Puusta

Jokaisen suomalaisen sydämeen on sementoitunut ajatus puurakentamisen ylivertaisuudesta.

Ajatus on vain voimistunut viime aikoina, kun puskutraktorit ovat panneet maan tasalle tuskin kymmentä vuotta pystyssä olleita betonisia kouluja ja muita julkisia rakennuksia sekä tietenkin harmaita kerrostaloja, joiden jo maallikkokin ymmärtää täyttävän täyttä ymmärrystä vailla tehdyn vakavan ympäristörikoksen kriteerit.

Puusta on syntynyt vinhaa vauhtia niin kerrostaloja kuin koulujakin. Viimeisin puurakentamisen riemuvoitto on Pikku-Finlandia, Finlandiatalon viereen Jokioissa rakennettu ja rekoilla Helsinkiin tuotu kulttuuri- ja kongressikeskus.

Pikku-Finlandian sisällä on nähtävissä jykevistä kuorituista männyistä tehtyjä kantavia rakenteita, joihin on jätetty oksia, oksantynkiä ja luonnonoikkuja näkysälle. Rakennuksessa käyneet sanovat, että tällainen sisämetsä on siis todella sisäsiisti luontokokemus.

Parkettilattia tarjoaa tasaisen maaston, jossa urbaani eräjorma ja -pirkko pärjää nappaskengissä ja ykköset yllään. Cocktail ei siinä tepastellessa läiky eikä susi syö eväitä.

Luontokokemuksen uskotaan olevan vieläkin parempi, jos sisämäntyjen oksille saadaan täytettyjä lintuja ja muita luontoeläviä. Mitä rauhoitetumpi eläin, sen jykevämpi sisäluontokokemus.

Uutta on myös se, että Pikku-Finlandia edustaa karavaanareille tuttua ns. on the road -tyyppistä rakentamista, jossa tiskipöytää vedetään lomalla auton perässä jättikokoisessa kannellisessa muoviämpärissä kohti uusia seikkailuja.

Mikäli putoilevasta italialaisesta marmorista valmistettu Finlandiatalo saadaan parin vuoden päästä peruskorjattua, Pikku-Finlandia voidaan siirtää muualle Helsinkiin päiväkodiksi tai kokoustilaksi. Myös siirto hevon kuuseen on mahdollinen, jos sisäluontoelämys käy lapsille liian ahdistavaksi.

Mutta, mutta. Puurakentaminen on kohdannut yllättäviä takaiskuja.

Se ei ole mikään uutinen, että paras koivu on perinteisesti viety Tanskan huonekaluteollisuuden tarpeisiin ja muu puu jauhettu selluksi, mutta uutiskynnys ylittyy, kun on käynyt selväksi, että puu on maasta kerta kaikkiaan loppunut.

Jopa polttopuusta on pula. Klapeja saa enää vain kappalehintaan pimeiltä markkinoilta. Puuvarkaudet ovat lisääntyneet. Paljun uuninpesästä on löytynyt naapurista varastettuja vanhoja puukauhoja, -kehtoja ja -silmiä. Onpa leikkivän lapsen alta varastettu puuhevonenkin saunan pesään. Salakaadot ulottuvat hirvien lisäksi puihin. Tuulen kaatamista puista tapellaan verissä päin.

Viime aikoina puunnimiset ihmiset ovat alkaneet saada vihapostia, koska heidän katsotaan puun arvonnousun myötä kuvittelevan itsestään liikoja. Ainakin jalopuupohjaiset Tammet, Saarnit,

Lehmukset ja Jalavat ovat saaneet tiukkasanaisia viestejä, joissa vaaditaan heitä vaihtamaan nimensä vähemmän pröystäileviksi ja vähemmän aatelisiksi. Yhtä Leppästä ja kahta Mäntylääkin on uhkailtu.

Puupulan vuoksi myös puurakentamisen kriteerejä joudutaan miettimään uusiksi. Täysin puusta tehty rakennus on mahdottomuus. Tihkuneiden tietojen mukaan puurakennuksen kriteerit täyttyvät, kun rakennuksen pihapiirissä on lintulauta, jonka julkisivu on osittain täyspuuta.

Muilta osin voidaan käyttää sitä, mitä käteen sattuu ja ylisiltä löytyy. Kotitalousvähennystä saa huhtikuusta lähtien myös betonimyllyn hankintaan.