Vammaisilla nuorilla on hyvin samansuuntaiset tavoitteet liikunnan suhteen kuin vammattomillakin.

Sopivien ryhmien puute rajoittaa vammaisen nuoren liikkumista

Tuloksekas tutkimustyö vaatii kontaktien luomista eri organisaatioihin, asiantuntijoihin sekä toimijoihin. Vammaisten nuorten liikuntakäyttäytymistä tutkivassa VALKKU-hankkeessa yhteistyötä on tehty urheiluseurojen kanssa.

Xamkin tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia tekee yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa tutkimusta vammaisten nuorten liikuntakäyttäytymisestä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa on muun muassa selvitetty, mitä tavoitteita nuorilla on liikunnan suhteen ja mitkä ovat suurimmat esteet vammaisen nuoren liikkumiselle.

Tärkeintä hauskan pitäminen

VALKKU-hankkeen verkkokyselyyn vastanneista vammaisista nuorista suurin osa kertoi, että liikunnan tärkein tavoite on hauskan pitäminen. Kunnon parantaminen, uusien elämyksien kokeminen ja mielialan kohentaminen nousivat vastauksissa myös korkealle.

Vammaisilla nuorilla on hyvin samansuuntaiset tavoitteet liikunnan suhteen kuin vammattomillakin. Esimerkiksi vuoden 2014 Liitu-tutkimuksessa 11-15 -vuotiaiden vastauksissa korostuivat samanlaiset liikunnan merkitykset.

Häntäpäähän vammaisten nuorten vastauksissa jäivät ulkonäköön vaikuttaminen ja kilpailussa menestyminen. Kilpailuilla on kumminkin merkitystä yksilölle, sillä haastatteluissa nuoret nostivat esille kilpailujen arvon. Siellä nuoret pääsevät näkemään vanhoja kavereita sekä samalla matkustamaan Suomesta aina ulkomaille asti.

Monia esteitä liikunnan harrastamiseen

Isoissa kaupungeissa vammaisille on yleensä enemmän urheiluseuroja tai -ryhmiä liikunnan harrastamiseen kuin pienemmillä paikkakunnilla.

Sopivien urheiluseurojen tai ryhmien puuttuminen on suurin rajoittava tekijä liikunnan harjoittamiseen. Kolmasosa vammaisista vastaajista kertoi, ettei heille ole sopivaa ryhmää liikunnan harrastamiseen.

Yksi merkittävästi liikunnan harrastusmahdollisuuksiin vaikuttava tekijä on asuinpaikka. Isoissa kaupungeissa vammaisille on yleensä enemmän urheiluseuroja tai -ryhmiä liikunnan harrastamiseen kuin pienemmillä paikkakunnilla.

Seurojen ja ryhmien puute on varmasti osallisena siihen, että kävely, uinti ja pyöräily olivat vastaajiemme keskuudessa hyvinkin yleisiä harrastuksia. Monet vammaiset nuoret haluaisivat kuitenkin harrastaa lajeja, missä tarvitaan ohjausta ja joukkuetta, kuten salibandyä, ratsastusta ja jääkiekkoa. Myös erilaiset taitolajit, kuten tanssi, voimistelu ja parkour, korostuivat toiveissa.

Vanhempien merkitys

Tutkimuksessa nousi esille, että myös yksinäisyys ja sopivien liikuntatilojen puute ovat yleinen este liikunnan harrastamiselle. Tilat saattavat olla liian hankalakulkuisia tai siellä ei ole tarvittavia opasteita. Yksinäisyys kertoo taas vahvasti liikunnan sosiaalisesta merkityksestä.

Haastatteluissa nousi esille vanhempien merkitys. Vammaisen nuoren liikkuminen on hyvin paljolti kiinni siitä, miten aktiivisesti vanhemmat motivoivat liikkumaan. Melko tavallista on, että ulkoista innostamista vammaisen nuoren liikkumiseen ei juurikaan tule. Kyselytutkimuksen perusteella vammaiset nuoret kokevatkin, että liikunnan harrastaminen vaatii tahdonvoimaa.

Malliesimerkki

Mikkelin Judon järjestämä soveltava judo on malliesimerkki vammaisten liikuntatoiminnasta. Soveltavan judon ryhmä toimii yhdenvertaisesti osana seuraa vammattomien harrastajien kanssa. Seuran tuki mahdollistaa laadukkaan harrastamisen kaikenikäisille vammaisille ja myös motivoi kilpailemaan. Treeneissä vallitsee iloinen ja kannustava ilmapiiri. Jokainen pääsee osallistumaan toimintaansa omien taitojensa mukaan.

Yhteistyö Mikkelin Judon ja useiden muiden urheiluseurojen kanssa on tarjonnut VALKKU-hankkeen tutkijoille hyvän näköalan vammaisten nuorten liikuntaharrastukseen ja sen erilaisiin järjestämistapoihin.

Kirjoittaneet Riku Happonen ja Veli Liikanen

Riku Happonen toimii tutkimusharjoittelijana ja Veli Liikanen tutkijana Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.