Mielikuvat vaikuttavat nuoren kaksoiskansalaisen arkeen

Venäjä näyttäytyy tutkimusten mukaan monelle suomalaiselle vieraana, kaukaisena ja epäilyttävänä. Juveniassa tutkitaan parhaillaan Venäjään liittyvien mielikuvien vaikutusta nuorten Suomi-Venäjä-kaksoiskansalaisten hyvinvointiin ja osallisuuteen Suomessa.

Kansalaisuuden on perinteisesti ajateltu tarkoittavan vain ja ainoastaan yhden kansallisvaltion jäsenyyttä. Suomessa asuu kuitenkin lähes satatuhatta henkilöä, joilla on Suomen kansalaisuuden lisäksi jonkin toisen maan kansalaisuus.

Vaikka kaksoiskansalaisuus on ollut lainsäädännöllisesti mahdollista jo 15 vuoden ajan, ei kahden maan kansalaisten tilanne ole kuitenkaan aivan ongelmaton. Asemansa puolesta kaksoiskansalaiset ovat Suomen täysivaltaisia kansalaisia, mutta heidän käytännön kansalaisuuden toteutuminen voi riippua hyvin erilaisista arjen kohtaamisista ja neuvotteluista. Yksi näistä tekijöistä on kaksoiskansalaisen toiseen valtioon Suomessa liittyvät mielikuvat.

Parhaillaan käynnissä olevassa nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian ”Kansalaisuuden konstellaatiot” -tutkimushankkeessa on tarkasteltu Venäjään ja venäläisyyteen liittyviä mielikuvia ja niiden vaikutusta nuorten Suomi-Venäjä-kaksoiskansalaisten elämään Suomessa. Hankkeessa nuoret kaksoiskansalaiset ovat avanneet kokemuksiaan niin verkkokyselyssä kuin haastatteluissa.

Jännitteisyys nousee esiin

Yhtenä keskeisenä havaintona esiin nousee henkilökohtaisen ja julkisen Venäjäkuvan välinen ristiriita. Monilla haastatelluista nuorista on hyvin positiivisia muistoja ja kokemuksia Venäjältä, mutta Suomessa he elävät arkeaan toisenlaisessa ilmapiirissä.

Esimerkiksi vuonna 2016 toteutetussa lähes kaksisataa nuorta kaksoiskansalaista tavoittaneessa verkkokyselyssä kolmannes vastaajista koki venäläisyyteen suhtauduttavan Suomessa negatiivisesti. Kolmannes vastaajista uskoi myös venäläisen nimen vaikeuttavan työnsaantia ja venäjän kielen aiheuttavan negatiivisia reaktioita.

Oman mielikuvan ja ympäröivän yhteiskunnan välittämän mielikuvan välinen ristiriita paljastaa nuoren Suomi-Venäjä-kaksoiskansalaisen arjen jännitteisyyden. Venäläisyyden kokemuksiin liittyy ylpeyttä mutta toisaalta myös negatiivisten mielikuvien aiheuttamaa mielipahaa.

Tästä jännitteisyydestä voidaan löytää yhtymäkohtia filosofi Sara Ahmedin kirjoituksiin kansallisuuteen ja kansalliseen identiteettiin liittyvästä häpeästä ja sen vaikutuksesta yksilöiden elämänkulkuun. Nuorten kaksoiskansalaisten haastatteluissa tämä häpeäntunne nousee esille esimerkiksi oman taustan ja henkilöhistorian piilotteluna.

Mä ajattelin monta vuotta, että se venäläisyys on jotenkin paha asia ja että se pitää piilottaa. Ja mä oon myös toiminut niin. Että esimerkiksi ala-asteella oli tehtävänä piirtää sukupuu, niin mä piirsin mun isäpuolen suvun sinne, että siellä olisi niitä suomalaisia nimiä.

Venäläisyys saattaa yksityistyä

Venäläisyyden piilottaminen näkyy kyselyn ja haastatteluiden perusteella selvästi esimerkiksi nuorten kaksoiskansalaisten kielivalinnoissa. Monilla nuorilla oli omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka he ovat vältelleet venäjän kielen käyttämistä julkisilla paikoilla liikkuessaan. Samoin erityisesti tytöillä ja nuorilla naisilla esiin nousivat venäläisyyteen liittyvien negatiivisten mielikuvien vaikutus heidän pukeutumiseensa ja ulkonäköönsä.

Mä tykkään esimerkiksi käyttää korkoja ja hameita ja mä meikkaan tosi vahvasti. Mutta Suomessa se ei ole välttämättä mikään hyvä asia. Että mä joudun myös sukupuolinäkökulmasta säätelemään sitä mun imagoa koska musta tuntuu, että semmoinen yltiönaisellisuus ei ole Suomessa kauhean arvostettua.

Nuorten kaksoiskansalaisten arjessa nämä negatiiviset mielikuvat johtavat osaltaan venäläisyyden yksityistymiseen. Monille nuorille kodista tulee helposti ainoa paikka, jossa venäjää ja Venäjästä voi puhua ilman huolta negatiivisista reaktioista. Tämä näkyy erityisen selvästi Venäjään liittyvissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

Esimerkiksi valtaosa kyselyyn vastanneista nuorista kertoi keskustelevansa Venäjän poliittisesta tilanteesta kotona vanhempiensa kanssa, mutta vain harva kertoi puhuvansa niistä esimerkiksi koulussa tai ystäviensä kanssa. Suomen kohdalla tällaista eroa julkisen ja yksityisen välillä ei ollut, vaan Suomen poliittisesta tilanteesta puhuttiin niin kotona kuin koulussa.

Mä yritän pysyä sen [Venäjän politiikka] ulkopuolella. Mutta kyllä mua hävettää. Toisaalta se, että Venäjä tekee jotain inhottavaa ja sitten toisaalta suomalainen lehdistö kaataa lisää bensaa liekkeihin.  Siitä tulee semmoinen ikävä fiilis.

Suomalaisen yhteiskunnan kestävän kehityksen näkökulmasta on ongelmallista, jos merkittävät väestöryhmät kokevat joutuvansa piilottelemaan osaa itsestään ja sen seurauksena jättäytymään pois julkisesta keskustelusta.

Suomi-Venäjä-kaksoiskansalaiset ovat Suomen suurin ja nopeimmin kasvava monikansalaisten ryhmä, jonka ainutlaatuista ymmärrystä ja kokemusta voitaisiin hyödyntää monin tavoin Suomen ja Venäjän välisessä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Tämä on kuitenkin mahdollista vain silloin, jos he kokevat voivansa osallistua julkiseen elämään täysivaltaisina kaksoiskansalaisina.