Kansainvälistä verkostoitumista tarvitaan: ”Jos katsoo kartalle, eihän meitä kukaan edes muista”

”Ilmapiiriä ja keskusteluja hallitsee suuri epävarmuus”, todettiin Brysselissä useaan otteeseen kun joukko ammattikorkeakoulujen TKI-henkilöstöä vieraili kaupungissa syksyllä.

Epävarmuudesta huolimatta EU:n tutkimus- ja innovaatiotoiminta on hyvässä vauhdissa. Erilaisten rahoituskanavien kautta on ohjelmakaudella 2014–2020 jaossa noin 960 miljardia euroa. Brysselin vierailulla suomalaisten ammattikorkeakoulujen TKI-väki tutustui EU:n päätöksentekomekanismeihin ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan eri tahoihin.

Alueilta Eurooppaan

Helsinki EU Officessa mieleen painui toimiston päällikön, Janne Tammisen lause ”jos katsoo kartalle, eihän meitä kukaan edes muista”, joka kertoo oivallisesti verkottumisen ja näkyvyyden tärkeydestä Suomen näkökulmasta.

Miten ja mitä kautta suomalaiset voivat Brysselissä sitten verkottua? Yksi hyvä kanava ovat aluetoimistot. Suomella on Brysselissä viisi aluetoimistoa, joiden toimenkuvaan kuuluvat alueiden toimijoiden edunvalvonta, alueiden välisen yhteistyön edistäminen, verkostoyhteistyö, tiedonvälitys sekä EU:n rahoituskanavista tiedottaminen. Aluetoimistoissa on myös tiloja, joita voi varata esimerkiksi kansainvälisten hankepartnereiden kanssa järjestettäviin hankeneuvotteluihin tai yhteistyökokouksiin. (Ks. REaDissä aiemmin ilmestynyt juttu Itä- ja Pohjois-Suomen EU toimistosta ja sen johtajasta Kari Aallosta.)

Ammattikorkeakoulut kilvoittelevat Horisontti 2020 -rahoituksesta

Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat olleet mukana yhteensä 82 Horisontti 2020 -hakemuksessa. Näistä rahoituksen saaneita hankkeita on kahdeksan, joista yksi osuma on tullut Mamkille (ks. juttu Smart Ground Horisontti-hankkeesta). Innokkuus rahoituksen hakemiseen on lisääntynyt, mutta kilpailu on kovaa.

Matkan aikana kuultiin siitä, millaisia puutteita suomalaisten Horisontti-hakemuksissa on. Esille nousivat ainakin loppukäyttäjien ja muiden tulosten hyödyntäjien puuttuminen sekä ongelmat partnereiden osaamisen tasossa. Myös resurssit toteuttamiseen on usein aliarvioitu, ja vaikuttavuudessa sekä tulosten hyödyntämissuunnitelmissa on puutteita. Parantamista on myös teollisuuspartnereiden määrän lisäämisessä, riskienhallinnassa sekä innovatiivisissa tavoissa levittää tietoa.

Mitä siis tulisi tehdä? Enemmän yhteistyötä tutkimusorganisaatioiden ja loppukäyttäjien välillä, riittävästi resursseja hankevalmisteluun, lisää tarkkuutta ja konkretiaa – laatu ratkaisee!

Kansainvälinen EU-tutkimusrahoitus tarjoaa monia mahdollisuuksia

EU-tutkimusrahoitus tarjoaa monia mahdollisuuksia, eikä Horisontti-rahoitus ei suinkaan ole se ainoa vaihtoehto. Alueellisen yhteistyön ohjelmista esimerkiksi Itämeren alueen ohjelma tai Pohjoisen periferian ja arktisen ohjelma tarjoavat rahoitusta mm. innovaatiotoiminnan kehittämiseen, energiatehokkuuden lisäämiseen ja pk-yrittäjyyden kehittämiseen.

Rohkeasti kohti uusia verkostoja

Selvää on, että kansainvälinen tutkimus- ja innovaatiotoiminta ei onnistu yksin, vaan vaatii verkottumista. Verkottumiseen on tarjolla mahdollisuuksia esimerkiksi Brysselissä ERRIN-verkoston järjestämissä tilaisuuksissa ja työpajoissa.

Matkan aikana puhuttiin myös lobbausosaamisen tärkeydestä ja oikeiden verkostojen merkitys on tässäkin olennaista. Olisiko tässä jotain sellaista, missä ammattikorkeakoulut voisivat toimia myös yhdessä?