Ennen oli miehet rautaa ja veneet puuta – kivet ovat edelleenkin kiviä

Luonnonkivien historiaa ja tulevaisuutta on tutkittu kansainvälisessä NaStA-hankkeessa. Uusien liiketoimintamahdollisuuksien arviointia ja kivialaa edistävää yhteistyötä on nykyisessä tilanteessa hankala toteuttaa alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mutta uusia mahdollisuuksia on muun muassa Virossa.

Graniitti hallitsee Pietarin historiallisessa keskustassa arkkitehtuuria mukaan lukien Iisakinkirkon julkisivu ja sisätilat sekä 600-tonninen Aleksanterin pilari, jotka rakennusvaiheessa vaativat paljon työvoimaa ja osaamista. Pilari veistettiin käsin yhdestä rapakivigraniitin palasta Virolahden louhoksessa.

1800-luvun alussa graniittilohkareiden kuljetuksiin louhoksilta käytettiin yleisesti tasapohjaisia proomuja, joita hinattiin höyrylaivoilla esimerkiksi Pietarin tarpeisiin. Perille päästyään kivet siirrettiin erilaisilla vinsseillä ja liu’uttamalla rannalle, josta ne varta vasten rakennettua rataa pitkin kuljetettiin työmaalle lopullista käsittelyä varten. Tarvittiin osaamista, voimaa ja ihmisiä, jotta saatiin logistiikka toimimaan.

Myös pienempää, niin sanottua mukulakiveä kuljetettiin 500–600 proomullista vuosittain katujen ja penkereiden rakentamista varten. Jokainen mukulalautta painoi yli 10 000 tonnia. Suomen Ulkomaankaupan tiedon mukaan puolessa vuosisadassa vuosina 1860–1914 hakatun graniitin ja katukivien vienti kymmenenkertaistui.

Vesitiet ovat toimivia ratkaisuja nykyäänkin. Graniittia leikataan edelleen Kaakkois-Suomen louhoksissa eri tarpeisiin. Lohkareita kutsutaan blokeiksi ja ne sahataan irti peruskalliosta. Blokiksi kutsutaan graniittipalaa, joka on kooltaan noin 0,5–5m³ tai suurempi, ja ne voivat olla erikokoisia ja -painoisia.

Blokki on graniittilouhimon tuote, jolle on olemassa tiukat laatuvaatimukset eheyden, ulkonäön ja koon suhteen. Graniittiblokit ovat perusta myöhempään sahaukseen ja käsittelyyn ja monimutkaisten graniittituotteiden valmistukseen: yksinkertaisista reunakivistä ja laatoista monimutkaisiin rakenteisiin. Blokki lastataan louhoksessa kuorma-autoihin ja kiinnitetään ketjuilla puulavoihin. Graniittiblokkien toimitukseen Suomesta on laajat mahdollisuudet, joista käytetään pääosin maata kohteen läheisiä reittejä ja konttikuljetusta meritse pitkiä matkoja.

Hankkeessa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin suuren graniittilohkojen vientivirtoja Euroopan maihin ja Kaukoitään. Nämä kivikappaleet lastataan kontteihin HaminaKotkan satamassa ja lähetetään vastaanottajalle meritse. Toinen merkittävä graniittiharkkojen vienti tapahtui itärajan yli kuorma-autoilla. Nasta-hankkeeessa työstettiin muun muassa kivikuljetuslogistiikkaklusterin kokoamista yhteiseksi suunnitelmaksi.  Rautateiden ja vesiväylien saatavuus tarjoaa mahdollisuuden luoda elinkelpoisia liiketoimintamalleja kiviteollisuuteen.

COVID-19-pandemian aikana ja sen jälkeen kuljetuksissa on ollut häiriöitä, mutta ei merkittäviä. Vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla graniitin louhinta oli epäsäännöllistä ja maantiekuljetuksissa oli häiriöitä. Myös konttimeren kuljetukset vähenivät vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla. Tämän jälkeen kivimarkkinat elpyivät jonkin verran.

Syksystä 2020 lähtien meriliikenteen hintojen muutokset ovat olleet huomattavia, ja kuljetuskustannukset alkoivat nousta. Vuonna 2021 kustannusten nousu jatkui ja Euroopan satamien ongelmat lisäsivät meriliikennettä. Vuoden 2021 loppuun mennessä merirahdin kustannukset suhteessa esipandemiaan ovat nousseet joissain tapauksissa 6–7-kertaisiksi. Graniitin vienti Venäjälle jatkui ennallaan helmikuuhun asti. Helmikuun lopun tapahtumat vaikuttivat myös moniin talouden sektoreihin. Huhtikuussa seurannut rekka-autojen tuontikielto EU:hun Venäjältä hidasti merkittävästi ja mahdollisesti pysäytti graniitin viennin Venäjälle.

Hankkeen toiminta oli aiemmin keskittynyt pitkälti historiallisten restaurointien tukemiseen ja niiden varustamiseen alkuperäisellä graniittimateriaalilla. Graniitin osalta on muistettava, että tämä ympäristöystävällinen rakennusmateriaali ei ole vain kaunis ja kestävä. Se ei myöskään ole alttiina saasteille, ja se säilyttää uutuuden ja houkuttelevan ulkonäön.

Uusia liikeideoita voikin etsiä kaupunkien infrastruktuurin ja muun muassa puistoalueiden sisustamiseen. Kaakkois-Suomen liikenneverkosto mahdollistaa logistisissa ratkaisuissa myös rautatiekuljetuksen ja sen lisäämisen logistiikanketjun laskelmiin. Huolimatta siitä, että kuljetusten hintoja ei ole mahdollista alentaa tässä maailmantilanteessa, projekti jatkaa uusien liiketoimintamallien etsimistä kiviteollisuuden aktivoimiseksi ja optimoimiseksi.

Lähde

Kaukiainen, Yrjö. Punaiset pilarit. Suomalainen graniitti tsaarien Pietarissa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Kirjokansi 128. Riika 2016, 154 s.