Käsivarteeni on tatuoitu sana rohkeus

Maailman terveysjärjestö WHO:n (World Health Organisation) juuri ilmestynyt raportti vahvistaa taiteen merkityksen useiden sairauksien hoitamisessa sekä psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa.

Marraskuun puolivälissä julkaistu yli 900 tutkimusjulkaisua kattava ”What is the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review” -katsaus on järjestön mukaan laajin taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksia kokoava yhteenveto.

Hoitoa täydentävään ja parantavaan taidetoimintaan osallistumisella tarkoitetaan sekä taiteen tekemistä itse että sen kokemista. Osallistuminen voi ehkäistä monia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia ja auttaa selviämään niiden kanssa. Tätä myös Parasta Etelä-Savoon -hankkeessa edistetään.

Musiikki ja kirjoittaminen taltuttavat syömishäiriötä

Ravitsemusterapeutti, koulutettu kokemusasiantuntija ja syömishäiriöliiton vertaistoimintaan osallistuva Johanna Rapo Mikkelistä allekirjoittaa raportin havainnot. Hänelle musiikki ja kirjoittaminen ovat terapian ohella olleet selviytymiskeinoja.

‒ Syömishäiriötä olen sairastanut lähes koko ikäni. Sytykkeinä siihen ovat olleet esimerkiksi raju koulukiusaaminen ja pakonomaiseksi muuttunut pyrkimys pärjätä urheilussa. Urheilusta olen toisaalta tykännyt pienestä saakka.

Johanna kertoo musiikin ja kirjoittamisen vetäneen hänet pinnalle syömishäiriön syövereistä.  Niiden avulla hän alkoi purkaa sisään painetusta ahdistuksesta, surusta ja stressistä muodostunutta möykkyä. Kirjoittaessaan hän tunnistaa omia haitallisia ja vääristyneitä ajatus- ja toimintamalleja ja samalla ymmärtää omien ajatusten ja toiminnan välistä logiikkaa.  Musiikkia Johanna nimittää mielen tiedostamatonta sisältöä aktivoivaksi terapiaksi. Sanoitukset toimivat myös vertaistukena.

‒ Se lohduttaa, että joku muukin tuntee ja ajattelee kuten minä.

Musiikki ja kirjoittaminen symbioosissa

Paperi ei myöskään tuomitse.

­‒ Kun en uskaltanut puhua kenellekään tai kukaan ei kuunnellut, minä kirjoitin. Laitoin paperille kaiken, oli se normaalia tai ei, sallittua tai kiellettyä, todellista tai keksittyä.

Olo rauhoittui ja yksinäisyys helpotti.

Musiikkia ja kirjoittamista Johanna käyttää sekä yhdessä että erikseen. Musiikin kautta hän tavoittaa usein tunteita, joita hän paperille purkamalla tarkastelee lähemmin.

‒ Musiikkia kuuntelen erityisesti tarvitessani tsemppiä tai lohdutusta. Kun käsittelen oman elämän teemoja kirjoittamalla, menen pitkälti faktan puolella. Fiktiota kirjoitan visioidessani tulevaa ja unelmoidessani.”

Suunnitelmallisesti Johanna kirjoittaa lähes viikoittain. Toisaalta hän kirjoittaa usein myös spontaania tajunnanvirtaa. Jotkin arjen tilanteiden nostamat tunteet Johanna kynäilee paperille tai naputtelee puhelimen muistioon myöhempää käsittelyä varten. Joskus hän kirjoittaa asioita, joita olisi halunnut sanoa, mutta ei saanut suustaan ulos.

‒ Kirjoitan myös runoja ja lyriikoita. Joskus taas otan jonkin valmiin lyriikan pätkän ja tutkin, mitä se pitää sisällään.

Toisinaan musiikki palauttaa mieleen lämpimiä, mukavia muistoja. Keikoilla taas tuntee kuuluvansa joukkoon.

Joku muukin on käynyt äärirajoilla

Yksi Johannan voimabiisi on Cheekin Äärirajoille, jonka avulla hän on kohdannut pelkoja ja tehnyt muutoksia. Erityisen tärkeä on rohkeutta kuvaava riimi.

”Rohkeus ei oo sitä ettei pelota

Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa”

Johannalle biisi merkitsee päättäväisyyttä ja kertoo uskalluksesta, unelmista ja niiden tavoittelusta peloista huolimatta. Tärkeintä on kuitenkin muistutus rohkeudesta.

‒ Rohkeus oli viimeinen kadoksissa ollut avain omaan elämänmuutokseeni. Heikolla hetkellä voin aina vilkaista käsivarteeni tatuoitua sanaa rohkeus. Alun perin sen on kirjoittanut siihen Cheek eli Jare Tiihonen, kertoo Johanna Rapo.

Lisää kulttuurilähetteitä?

Vaikka Johanna on kertonut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille selviytymisen keinoistaan, erityistä kannustusta kirjoittamisen ja musiikin käyttöön hän ei ole saanut.

‒ Toki he ovat kehottaneet tekemään sitä, mikä auttaa.

Mutta entä jos meillä olisi tulevaisuudessa monipuolisessa käytössä WHO:n raportissakin mainittu kulttuurilähete, joita on Iso-Britanniassa kirjoitettu jo parikymmentä vuotta.  Yleislääkäri voi siellä tehdä lähetteen taide- ja kulttuuritoimintaan. Mallia käytetään myös Ruotsissa ja Tanskassa. Suomessa kulttuurilähete tunnetaan neuvolatoiminnassa sekä Tampereella että Laku-lähetteen nimellä Itä-Suomen kunnissa. Mutta saisiko niitä kohta kaiken ikäisille?