Muutos vaatii aina uuden oppimista

Hyvinvoinnin kehittämisen keskiössä on aina ihminen. Siksi monialainen tieto ja tutkimus ihmisen käyttäytymisestä, oppimisesta ja suhtautumisesta muutoksiin luo pohjan kehittämiselle.

Yksittäisen ihmisen hyvinvointi ja sen kehittäminen tunnistetaan lähtökohdaksi yhteiskunnan hyvinvoinnille ja sen kilpailukyvylle.  Muutoksen tarve voi kohdistua yksittäisen ihmisen elintapoihin tai kokonaisen organisaation toimintamallien uudistamiseen. Taustalla on vaatimus siitä, että hyvinvoinnin edistämiseksi ihmisen on opittava toimimaan jotenkin toisin.

Maakunnallisesti panostaminen hyvinvoinnin edistämiseen on perusteltua. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman, alueellisen terveys ja hyvinvointitutkimuksen mukaan eteläsavolaiset kokevat terveytensä koko muuta maata useammin keskinkertaiseksi tai huonoksi. Liikkumattomuus, ylipainoisuus, alkoholin liikakäyttö, yksinäisyys ja jaksamattomuus työelämässä ovat merkittäviä eteläsavolaisia ongelmia.

Oppimalla hyvinvoivaksi

Yksittäisen ihmisen kohdalla hyvinvoinnin edistäminen vaatii usein oman elämän, elintapojen ja tottumusten tarkastelua. Onnistunut elämäntaparemontti vaatii tutkitusti vahvaa motivaatiota, kykyä oppia uutta ja muutoksen mahdollistavan ympäristön.

Motivaation rakentumisessa keskeistä on, että ihminen tiedostaa muutoksen tarpeen. Esimerkiksi tieto siitä, että ihminen kuuluu johonkin terveyttä uhkaavaan riskiryhmään, voi saada aikaiseksi vahvan halun elämäntapamuutokseen. Tärkeää on myös se, että ihminen itse uskoo vahvasti muutoksen vaikuttavan omaan hyvinvointiinsa myönteisesti. Myönteisyyden korostamisen takia hyvinvoinnin mittaamisessa tulisi käyttää entistä enemmän juuri hyvinvointia – ei pahoinvointia – mittaavia indikaattoreita. Toki myös myönteiset kokemukset tuottavat motivaatiota ja niille tulisi antaa entistä enemmän arvoa myös virallisessa hyvinvoinnin arvioinnissa.

Yhteisö oppimisen tukena

Motivaation säilymisen kannalta merkittävää on myös se, että ihminen uskoo itse pystyvänsä muuttumaan ja oppimaan uuden elämäntavan. Kannustavat esimerkit lähipiiristä tai samaan pyrkivä yhteisö auttavat motivaation säilyttämisessä. Jotta muutos mahdollistuu, on myös ympäristön – esimerkiksi läheisten tai työkavereiden – asenteiden ja normien tuettava muutosta ja uuden oppimista.

Sosiaalisen median merkitys hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä perustuu erityisesti siihen, että yksittäinen ihminen kokee kuuluvansa elämäntapamuutoksen hyväksyvään yhteisöön, joka tukee ja kannustaa samaan tavoitteeseen pyrkiviä. Yhteisesti jaetut kokemukset elämäntapamuutoksen myönteisistä vaikutuksista rohkaisevat luottamaan muutokseen myös omalla kohdalla. Digitaalinen seuranta tekee näkyväksi edistysaskeleet tavoitteen saavuttamisessa ja lisää luottamusta omaan kykyyn muuttaa toimintatapojaan ja oppia uusi elämäntapa.

Teknologia oppimisen tukena

Hyvinvointi- ja terveysteknologian käyttöön ottaminen ei sinällään edistä terveyttä ja hyvinvointia, mutta sen avulla on mahdollista saada ihminen tiedostamaan entistä konkreettisemmin esimerkiksi se, mitä omissa terveystottumuksissa tulisi muuttaa. Motivaation rakentumiseksi voidaan esimerkiksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa kehitetyn teknologian – älylinjaston – avulla auttaa hahmottamaan se, kuinka paljon lautasellinen ruokaa lounaslinjastosta oikeasti painaa tai kuinka paljon siinä on rasvaa, proteiineja ja hiilihydraatteja. Annoskokoja voidaan suhteuttaa myös omaan henkilökohtaiseen tavoitetasoon.

