Yrittäjän yksinäisyys on erilaista

Yrittäjällä on ympärillään lukuisia ihmisiä ja erilaisia verkostoja. On asiakkaita, sidosryhmäkumppaneita, yrityskumppaneita, perhettä, omaisia ja ystäviä. Missä tilanteissa yrittäjä sitten kokee yksinäisyyttä?

Työterveyslaitoksen julkaisemassa oppaassa Verkostot pienyrittäjän tukena todetaan verkostoitumisesta oleva paljon hyötyä liiketoiminnan laajentamisessa ja kehittämisessä sekä yrittäjän oman hyvinvoinnin tukemisessa. Verkostoista pienyrittäjät saavat myös apua yksinäisyyteen.

Jäin pohtimaan, mitä on yrittäjän yksinäisyys? Jotta voin ymmärtää sitä, päätin pohtia enemmän myös yksinäisyyttä.

Tahatonta tai haluttua

Yksinäisyys voi olla yksin olevan ihmisen kokonaisvaltaista yksinäisyyden tunnetta ilman ihmisiä ympärillä. Toisaalta, yksinäisyys voi olla tunne siitä, että on yksin, vaikka ympärillä olisi ihmisiä. Se voi olla tahatonta ja tarkoituksetonta yksinäisyyttä. Kokemusta siitä, että muut ovat jättäneet yksin.

Joillakin meistä yksinäisyys voi olla haluttua ja tarkoituksenmukaista yksinoloa. Kaikki eivät välttämättä tarvitse muita ihmisiä elämäänsä. En usko, että on kuitenkaan kovin montaa yrittäjää, joka ei haluaisi eikä tarvitsisi muita ihmisiä ympärilleen. En myöskään usko, että on yrittäjiä, joilla ei tavalla tai toisella olisi vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Mistä siis  yrittäjälle syntyy tunne yksinäisyydestä? Onko kyse jonkinlaisesta ammatillisesta yksinäisyyden tunteesta?

Vaikka verkostoidumme, löydämme ympärillemme erilaisia ihmisiä ja olemme heidän kanssaan vuorovaikutuksessa, ei se yksin riitä. Pelkät ihmiset eivät muodosta voimaannuttavia ja hyvinvointia tukevia verkostoa, mikäli verkostoilla tavoitellaan myönteisiä ja vahvistavia vaikutuksia omaan työelämään ja yrittäjän arkeen.

Pelkät ihmiset eivät välttämättä helpota yrittäjien yksinäisyyden tunnetta. Täytyy löytää rinnalle ihmisiä, jotka puhuvat samaa kieltä myös tunnetasolla – tiedättehän sielunkumppanit, -siskot ja -veljet sekä sielunkollegat.

Vaikka sinulla olisi kuinka monta ihmistä, ystävää ja kollegaa elämässäsi, se ei riitä, mikäli vuorovaikutuksesta puuttuu yhteinen sävel, ammatillinen arvomaailma ja suhde työhön.

Ymmärryskumppani

Eräs yksinyrittäjä totesi tapaamisemme jälkeen: ”Kiitti vielä. Oli kyllä hyvä keskustelu. Jotenkin on helpompaa puhua näistä työasioista sulle kuin monelle muulle. Mulla on huimia ystäviä, mutta kaikki ei vaan saa kiinni tästä tematiikasta. Ihana, kun oot.”

Jokainen tarvitsee rinnalleen huimien ystävien lisäksi niitä ihmisiä, jotka pystyvät kuuntelemaan ja kuulemaan sekä keskustelemaan saman tematiikan ympärillä olevista asioista. Yhteisen tematiikan lisäksi tarvitsemme ihmisiä, joilla on kykyä kuunnella ja antaa arvoa kuulemalleen. Jos ymmärrys ei aina riitä suhteessa sisältöön, niin sitä tulee olla suhteessa kertojaan. Etenkin yrittäjä tarvitsee rinnalleen niin sanottuja ymmärryskumppaneita. Merkityksellistä on kiinnostus ja halu ymmärtää, vaikkei ehkä juuri sillä hetkellä niin ymmärtäisi.

Mutta miksi välillä on niin vaikea tarttua hetkeen ja mennä toisen ihmisen luokse? Enkö tiedä, kenen luokse menisin? Enkö uskalla, kehtaa, ennätä tai saa aikaiseksi? Joskus mahdollisuus toisen ihmisen kohtaamiseen tarjoutuu ihan sattumalta. Siihen sattumaan kannattaa tarttua.

Tukea tuottavuuteen – sote-alan yritykset uudelle aikakaudelle (TUTU) -hankkeen yhdeksi tavoitteeksi on asetettu verkostojen vahvistaminen ja verkostoituminen saman alan yrittäjien sekä kolmannen sektorin toimijoiden välillä tarkoituksena saada verkostoista tukea ja vahvuutta toimintaan.

Hankkeen edetessä en ole voinut olla ihmettelemättä sitä, miten vähän samankin toimialan yrittäjät ja yhdistystoimijat lopulta tuntevat toinen toisensa. Eikö yrittäjillä ei ole aikaa omatoimiverkostoitumiselle? Tarvitaan puskuri, joka saattaa ihmiset yhteen, tarjoaa ajan, paikan ja mahdollisuuden tutustumiselle. Verkostoituminen, varsinkaan ammatillinen verkostoituminen, ei synny itsestään vaan vaatii aikaa. Se edellyttää myös kykyä olla ammatillisesti sosiaalinen sen lisäksi, että on huima tyyppi.