Mitä on tutkimus?

Arkiajattelussa sana ’tutkimus’ tyypillisesti liitetään tieteelliseen perustutkimukseen, jota tehdään yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Tutkimuksen lajeja on muitakin, ja kaikilla niillä on omat tarkoitusperänsä. Toisinaan kuulee todettavan, että muut kuin tieteelliset tutkimuksen lajit eivät ole ’oikeaa’ tutkimusta. Lähestyn tässä artikkelissa asiaa sekä sosiologiataustaisena tutkijana että TKI-tutkimuspäällikkönä. Fokus on rajattu tutkimukseen, johon osallistuu henkilöitä.

Miksi tarvitaan tutkittua tietoa? Mistä sitä löytyy?

Esitän muutamia ajatuksia. Voidaan kysyä, mitä maailma olisi ilman tutkittua tietoa?

Tutkittu tieto ja kokemus auttavat esimerkiksi siinä, että olemme pääsemässä eroon koronapandemiasta. Perustutkimus on vertaisarvioitua tutkimusta, jota tehdään tutkijayhteisöissä koulutettujen tutkijoiden, alansa asiantuntijoiden toimesta.

Akateemisen asiantuntijuuden näytöt tapahtuvat perustutkimuksen ja referee-julkaisujen kautta, joita määrittävät omat sääntönsä. Julkaisuja kuten tutkimusartikkeleja julkaistaan kotimaisissa ja kansainvälisissä journaaleissa. Jälkimmäiset ovat usein arvostetumpia Suomen kaltaisessa melko pienessä maassa, jossa korkeakouluja on vähän ja sitä kautta volyymi pienempää.

Minkälaisia tutkimuksia on? Miten tutkimusta tehdään?

Tutkimuksia tehdään monista eri syistä ja erilaisia päämääriä varten. Tieteellinen tutkimus pyrkii tuottamaan uutta tietoa tieteen kriteereiden mukaisesti, joihin kuuluu esimerkiksi asioiden tarkastelun laajuus ja/tai syvällisyys.

Tieteelliseen tutkimukseen kuuluu tiettyjä prosesseja, kuten aineistonkeruu- ja analyysimenetelmiä, joiden tulee täyttää tieteen kriteerit. Vertaisarvioitsijoiden eli tutkijayhteisöjen tehtävä on tarkistaa, että kriteerit täyttyvät riittävän hyvin. Menetelmät voivat olla esimerkiksi haastatteluja, havainnointia, tilastollisia, digitaalista mediaa hyödyntäviä, ja niin edelleen.

Perustutkimuksen lisäksi tehdään soveltavaa tutkimusta, joka on tyypillisempää ammattikorkeakouluympäristöissä. Siihen kuuluvat vaikkapa markkinatutkimus, erilaiset rajatut selvitykset, käytäntötutkimus ja palvelumuotoilu eri metodeineen, vain muutamia mainitakseni.

Tiedontuotannon sijasta käytetään usein termiä ’tiedonkeruu’ tai tutkimuksellinen lähestymistapa. Kerättyä tietoa käytetään aluekehityksessä esimerkiksi kuntien palvelujen kehittämiseen tai yritysmaailman toimintaedellytysten ja tuottavuuden edistämiseen.

Mitä tutkimuksista ’löytyy’?

Usein käytetyt menetelmät eri tutkimuksen lajeissa vaikuttavat melko samanoloisilta, ja niiden taustalla saattavat olla melko samanlaiset filosofiset periaatteet.

Esimerkiksi asennetutkimuksissa perusolettamuksena arkijärjen mukaan on se, että henkilöillä on mielipide kysyttävästä ilmiöstä ja että he pystyvät erittelemään loogisesti, mitä ilmiöön sisältyy. Olettamuksena myös on, että tietynlaisilla kysymyksenasetteluilla nämä henkilöiden sisäiset, sosiaaliset maailmat voidaan tuoda ilmi ja luokitella.

Tutkimuksen maailmassa esitetään jatkuvasti valtava määrä kysymyksiä, joiden halutaan heijastavan kulloinkin meneillään olevaa aikaa ja sen ilmiöitä, sekä tulevaisuutta. Väitetään, että olemme jo muutamia vuosikymmeniä eläneet eräänlaisessa konsultoinnin maailmassa, jossa ajatellaan, että ihminen itse tietää parhaiten omat tarpeensa. Palvelumuotoilussa käytetään termiä ’käyttäjälähtöisyys’, jossa tuotteen/palvelun käyttäjä osallistuu kehittämisprosessiin.

Toisinaan kysytään, mikä ero on tutkimushaastattelulla tai vaikkapa journalistisella haastattelulla. Itse vastaisin, että toisinaan se on veteen piirretty viiva. Tuotettu tieto ei ole pelkästään sanoja peräkkäin paperilla.

Tärkeää on se, miten henkilön ja/tai henkilöiden vastaukset tulkitaan ja kirjoitetaan auki. Kaikissa näissä eri vaiheissa näyttäytyy tutkijan ja ammattilaisen ammattitaito siinä, miten ja mitä johtopäätöksiä vedetään.

Mikä on hyvää tutkimusta? Ovatko jotkut tutkimuksen lajit tärkeämpiä kuin toiset?

Tutkittu tieto ei ole aina aukotonta, eikä se aina tarkoita suuria läpimurtoja, vaan useimmiten arkisia, tavallisia asioita. Toisinaan tutkittu tieto on kiisteltyä.

Toisinaan tutkittu tieto vie maailmaa yhden askeleen eteenpäin, ja kaksi taaksepäin. Tutkijakiistoissa syntyy usein erimielisyyttä siitä, mitkä ovat tärkeimmät tutkimuskysymykset, ja niukan tutkimusrahoituksen aikakaudella, mitkä ansaitsevat rahoituksen.

Perustutkimuksen tekijältä edellytetään tohtorin tutkintoa. Tutkijakoulutus on nykyään tarpeellinen monissa ammattikorkeakoulujen TKI-tehtävissä, mukaan lukien omassa roolissani tutkimuspäällikkönä.

Kehittämistoimintaan tarvitaan kehittämisosaamista enemmän kuin tiettyä tutkintoa. Kehittämiseen voi tulla mukaan monenlaisilla taustoilla. Kehittämishankkeissa tehdään usein tutkimuksellisia toimenpiteitä, joiden päämäärinä on usein muutoksen aikaansaaminen. Hankkeiden aikaansaamaa muutosta seurataan paikallisilla, valtakunnallisilla ja EU-tasoilla. Muutosta voi tapahtua henkilöissä, palveluissa, ja yhteisöissä, joihin he osallistuvat.

Hyvää – tai huonoa – tutkimusta ja tutkimuksellista toimintaa on siis monenlaista. Vertaaminen tieteellisen ja muiden tutkimuksen lajien välillä kuulostaa 2020-lukua elettäessä hivenen vanhanaikaiselta.

Erilaisia tutkimuksen lajeja on, ja niitä kaikkia tarvitaan. Samaan aikaan tiedostamme, että julkinen rahoitus kanavoidaan eri tavoin, mikä luo välttämättömiä erotteluja erilaisten tutkimustoimintojen välille.

Tätä määrittelyä on mielestäni hyvä edelleen jatkaa ja kehittää sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistoympäristöissä. Sosiologina ajattelen asiaa myös vallan kysymyksenä, sekä siinä, miten teemme yhteiskunnissa hyvää.