Samalla tavoin nyt trendikkäät aktiivisuusrannekkeet auttavat mittatiedon avulla tiedostamaan liikunnan määrän ja sitä kautta herättelevät käyttäjäänsä asettamaan tavoitteita. Kokemuksia voi selittää itselle parhain päin, mutta mitattu tieto mahdollista vertailun ja suhteuttamisen. Ihminen saa haluamansa tiedon välittömästi ja se auttaa oman toiminnan muuttamisessa. Teknologian opetuskäytön tutkimuksessa on todettu, että teknologia on ylivertainen välittömän ja kohdennetun palautteen antajana. Tämä pätee myös hyvinvointi- ja terveysteknologiassa.

Myös organisaatiot muuttuvat vain uutta oppimalla

Uusien toimintamallien oppiminen on keskeistä myös kehitettäessä uusia palveluja, palvelurakenteita ja -malleja. Organisaatioiden toimintatapojen muutoksessa pätevät samat lainalaisuudet kuin yksilön oppimisessa. Toimintojen, palvelujen ja palvelurakenteiden kehittämiselle täytyy olla nähtävillä selkeä syy, mikä motivoi yhteisön toimijoita tavoittelemaan yhteisesti jaettua päämäärää. Päämäärän selkeys, konkreettisuus ja yhteinen ymmärrys päämäärästä, tavoitteesta ja olemassaolosta ovat keskeisin tekijä uudistusten onnistumiseksi ja toimijoiden motivoimiseksi uuden oppimiseen.

Toimijoiden tulee myös uskoa uusien toimintatapojen parantavan asiantilaa ja heillä tulee olla usko siihen, että muutos on mahdollista sekä yksittäisten toimijoiden että yhteisöjen tasolla. Organisaatioilla tulee olla yhteinen näkemys ja tulkinta siitä, miten se on toiminut ennen, miten se toimii nyt ja miten muutos toteutetaan. Muutoksen tiedostamisen kannalta on tärkeää, että muutosta mitataan ja osoitetaan oppimisen mukanaan tuoma tuloksellisuus.

Mamk hyvinvoinnin kehittäjänä

Mikkelin ammattikorkeakoulussa olemme mukana kehittämässä eteläsavolaisten yksittäisten ihmisten hyvinvointia, mutta myös välillisesti kehittäen niitä palveluita, tuotteita tai palvelujärjestelmiä, joilla on yhteys yksilön mitatun tai koetun hyvinvoinnin paranemiseen. Kokemukset luovat pohjan erityisesti asiakaslähtöisten palvelujen kehittämiselle.

Kehittämistyö kohdistuu tällä hetkellä esimerkiksi ikääntyneen kotona asuvan omat tarpeet ja mieltymykset huomioivan ja kustannustehokkaan ruokapalvelujen toimintamallin kehittämiseen. Tässä monialaista oppimista vaativat erityisesti eri palvelusektoreiden yhteistyö ja teknologian käyttöönotto. Myös luonto- ja eläinavusteisen päivä- ja avotyötoiminnan kehittäminen vajaakuntoisille ja kehitysvammaisille henkilöille, mielenterveyskuntoutujille sekä ikäihmisille haastaa monia eri tahoja oppimaan uutta.

Kestävän hyvinvoinnin strategisina kehittämisen kohteina ovat erityisesti hyvinvointi- ja terveysteknologian omaehtoinen terveyden edistäminen sekä teknologiaa hyödyntävät ruokapalvelut ja digitaalinen elintarvikkeiden jäljitettävyys. Myös kansainvälisten hyviksi todettujen toimintamallien ottaminen käyttöön syrjäseutujen nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi vaatii uuden tiedon oppimista ja uusien toimintamallien omaksumista.

Vaikka kehittämistyötä kohdennettaisiin yksittäiseen ihmiseen, ei voida jättää huomiotta sitä ympäristöä, jossa hän elää. Siksi toimintatapojen muuttamista on aina tarkasteltava sekä yksilön sisäisenä oppimisena että suhteessa hänen ympäristöönsä. Tällä tavoin rakennetaan kestävää eteläsavolaista hyvinvointia.