Öljyvahinko vaatii myös tehokasta logistiikkaa

Suomenlahdella tapahtuvasta öljyvahingosta saattaa seurata satoja tuhansia tonneja öljyistä jätettä. Jäte tulee kerätä ja kuljettaa loppukäsiteltäväksi. Kuinka jätelogistiikka hoidetaan tehokkaasti ja turvallisesti?

Suomenlahdella tapahtuvasta 30 000 tonnin öljyvahingosta voi seurata noin 270 000–550 000 tonnia öljyistä jätettä, kun öljyn on arvioitu likaavan noin 200–400 kilometriä rantaviivaa. Vuotomäärä vastaa säiliöaluksen muutaman lastitankin sisältöä ja on valittu torjuntavalmiuden mitoitusperustaksi.

Kun vahinkojätteen määrään lisätään torjuntatyöstä aiheutuneet jätteet, kuten imeytystuotteet, kuljetettavaa jätettä muodostuu keskimäärin 415 000 tonnia eli noin 1 400 tonnia rantakilometriä kohden. Määrä vastaa yli 30 ajoneuvoyhdistelmän tai vajaan 80 kuorma-auton kuormaa kilometriltä. Osa tästä jätemäärästä kuljetetaan meritse.

Kuljetuskapasiteetin tarve

Koko jätemäärää ei saada kuljetettavaksi kerralla. Tarvittava kuljetuskapasiteetti määräytyy puhdistustyön nopeuden mukaan. Keräysnopeutta on kuitenkin hankala etukäteen arvioida. Kuljetustarve voidaan suhteuttaa myös loppukäsittelypaikkojen vastaanottokapasiteettiin. Näin toimitaan erityisesti silloin, jos jätettä kyetään keräämään ja kuljettamaan enemmän mitä jätteenkäsittelypaikat voivat ottaa vastaan. On todennäköistä, että suuressa öljyvahingossa jätteelle tulee perustaa välivarastointialueita.

Kaluston tarpeeseen vaikuttaa jätteen kertymisnopeuden lisäksi kunkin keräystyömaan etäisyys välivarastointi- tai loppukäsittelypisteestä. Ilman toimivaa ja etukäteen suunniteltua logistista järjestelmää torjuntatyöt hidastuvat tai keskeytyvät. Liiallinen kalusto aiheuttaa työmaa-alueen ruuhkautumista ja tuottaa ylimääräisiä kustannuksia.

Usean kuljetusmuodon yhteensovittamista

Öljyisen jätteen kuljetusketjut muodostuvat tapauskohtaisesti riippuen vahingon sijainnista ja ympäristöstä, jossa öljyn keräystyötä tehdään. Kuljetuksissa hyödynnetään maa- ja merikuljetuksia ja useampaa kalustotyyppiä maaston ja rantautumismahdollisuuksien mukaan.

Kaupunkialueiden ulkopuolella tieverkosto haastaa maakuljetukset, sillä raskaan kaluston hyödynnettävissä olevat yhteydet rantaan asti ovat harvassa. Silloin rantaa lähestytään meritse. Jätettä kertyy myös vaikeakulkuisiin saariin, ulkosaaristoon ja luodoille. Merikaluston tulisi olla kantavuudeltaan riittävää, mutta mielellään matalasyväyksistä.

Kartoitusta vahinkoon varautumiseksi

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun SÖKÖSuomenlahti-hankkeessa on etukäteen kartoitettu jätteen kuljetusketjussa hyödynnettäviä kalustotyyppejä sekä maantieteellisiä pisteitä, joiden kautta jäte-erien kuljetus voidaan järjestää. Näitä ns. logistisia pisteitä on Suomenlahden rannikolta ja saaristosta kartoitettu yli 1 400. Jätekuljetuksista on lisäksi laadittu ohjeet erikseen maantie-, rautatie- ja merikuljetusten osalta. Ohjeet julkaistaan SÖKÖSuomenlahti-manuaalissa.

SÖKÖSuomenlahti-hanketta rahoittavat öljysuojarahasto sekä Kymenlaakson, Itä-Uudenmaan, Helsingin kaupungin ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokset.