdollisuus toteuttaa ammatillista kehittymistä omista kehittymistavoitteista ja ammatillisista lähtökohdista käsin itsenäisesti. Nämä oppimisympäristössä mahdollistuvat kehittymistavoitteet olivat usein luonteeltaan asiantuntijuutta syventäviä, erityisosaamista vaativia ja niistä oli mahdollista koostaa osaamisprofiilia vahvistava kokonaisuus.

Oppimisympäristön yhteisöllinen luonne puolestaan näyttäytyi asiantuntijayhteisön osallisuutena, jossa korostui toisaalta itsenäisesti toimivien asiantuntijoiden kollegiaalisuus työyhteisön sisällä toisaalta taas verkostoituminen alueellisesti ja kansallisesti, osin myös kansainvälisesti. Työhön sitoutuminen oli tällöin ammatillisesti vahva, mutta se ei välttämättä tukenut työyhteisön kollektiivista osaamista oppivan organisaation näkökulmasta. Yksinkertaistettuna voisikin tällä perusteella väittää, että asiantuntijaorganisaatioissa piilee vaarana organisaatioiden yhteisen osaamisen olevan yksilöiden yhteenlaskettua osaamista pienemmän.

Työn mielekkyyttä voi vahvistaa oppimisnäkökulmalla

Henkilöstön kehittämisen ja henkilöstöjohtamisen kannalta työn tarkastelu oppimisympäristönä avaa näköalan työn mielekkyyden vahvistamiseen ja monipuolistamiseen. Tämä edellyttää oppimisympäristön piirteiden tuomista keskusteluun työyhteisössä esimerkiksi reflektoimalla yhteisön toteuttaman työn ydintä tai merkityksellisyyttä työntekijöiden elämässä. Käytännössä kyse on oppimisympäristön fyysisten puitteiden taustalta olevien ja usein vaikeasti havaittavien psykososiaalisten ulottuvuuksien tietoiseksi tekemistä, jotka viimekädessä määrittävät mielekkyyden kokemisen työssä.

Tällaiset oppimisympäristötekijät ovat työyhteisön kehittämiskohteina taloudellisesti edullisia ja niihin on poikkeuksellisen helppo henkilöstön kehittämisellä puuttua. Tiivistetysti voidaan todeta, että työtä oppimisympäristönä kehittämällä on mahdollista varmistaa mielekäs työ ja sen myötä parantaa merkittävästi työntekijöiden kokemaa työhyvinvointia ja asettaa työ oikeaan merkityssuhteeseen elämässä.