Kestävästi onnellinen?

Kaikki haluavat olla onnellisia ja hyvinvoivia. Yhteiskunnallisesti kansalaisten hyvinvointi nähdään tavoiteltavaksi päämääräksi, jota on mitattu vaikkapa bruttokansantuotteen määrällä. Elinvoimainen ja tuottava elinkeinoelämä nähdään kestäväksi tavaksi taata kansalaisten hyvinvointi. Toisaalta kansalaisten hyvinvoinnin nähdään olevan lähtökohta elinkeinoelämän, elinvoimaisuuden ja tuottavuuden kehittämiselle.

Yksinkertaistaen on todettu, että yhteiskunnallisten varojen kohdentaminen hyvinvoinnin edistämiseen nähdään sijoituksena yhä vahvemmalle ja kestävämmälle kansakunnan hyvinvoinnille. Yhteyden tuloksellisuutta on voitu mitata terveyteen ja talouteen liittyvillä mittareilla, mutta ne eivät ole kertoneet koko totuutta hyvinvoinnista ja sen kokonaisvaltaisuudesta. Keskustelu onkin laajentunut erityisesti kestävyyden ulottuvuuksien tarkasteltuun myös hyvinvoinnin yhteydessä.

Erityisesti Sitra on viimeisten vuosien aikana panostanut hyvinvoinnin moninäkökulmaisen keskustelun herättelemiseen. Keskeisimmiksi kestävän kehityksen ja kestävän hyvinvoinnin edistämisen haasteiksi tässä keskustelussa on nimetty muun muassa materialistinen kulutuskulttuuri, asenteelliset ja osaamiseen liittyvät haasteet teknologian käyttöönotossa sekä yhteiskunnalliset haasteet taloudessa, tuottavuudessa ja julkisen velan määrässä, ikärakenteen muutos sekä hallinnon, instituutioiden ja demokratian kriisit muodostavat.

Globaalisti kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin haasteiksi on nostettu erityisesti ilmastonmuutos ja riippuvuus uusista luonnonvaroista sekä globalisaatioon vaadittava rakenteellinen sopeutuminen.

Toisaalta viime vuosikymmenten aikana keskusteluun on noussut yhä vahvemmin yksittäisen ihmisen oma kokemus hyvinvoinnistaan ja sen rakentumisen edellytyksistä. Samalla kun suomalaiset ovat kärkisijoilla onnellisuutta eri mittareilla mittaavissa kansainvälisissä tutkimuksissa, on keskustelun keskiöön noussut useita teemoja koetusta pahoinvoinnista.

Yksinäisyys, mielenterveysongelmat, syrjäytyminen ja epätasa-arvoisuus näyttäytyvät koko ajan kasvavina ongelmina. Miten siis kehittää edelleen hyvinvointia niin, että kokemus onnellisuudesta ja hyvinvoinnista olisi kestävää?

Kestävä kokemuksellinen hyvinvointi

Kokonaisvaltaisia tarkastelumalleja hyvään elämään ja hyvinvointiin on jäsennetty vuosisatojen ajan eri puolilla maailmaa. Muutama vuosikymmen sitten alkunsa saanut positiivisen psykologian paradigma loi pohjaa mallien tieteellisemmälle tarkastelulle ja tutkimukselle. Suomessa Sitran asiantuntijat ovat jäsentäneet kokemuksellisen hyvinvoinnin tutkimuksen viitekehystä toisaalta sekä tutkimukselliseen tarkoitukseen että hyvinvointipalvelujen kehittämisen lähtökohdaksi.

Globaalimmin malleja etsittäessä katse on monesti kääntynyt erityisesti itään, jonka aasialaisesta perinteestä löytyy useita yksittäisen ihmisen kestävän hyvinvoinnin malleja. Yhteistä useille malleille on hyvinvoinnin ja onnellisuuden kokemukseen keskeisesti liittyvä kokemus merkityksellisyydestä, mikä rakentuu aina yksittäisen ihmisen suhteessa toisiin ihmiseen ja ympäristöön.

Esimerkiksi japanilaisessa Ikigai-mallissa merkityksellisyys rakentuu neljän näkökulman kautta. Kysymykset siitä mitä rakastat, missä olet hyvä, mitä ympäristö tarvitsee sinulta ja mistä sinulle ollaan valmiita maksamaan, luovat kehyksen omalle Ikigaille. Malli korostaa omaa aktiivisuutta itseymmärrykseen ja -tuntemukseen, mutta ohjaa samalla suhteuttamaan omaa toimintaa ohjaavat intohimon lähteet realismiin siitä, mitä rajoituksia toiset ihmiset ja ympäristö tuottavat.

