Tehokas öljyntorjunta vaatii toimintamallien ja kaluston tuntemista

Soveltuvimman torjuntamenetelmän valitsemiseksi on tunnettava käytettävän kaluston ominaispiirteet ja soveltuvat käyttökohteet. Käytännön harjoittelu antaa pohjatietoa toimintamallien luomiseksi ennakkoon.

Harjoittelun monipuolisuutta tarvitaan vaihtoehtoisten toimintamallien testaamiseksi. Riittävän todenmukainen harjoittelu tuottaa myös tietoa, jonka varassa vastuuviranomaiset voivat realistisesti ennakoida omaa torjuntakykyään.

Usein sanotaan, että öljyvahingon torjunta on onnistunut silloin, kun öljy on saatu pysäytettyä merellä. Totta on, että öljyn rajaaminen päästölähteellä ennen sen leviämistä laajemmalle minimoi vahingon vaikutukset. Vielä tehokkaampaa olisi saada öljy pumpattua pois haverialuksesta ennen sen vuotamista mereen. Rantaan ajautuessaan öljy aiheuttaa huomattavat vahingot, kuten Wakashio-aluksen öljyvuoto on hiljattain Mauritiuksella osoittanut.

Onnistumista vaikea mitata

Käytännössä öljyvahingon torjunnan onnistumista on kuitenkin vaikea arvioida tai mitata. Vaikeus on seurausta siitä, että vahinkotilanteet ovat keskenään hyvin erilaisia.

Jo onnettomuuden tapahtumapaikka määrittää lopputulosta merkittävästi: rannikon väylillä tapahtuvassa vahingossa öljy saavuttaa rannat muutamissa tunneissa, sisävesillä jo minuuteissa. Pitkien etäisyyksien vuoksi aikaa hälytyksestä vahinkopaikalle saapumiseen voi kulua saman verroin, ellei pidempään. Onko kohtuullista sanoa, että torjunnasta vastaava viranomainen olisi näissä tapauksissa epäonnistunut?

Yleensä öljy saavuttaa rannan

Maailmalla tapahtuneista alusöljyvahingoista voidaan havaita, että öljy on saavuttanut rannan yhdeksässä tapauksesta kymmenestä. Kun ottaa huomioon meidän vesiemme ”maailman meriä” pienemmän mittakaavan, ei merellä pysäyttäminen välttämättä vaikuta kovin tarkoituksenmukaiselta mittapuulta suorituksen arviointiin avomeritorjuntaa lukuun ottamatta.

Onnettomuuden aikaiset olosuhteet saattavat olla erittäin vaikeat – useinhan ne ovat myös myötävaikuttaneet vahingon syntyyn. Voi tulla tilanteita, joissa joudutaan toteamaan, ettei toimintaa ole turvallista jatkaa.

Kaluston toimintakyvylle on sillekin rajansa. Korkeassa, terävässä aallokossa mikään puomityyppi ei pysty pidättämään öljyä vaan se roiskuu puomin yli. Virtaavassa vedessä tai liian suurella nopeudella nuotatessa öljy taas saattaa karata puomin alitse. Aallokossa myös öljyn kerääminen vaikeutuu.

Kaluston keräyskykyyn vaikuttavat seikat ovat vahinko- ja keräinkohtaisia, merkittävimpänä tekijänä vuotaneen öljyn tyyppi. Öljyn rajaaminen tai kerääminen on lisäksi melko mahdotonta, jos öljyä ei pimeän tai muun syyn vuoksi näe.

Kun kokemukseen perustuvaa tietoa ei juuri ole, tiedot kaluston käytettävyydestä perustuvat laitevalmistajien ilmoittamiin arvoihin. Maailmalla tapahtuneista öljyvahingoista on opittu sekin, että keräyskaluston todellinen keräysteho on noin 20 prosenttia laitevalmistajan ilmoittamasta arvosta. Ero johtuu ensinnäkin testiolosuhteiden ja todellisen vahinkotilanteen olosuhde-eroista.

Toiseksi, maksimikapasiteetti on jäänyt hyödyntämättä käyttäjien harjaantumattomuudesta johtuen, sillä varautumisessa on hyvin suuria eroja maittain ja merialueittain.

Kaluston arviointi hankalaa

Suomessa öljyntorjuntaharjoitukset ovat kiinteä osa pelastusviranomaisten toimintaa. Kalusto-osaamisen näkökulmasta harjoittelussa on kuitenkin yksi puute: kaluston käyttöä joudutaan harjoittelemaan ilman öljyä. Öljyn päästäminen luonnonvesiin – edes harjoitusmielessä – on kiellettyä. Siten mahdollisuuksia käyttää torjuntakalustoa niiden todelliseen käyttötarkoitukseen on hyvin vähän.

Miten siis voisimme luotettavasti arvioida käytettävissä olevan kaluston toimivuutta? Jos kalustollista käyttövarmuutta ei ole, miten torjunnasta vastaava viranomainen voisi realistisesti ennakoida omaa torjuntakykyään?

Öljyntorjuntakyky on kalustollisen kapasiteetin lisäksi osaamista: teknistä ja taktista torjuntakaluston käyttötaitoa. Tämä tarkoittaa, että käyttäjä osaa valita vahinkotilanteeseen, öljytyyppiin ja olosuhteisiin, parhaiten soveltuvan menetelmän ja osaa hyödyntää sitä optimaalisesti. Valinnan pohjaksi tarvitaan tietoa kaluston todellisesta toimintakyvystä eri öljylaaduilla eri tilanteissa.

Tilanne paranee oleellisesti

Toimintakyvyn todentaminen tulee ensimmäistä kertaa mahdolliseksi kesällä 2021 käyttöön otettavalla öljyntorjunnan tutkimus- ja testausaltaalla. Torjunta- ja keräyskaluston sekä öljyn havainnointisensoreiden monipuolinen käyttö lisää torjuntaosaamista ja torjunnan ilmiöiden ymmärtämistä. Vain näin voidaan saada realistista pohjaa öljyvahingon torjunnassa onnistumisen arviointiin; miten saavutetaan paras tulos käytettävissä olevilla resursseilla olosuhteet huomioiden.

– Siten allas tuo pelastuslaitoksen harjoitteluun merkittävää lisäarvoa, toteaa palomestari Simo Norema Kymenlaakson pelastuslaitokselta.

Ratkaistavana vielä on, miten uusi osaaminen saavuttaa kaikki toimijat mahdollisimman tehokkaasti, sillä kansallista öljyntorjunnan koulutusjärjestelmää ei toistaiseksi ole.

– Koulutuksen puute ja koordinoimattomuus ovat johtaneet tilanteeseen, jossa öljyntorjuntakoulutus on jokaisella pelastuslaitoksella oman näköisensä, Norema kuvaa yhteensovittamisen tarvetta. Xamkilla olisi potentiaalia olla tässä ratkaisijan roolissa; tutkimus- ja testausympäristön myötä Kotkaan on mahdollista muodostua myös öljyntorjuntakoulutuksen kansallinen keskittymä.