Avoin tieto
Tieteen perusyksikkö on tieto. Laadukas ja luotettava tieto pohjautuu dataan tai informaatioon.
Tiedon prosessointi, jäsennys ja tulkinta puolestaan tuottavat ymmärrystä. Viisaus sen sijaan syntyy vasta kokonaisuuksien hahmotuksesta, merkitysten ja syy-seuraussuhteiden löytämistä sekä kyvystä arvottaa ja arvioida tietoa. Mukaillen näin hahmotellaan tiedon, tieteen ja tutkimuksen suhdetta Avoimen tieteen ja tutkimuksen käsikirjaluonnoksessa.
Tieteenfilosofian perinteikäs näkemys tiedosta pohjaa Platonin ajatukseen, jonka mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Suomalainen sananlasku ”luulo ei ole tiedon väärti” kuvaa niin ikään sitä, että tietoon kuuluu aina perustelu. Suomen kieleen sana tietää on juonnettu sanasta tie. Nykyajan yleisellä käsiteparilla avoin tieto puolestaan viitataan yleisimmin digitaalisessa muodossa olevaan tietosisältöön tai dataan, joka on vapaasti kenen tahansa käytettävissä. Tieteellisessä mielessä tiedon avoimuus edellyttää tutkimustiedon jakamista.
Tiedon ja tieteen avoimuudella voidaan lisätä tutkimus- ja kehittämistoiminnan laatua, luotettavuutta, läpinäkyvyyttä ja kilpailukykyä. Keskeinen periaate on tutkimusdatan, tutkimusmenetelmien ja tutkimustulosten julkaiseminen siten, että ne ovat avoimesti kaikkien saatavilla (Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta 2014–2017). Avoin tiede onkin nostettu kansainvälisesti keskeiseksi tavaksi edistää tutkimustyön yhteiskunnallista ja sosiaalista vaikuttavuutta.
Korkeakoulut ovat merkittävässä roolissa yhteiskunnallisena tiedon tuottajana ja levittäjänä. Tuoreen Tieteen tila -selvityksen mukaan Suomen tieteen taso on vakaa, mutta se on kuitenkin viime aikoina jäänyt huomattavasti jälkeen monista OECD-maista. Raportin keskeisin suositus on tutkimustoimijoiden profiloituminen ja yhteistyö. Niiden katsotaan olevan avaimia laadukkaampaan tutkimukseen.
Parhaimmillaan tiedon tuottamisen tapa onkin avoin ja osallistava. Sidosryhmien osallistuminen ja tutkimuksen avoimet infrastruktuurit luovat edellytyksiä tieteen kehittymiseen ja tarvelähtöisten innovaatioiden syntymiseen. Tutkimusorganisaatioiden toiminnassa myös laatujärjestelmän hyödyntäminen ja arviointitieto sekä avoimen arvioinnin periaatteet ovat keskeinen osa vaikuttavuuden edistämistä (Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta 2014–2017).
Tutkimus- ja kehittämistyössä keskeinen työväline ovat hankkeet. Hanketoiminnan julkinen rahoitus paitsi mahdollistaa myös haastaa vaikuttavan tutkimuksen tekemisen. Hankehakemuksissa ennalta määritellyt tulokset ja toimenpiteet voivat toisinaan estää uuden tiedon syntymisen, vaikka samalla ne ovatkin toiminnan ohjauksen ja arvioinnin kannalta olennaisia.
Tiellä datasta viisauteen on otettava monta askelta. Avoimen tiedon ajassa tosi uskomusten leviäminen on aiempaa helpompaa. Tutkimuksen ja kehittämistoiminnan vaikuttavuuden lisääntyminen kuitenkin edellyttää muutoksia myös toimintakulttuurissa ja alueellisissa yhteistyörakenteissa. Yhtäältä ilman profiloitumista ja toisaalta ilman yhteistyötä tavoite, yhteiskunnallisesti vaikuttava tieto (viisaus), uhkaa jäädä puolitiehen (informaatioksi).
LÄHTEET
1. Avoin tiede ja tutkimus -hanke. Avoimen tieteen ja tutkimuksen käsikirjaluonnos. v. 2.6.2014.
2. Avoin tiede ja tutkimus -hanke. Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta 2014–2017. Tutkimuksen avulla yllättäviä löytöjä ja luovaa oivaltamista. v. 2.10.2014.
3. Nuutinen A ja Lehvo A (toim.).Tieteen tila 2014. Suomen Akatemia. Erweko Oy 2014.