Mielenkiintoista useissa malleissa on myös se, että niiden kuvaamissa ympäristöissä yhteistä on luonto ja luonnon mukaisuus. Luonnon ympäristöjen on todettu myös tutkimuksellisesti vaikuttavan myönteisesti hyvinvoinnin kokemukseen. Suhteuttamisen välineinä puolestaan taide, kulttuuri ja esteettiset elämykset mahdollistavat vaikeasti sanoitettavien ja hahmotettavien kokonaisuuksien jäsentämisen ymmärrettävästi. Useat mallit – muun muassa edellä mainittu Ikigai – tarjoavat viitekehyksen, jota voidaan soveltaa elämäkokonaisuuden eri alueilla.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin kestävän hyvinvoinnin kehittämistyössä nämä yksilölliseen kokemukselliseen hyvinvointiin liittyvät teemat ovat tärkeässä asemassa. Dataperusteisten hyvinvointipalveluiden kehittämisen ytimessä on data, jonka avulla pystytään entistä paremmin huomioimaan erilaiset tarpeet ja mittaamaan tuotettujen palvelujen vaikuttavuutta ja kohdentumista.

Nuorten hyvinvoinnin tukemisessa ja tasa-arvoisuuden edistämisessä keskeistä on osallisuus ja yhdenvertaisuus. Ruokapalveluiden kehittäminen on asiakaslähtöistä ja käyttäjäkeskeistä ja matkailupalveluiden kehittämisen keskiössä on vastuullisuus.

Taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä hyvinvointipalveluita

Yksittäisen ihmisen hyvinvoinnin tukemiseksi yhteiskunta järjestää erilaisia palveluja. Meneillään olevan maakunta- ja sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on asiakaslähtöisyyden ja palvelujen parantamisen lisäksi myös taloudellinen kestävyys. Uudistuksen keskiössä ovat keskustelut siitä, miten ihmiset saavat tarpeitaan vastaavia palveluita ja mitä palveluita verovaroin katetaan. Tavoitteena on myös löytää paljon ja laajasti palveluita käyttävät asiakkaat, niin kutsutut suurkuluttajat.

Uhkakuvana on, että yhä yksilöllisemmät ja räätälöidymmät hoitomuodot voivat johtaa myös terveyden eriarvoisuuden kasvuun. On siis huolehdittava myös siitä, että terveydestään vähemmän kiinnostuneet saataisiin tarttumaan näihin entistä parempiin mahdollisuuksiin itsestään huolehtimiselle. Tähän kysymykseen on tartuttu myös Xamkin kestävän hyvinvoinnin hankkeilla, joita toteutetaan erityisesti Active Life Labissa.

Digitaalisuus ja sitä kautta entistä vahvemmin mahdollistuva tiedolla johtaminen on työkalu esimerkiksi entistä tarkemmille asiakasanalyyseille. Näiden avulla voidaan tarkastella asiakasryhmien sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluiden käyttöä ja kustannuksia sekä muodostaa uusia seurattavia ja ennustettavia asiakasryhmiä. Hyvinvointi-indikaattoreiden avulla puolestaan voidaan seurata ja ennakoida palvelujen tuottajien toimintaa ja toiminnan vaikuttavuutta. Digitaalisuus ja etäpalvelujen kehittäminen ovat myös askel kohti liikkumisen vähentämistä ja vähähiilisempiä palveluita.

Ekologiseen kestävyyteen on ottanut kantaa sosiaalipolitiikan tutkija Tuuli Hirvilammi, jonka mielestä nykyinen hyvinvointikäsityksemme ei ole ekologisesti kestävä. Väitöskirjassaan hän rakensi kestävän hyvinvoinnin teorian, jonka taustaoletuksen mukaan ihminen on osa luontoa. Hirvilammi erottaa kestävästä hyvinvoinnista erilaisia ulottuvuuksia. Hänen mukaansa hyvinvointiin kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet sekä elävä läsnäolo. Tällöin kestävän hyvinvoinnin tavoittelussa pyritään ekotehokkuuteen eli riittävään tarpeiden tyydytykseen mahdollisimman vähäisillä ympäristövaikutuksilla.

Vastuullisuus ja kestävyys hyvinvointiin liitettyinä tarkastelunäkökulmina mahdollistavat hyvinvoinnin edellytysten siirtämisen myös tuleville sukupolville askel askeleelta. Tämä olkoon tavoite myös kaikessa Xamkin kestävän hyvinvoinnin vahvuusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, jolla tavoitellaan onnellisuutta sekä nykyisille että tuleville sukupolville.