Öljyntorjuntapuomi nostetaan takaisin alukseen harjoituksen jälkeen. Kuva: T. Piispa, Kymenlaakson pelastuslaitos

Likaaja maksaa – öljyvahingon torjunnasta jopa miljardilasku

01.06.2020

Suuren alusöljyvahingon torjuntakustannukset saattavat nousta yli miljardiin euroon. Tämä arvio perustuu aiemmin muualla tapahtuneiden öljyvahinkojen kokonaiskustannuksiin, joita on sovitettu Suomen olosuhteisiin.

Torjuntakustannukset laskutetaan jälkikäteen öljyvahingon aiheuttajalta. Jotta yksittäisen varustamon vastuu ei kasvaisi liian suureksi, on kustannusten kattamiseen perustettu myös korvausrahastoja.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun SÖKÖSuomenlahti-hankkeessa kootaan ohjeet korvausvaatimuksen esittämiseen ja erityisesti torjuntaoperaation dokumentoimiseen siten, että korvausten saaminen sujuisi mahdollisimman jouhevasti.

Laivanomistaja on vastuussa

Suomessa noudatetaan aiheuttamisperiaatetta eli pilaaja maksaa -periaatetta. Öljyvahingosta aiheutuneet kustannukset peritään siis vahingon aiheuttajalta. Vahingon aiheuttajana on alusöljyvahingossa onnettomuusaluksen varustamo eli laivanomistaja. Laivanomistaja on suojannut vastuutaan vakuutuksilla, joten käytännössä korvausvaatimukset osoitetaan laivaomistajan vakuutusyhtiölle. Laivanomistaja voi rajoittaa vastuunsa määrää aluksen bruttovetoisuuden perustuen.

Laivanomistajan vastuurajan ylittävissä summissa sekä tilanteissa, joissa vahingon aiheuttajaa ei saada selville, tukeudutaan öljyvahinkojen varalle perustettuihin kansallisiin ja kansainvälisiin korvausrahastoihin.

Säiliöaluksesta vai aluksen polttoaineesta?

Alusöljyvahingon korvausmenettelyt riippuvat siitä, onko vahingon aiheuttanut öljy peräisin säiliöaluksesta vai onko kyseessä aluksen polttoaineen aiheuttama pilaantumisvahinko. Tämän jaon pohjalta alusöljyvahinkojen vahingonkorvausvastuu määräytyy joko CLC-yleissopimuksen (Convention on Civil Liability for Oil Pollution Damage) tai bunkkeriyleissopimuksen (International Convention on Civil Liability for Bunker Oil Pollution Damage) mukaan. Suomessa CLC-yleissopimus on saatettu voimaan merilain 10. luvun ja bunkkeriyleissopimus 10 a -luvun säädöksin.

Sekä bunkkeriyleissopimus että CLC-yleissopimus asettavat laivanomistajan ankaraan vastuuseen aiheuttamastaan öljyvahingosta – laivanomistajan on korvattava öljyvahinko, vaikkei se olisi millään lailla hänen syytään, jos öljyn vain voidaan osoittaa olleen peräisin hänen aluksestaan.

CLC-yleissopimusta sovelletaan öljysäiliöaluksiin ja niistä aiheutuviin öljyvahinkoihin. CLC-yleissopimuksen pohjalta perustetut kansainväliset korvausrahastot koskevat nekin öljysäiliöaluksista johtuvia öljyvahinkoja.

Aluksen polttoaineen aiheuttaman öljyvahingon varalle ei ole luotu vastaavaa täydentävää kansainvälistä korvausjärjestelmää. Sen sijaan Suomessa on oma kansallinen öljysuojarahasto, josta voidaan korvata myös polttoainevahinkoja. Polttoainevahinkojen osalta tilanne paranee, kun HNS-yleissopimus (International Convention on Liability and Compensation for Damage in Connection with the Carriage of Hazardous and Noxious Substances by Sea) astuu voimaan. Tähän mennessä sopimusta ei kuitenkaan ole ratifioineet kuin viisi maata voimaantuloon vaaditusta 12 maasta.

Yksityisetkin voivat hakea korvausta

Korvausjärjestelmä on osoittanut tarpeellisuutensa aikojen saatossa. Kansainvälinen korvausrahasto IOPC Funds on vuoden 2019 loppuun mennessä ollut mukana 154 öljyvahingon korvauskäsittelyissä ja maksanut korvauksia yli 840 miljoonaa euroa. Tämän artikkelin kirjoitushetkellä korvauskäsittelyjä oli kesken yhdentoista öljyvahingon osalta. Näistä vanhin kesken oleva tapaus on vuodelta 2002 Espanjassa tapahtunut Prestige-aluksen 63 200 tonnin raskaan polttoöljyn öljyvahinko, jossa laivanomistajan maksettavaksi on määrätty noin 1,7 miljardia euroa.

Korvaushakemusten määrä voi olla valtava myös lukumääräisesti, sillä kaikki vahingosta kärsineet ovat oikeutettuja hakemaan korvauksia. Myös yksityiset henkilöt voivat saada korvauksia esimerkiksi omaisuusvahingoista ja ansionmenetyksistä. Parhaillaan korvaushakemuksia otetaan vastaan Kreikassa vuonna 2017 tapahtuneen Agia Zoni II -aluksen 500 tonnin öljyvahingosta ja hakemuksia on tähän mennessä vastaanotettu yli 370 kappaletta.

Kohtuullisuus vaateena

Jotta menetykset korvataan, on hakijan voitava määritellä kärsimänsä vahingot euromääräisinä. Korvauksia maksetaan vain tositteita vastaan. Torjuntakustannusten osalta edellytetään lisäksi, että ne ovat kohtuullisia ja perusteltuja. Tämä edellyttää tarkkaa toimintojen dokumentointia. Xamkin SÖKÖSuomenlahti-hankkeessa laaditaan ohjeet torjuntatoimien kirjaamiseksi. Ohjeissa huomioidaan vastuuvakuuttajan ja kansainvälisen korvausrahaston ohjeet kirjattavista toimenpiteistä, toimenpiteiden perusteluista sekä vaadituista dokumenteista ja tositteista.

Ohjeiden tarkoituksena on sujuvoittaa korvauskäsittelyä, jotta torjuntatehtävään kuluneet varat palautuisivat mahdollisimman täysimääräisinä torjuntaviranomaisille. Kyse ei ole pikkusummista: Valtiontalouden tarkastusvirasto (2014) on arvioinut Suomenlahdella tapahtuvan 30 000 tonnin öljyvahingon torjuntakustannuksiksi noin 1,6 miljardia euroa. Summa koostuu vain torjuntatyöstä, eikä sisällä vahingonkorvauksia tulonmenetyksistä, omaisuusvahingoista tai ympäristölle aiheutuvista haitoista. Ohjeet julkaistaan osana SÖKÖSuomenlahti-hankkeessa luotavaa öljyntorjuntamanuaalia.

Kirjoittanut Justiina Halonen

Kirjoittaja työskentelee tutkimuspäällikkönä Logistiikan ja merenkulun painoalalla sekä SÖKÖSuomenlahti-hankkeen projektipäällikkönä.