Juvenia hakee uutta tietoa nuorista kaksoiskansalaisista

Tällä hetkellä Suomessa asuu lähes satatuhatta henkilöä, monikansalaista, joilla on Suomen kansalaisuuden lisäksi jonkin toisen tai useamman valtion kansalaisuus. Suomi-Venäjä -kaksoiskansalaiset ovat Suomen selvästi suurin ja nopeitten kasvava monikansalaisten ryhmä.

Kansalaisuuden on perinteisesti ymmärretty tarkoittavan vain ja ainoastaan yhden kansallisvaltion jäsenyyttä. Nykyisen Suomen kansalaisuuslain (359/2003) mukaan kansalaisuuden saamista ei kuitenkaan rajoiteta sillä perusteella, onko henkilöllä muita kansalaisuuksia.

Vaikka kaksoiskansalaisuutta on 2000-luvulla tarkasteltu pääasiassa hyötyjen kautta, ovat keskusteluun nousseet viime vuosina erilaiset uhkakuvat. Suomessa on esimerkiksi vuodesta 2015 saakka kaavailtu muutosta virkamieslakiin, joka rajoittaisi kaksoiskansalaisten pääsyä tiettyihin turvallisuuden kannalta tärkeisiin tehtäviin. Tämän keskustelun keskiössä ovat olleet historiallisista  sekä  geo- ja päivänpoliittisista syistä juuri Suomi-Venäjä -kaksoiskansalaiset.

Lisää tutkimusta tarvitaan

Suomi-Venäjä -kaksoiskansalaisista on olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa parhaillaan käynnissä oleva Kansalaisuuden konstellaatiot -hanke (2015-2019) paikkaa tätä tietovajetta tutkimalla, kuinka nuoret Suomi-Venäjä monikansalaiset näkevät itsensä Suomen ja Venäjän kansalaisina. Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen aineistoina olivat laaja kysely Suomessa asuville nuorille 16-29- vuotiaille Suomi-Venäjä kaksoiskansalaisille ja sitä tukevat haastattelut sekä asiakirja-analyysit.

Vuonna 2016 toteutettu verkkokysely tavoitti lähes kaksisataa nuorta kaksoiskansalaista ympäri Suomen. Vaikka tutkimukseen osallistuneiden nuorten polut Suomen tai Venäjän kansalaisiksi ovat yksilötasolla erilaisia, korostavat kyselyn tulokset kaksoiskansalaisuuden merkityksellisyyttä nuorten elämässä. Reilut kaksi kolmannesta vastanneista nuorista piti kahden maan kansalaisuuttaan itselleen tärkeänä ja käytännöllisesti hyödyllisenä. Suuri enemmistö ei myöskään haluaisi luopua kummastakaan kansalaisuudesta vaan toivoisi kaksoiskansalaisuuden siirtyvän myös lapsilleen.

Kansallisuuksissa ei nähdä ristiriitaa

Kyselystä käy niin ikään ilmi, että nuorille kaksoiskansalaisille on tärkeää niin suomalaisuus kuin venäläisyyskin, eikä kansallisuuksien välillä nähty varsinaista ristiriitaa. Sekä suomalaisuuden että venäläisyyden tunteen kehittymisessä sosiaaliset suhteet nousivat merkittävään asemaan.

Yleisesti suomalaisuuden tunteen rakentumisessa korostuivat enemmän yhteiskunnalliseen asemaan (koulu, opiskelu ja työt sekä hyväksytyksi tulemisen kokemus kotimaassa), samoin kuin yhteiskunnan arvoihin liittyvät tekijät. Venäläisyydessä korostuivat puolestaan kulttuuriset piirteet (kieli, tavat ja kulttuuri) ja yksityinen henkilökohtainen kokemushistoria.

Vaikka lapsuuden muistot olivatkin tärkeitä venäläisyyden tunteen kehittymiselle, yhteys Venäjään ei ole kuitenkaan pelkkää nostalgiaa. Enemmistö vastaajista ilmoitti pitävänsä säännöllisesti yhteyttä Venäjällä asuviin tuttaviin ja sukulaisiin ja noin puolet heistä kertoi käyvänsä Venäjällä säännöllisesti.

