Nuorten työpajatoiminta alueellisen yhdenvertaisuuden haasteita ratkomassa

Ihmisillä on oikeus saada hyvinvointia ja elämän edellytyksiä luovia palveluja joka puolella Suomea. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE (2013) painottaa, että tämän suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteen, alueellisen yhdenvertaisuuden, tosiasiallinen toteutuminen edellyttää tutkimusta eriarvoisuudesta, sitä tuottavista mekanismeista ja niiden aktiivista poistamista. Tämä koskee myös nuorisotyön palveluja.

Tarkastelin tuoreessa raportissani etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan alueellista yhdenvertaisuutta palveluja tuottavien tahojen näkökulmista: miten nuorille voitaisiin tarjota heidän tarvitsemansa palvelut alueesta riippumatta sekä miten palvelujen yhdenvertaisuutta voitaisiin edistää (Määttä 2021). Tässä tekstissä tiivistän tutkimukseni keskeisiä havaintoja nuorten työpajatoiminnasta.

Nuorten työpajatoiminnan alueellisen yhdenvertaisuuden tavoitteella on lakisääteinen pohja ja sitä edistetään eri tavoin valtakunnallisesti: opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) sekä aluehallintovirastot (AVI) ohjaavat, rahoittavat ja seuraavat toimintaa sekä nostavat esille työpajapalvelujen tarvetta nuoria keskeisesti tukevana lähipalveluna.

Into – Nuorten työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö ry:n vetämä aluekoordinaatiorakenne vahvistaa myös alueellisen yhdenvertaisuuden tavoittelua, samoin neljän organisaation – Into, MIELI ry, EHYT ry sekä Juvenia, Xamk – muodostama kohdennetun nuorisotyön osaamiskeskus (2020–2023), jossa toimin tutkijana.

Työmuotojen alueellinen tuki mahdollistaa sen, että eri tavoin toimivissa ja resursoiduissa kunnissa, palveluverkostoissa ja työyhteisöissä toimiville työpajatyöntekijöille löytyy kuulevia korvia, koulutuksia, tukimateriaalia ja vaikuttamismahdollisuuksia. Se vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan tarjota nuorille palveluja, mutta ei yksinään riitä alueellisen yhdenvertaisuuden vahvistamiseen.

Aluekoordinaattoreiden ryhmähaastattelut

Tein tammikuussa neljä ryhmähaastattelua nuorten työpajatoimijoiden ja etsivän nuorisotyön aluekoordinaattoreille, jotka vastaavat kukin 1–3 maakunnan aluekoordinaatiosta. He puhuivat avoimesti eri alueiden nuorten tarpeista ja haasteista, palvelujen katveista ja yhteistyön kehittämiskohdista.

Haastatteluissa pyrin ymmärtämään, mistä alueellinen yhdenvertaisuus ja sen haasteet koostuvat näillä aloilla. Miten kunnan koko ja asukasmäärä vaikuttavat palvelujen toteuttamiseen? Ryhmähaastattelut mahdollistavat melko vapaamuotoisen ideoinnin ja osin värikkäänkin keskustelun. Poimin haastatteluista tähän tekstiin näkökulmia erityisesti työpajojen näkökulmasta.

Työpajapalveluja kuvataan vuosiraportissa (Bamming & Hilpinen 2020) näin: ”Työpaja on yhteisö, jossa työnteon, tekemällä oppimisen ja siihen liittyvän valmennuksen avulla pyritään parantamaan yksilön arjenhallintataitoja sekä kykyä ja valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työhön. Työpajatoiminta asemoituu julkisen sektorin palvelukokonaisuudessa sosiaalialan palvelujen ja muun nuorisotyön sekä avointen koulutus- ja työmarkkinoiden välimaastoon.” Tällainen monimuotoisuus työpajatoiminnan tavoitteissa ja työtavoissa korostui myös haastatteluissa.

Kun kysyin haastatteluissa, mitä työpajatoimijat voivat tehdä palvelujen alueellisen yhdenvertaisuuden hyväksi, ensimmäinen vastaus oli: Voivatko työpajatoimijat tehdä ylipäätään jotain? Taloudellinen eriarvoisuus alueiden välillä on niin isoa. Tämä eriarvoisuus tulee näkyväksi erilaisissa kunta- ja aluevertailuissa, joista tuoreimpia ovat Ylen Kuntatutka sekä Kalevi Sorsa -säätiön Eriarvoisuuksien Suomi -raportti (Fina ym. 2021). Kuntien elinvoimatekijöitä pääsee tarkastelemaan myös MDI:n Aluekehityksen laajasta tilannekuvasta (MDI 2021). Yleisesti ottaen voidaan puhua sekä maantieteellisistä että sosiaalisista periferioista, jotka ovat useilla mittareilla mitattuna huono-osaisia, myös palvelujen saatavuudessa.

Pohdinta työpajojen mahdollisuuksista edistää yhdenvertaisuutta ei kuitenkaan pysähtynyt tähän haasteeseen. Koordinaattoreiden mukaan työpajatoiminnan muuntautumiskyky on tärkeää, samoin ajan hermoilla olo ja kekseliäisyys. Nuorten omia vahvuuksia ja lähiyhteisön resursseja on hyvä ottaa mukaan työskentelyyn. Oleellista on pitää huolta myös itsestä ja läheisistä, ilman sitä ei kenestäkään ole hyötyä myöskään työpajatoiminnassa. Työntekijöiden lisäkouluttautuminen ja pätevöityminen auttavat myös toiminnan kehittämisessä.

