“Mikäs’siä oikee luulet olevas?” – häpeä yritystoiminnan ja menestyksen jarruna

Miksi oman yrityksen markkinointi on vaikeaa? Miksi oman asiantuntijuuden esille tuominen tuntuu tyrkyttämiseltä ja joskus jopa hävettää? Onko olemassa markkinointihäpeää ja jos on, niin mistä sellainen tunne on peräisin?

Yhdysvaltalainen tutkija Brené Brown on tutkinut häpeää yhteiskunnallisena ilmiönä ja yksilön kokemuksena. Hän kiteyttää, että häpeän tunteella on ikävä kyky lannistaa meitä kahden väitteen avulla. Väitteistä ensimmäinen kuuluu: et ole koskaan riittävän hyvä. Kun tästä pääsee yli, häpeä aloittaa usein uuden hyökkäyksen hokemalla: kuka oikein luulet olevasi?

Monet kymenlaaksolaisista yrittäjistä tietävät, millaista on tasapainoilla näiden kahden välillä. Yrittäjän on oltava riittävän hyvä – uskaltaa yrittää, näkyä ja pitää ääntä osaamisestaan. Samalla pitää välttää ivallinen ”mikässiä oikee luulet olevas?” -skenaario.

Siksi voi olla huojentavaa kuulla, että kyseessä ei ole paikallinen ominaisuus tai oma vika, vaan ihan globaali, ihmisluontoon olennaisesti kuuluva ilmiö. Asia, jota voi ymmärtää – ja ennen kaikkea asia, johon voi myös vaikuttaa.

Mitä häpeän tunne on?

Häpeä on tärkeä tunne, sillä se ylläpitää yhteisöjä ja tukee sosiaalisia normeja. Häpeän tunne ja sen epämiellyttävyys saa meidät kunnioittamaan yhteisiä sääntöjä. Häpeän taustalla on aina pelko siitä, ettei kelpaa ja että joutuu ulos siitä yhteisöstä, johon haluaa kuulua. Kyky tuntea häpeää on siten tärkeä inhimillinen ominaisuus ja vain sosiopaatti ja psykopaatti eivät tunne häpeää.

On myös tärkeää erottaa häpeä syyllisyydestä ja vastuuntunnosta. Syyllisyys on vastuun kantamista siitä, mitä on tehnyt (tein väärin), häpeä sen sijaan kohdistuu tekojen sijaan ihmiseen kokonaisuutena (olen vääränlainen, en kelpaa).

Häpeä on yhteisöä koossa pitävä ja siksi tärkeä tunne, mutta aivomme kuitenkin tuottaa tunteita myös virheellisen tiedon pohjalta, sanoo Lisa Feldmann-Barret. Siksi tunnemme häpeän tunnetta myös tilanteissa, joissa siihen ei ole oikeastaan mitään aihetta.  Tällainen aivojemme tuottama häpeän tunne voi kummuta menneisyyden kokemuksista tai opituista kulttuurisista ajattelumalleista.

Yritystoiminnassa tarpeettomasti esiin putkahteleva tai alitajuinen häpeän tunne voi olla vakava kehityksen jarru. Tarpeeton häpeän tunne voi estää yrittäjää menemästä eteenpäin, sillä tuolloin ei näe omaa potentiaaliaan eikä osaa iloita saavutuksistaan.

Ylikorostunut tai alitajuinen häpeän tunne voi olla myös tehokkaan myynnin ja markkinoinnin esteenä. Se voi myös saada lopettamaan yritystoiminnan, kun haasteita tulee eteen, vaikka toiminnan jatkamiselle olisi realistisia mahdollisuuksia.

Häpeä voi olla markkinoinnin jarru

Omasta työstä ja yrityksen toimista täytyy kantaa vastuuta. Häpeämättömyys on aina huonoa bisnestä, sillä sekä asiakkaat että yhteiskumppanit odottavat yritykseltä pitkällä tähtäimellä aina vastuullisuutta.

On kuitenkin hyvä pohtia, millaisia tunteita oman liiketoiminnan kautta esillä oleminen herättää. Rajoittaako tarpeeton häpeän tunne joskus omaa myyntityötä ja markkinointia? Mitkä tunteet ovat hyödyllisiä ja perustuvat realistiseen havainnointiin, ja missä olotiloissa on ehkä kyse tarpeettomasti esiin nousevasta tai alitajuisesta häpeästä?

Tarpeettomasti esiin putkahteleva häpeä aiheuttaa myös torjuntaa ja luo defenssejä, psyykkisiä sopeutumismekanismeja, joihin usein liittyy irrationaalista käyttäytymistä. Perinteinen suomalainen ajattelu, hyvä tuote myy kyllä itse itsensä, voi olla myös defenssi juuri häpeän tunnetta ja mahdollista torjuntaa vastaan. Jos tuote myisi itse itsensä, välttäisimme sen häpeälliseltä tuntuvan tyrkyttämisen. Käänteisesti voi ajatella, että kehuminen olisi osoitus tuotteen puutteista. Defenssin avulla vältetään jo ennakkoon mahdollinen häpeälliseltä tuntuva torjunta.

Häpeästä ja sen pelosta voi olla kyse myös silloin, kun välttelemme jonkin asian tekemistä. Esimerkiksi yhteydenotto potentiaaliseen asiakkaaseen voi tuntua tarpeettoman vaikealta ja nololta. Jos asiakas ei vastaa viestiin, saatamme tarpeettomasti pohtia, minkä virheen asiakassuhteen hoitamisessa on tehnyt, vaikka tosiasiallisesti kyse olisi asiakkaan kiireestä.

