Ideariihi, häkkäys vai jamit?

Yhä useampi yritys tai organisaatio hakee keinoja läheisempään yhteistyöhön asiakkaiden ja muiden sidosryhmiensä kanssa. Yhteiskehittäminen (co-creation) on noussut suosituksi tavaksi tiivistää kanssakäymistä ja ottaa käyttäjiä mukaan uudistusten tuottamiseen.

Yhteiskehittäminen perustuu ajatteluun, että merkittäviä yhteisvaikutuksia syntyy yhdistämällä monien alojen ja ammattien taitoja ja kykyjä. Tuotoksena saadaan jotain enemmän, kuin mitä pelkkä sisäinen kehitystyö tuottaisi.

Yhteiskehittäminen eroaa tavanomaisesta yhteistyöstä: se on tietointensiivistä ja mukana on kollektiivista luovuutta. Yhteiskehittämistä lähellä oleva toimintatapa on joukkoistaminen (crowdsourcing), jossa haasteen ratkaisuun osallistuu rajaamaton ulkoinen joukko. Yhteissuunnittelua (co-design) puolestaan voi tapahtua missä tahansa palvelun tai tuotteen suunnitteluvaiheessa.

“Huomasin, että minulla on annettavaa”

Korkeakoulua yhteiskehittäminen kiinnostaa sekä pedagogisessa tarkoituksessa että työelämäkumppanuuksien kehittämisessä.

Xamkin Symbioosi-hankkeen projektipäällikkö Marita Mattila yhdistelee työssään yhteiskehittämisestä kiinnostuneita yrityksiä ja Xamkin opetuksen tarpeita.

­‒ Korkeakoulu on luonteva foorumi, jonne alueen toimijat voivat tuoda haasteita monialaisten osallistujaryhmien ratkottavaksi, Mattila kuvailee.

‒ Tapahtumissa opiskelijoilla on mahdollisuus sellaiseen yhdessä tekemiseen, jota esimerkiksi verkko-opiskelun yleistyessä ei muutoin ole luontevasti tarjolla, Mattila lisää.

Myös opiskelijapalautteet rohkaisevat jatkamaan.

‒  Opiskelijat iloitsevat, että heillä on annettavaa ja huomaavat, ettei ideoiden tarvitse olla “ydinfysiikkaa”. Pienetkin ideat ovat hyödyllisiä, Mattila toteaa.

MPY innosti yamk-opiskelijoita

Yksi hankkeessa mukana olevista yrityksistä on ICT-alan yritys MPY.  Asiakkuuspäällikkö Elisa Ketomaa heitti liiketalouden opiskelijoille haasteen ideoida yrityksen myymälätiloille uusia käyttäjäryhmiä ja käyttötapoja. Yli 30 opiskelijaa otti haasteen vastaan osana yamk-opintojaan. Tavoitteena oli paitsi tuottaa yritykselle käypiä ehdotuksia, myös oppia yhteiskehittämistä käytännössä.

Marraskuun iltapäivänä yhdeksän pienryhmää esitteli Ketomaalle ehdotuksiaan.

‒  Jokaisesta esityksestä sain poimittua käyttökelpoisia ideoita, Ketomaa peukuttaa.

‒ Kun on monta ryhmää, saa esille erilaisia näkökulmia. Syntyy aitoa vuorovaikutusta ja keskustelua siitä, miten meidät nähdään. Talon sisällä ollaan aina niin kiinni siinä omassa jutussa. Ulkopuolelta tulee aitoja kommentteja.

Tulosten ja tuotosten lisäksi oppiminen ja kokeilu ovat yhteiskehittämisen ytimessä. Oppimisen kokemus tulee konkreettisesta tekemisestä. Näin ollen tärkein tavoite ei aina ole onnistuminen, vaan myös epäonnistuneen kokeilun jälkipuinti voi tarjota parhaan opin.

Rentoa kilpailuhenkeä

Yhteiskehittämisen tapahtumia järjestetään erilaisten formaattien mukaisina. Hackathonin eli ”häkkäyksen” juuret ovat koodaustapahtumissa. Design Jamissa käytetään palvelumuotoilun keinoja. Molemmat formaatit ovat luonteeltaan intensiivisiä ja toiminta jatkuu usein yön yli. Osallistujaryhmät kisaavat palkinnoista rennon yhdessä olon hengessä.

Tänä syksynä Marita Mattila on havainnoinut yhteistä kehittämistä monissa tapahtumissa.

­‒ Kouvolan kampuksella C3E-hackathonissa ideoitiin Mikkelin musiikkijuhlien, Kouvolan teatterin ja Kotkan meripäivien haasteita. Osallistujia oli ainakin kuudesta eri maasta, Mattila laskee.

‒  Mikkelissä häkättiin opiskelijavetoisesti maailmanlaajuinen 24 tunnin Climathon, jossa Mikkelin kaupunki ja ESE olivat vahvasti mukana. Haasteet liittyivät ilmastoon ja kestävään kehitykseen.

Mattila summaa yhteiskehittämisen tapahtuman aineksia seuraavasti:

• Kumppaneiksi sitoutuneet yritykset tai yhteisöt
• Kiinnostavia haasteita
• Riittävästi taustatietoa haasteiden ratkaisuun
• Eri alojen ihmisiä osallistumaan
• Sparraajia ja inspiroijia
• Avointa mieltä
• Viihdettä, ruokaa, juomaa, tilaa nukkumiseen
• Syntyneiden ideoiden ”pitsaukset”
• Ideoiden arviointi ja palkitseminen