Kriisit muuttavat maailmaa – miten yritys pysyy kehityksessä mukana?

Kriisi paitsi pysäyttää, myös usein avaa ovia uuteen. Kun vanhat rakenteet tai toiminnan perusedellytykset muuttuvat, on löydettävä tilalle uutta. Innovaatioista tulee kriisissä selviytymisen edellytys, ja siksi kriisit vievät usein liiketoimintaa myös eteenpäin. Mitä kriisien selviytymiskokemuksista voitaisiin oppia ja ottaa mukaan ihan tavalliseen PK-yrityksen liiketoiminnan arkeen?

Pandemian aiheuttama kriisi pakotti monet yritykset kokeiluun ja luovuuteen. Kun fyysisen kanssakäymisen mahdottomuus esti yhteydenpidon, käyttöön otettiin kokonaan uusia tapoja luoda kohtaamisia etänä ja digitaalisesti. Siitä, mikä tuntui aluksi hyvin oudolta ja hankalalta, tulikin monella alalla liiketoiminnan uusi normaali, tai ainakin yksi merkittävä osa perustoimintoja.

Miten ajatella omaa toimintaa uudella tavalla ilman pandemian pakkoa? Miten saada aikaan innovaatioita, jotka muuttaisivat omaa bisnestä kilpailukykyisempään ja kannattavampaan muotoon? Mitä yhteistä on resilienssillä ja innovatiivisuudella, eli kyvyllä selviytyä muutoksissa ja kyvyllä uudistaa liiketoimintaa?

Voisiko kriisiselviytymisen keinoilla lisätä oman liiketoiminnan kannattavuutta?

Kriisi vaikeuttaa ja estää yrityksen operatiivisia toimintoja, ja siksi se suorastaan pakottaa organisaation pysähtymään ja miettimään asioita uusiksi. Ja siitähän innovaatioissa ja liiketoiminnan kehittämisessä yleensä on kysymys: pysähtymisestä jonkin kysymyksen tai ongelman äärelle ja sen ratkaisusta uudella tavalla.

Rutiinit ja samalla tavalla tekeminen tuottavat tietysti turvaa ja tehokkuutta liiketoimintaan. Juuri siksi operatiivisen toiminnan muuttaminen ilman pakottavaa ulkoista syytä on usein haasteellista. On tärkeää miettiä, miten voisimme luoda kehittämisen vaatimalle pysähtymiselle parempia olosuhteita myös silloin, kun elämme organisaation perusarkea.

Innovatiiviseen start up -kulttuuriin liitetään helposti tietynlainen pöhinä ja kiireen tuntu. Käytännössä parhaiden ideoiden syntyminen edellyttää usein kuitenkin hitautta, pysähtymistä, pohdintaa ja ennen kaikkea uusia haparoivia kokeiluja.

Millaisissa olosuhteissa innovaatiot syntyvät parhaiten?

Kehittymiseen tarvitaan ennen kaikkea innovaatioille otollista kulttuuria ja mielentilaa. On tärkeää kiinnittää huomiota tiimien psykologiseen turvallisuuteen eli siihen, miten tiimeissä suhtaudutaan epäonnistumisiin ja virheisiin (Edmonson 1999). Juuri virheiden käsittelyssä ihmiset ovat haavoittuvaisia, ja tarpeeton häpeä voi toimia lannistavasti ja estää kehittämisen kannalta tärkeitä kokeiluja ja ideoiden jakamista.

Organisaatiossa, joissa on tilaa ottaa riskejä, käydä yhdessä läpi epäonnistumisia ja oppia niistä, on aina paremmat edellytykset kehittää uusia innovaatioita ja kasvattaa kilpailukykyä. Käytännössä se edellyttää, että organisaation sisällä käytävä ammatillinen dialogi on kunnioittavaa. Lisäksi on tärkeää, että sisäiset toimintatavat ja organisaatiokulttuuri tukevat kokeiluja ja hyväksyvät myös niihin väistämättä liittyvät epäonnistumiset luonnollisena osana innovaatioprosessia.

