Mikrohistoriaa ja sukututkimusta

Menneisyyden tunteminen on avain nykypäivän ymmärtämiseen. 1970-luvulle asti historian tutkimus ja opetus keskittyivät suurin linjoihin, kokonaiskäsitykseen menneisyyden tapahtumista. Yksilötaso, arjen historia ja sukututkimus eivät olleet esillä. Ulkopuolinen tuskin olisi kauaa viihtynyt historian luennolla.

Mutta sitten tuli vuosi 1978 ja Alex Haileyn romaani Juuret sekä siitä tehty televisiosarja. Kirjan päähenkilön afrikkalaisen Kunta Kinten vaiheita amerikkalaisessa orjayhteisössä seurattiin tarkasti. Se synnytti samalla sukututkimusbuumin, joka on osoittautunut pysyväksi. Aiemminhan sukututkimus oli ollut erheellisestikin elitistiseksi leimattua puuhailua, mutta nyt siitä alkoi kasvaa koko kansan harrastus.

Käsi kädessä sukututkimuksen yleistymisen kanssa historioitsijoiden piirissä nosti päätään uusi tutkimushaara, mikrohistoria. Siinä mielenkiinnon kohteina ovat hyvin rajatut aiheet kuten kyläyhteisö, yksilö tai joku tapahtuma. Tällainen tutkimusote ei silti ole mielivaltainen ja irrallinen, vaan mikrohistoria valaisee omalla tavallaan laajemminkin yhteiskuntaa ja yksilöä sen osana.

Karjala-tietokanta avustaa

Vielä pari vuosikymmentä sitten sukututkimusta aloitteleva, monesti jo eläköitynyt henkilö joutui hakemaan tietoja sukulaisistaan arkistoista. Suomen arkistolaitos on hyvin organisoitu. Myös kruunun ja kirkon toiminta tuotti jo vuosisatoja sitten erinomaisia henkilöhistorian lähteitä. Siitä huolimatta jo perustietojen kerääminen oli hidasta ja työlästä, ellei mitään valmiita lähtötietoja ollut. Ei ihme, että sukututkimuksen teko jäi vanhoille päiville, jolloin aikaa on enemmän.

Nyt tilanne on perusteellisesti toinen. Tietokoneiden aika on tuonut monet asiakirjat digitoituina tietokoneen näytölle. Yksi parhaimmista sähköisistä lähteistä on Karjala-tietokanta, jota voi liioittelematta kutsua sukututkijan aarreaitaksi. Luovutetun Karjalan 70 seurakunnan (50 luterilaista, 20 ortodoksista, lisäksi Petsamon alue) kirkonkirjoista koottu väestöhistoriallinen tietokanta helpottaa hakuominaisuuksillaan sukututkijan ja muiden alan tutkijoiden työtä.

Henkilötietoja Annantehtaasta Äyräpäähän

Karjala-tietokanta sisältää tällä hetkellä 10,5 miljoonaa henkilötietuetta vuosien 1700-1950 väliseltä ajalta. Tietueella tarkoitetaan yhtä henkilö koskevaa merkintää yksittäisessä kirkonkirjassa, esim. syntymää. Uusimpien arvioiden mukaan tietokannasta puuttuu vielä n. 650 000 tietuetta, pääasiassa aivan vanhemmista lähteistä. Niitä tallennettaan paraikaa.

Lukujen takana on ihmisiä. Heidän tietoihinsa päästään käsiksi KATIHA-nimisen liittymän avulla. Se on kaikkien vapaasti käytettävissä osoitteessa https://katiha.mamk.fi. Haku on nopea, muutamassa sekunnissa selöytää vaikka koko tietokannasta etunimen Scholastica saaneet naiset.

Karjala-tietokannan edut on jo huomattu ns. suuren yleisön keskuudessa, sillä vuonna 2017 tietokantaan tehtiin päivittäin yli tuhat verkkovierailua.

Viimeinen taisto

Kaikista positiivisista arvioista huolimatta Karjala-tietokantaa vaatii vielä työtä. Tallennustyön loppuunsaattamisen ohella myös hakuohjelmaa kehitetään. Sukututkijoiden suosimissa nimihauissa ohjelma on vielä nirso eli se ei löydä nimivariaatioita. Sama henkilö saattaa esiintyä erilaisilla nimillä eri muodoissa, esimerkiksi Olavi, Olli, Olov, Olof, Oloff. Tällä hetkellä ohjeena on, että varsinkin tutkimuksen alussa kannattaa käyttää korvausmerkkiä. Tavoitteena on, että KATIHA löytäisi nimet, jotka ”ovat suurin piirtein sinne päin”.

Jo nyt Karjala-tietokanta on kuitenkin noussut yhdeksi merkittävimmistä väestöhistorian tietokannoista Suomessa. Vastaavia ei ole koko maailmassakaan ihan joka paikassa.