Meriympäristön suojelussa monia kehittämiskohteita

Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyö edistää osaltaan merellisen ympäristön suojelua. Xamkin hankkeissa on kehitetty sekä ennaltaehkäiseviä että korjaavia toimia.

Meriympäristön tilaa uhkaavat useat tekijät, kuten haitalliset aineet, vieraslajit, merten roskaantuminen ja vedenalainen melu. Itämeren suojelukomission (Helsinki Commission, HELCOM) tuoreen arvion mukaan kaikki mainitut tekijät esiintyvät myös Itämeren alueella merkittävässä määrin.

Haittatekijät ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää se, että ne ovat seurausta ihmisen toiminnasta. Niiden hallinta on lisäksi tehokkainta mahdollisimman lähellä haitan syntypaikkaa. (HELCOM 2023, 139.)

Haitalliset aineet

Haitalliset aineet kulkeutuvat meriympäristöön jokien ja purojen, pistemäisten päästölähteiden tai ilmakehän kautta. Aineilla voi olla joko suoria (myrkyllisyys) tai välillisiä haitallisia vaikutuksia (terveys, lisääntymisterveys, ravintoketju). HELCOMin seurantatutkimukset osoittavat, että aineiden pitoisuudet ovat edelleen suuret useammissa Itämeren seurantapisteissä, vaikka parannusta onkin tapahtunut. (HELCOM 2023, 139–140.)

Haitallisten aineiden torjuntaa on siten syytä kehittää edelleen. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun toimenpiteet keskittyvät erityisesti öljyn tehokkaaseen poistamiseen vesistöistä päästön tapahduttua. Tähän ovat tähdänneet sekä SÖKÖ-hankkeet että öljyntorjunta-altaalla toteutettavat harjoitukset ja testaukset torjuntakyvyn vahvistamiseksi.

Kemikalisoitumista ennaltaehkäiseviä toimia ovat edistäneet muun muassa alusten päästömittaukseen ja energiatehokkuuteen kohdistuvat kehittämishankkeet. Uusien polttoaineiden ja hybriditeknologian tuottamia päästövähennyksiä tutkitaan useamman hankkeen voimin. Esimerkiksi MEPTEK-hankkeessa laadittua analyysityökalua voidaan käyttää arvioimaan päästövähennystekniikoiden todellista vaikuttavuutta ja siten meriliikenteen ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Tutkimusta esimerkiksi avoimen kierron rikkipesureiden ympäristövaikutuksista on tarpeen jatkaa.

Vieraslajit

Muiden kuin kotoperäisten lajien haittavaikutus perustuu muun muassa siihen, että ne voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja, levittää taudinaiheuttajia tai muuttaa ravintoverkkoa. Helcomin selvitys osoittaa, että uusien vieraslajien saapuminen Itämerelle lisääntyi jyrkästi 1900-luvun jälkipuoliskolla pysyen tasaisena 2000-luvun, mutta nykyisin uusien tulokkaiden määrä näyttää alkaneen vähentyä. Kun lajit ovat kerran asettuneet alueelle, niitä on käytännössä vaikea, ellei mahdoton poistaa. Vieraslajit voivat kulkeutua esimerkiksi alusten painolastivesien mukana tai pohjaan kiinnittyneenä. (Helcom 2023, 141.)

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu osana COMPLETE- ja COMPLETE PLUS -hankekonsortioita tutki aluksiin kertyvän pohjakasvuston vaikutusta kulkuvastukseen ja etsi taloudellisia kannustimia vieraslajien leviämisen rajoittamiseksi.

Meriroska

Merien roskaantumista seurataan usein rantojen roskaantumisen kautta. Rantautuneesta roskasta arvioidaan sen määrä ja koostumus, mikä antaa tietoa merieliöstölle ja ekosysteemeille aiheutuvista riskeistä sekä sosiaalisista haitoista (terveysvaara, esteettinen haitta, kustannukset) ja jossain määrin myös roskien alkuperästä ja hallintakeinojen mahdollisesta tehoavuudesta. (HELCOM 2023, 140.)

Rantaan ajautuva meriroska on peräisin sekä maalta että mereltä. Maalta peräisin oleva roskaantuminen liittyy usein kulutuskäyttäytymiseen sekä virkistys- ja matkailutoimintaan. Myös jokien tulviminen ja sadevesien ylivuodot voivat aiheuttaa roskaantumista. Merellä roskaantumisen lähteitä ovat ammatti- ja huvialukset sekä kalastukseen liittyvä toiminta, joskin meriperäiset lähteet vaikuttavat vain vähän Itämeren rantojen roskaantumiseen. (HELCOM 2023, 140.)

Meriroskan torjunta on ajankohtaista myös meidän vesillämme: Itämeren rantojen roskaantumisen tilan arviointi osoitti, että noin 70 prosentissa havaintoalueista meriroskan määrä ylitti roskaantumisen kynnysarvon eli 20 roskankappaletta sataa rantametriä kohden. Suurin osa roskista liittyy kertakäyttömuoveihin, ja yleisin roskatyyppi on yli 2,5 sentin pituiset erilaiset muoviesineet ja -palat. (HELCOM 2023, 140.)

Meriroskan keräämisessä voidaan hyödyntää osin samaa kalustoa kuin öljyvahinkojen torjunnassa. Jokien tai sadevesiviemäreiden suulla voidaan käyttää verkkoja tai rajoituspuomeja, jotka hillitsevät roskien kulkeutumista vesistöön. Öljynkeräyslaitteita on lisäksi modifioitu muuttamalla keräimen harjayksikkö hihnakuljettimeksi. Pienikokoista roskaa voidaan poistaa myös ylivuotoskimmereillä. Näiden testaamiseen ja jatkokehittämiseen Xamkin öljyntorjunta-allas tarjoaa hyvät puitteet.

Tulevia kehittämiskohteita

Muita tulevaisuuden tutkimuskohteita, joihin ammattikorkeakoulun TKI-osaamisella on annettavaa, löytyy muun muassa meluntorjunnasta. Hankeideoita vedenalaisen melun mittauksiin onkin kehitteillä. Myös kemikalisoitumisen estämisessä ja kemikaalivahinkojen torjunnassa riittää työsarkaa, mutta onneksi myös hyvät ja turvalliset tutkimuspuitteet.

Lähde

HELCOM, Helsinki Commission 2023. Hazardous substances, marine litter, underwater noise, non-indigenous species. Thematic assessment 2016–2021. Baltic Sea Environment Proceedings 190. Baltic Marine Environment Protection Commission. Saatavissa: https://helcom.fi/post_type_publ/holas3_haz