Kehitysmaa Suomi ja muita havaintoja kehityksestä

Ihmiskuntaa on kautta aikain pohdituttanut, kehittyykö kehitys itsestään vai onko kehitys ihmisen kehittämistoimien tulosta.

Koska ihminen on positioinut itsensä luomakunnan kruunuksi, häntä viehättää tietenkin enemmän ajatus, että kaikki kehitys on ihmisestä lähtöisin. Etenkin Suomen kaltaisissa länsimaissa tämänkaltainen ajattelu on valtavirtaa. Luottoluokittajat ovatkin arvioineet, että jos Suomea kehitetään nykyvauhdilla vielä vuosikymmenen ajan, Suomi voi alkaa kutsua itseään aidoksi kehitysmaaksi.

Mutta soraääniäkin kuuluu. Väitetään jopa, että tarralenkkarit ovat evoluution tulosta. Asiasta miekkaillaan tohtorimiekoin myös akateemisella tasolla. Vaikka miekat on huolella teräviksi hiottu, kamppailut ovat toistaiseksi päättyneet ratkaisemattomaan.

Kehittämisuskon kovaan ytimeen kuuluvat ilman muuta myös kehittämismenetelmät. Tavoitteena on luoda klapikoneen tapainen apparaatti, johon syötetään kehittämistarpeita (pöllejä), jotka apparaatti jalostaa käyttökelpoisiksi ratkaisuiksi (klapeiksi). Apparaatin kehitystyö on tosin vielä työn alla, sillä apparaatti tuottaa nykyään klapien sijaan lisää pöllejä (kehittämistarpeita).

Jotain on silti menetelmäpuolellakin saatu jo aikaan. Tunnetuin kehittämismenetelmistä on kehityskeskustelu. On esitetty arveluja, että kehityskeskustelut ovat vauhdittaneet ihmisen kehittymistä apinasta ihmiseksi. Ilman kehityskeskusteluja ihminen elelisi edelleen puussa tai korkeintaan luolassa. Luotettavien tutkimusten mukaan kehityskeskustelut ovat kiistatta syynä siihen, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Kun työnantaja ilmoittaa kehityskeskusteluista, työpaikan valtaa aina iloinen odotus ja puheensorina. Jopa jännitystä on ilmassa.

Kehityskeskustelun kaava on yksinkertainen. Kehityskeskustelussa pomo ja alainen kohtaavat toisensa silmästä silmään suljettujen ovien sisällä. Lähtötilanne on siis sama kuin pakohuonepelissä. He virittävät itsensä äärimmilleen ollakseen tunnin verran samalla aaltopituudella. Ilmapiiri on rento ja luottavainen. Työntekijä voi ottaa kehityskeskustelussa puheeksi esimerkiksi hartiasärkynsä, jonka hän epäilee johtuvan vetoisista ikkunoista. Pomo toteaa siihen tulleensa sellaiseen johtopäätökseen, että myös duaalimallilla on haittapuolensa.

Erimielisyydet vältetään sillä, että molemmat puhuvat omiaan eri asioista eivätkä kuuntele toisiaan. Kehityskeskustelun lopuksi pomo ja alainen esittävät seisaaltaan ja käsi kädessä karaokeversiona Titanic-elokuvan tunnussävelmän My Heart Will Go On.

Viime aikoina on yleistynyt parviälyksi (crowdsourcing) kutsuttu kehittämismenetelmä. Siinä apuun huudetaan kaikkia asiasta kiinnostuneita ja mielellään jopa asiasta edes jotain tietäviä ihmisiä. Menetelmää kuvataan virheellisesti digitalisaation synnyttämäksi menetelmäksi. Unohdetaan, että ihmiset ovat aina olleet valmiita kertomaan muille, miten muiden pitäisi ongelmansa ratkaista.

Tämän voit testata vaikkapa siten, että nostat autiossa kerrostalon pihassa auton konepellin ylös. Sinä aikana, kun haet kotoasi työkalupakin, auton ympärille on ilmestynyt tyhjästä mittava joukko asiantuntijoita (parviälykköjä) diagnosoimaan auton kuntoa ja antamaan toimintaohjeita. Pätevimmät ohjeet huudetaan yleensä naapuritalon parvekkeelta.