Jotta työpaja olisi houkutteleva ja mielekäs vaihtoehto erilaisille nuorille, heidän kohtaamisensa arvokkaana yksilönä on keskeistä. Työpajoilla tärkeää on suvaitsevaisuus, yhteisön hyvä henki, joustavuus ja se, että on aikaa jutella ja kuunnella. Tarjolla pitää olla erilaisia haasteita työtehtävissä ja tavoitteellista toimintaa. Muille palveluille pitää myös kirkastaa työpajan perustehtävää, koska se tukee nuorten ohjautumista pajalle.

Työpajat osana kunnan palveluverkostoa ja elinvoimaa

Kun keskustelimme yleisemmin asioista, jotka vahvistaisivat alueellista yhdenvertaisuutta, yksi selkeä, joskin vaikeasti toteutettava ratkaisu olisi työllisyyspolitiikka, jossa kaikille tarjottaisiin voimia ja kykyjä vastaava työpaikka. Alueen työ- ja koulutusmahdollisuudet vaikuttavatkin vahvasti siihen, miten työpajoilla voidaan edistää nuorten itsenäistymistä ja siirtymää työelämään, samoin saatavilla olevat palvelut. Jos ne ovat suppeat, myös työpajojen mahdollisuudet saavuttaa tavoitteitaan ja toimia siirtymiä edistävästi ovat heikommat kuin alueilla, joissa koulutus- ja työmahdollisuuksia löytyy ja palvelut pelaavat. Kun alueella löytyy koulutus- ja työpaikkoja ja tarvittavia palveluja, nuorilla on mahdollisuus esimerkiksi koulutus- ja työkokeilujen kautta tutustua eri aloihin tai päästä kuntouttavaan työtoimintaan itseä kiinnostavaan toimintaan.

Nuorten asuinalueesta riippumaton pääsy työpajatoiminnan piiriin sekä työpajojen mahdollisuus tehdä työtään yhdenvertaisesti riippuvat paitsi näiden palvelujen omasta resursoinnista, tuesta ja taidoista, myös muiden palvelujen (kuten terveyspalvelujen ja joukkoliikenteen) toimivuudesta sekä yhteistyön sujuvuudesta. Erilaisten nuorten palvelujen tavoitteiden ja työtapojen tunteminen, keskinäinen yhteistyö, sujuva nuorten ohjaaminen tarvittavan tuen piiriin sekä joustava kuntarajatkin ylittävä yhteistoiminta ovat avainasemassa nuorten tukemisessa.

Kuntien taloudellinen eriarvoisuus vaikuttaa myös niiden mahdollisuuteen tukea työpajatoimintaa taloudellisesti. Työpajatoiminnan aluekoordinaattorit pohtivat myös OKM:n ja AVIen rahoituspolitiikkaa. OKM:stä toivotaan työpajojen omarahoitusosuuden nostamista, vaikka nykyrahoituksenkin hankkiminen tällä asiakasjoukolla on haastava rasti, totesivat aluekoordinaattorit. AVIen jakama OKM:n rahoitus työpajoille on noin 8–12 prosenttia työpajan kokonaisrahoituksesta. Ongelmalliseksi valtion työpajatoiminnan rahoituksessa he näkivät sen, että rahoitusohjeita tulkitaan eri tavoin eri alueilla ja hakuprosessit vaihtelevat myös. Rahoitusten perusteet pitäisi aukaista tarkemmin, esimerkiksi työttömien nuorten määrä ei sitä nyt määrittele.

Aluekoordinaattorit painottivat myös sitä, että rahoitusta kannattaa suunnata erityisesti kehittämishaluisille työpajoille. Tätä kehittämishaluisuutta voitaisiin tarkastella ja edistää esimerkiksi työpajojen keskinäisellä vertaisarvioinnilla sekä Aluehallintoviraston työntekijöiden vierailuilla.

Loppupäätelmiä

Työpajatoiminnan aluekoordinaatiota tehdään kehittämisorientoituneesti ja innokkaasti alueilla ja Intossa. Kentän suhde aluekoordinaatioon sekä valtakunnalliseen ohjaukseen näyttäytyy vastavuoroiselta ja hyödylliseltä. Nuorisopolitiikan ja -työn perustana oleva ajatus toimia yhdessä nuorten kanssa ja heidän edukseen tuo toiminnalle nostetta. Haastatteluissa kirkastettiin nuorten työpajatoiminnan ytimiä ja toimintaperiaatteita. Juuri tämän tietoisuuden lisääminen kuntapäättäjille, yhteistyötahoille sekä nuorille itselleenkin nähtiin tärkeäksi myös alueellisen yhdenvertaisuuden lisäämisessä.

Isoja alueelliseen yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä on ratkottavana paljon ja niihin pitää etsiä vastauksia laajalla rintamalla.

Lähteet:

Bamming, R. & Hilpinen, M. 2020. Työpajatoiminta 2019. Valtakunnallisen työpajatoiminnan tiedonkeruun tulokset. Aluehallintovirastojen julkaisuja 91/2020. Saatavilla: https://nuorisotilastot.fi/wp-content/uploads/2020/12/Tp_2019_raportti_2020_11_11.pdf

Fina, S., Heider, B., Mattila, M., Rautiainen, P., Sihvola M-W. & Vatanen, K. 2021. Eriarvoisuuksien Suomi. Alueelliset sosioekonomiset erot Manner-Suomessa. FEPS Foundation for European progressive studies, Kalevi Sorsa Säätiö, Friedrich Ebert Stiftung. Saatavilla: http://library.fes.de/pdf-files/bueros/stockholm/17740.pdf

MDI. 2021. Aluekehityksen laaja tilannekuva. Saatavilla: https://www.mdi.fi/tietopalvelu/laaja_tilannekuva/

Määttä, M. 2021. Tavoitteena nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön alueellinen yhdenvertaisuus. Saatavilla: https://www.theseus.fi/handle/10024/495321