Jäljitä järvikalan matka matkapuhelimellasi

Järvikalan saatavuutta halutaan lisätä tekemällä kalan toimitusketju läpinäkyväksi. Tavoitteeseen pyritään teknologialla, joka yhdistää RFID- ja mobiiliteknologian.

Mikkelin ammattikorkeakoulun hankkeessa on kehitetty RFID- ja mobiiliteknologiaan perustuva järvikalan seurantajärjestelmä. Järjestelmän pilotointi on aloitettu. Pilotoinnilla testataan paitsi valitun teknologian käyttävyyttä, myös selvitetään teknologian käytön hyötyjä eri toimijoille kalaketjussa. Kehitystyö on herättänyt kiinnostusta myös mediassa, muun muassa marraskuun alussa aihetta käsitteli pääkirjoituksessaan Helsingin Sanomat.

Ammattikalastusta Saimaalla.

Tavoitteena on, että teknologian käyttö parantaisi tiedonkulkua eri toimijoiden välillä, varmistaisi laadun ja mahdollistaisi jäljitettävyyden. Järjestelmän on tarkoitus palvelulla ketjun kaikkia osapuolia ja tuottaa tietoa myös kuluttajalle.

Järjestelmässä käytettävä Radio Frequency Identification (RFID) ei teknologiana ole uusi, vaan sitä käytetään esimerkiksi kaupan varastojärjestelmissä, logistiikan ja prosessien ohjauksessa ja omavalvonnassa. Ja aika moni meistä avaa työpaikan ovet näyttämällä kulkukorttia RFID-lukijalle.

Ensimmäisen vaiheen testauksessa kesäkuussa seurattiin toimitusketjun vaihetta kalastajalta jalostajalle. Nyt järjestelmän pilotointia on laajennettu kalanjalostajalta kauppaan ja ravintolaan asti. Samalla selvitetään millaisen vastaanoton järjestelmä kuluttajilta saa.

Jäljitettävyysvaatimus perustuu lainsäädäntöön

Kuluttaja voi älypuhelimella tarkistaa, millainen kalan matka on pysähdyksineen ollut.

Merikalan käsittelyyn liittyvä lainsäädäntö edellyttää, että koko tuotanto- ja jakeluketju on jäljitettävissä, aina kalastajalta kaupan tiskille tai ravintolan annokseksi. Järvikalasta riittää, että tiedetään keneltä kala on hankittu ja kenelle myyty. Vaikka lainsäädäntö ei edellytä järvikalaketjun läpinäkyvyyttä, kalanjalostajille seurantajärjestelmä toimii kilpailutekijänä ja toiminnan laadun takeena.

Seurantajärjestelmän suunnittelun lähtökohtia olivat helppokäyttöisyys, edullisuus ja avoimuus. Sen käyttöön tarvitaan matkapuhelinta, lämpötilaa mittaavaa tunnistekorttia ja nettipalvelimella olevaa ohjelmistoa ja tietokantaa.

Käytännössä kalastaja kirjaa puhelimen sovelluksella mitä kalaa, minkä verran ja mistä vesistöstä lähtee eteenpäin. Samalla sovelluksella kalastaja käynnistää tunnistekortin lämpötilamittauksen ja asettaa kortin kalapyttyyn tai -laatikkoon. Seuraava toimija, esimerkiksi kalanjalostaja, vastaanottaa kalaerän, kuittaa matkapuhelin sovelluksella tiedot ja kun kalaerä lähtee eteenpäin kalanjalostaja kirjaa sovellukselle mikä verran, mitä ja mistä kalaa lähtee ja käynnistää lämpötilamittauksen.

Näin toimitaan kaikissa toimitusketjun vaiheissa. Tiedot siirtyvät nettipalvelimelle aina kun ne luetaan, ja ne ovat sieltä tarkistettavissa lähes reaaliaikaisesti. Kuluttaja voi kaupassa omalla älypuhelimellaan tarkistaa millainen kalan matkareitti pysähdyksineen on ollut.

Läpinäkyvyydellä lisää kalakauppaa?

Ruotsissa kokeiltiin vastaavantyyppistä turskan seurantajärjestelmää kalastajalta kauppaan asti. Kuluttajien käyttäytyminen yllätti, sillä turskan alkuperätiedon saaminen myymälässä (kartta, reitti, päivämäärä, aika) nosti päivittäistä myyntiä muutamasta kilosta noin 150 kiloon. (Swedberg 2010.) Nähtäväksi jää, ovatko kokemukset meillä samanlaisia kuin naapurimaassa.

Kehitettävä seurantajärjestelmä on kiinnostanut kalanjalostajien lisäksi myös vähittäiskaupan edustajia ja kehitystyölle kaavaillaan jatkoa. Hanketta rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriön Laatuketju -ohjelma. Hanke toteuteaan kokonaisuudessaan vuoden 2013 aikana. Osatoteuttajana mukana on Helsingin yliopiston Ruralia -instituutti. Pilotoinnissa yhteistyökumppaneina ovat Ovaskala Oy, kalastaja Paavo Pekkinen ja Mikkelin sekä ja Savonlinnan K-citymarketit.

Tutustu myös muihin median juttuihin hankkeesta.