Digi juu, digi ei? Maaseudun nuoret ja paikkariippumattomuus

Suomalaisessa yhteiskunnassa asutuksen keskittyminen rannikoille ja kaupunkeihin on jatkunut yhtäjaksoisesti yli sadan vuoden ajan, eikä näköpiirissä ole merkkejä kehityksen katkeamisesta lähitulevaisuudessakaan.

Yksi seuraus kehityksestä on useiden palveluiden etääntyminen ja keskittyminen suuriin taajamiin, mikä on maakuntien syrjäseudulla asuvien nuorten arkielämässä merkittävä eriarvoistumiseen johtava tekijä (Armila 2016; Eriksson 2016; Tuuva-Hongisto ym. 2016).

Maakuntatasolla kyse on samalla kertaa maakuntien välisestä mutta myös maakuntien sisällä tapahtuvasta eriarvoistumiskehityksestä. Syrjäseuduksi mielletty maakunta jakautuu näin myös omaan sisäiseen syrjäseutuunsa (Harinen 2015). (Penttinen & Ronkainen 2018).

Nuorista 18-29 -vuotiaista asuu Suomessa lähes 80 prosenttia kaupunkialueilla. Maaseutu ei kuitenkaan ole autioitunut nuorista, sillä heitä asuu maaseudulla lähes 180 000 ja myös harvaan asutulla maaseudulla asuu pienen kaupungin verran nuoria – hieman alle 30 000.

Nopeat verkot puuttuvat monilta

Nuorten ja palveluiden kohtaaminen on tärkeää maaseudun kehityksen näkökulmasta, koska nuoret ovat maaseudun taloudellisen toimeliaisuuden lähde (Lehtonen & Tykkyläinen 2008). Maaseudun työllisyys- ja yrittäjyyspalveluja tulee kehittää toimintatavoiltaan vastaamaan nuorten palvelutarpeita ja -kysyntää. Koska maaseudun nuoret asuvat pitkien välimatkojen päässä palveluista, lähtökohtia nuorten palveluiden kehittämiselle ovat digitaalisuus ja paikkariippumattomuus.

Harvaan asutulla maaseudulla on aikaisemmassa tutkimuksessa esitetyn arvion perusteella kuitenkin vain noin 39 prosenttia väestöruuduista kytkettynä nopeisiin tietoliikenneverkkoihin (Pyykönen & Lehtonen 2016).

Tämä tarkoittaa, että noin 18 000 nuorta on harvaan asutulla maaseudulla digitaalisten paikkariippumattomien palveluiden ulkopuolella. Kaikista nuorista ilman nopeaa tietoliikenneyhteyttä on yhteensä noin 213 000, joka vastaa noin 27 prosenttia nuorten lukumäärästä.

Vaihtelevat mahdollisuudet digitaalisten palveluiden käyttöön asettavat omat haasteensa nuorten työllisyys- ja yrittäjyyspalveluille ja edellyttävät toisaalta palvelujen tarjonnan tarkkaa kartoittamista.

Yhteishanke lähdössä käyntiin

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk ja Luonnonvarakeskus toteuttavat vuosina 2018-2019 yhteishankkeen nuorten tulevaisuuden palveluiden kehittämiseksi maaseudulla. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö maaseudun kehittämisrahaston valtakunnallisista tutkimus- ja kehittämismäärärahoista.

Xamkissa hanke toteutetaan Juvenian, Luovien alojen ja Pienyrityskeskuksen yhteistyönä. Hankkeessa tarkastellaan erityisesti nuorten ohjaamo- ja työpajapalveluita sekä yrittäjyyspalveluiden osalta NY- ja Yes-palveluita.

