Yhden siirtymäkauden päättyminen tuo jälleen tarkennuksia dronetoimintaan. Kuva: Adobe / Marko Sorsa.

Droneja koskevat vaatimukset päivittyvät vuoden 2024 alussa

04.12.2023

Siirtymäkauden päättyessä vuoden 2023 lopussa tuo alkava vuosi dronetoimintaan sisäistettäväksi jälleen uusia säädöksiä. Yksi vaatimus on uusien myytävien dronejen avoimen kategorian C-luokitusmerkintä. Dronetoimijaksi rekisteröitymiseen ei sen sijaan tule muutoksia. Säädännölliset päivitykset ovat maallikolle lähinnä puuduttavaa kapulakieltä, mutta dronetoimijoille tärkeää pakollista opeteltavaa.

C1-luokitellun dronen luokkamerkintä. Kuva: Marko Sorsa.

Dronen C-luokan ilmoittavan merkinnän on löydyttävä 1.1.2024 alkaen kaikista uusista markkinoille saatettavista avoimen kategorian droneista. C-luokkamerkintävaatimus ei siis koske erityinen-kategorian droneja, eli PRDA tai SORA -riskiarvioiden kautta operoitavia miehittämättömiä ilma-aluksia.

C-luokituksia on kaikkiaan seitsemän, ja luokat ilmoitetaan kirjainnumeroyhdistelmällä C0-C6. Merkinnän saattaminen droneen kuuluu aina dronen valmistajalle. On myös olemassa käsitys, että pelkkä digitaalinen tieto C-luokituksesta dronen sisältämässä datassa riittää. Näin ei kuitenkaan ole, vaan luokan on oltava laitteessa selvästi näkyvissä standardoidulla luokitusmerkillä.

Merkinnän lisäksi vähintään C1-luokitellun dronen on myös lähetettävä laitteen sijaintitiedot, sekä dronen lähtöpaikkatieto. Mikä käytännössä on kyseisen dronen kauko-ohjaajan sijaintitieto.

Myös aiemmin hankittuja laitteita voi käyttää siirtymäajan jälkeenkin

Jo markkinoilla olevat dronet rinnastuvat siirtymäajan päätyttyä C-luokituksen A1 tai A3 -alakategoriaan. Jos dronea ei ole varustettu C1-merkinnällä, laskee A1-alakategorian painoluokka aiemmasta alle 499 grammasta 249 grammaan.

Vaatimuksena on myös dronen kauko-ohjaajan tutustuminen lentolaitteensa käyttöohjeeseen. Verkkotentin suorittaminen ei puolestaan ole välttämätöntä, vaan ainoastaan suositeltavaa. Tentti on kuitenkin suoritettava, jos laitteessa on kamera.

C-luokitusmerkintää ei myöskään tarvitse olla missään avoimen kategorian alle 25 kg:n painoisissa droneissa, silloin kun niitä käytetään A3-alakategorian ehtojen mukaisesti. Tämä tarkoittaa lennättämistä turvallisen välimatkan päässä ihmisistä, rakennuksista ja virkistysalueista. Laitteen kauko-ohjaajalla on kuitenkin oltava tällöinkin aina verkkotentti suoritettuna.

Erityinen-kategoriassa vuoden alussa voimaan tulevat vaatimukset

Vaativammassa eli erityinen-kategoriassa uudet säädökset ja vaatimukset koskevat dronen näkyvyyttä ja tunnistamista. Vuoden 2024 alusta alkaen erityisen kategorian operaattorin on huolehdittava, että jokaisessa alle 120 metrin korkeudessa lentävässä dronessa on päivitetty ja aktivoitu etätunnistusjärjestelmä.

Etätunnistusjärjestelmän kautta on saatava tieto dronen rekisteritunnuksesta ja sarjanumerosta. Kuten myös tiedot dronen sijainnista, lentokorkeudesta, lentosuunnasta ja maanopeudesta. Näiden lisäksi on oltava RID (Remote ID)-tieto, eli tieto kauko-ohjaajan sijainnista.

Erityiseen kategoriaan lukeutuvat kaikki lennot, mitkä eivät mahdu avoimen kategorian rajoitusten sisäpuolelle.

Säädökset koetaan edelleen sekaviksi ja vaikeatulkintaisiksi

Jos uudet säädökset vaikuttavat sekavilta dronen käyttäjille, ovat ne sitä myös laitteita maahantuoville ja myyville tahoille. Välttämättä edes C-luokkamerkinnän toteutuksesta ja näkyvyydestä ei myyjillä ole lainkaan tietoa, eli onko dronessa oltava fyysinen C-luokkamerkintätarra vai ei. Tai tieto voi olla virheellinen, eli ettei luokitusmerkinnän tarvitse olla itse laitteessa painetussa muodossa näkyvissä. Nyt päättyvää siirtymäaikaa onkin jouduttu aiemmin siirtämään useammin kuin kerran, mutta tällä kertaa siirtoa ei ole enää tulossa.

Dronetoiminnan luokkia, alakategorioita, kriteereitä, rajoituksia ja tulkinnanvaraisuuksia on niin paljon, että varmistuakseen juuri oman toimintansa luvanvaraisuudesta on perehdyttävä huolellisesti voimassa oleviin säädöksiin. Mikä luonnollisesti muutenkin on oikein tehdyn ja turvallisen lentotoiminnan lähtökohta. Mutta säädösten selaaminenkaan ei vielä takaa täydellistä lopputulosta, sillä niissäkin esiintyy tulkinnanvaraisuutta.  Yhtenä esimerkkinä on samaista alakategoriaa koskevat kohdat lennättämisestä satunnaisten ihmisten ”yli” ja satunnaisten ihmisten ”päällä”.

Kaikki on kunnossa niin kauan kun tapaturmia tai onnettomuuksia ei tapahdu. Mutta jos ja kun tapahtuu, kääntyy asia silmänräpäyksessä päinvastaiseksi. Silloin vain dronea lennättävä voi pelastaa – tai yrittää pelastaa – itse itsensä todistamalla toimineensa voimassa olevien sääntöjen, asetusten ja äärimmäisen huolellisuuden vaatimalla tavalla. Ilmailussa kun lopullinen vastuu lennoilla on aina ilma-aluksen päälliköllä, mitä myös dronepilotti on.

Jokaiselle saatavissa olevaa dronetietoa välittävät muun muassa Traficomin ylläpitämä Droneinfo.fi ja Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto EASA.

Sähköisen ja digitaalisen ilmailun yritysklusteri -hanke tutkii ja edistää uusien skaalautuvien teknologioiden käyttöä ilmailun eri osa-alueilla. Lisäksi hanke vie eteenpäin innovaatiotoimintaa Suomen uusimmalla yleisilmailulentokentällä Helsinki-East Aerodromella Pyhtäällä, sekä vahvistaa kentän energiatehokkuutta.

Hanke on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) osarahoittama ja rahoittavana  viranomaisena toimii Uudenmaan liitto. Hanketta toteuttavat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk ja Kotkan-Haminan seudun kehittämisyhtiö Cursor Oy.

Kirjoittanut Marko Sorsa

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Sähköisen ja digitaalisen ilmailun yritysklusteri -hankkeessa. Ilmailun harrastamisen lisäksi hän on myös toiminut ilmailutoimittajana ja -kuvaajana. Keväällä 2024 hän valmistuu Sähkövoimatekniikan YAMK-insinööriksi Xamk Mikkelissä.