Kansainvälisyys on paluuta juurille

Eurooppalaisten korkeakoulujen historia on osa kansainvälistymisen ja monikulttuurisuden historiaa. Keskiajan yliopistot jakautuivat sisäisesti ”kansakuntiin” sen mukaan, miltä puolelta mannerta opiskelijat tulivat.

Opillisen sivistyksen yhteisenä kielenä oli latina. Yhteisen tieteellisen ajattelun perustan tarjosi antiikin sivistys. Koulu oli Studium Generale, mikäli sillä oli tarpeeksi vetovoimaa saadakseen opiskelijoita oman alueensa ulkopuolelta.

Yksi uuden ajan ajattelun kätilöistä oli humanisti Erasmus Rotterdamilainen (1466-1536), oman aikansa kosmopoliitti, jonka nimi elää ansaitusti opiskelijoiden kansainvälisen vaihdon EU-ohjelmassa.

Koulu oli Studium Generale, mikäli sillä oli tarpeeksi vetovoimaa saadakseen opiskelijoita oman alueensa ulkopuolelta.

Kansainvälisyys ja avoimuus ovat olennainen osa uuden tiedon tuottamista. Avoimuus uusille ideoille ja kritiikille vie tiedettä eteenpäin ja ruokkii kokeiluja. Kehittyminen tarvitsee anomalioita, jotka haastavat vallitsevia ajattelutapoja. Opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuus yli kansallisten rajojen on omiaan synnyttämään näitä uusia oivalluksia. Samalla kansainvälinen vuorovaikutus lisää kulttuurien välistä ymmärrystä ja kunnioitusta.

Kansainvälisten tutkimushankkeiden puolesta puhuu myös aikamme merkittävimpien ongelmien globaali luonne. Näistä esimerkkejä ovat niin ympäristöongelmat kuin köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen taistelu.

Ammattikorkeakoulun arjessa kansainvälisyys toteutuu asiantuntija- ja opiskelijavaihtoina, kansainvälisinä tutkimushankkeina ja julkaisuina. Akuuttina haasteena on tällä hetkellä myös Suomessa korkeakoulujen yhteiskuntavastuu turvapaikanhakijoiden kotouttamisesta. Kielen opiskelun lisäksi suomalaisen työelämän edellyttämien valmiuksien hankkiminen on avaintekijä.

Tässä ReaDin numerossa haluamme avata lukijalle Mikkelin ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä meneillään olevia kansainvälisiä tutkimushankkeita sekä pohtia laajemmin kansainvälistymisen merkitystä ja mahdollisuuksia myös tutkimus- ja kehitystyön resurssien lisäämisen näkökulmasta.