Myös ihmisten moninaisuuden (diversiteetin) on havaittu korreloivan yrityksen innovaatio- ja kasvukyvykkyyden kanssa: mitä erilaisemmasta ihmisjoukosta organisaatio koostuu, sitä todennäköisempää sen kasvu on. Tämä korrelaatio on havaittu esimerkiksi organisaation sukupuolijakaumassa ja vähemmistöjen edustajien suhteen (A New European Innovation Agenda 2022). Erilaisista taustoista tulevat organisaation jäsenet tuovat laajemman näkökulman kehittämiseen ja mahdollistavat eri asioiden huomioimisen.

Miten ideasta tehdään innovaatio ja innovaatiosta menestyvä tuote?

Ideoiden kehittämisessä innovaatioiksi ja niiden tuotteistamisessa valmiiksi tuotteiksi auttavat systemaattiset prosessit ja käsitteet. Puhutaan innovaatioprosesseista ja malleista sekä tuotteistamisprosesseista ja muotoilusta niiden välineenä.

Teknologia- ja markkinalähtöisistä innovaatiomalleista onkin siirrytty avoimiin innovaatioprosesseihin, joissa tärkeitä innovaatio ja kehityssyötteitä tulee erityisesti organisaation ulkopuolelta. Asiakasnäkökulma on aina onnistuneen tuotteistamisen keskiössä.

Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä kynnys ideoiden tuotteistamiseen on usein korkea. Helposti ajatellaan, että ideaa uudesta tuotteesta tai palvelusta ei kannata kokeilla ennen kuin se valmis. Tuotteistamista ja kehittämisen aloittamista lykätään tulevaisuuteen, jotta tuotteesta saataisiin täydellinen.

Toimivampi ja kannattavampi malli on innovaatioprosesseista tuttu pienemmän toimivan tuotteen käsite. Siinä valmiista tuotteesta tehdään  ensin niin sanottu MPV-versio (minimum viable product). MPV-versio on aina hyvin yksinkertaistettu versio uudesta tuotteesta, ja se on tarkoitettu vain palautteen keräämiseen valikoidulta joukolta.

Näin varmistetaan, että tuotteen kehitys huomioi asiakasnäkökulman riittävän varhaisessa vaiheessa ja hukkainvestoinneilta voidaan välttyä. Samalla tuotteen kehittämisessä päästään mahdollisimman ajoissa sekä alkuun että dialogiin tulevan kohderyhmän edustajien kanssa.

On tärkeää, että yrityksessä saadaan innovaatioprosesseja käyntiin myös arjen kiireen keskellä. Ideoita ja innovaation alkuja täytyy myös vaalia, sillä ne helposti lytätään. Väsyneenä kaikki ideat voivat kuulostaa huonoilta, ja kuormittunut mieli näkee helpommin aina uhkia kuin mahdollisuuksia. Siksi innovaatioille otollisen keskusteluilmapiirin tietoinen rakentaminen on tärkeää.

Innovaatio- ja kehittämisprosessien aloittaminen edellyttää joskus jopa ”realismijarrun mentaalista poiskytkentää”. On tärkeää keskittyä visioimaan myös sitä, mikä ensin vaikuttaa aivan mahdottomalta toteuttaa. Visiointi on tärkeää koska voimme yleensä toteuttaa vain sen, mitä olemme ensin kuvitelleet.

Uudet innovaatiot ja kilpailukyvyn parantuminen ovat riippuvaisia siitä, mitä potentiaalisia (uusia) todellisuuksia kykenemme organisaation sisällä yhdessä ensin kuvittelemaan – ja sitten myös haparoivien kokeilujen kautta lopulta toteuttamaan.

Lähteet

A New European Innovation Agenda 2022

Edmonson, A.C. 1999.