Koronakriisin keskellä on ihminen

Suomi valitsi koronaepidemian taltuttamiseksi strategiakseen ”testaa-jäljitä-eristä-hoida”. Selviytyäksemme mahdollisista uusista aalloista ja kriiseistä on tärkeää, että meillä on hyvä suunnitelma ja että jokainen osaltaan huolehtii sen oikeaoppisesta toteutumisesta. Prosessi testaamisesta hoitamiseen ei kuitenkaan yksin riitä.

Korona on paljon muutakin kuin strategiassa mainitut neljä teonsanaa. Korona on tunteita turvallisuudesta turhautumiseen ja toisenlaiseen onneen. Se on ilmiö, joka on luultavimmin tullut jäädäkseen. Se on aika, joka pysäytti ihmiset monin eri tavoin.

Kaaoksen keskellä valitettavan vähälle huomiolle ovat jääneet juuri nuo toissijaiset asiat. Uskallan olla sitä mieltä, että niiden unohtaminen ja ohittaminen strategiatyössä on ollut osaltaan jopa vahingollista.

Moniulotteinen tarkastelu tarpeen

Kevään vaikutuksia tulee tarkastella moniulotteisesti suhteessa ihmisiin. Ihmisiin terveydenhuollon asiakkaina, mutta myös työntekijöinä ja työnantajina. Ihmisiin omaisina, kollegoina ja ystävinä sekä yrittäjinä ja palvelutuottajina. Ihmisiin ajattelevina ja tuntevina yksilöinä.

Vaikutukset ihmisiin palveluiden käyttäjinä ovat moneen kertaan todettuja ja tunnistettuja. Ihmiset jättivät tulematta hoidon ja palveluiden piiriin, mutta samalla heiltä vietiin myös mahdollisuus tulemiseen, vaikka heillä olisi ollut halua. Työntekijät eivät päässeet työpaikalle ja vielä vähemmän niiden asiakkaiden luokse, joiden kuntoutuminen ja toimintakyky sekä terveys ja hyvinvointi olisivat sitä edellyttäneet.

Vaikutukset ovat olleet erilaiset riippuen sote-alan yritysten koosta ja kantokyvystä, asiakkuuksista ja toimialasta. Yksi asia yhdistää useampaa heistä, nimittäin epätietoisuus ja tunteet.

Kriisin toissijaiset vaikutukset

Aivan liian vähän on puhuttu niistä toissijaisista vaikutuksista, jota kriisi jätti jälkeensä, hyvässä ja pahassa.

Asiakaskontaktien poisjäämisen myötä loppuivat myönteiset työpäivän kokemukset ”kiitos, kun autoit” ”Kiitos, kun sulla oli aikaa ja kuuntelit, nyt on jo paljon parempi olla”. Myönteiset kohtaamiset ammattilaisten kanssa auttavat paitsi asiakasta, ne voimaannuttavat työntekijöitä ja antavat työlle merkityksen. Mitä jää jäljelle, kun sitä kokemusta ei enää ole?

Entä, kuka lohdutti, kuunteli ja tuki niitä työntekijöitä, jotka työpäivän päätyttyä kohtasivat toisen vastarinnan ja epäilyn varjon kotona ja perheissä sen vuoksi, että työpäivä on vietetty mahdollisten koronapotilaiden keskuudessa? Kuka kertoi päiväkotien henkilöstölle, että koronapotilaita hoitavien ja kohtaavien vanhempien lapset ovat samoja lapsia kuin aikana ennen koronaa?

Ohjeiden tulva

Tunteita herätti myös valtava ohjeistusten tulva. Ohjeita odotettiin ja niitä peräänkuulutettiin. Niitä tuli ja meni lähes päivittäin. Ihmisten aika meni lukemiseen, seuraamiseen, sisäistämiseen ja levittämiseen. Työnantajien ja esimiesten kuormaa lisäsivät ohjeistamiseen liittyvät vastuut ja velvollisuudet. Osa ohjeista koettiin lähes järjenvastaisiksi.

Eräs yrittäjä kiteytti kokemuksen ”tuntui, kuin ajateltaisiin, että julkiselle puolelle korona ei tartu”. Yksityisiä palvelun tuottajia ja heidän kykyään suojautua tartunnalta aliarvioitiin. Iso kysymys, johon ei edelleenkään ole löytynyt ymmärrettävää vastausta on se, miksi kuntoutusta kuritettiin asiakkaiden ja heidän toimintakykynsä kustannuksella.

Jotain hyvää

Kriisi ei vain kurittanut. Osalle meistä kriisi oli pysähtymisen paikka ja tarjosi syyn sekä mahdollisuuden hiljentyä miettimään itseä ja elämää, myös omaa työuraa. Kiireiselle kriisi antoi myös aikaa kehittää.

On aina hienoa kuulla, miten joku on aidosti voinut hyvin ja elämä on soljunut ongelmitta ympärillä vellovasta kriisistä huolimatta.

Hankkeesta vertaistukea ja ymmärrystä

Koronan mukanaan tuomiin ymmärrystä ja ihmisyyttä koetteleviin kokemuksiin ja välillisiin vaikutuksiin pureuduttiin Etelä-Savon sote-alan yrittäjille ja yhdistyksille tarkoitetussa TUTU-hankkeen järjestämässä tilaisuudessa 3.9.2020. Selvää on, että toisen aallon ja uusien uhkien edessä kaikessa strategiatyössä ja valmiussuunnittelussa on huomioitava entistä enemmän myös ihmiset ja työn inhimillinen puoli.

TUTU-hankkeen rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja sen kesto on 1.1.2019-31.5.2021. Koronakriisin vuoksi hanke sai jatkoaikaa kevääseen 2021.