Robotit ilman rajoja

Suomi kärvistelee ennen näkemättömän kohtaanto-ongelman kourissa. Töitä olisi nyt tarjolla enemmän kuin koskaan ennen, mutta vapaana oleva työvoima ei voi näihin töihin tarttua, koska se osaa tehdä nykymittapuun mukaan vääränlaisia töitä.

Jotkut ovat puolestaan sitä mieltä, että tarjolla olevat työt ovat vääriä. Parempi olisi tehdä vanhoja töitä. Niitäkin on jäänyt paljon tekemättä. Oli totuus kumpi tahansa, suma seisoo.

Mutta pidelkää nyt hevosianne, kaikki te koulutusalan ammattilaiset! Koulutus voidaan tässä yhteydessä heti kättelyssä unohtaa. Ihmisen kouluttaminen on liian hidasta puuhaa. Siitä on näyttöjä menneiltä vuosilta.

Jo opetussuunnitelman sanamuotojen hionta kesti latojakoulutuksessa niin kauan, että käsinlatojan ja valolatojan ammattikunnat ehtivät käydä tarpeettomiksi ennen kuin työryhmä pääsi yksimielisyyteen siitä, oliko oikein käyttää ”osata”- tai ”hallita”-verbiä.

Muuntokoulutuskin tarjoaa lähinnä hätäapua. Se muistuttaa Niksi-Pirkan ohjetta siitä, että pukemalla kahdet sukkahousut jalkaan, saa kiinteämmät ja kauniimmat sääret. Ammattiylpeä käsinlatoja tajuaa heti, että kysymys on feikkitempusta eikä hän feikkihommiin lähde.

Ainoan realistisen ratkaisun tarjoaa jälleen kerran teknologia. Kyllä, juuri se sama sylttytehdas, joka on sulostuttanut ihmispolon elämää vetoketjulla ja voiveitsellä. Näkökulmaa pitää vain laajentaa.

Mallia voi ottaa Lääkärit ilman rajoja – ja Lentäjät ilman rajoja -toiminnasta. Pitää rohkeasti ylittää rajat. Lopputuloksena on kohtaanto-ongelman ratkaiseva Robotit ilman rajoja -mallisto.

Robotit ilman rajoja ratkaisevat myös poliittisesti kuuman ja aran kysymyksen työperäisestä maahanmuutosta. Roboteille ei tarvitse määritellä vähimmäistuloa eikä osaamistasoa. Ne tekevät iloisesti lauleskellen ilmaiseksi niin halpistyöt kuin huippuosaamistakin vaativat askareet.

Uuden sukupolven robottien rajattomuus ei koske vain ketterää valtioiden rajojen ylittämistä, vaan se ulottuu myös työtehtäviin. Kun nykyiset robotit ovat täsmärakennettuja tekemään yhtä monotoonista työvaihetta, Robotit ilman rajoja voivat siirtyä työtehtävästä toiseen näppärästi liukusäätimen avulla.

Robotti voi aloittaa päivänsä siivoojana sairaalassa, mutta se voidaan säätää portaattomasti hoitamaan jo kahvitunnin jälkeen lähihoitajan ja ruokatunnin jälkeen kirurgin tehtäviä. Illan tullen se voi ryhtyä tiskariksi ja yö kuluu – jos sairaalassa virtaa riittää – yökkönä.

Robotti muistuttaa etäisesti ns. moniosaajaa, mutta eroaa tästä siinä, että se oikeasti osaa kaiken tip-top eikä vain sählää kaikessa mukana, koska ei pysty keskittymään mihinkään kunnolla.

Työelämätutkijat ovat esittäneet aiheellisen huolen siitä, että Robotit ilman rajoja muuttavat työyhteisöt kylmiksi ja konemaisiksi. Jos kukaan ei leuhki viikonlopun sienisaaliilla tai valita ristiselkäänsä, työnteosta katoaa mielekkyys. Ja käyvätkö kahvitunnit ja talvilomat tarpeettomiksi, kun robotit painavat töitä vuorotta?

Ei huolta. Uuden sukupolven robotteihin lisätään erilaisia inhimillisiä ominaisuuksia, niin että työyhteisö on jopa lutuisempi ja moniäänisempi kuin pelkistä ihmisistä koostuva työyhteisö.

Yksi robotti lausuu Eino Leinon runoja, toinen laulaa Ramsteinia, kolmas kertoo vanhoja vitsejä, neljäs tekee puolivoltteja ja viides epäilee, että koko yrityksen johdolla on ruuvit löysällä.