Kyselystä käy myös ilmi, että vaikka monet vastaajista ovat syntyneet Venäjällä ja ilmoittavat etniseksi taustaukseen venäläisyyden, rakentavat he kuitenkin elämäänsä Suomessa eivätkä usko muuttavansa takaisin Venäjälle.

Tämä tulevaisuusorientaatio näkyy osaltaan myös nuorten kiinnostuksen kohteissa. Vaikka nuoret kaksoiskansalaiset ovatkin tietoisia myös Venäjän tapahtumista, seuraavat he tarkemmin suomalaista mediaa ja ovat kiinnostuneempia Suomen yhteiskunnallisesta tilanteesta ja sen kehityksestä. Myös nuorten kansalaistoiminta ja yhteiskunnallinen kiinnostus näyttivät kohdentuvan vahvemmin Suomeen kuin Venäjään.

Leimautuminen huolettaa

Vaikka nuoret kaksoiskansalaiset rakentavatkin elämäänsä Suomessa, nousee kyselyssä esiin myös leimautumisen kokemuksia. Nuorista kolmannes näki venäläisyyteen suhtauduttavan negatiivisesti tai koki, ettei heitä kohdeltu ensisijaisesti suomalaisina Suomessa. Yhtä suuri joukko vastaajista uskoi venäläisen nimen vaikeuttavan työnsaantia Suomessa.

Suomalaisuuden ja venäläisyyden jännitteinen suhde heijastui myös nuorten kaksoiskansalaisten kielivalintoihin. Reilu neljännes vastaajista koki venäjän kielen aiheuttavan Suomessa negatiivisia reaktioita. Vieläkin suurempi joukko vastaajista koki suomen puhumisen venäläisellä aksentilla aiheuttavan negatiivisia reaktioita.

Näihin negatiivisiin kokemuksiin liittyen nuoret kaksoiskansalaiset kantavat myös huolta Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Enemmistö vastaajista koki, että Venäjästä niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä mediassa annettu kuva on virheellinen. Puolet kyselyn vastaajista koki myös nämä Venäjää koskevat virheelliset uutiset ja asenteet henkilökohtaisesti loukkaavina. Samoin noin puolet vastaajista kertoi kantavansa huolta Venäjän maineesta Suomessa ja maailmalla.

Myönteistä ja huolen aiheita

Kyselyn tulokset piirtävät siis nuorten kaksoiskansalaisten arjesta osittain ristiriitaisen kuvan. Yhtäältä venäläisyyteen liittyy monia myönteisiä ja merkittäviä kokemuksia, mutta toisaalta se aiheuttaa myös huolta ja leimautumisen pelkoa. Samat teemat nousevat esille myös nuorten kaksoiskansalaisten kanssa tehdyissä haastatteluissa.

Monilla haastatelluista nuorista on lämpimiä muistoja lapsuuden Venäjästä ja läheisiä suhteita Venäjällä asuviin sukulaisiin ja tuttaviin. Samoin monet nuoret ovat kiinnostuneita Venäjän historiasta ja venäläisestä kulttuurista. Tämän vastapainoksi nyky-Venäjän poliittinen tilanne nähdään pääosin ongelmalliseksi. Etenkin korruptio ja heikot työllistymismahdollisuudet tekevät monelle nuorelle ajatuksen Venäjälle muuttamisesta mahdottomaksi.

Tutkimuksen alustavat tulokset korostavat Suomessa asuvien kaksoiskansalaisten hyvin moninaista ja vaihtelevaa suhtautumista Venäjään ja venäläisyyteen. Tutkittujen nuorten enemmistölle kaksoiskansalaisuus ei näyttäytynyt kilpailevien lojaliteettien taisteluna. Päinvastoin he haluavat osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä ilman, että heidän tulisi luopua enempää Suomen kuin Venäjänkään kansalaisuudesta.

Tulosten valossa Suomi-Venäjä-kaksoiskansalaisten kohtelu sisäisesti yhtenäisenä ryhmänä (esimerkiksi turvallisuusriskinä) ilman yksilöllisten erojen huomioimista näyttääkin yhteiskuntapoliittisesti epäoikeudenmukaiselta ja ennakkoluuloiselta.