Liiketoiminnan kehittäminen edellyttää pysähtymistä onnistumisiin

Tarpeeton häpeä voi olla myös tehokas kehittämisen lannistaja.  Se voi esimerkiksi estää saavutuksista iloitsemisen: kun yhden asian saa valmiiksi, häpeän sisäinen ääni voi nostaa päätään ja listata kaikkea sitä, mikä on vielä tekemättä. Näin toimimalla yrittämisestä tulee onnistumisten ketjun sijaan yhtä riittämättömyyden putkea.

Onnistumisiin pysähtyminen on erityisen tärkeää liiketoiminnan kehittämisen kannalta. Onnistuminen sisältää aina menestyksen kaavan. Siksi on hyvä pysähtyä pohtimaan, mistä seikoista onnistuminen koostui ja miten onnistumisia saadaan lisää.

”Ei nyt tehdä tästä numeroa” asenne voi olla nöyrän suomalaisen tunnusmerkki, mutta tämä asenne voi saada aikaan negatiivisia seurauksia yritystoiminnalle. Nöyryyden korostaminen (ja mahdollinen häpeä ”puuttuvasta nöyryydestä”) voi estää yrittäjää pysähtymästä onnistumiseen ja sen sisältämään menestyksen kaavaan. Myös yrittäjä voi onnitella itseään ja tiimiään onnistumisesta ja hankkia tuosta hetkestä tarpeellista tietoa ja energiaa, jotka mahdollistavat uusia onnistumisia.

Historia vaikuttaa toimintamalleihin

Monisukupolviset traumat ja ympäröivä kulttuuri vaikuttavat tunteisiimme ja myös siihen, miten toimimme yrittäjinä ja liike-elämässä. Suomalainen ja kymenlaaksolainen kulttuuri kumpuavat ankarista luonnon olosuhteista ja toistuvista sotakokemuksista; historiasta, jossa pysähtymiselle ja iloitsemiselle on ollut hyvin vähän tilaa.

Selviytymisen pakko ja ”vääränlaisen näkymisen pelko” ovat helposti värittäneet kaikkea tekemistä ja vaikuttanut siihen, millaisia sosiaalisia normeja ja alitajuisia toimintamalleja meille on kehittynyt. Jokainen tietää, että ”ylpeys käy lankeemuksen edellä” – eli ittestään on turha luulla liikoi menestyksenkään hetkellä.

Vaikka ankarat olosuhteet ovat synnyttäneet paljon hyvää sisua yritystoiminnan moottoriksi, voi omaan kulttuuriperintöön ja alitajuisiin malleihin suhtautua uteliaan valikoiden. Voi pohtia, mikä vie minua yrittäjänä eteenpäin, ja mitä en oikeastaan enää tarvitse.

Historiasta kumpuavat alitajuiset toimintamallit eivät ehkä aina ole paras toimintamalli omiin ammatillisiin tilanteisiin, saati oman yrityksen markkinointistrategiaksi.

Häpeän vastavoimat

Jos huomaa tarpeettoman häpeän rajoittavan toimintaansa, on otettava käyttöön tehokkaita häpeän vastavoimia. Niitä ovat itsemyötätunto, vertaistuki ja tiimissä toimiessa myös tiimin psykologinen turvallisuus.

Miten voisin tarjota itselleni tarpeeksi turvallisen itsemyötätuntoisen markkinointiolotilan esimerkiksi vaativaa uusasiakashankintaa varten? Miten palkitsen ja kehun itseäni, kun olen saanut yhteydenoton tehtyä? Mikä mahdollistaa asian loppuun viemisen? Uskaltaisinko pysähtyä tiimin kanssa onnistumiseen ja saada siitä kiinnitettyä yhteiseen muistiin menestymisen kaavan?

Yrityksissä on tärkeää kiinnittää huomiota tiimin psykologiseen turvallisuuteen eli siihen, miten tiimissä suhtaudutaan epäonnistumisiin ja virheisiin (Amy C. Edmonson). Häpeän tunteen taustalla on aina inhimillinen haavoittuvuutemme. Brown’in mukaan haavoittuvuus sellaisenaan on kuitenkin kaiken luovuuden ja innovatiivisuuden syntysija.

Siksi myös haavoittuvuuden tunteen olemassaolo on tärkeä tunnistaa yritystoiminnassa, sillä se on luovuuden mahdollistaja. Yrityksissä, joissa on tilaa ottaa riskejä, käydä yhdessä läpi epäonnistumisia ja oppia niistä, on aina paremmat edellytykset kehittää uusia innovaatioita ja kasvattaa kilpailukykyä. Siksi psykologinen turva yrityksen sisällä on menestyksen tärkeä osatekijä.

Lähteitä:

Brene Brown: Connections: A 12-Sessions Psychoeducational Shame Resilience Curriculum (2007).

Brene Brown: I though it was just me (2007), Daring Greatly (2015).

Amy C. Edmonson: The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace learning, Innovation, and Growth (2018).

Amy C. Edmonson: Three Faces of Eden: Persistence of Competing Theories and Multiple Diagnosis in Organizational Intervention Research. Human Relations, Vol. 49, No. 5, 1996.

Lisa Feldmann Barret: How Emotions Are Made 2017.

Paul Gilbert and Sue Procter: Compassionate Mind Training for People with High Shame and Self-Critisism: Overview and Pilot Study of a Group Therapy Approach. Clinical Psychology and Psychotherapy. Clin. Psychol. Psycother. 13, 353-379 (2006).

Mia Silfver-Kuhalampi & Klaus Helkama: Syyllisuus, häpeä ja arvot erilaisissa kulttuureissa, PSYKOLOGIA 47(05-06), 2012.