Hankkeen päätavoitteena on hahmottaa maaseutunuorten työllistymisen kannalta keskeisten palvelutyyppien digitalisaatiota hyödyntäviä tulevaisuuden toteuttamismalleja, jotka palvelevat mahdollisimman hyvin nuorten tarpeita. Hanke jakautuu seuraaviin osatavoitteisiin:

1. Hahmotetaan aikaisempien hankkeiden ja nuorten kokemuksellisen tiedon perusteella nuorten työllisyys- ja yrittäjyyspalveluiden nykytilaa.
2. Kartoitetaan paikkaperusteisesti nuorten työllisyys- ja yrittäjyyspalveluiden kohtaannon nykytilaa ja tulevaisuutta väestöruuduissa maaseudulla.
3. Luodaan aikaisempaan tutkimukseen ja paikkatietoanalyysiin perustuva malli tulevaisuuden työllisyys- ja yrittäjyyspalvelumalleista.
4. Viedään saadut tulokset politiikkasuositusten tasolle ja jalkautetaan tulokset kohteena oleviin palveluihin ja valtakunnallisiin verkostoihin.

Tulevaisuuden malleja hahmotellaan

Hahmotamme vuoden 2040 väestöennusteiden ja nykytilanteen analyysimme perusteella tulevaisuuden malleja eri maaseututyypeille sopivista työllisyys- ja yrittäjyyspalvelujen ja näiden päämääriä tukevien matalan kynnyksen palvelujen (ohjaamot, työpajat) mahdollisista järjestämistavoista.

Vaikka päätavoitteena on kehittää paikkariippumattomia malleja, erittäin tärkeää on myös arvioida, missä määrin ja millaiset digitaaliset ratkaisut ovat tai eivät ole mahdollisia, ja milloin palveluita kannattaa kehittää sijaintiin ja perinteisempään palvelumalliin perustuen.

Paremmin kohdennettavat palvelut edistävät maaseudun elinvoimaa ja tukevat nuorten yrittäjyyttä ja työllistymistä maaseudulla.

Lähteet:

Armila, Päivi (2016) Hylkysyrjäläisnuorten arjen rytmit ja piirit. Teoksessa Päivi Armila, Terhi Halonen & Mari Käyhkö (toim.) Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä. Nuorten elämänraameja ja tulevaisuudenkuvia harvaanasutulla maaseudulla. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 117.

Eriksson, Susan (2016) Palvelujärjestelmän rooli ja koettu hyvinvointi. Teoksessa Susan Eriksson & Jussi Ronkainen (toim.) Mitä nuoret ajattelevat palveluista? Itä-Suomen nuorisopuntarissa. Nuoret ja palvelujärjestelmä. Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimuksia ja raportteja 109, Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu, 88–93.

Harinen, Päivi (2015) Kilometrien eristämät? Nuorten arkea syrjäkyläkontekstissa. Teoksessa Sami Myllyniemi (toim.) Ihmisarvoinen nuoruus. Nuorisobarometri 2014. Helsinki: Finnish Youth Research Society, 153–170.

Lehtonen, Olli & Tykkyläinen, Markku (2008). The Emerging Shortage of Labour in Forestry in a Remote Coniferous Region: A Brake on the Massive Use of Biofuels.  In Andersson, K., Eklund, E., Lehtola, M. & Salmi. P. (Eds.) Beyond the Rural-Urban Divide. Bingley: Emerald. s. 25–55.

Penttinen, Pekka & Ronkainen, Jussi (2018) Maakuntien nuoret – palveluiden paitsiossa vai paalupaikalla? Käsikirjoitus artikkelista, joka hyväksytty julkaistavaksi THL:n Nuorten Elinolot- vuosikirjaan 2018.

Pyykönen, Mikko & Lehtonen, Olli (2016). Kiinteän laajakaistan merkitys maaseutualueiden ja kuntien kehityksessä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2016. Luonnonvarakeskus, Helsinki.

Tuuva-Hongisto, Sari & Pöysä Ville & Armila, Päivi (2016) Syrjäkylien nuoret – unohdetut kuntalaiset? Tutkimusjulkaisusarjan julkaisu nro 99. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö.